Friday, September 30, 2011

Näkyjä suljetuin silmin

Alkuperäinen artikkeli: Seeing with eyes wide shut: Ayahuasca inner visions (23.9.2011)


"Oksennan sankoon pienessä majassa, Kolumbian vuoristossa keskellä metsää. Suljen silmäni. Jokainen kouristus saa monivärisen, maailmankaikkeuden äärelle yltävän kuusikulmioiden verkoston väreilemään." Vaughan Bellin kertomus kuvaa hyvin tyypillistä ayahuascakokemusta – yhtäaikaisesti epämiellyttävää, pelottavaa ja valaisevaa.

Ayahuasca – joka tarkoittaa "hengen köynnöstä" Etelä-Amerikan Quechuan kielillä – on kuvottavan makuinen hallusinogeeninen keitos, jota sademetsien shamaanit ovat vuosisatojen ajan käyttäneet uskonnollisena sakramenttina. Uute tuottaa mystisiä näkyjä ja ilmestyksiä, ja sillä sanotaan olevan parantavia vaikutuksia. Tieteellistä dataa sen vaikutuksista aivotoimintaan on toistaiseksi varsin vähän. Brasilialainen tutkimusryhmä on hiljattain toteuttanut yhden ensimmäisistä keitoksen vaikutuksia kartoittavista toiminnalliseen magneettikuvaukseen perustuvista tutkimuksista.

Ayahuascajuoma valmistetaan Banisteriopsis caapi -köynnöksestä, joka sisältää useita beetakarboliiniyhdisteitä, sekä Psychotria viridiksestä, joka on psykoaktiivista, tiettyihin serotoniinireseptoreihin vaikuttavaa dimetyylitryptamiinia sisältävä pensas. Yksinään kumpikaan näistä ainesosista ei tuota merkittäviä tajunnantilan muutoksia*, mutta yhdistettynä niillä on synerginen vaikutus.

(* beetakarboliineja käytetään kyllä psykoaktiiveina yksinäänkin. -suom. huom.)

Beetakarboliinit ovat tehokkaita monoamiiniioksidaasientsyymin estäjiä, jotka eivät ainoastaan estä DMT:n tuhoutumista, mikä mahdollistaa sen psykoaktiivisen vaikutuksen, vaan myös voimistavat aineen vaikutuksia kasvattamalla synapsien serotoniinitasoja. Yhteisvaikutuksesta syntyy 4 tuntia kestävä matka, jolle on ominaista elävät hallusinaatiot.

Rio Grande do Norten yliopiston aivoinstituutin tutkija Draulio de Araujo kutsui tutkittavaksi kymmenen ayahuascaa säännöllisesti käyttävää koehenkilöä. Heidän aivojaan kuvattiin kolmessa vaiheessa: Kun he katselivat tavallisia valokuvia, kuvittelivat kyseisiä valokuvia silmät suljettuina, ja katselivat sotkettuja versioita samoista kuvista. Sen jälkeen osanottajat joivat ayahuascateetä ja, vaikutusten alettua, toistivat mainitut toimet, tutkijoiden kuvatessa heidän aivonsa uudelleen.

Tutkijat vertailivat aivoja ennen ja jälkeen ayahuascan. Kuten odotettua, luonnollisten ja sotkettujen valokuvien katselu aktivoi aivojen takaraivolohkon primääristä näköaivokuorta sekä useita muita näköön liittyviä alueita. Kun koehenkilöt sulkivat silmänsä ja kuvittelivat valokuvia ayahuascan vaikutuksen alaisena, samat alueet olivat kuitenkin vielä aktiivisempia. Tämä ei ole täysin yllättävää, sillä aiemmat funktionaalisen aivokuvauksen tutkimukset ovat osoittaneet visuaalisten hallusinaatioiden kytkeytyvän aivokuoren tavallisesta poikkevaan toimintaan.



Skannauksissa selvisi myös, että ayahuascan nauttimisen jälkeen toteutettu mielikuvittelu näkyi omaan elämään liittyvien muistojen hakuun ja asiayhteydellisen tiedon koodaamiseen kytkeytyvän parahippokampuksen aivopoimujen, sekä työmuistiin ja tulevien tapahtumien kuvitteluun liittyvän brodmannin alue 10:n vilkastuneena toimintana. Tutkijat havaitsivat muutoksia myös näiden alueiden välisissä kytkennöissä, erityisesti etuaivolohkon ja takaraivolohkon suhteessa.

Tutkimus vihjaa aivojen muistipiirien syöttävän näkyjä primääriselle näköaivokuorelle ayahuascan vaikutuksen alaisena. Primäärinen näköaivokuori puolestaan ohjaa aivojen muita näköalueita. Havainto siitä, että primäärinen näköaivokuori on aktiivisempi silmien ollessa suljettuna kuin aineellisia kuvia katsellessa käy yksiin monien ayahuascanäkyjen eloisuutta kuvaavien kertomusten kanssa. Nämä vaikutukset ovat ilmeisesti seurausta serotoniinireseptorien lisääntyneestä aktiivisuudesta.

Kyseessä on yksi ensimmäisistä ayahuascakokemuksen hermostollista pohjaa selvittävistä aivokuvatutkimuksista. Viime vuosina psykedeelien terapeuttisiin hyötyihin kohdistuva kiinnostus on kasvanut huomattavasti. Tämä tuore tutkimus kasvattaa ymmärrystä tämän aineryhmän aivotoiminnallisista toimintamekanismeista.


Artikkelissa mainittua tutkimusta ei tiettävästi ole toistaiseksi jaossa ilmaiseksi; yhteenvedon ja maksullisen artikkelin löytää tästä.

Artikkelia kuvittavat maalaukset ovat Pablo Amaringon käsialaa.

Thursday, September 29, 2011

Aineella aineita vastaan

Alkuperäinen artikkeli: Fighting Drugs With Drugs: An Obscure Hallucinogen Gains Legitimacy as a Solution for Addictions


Heroiiniriippuvaiselle yhtä voimakkaimmista psykedeelisistä aineista? Kuulostaa epäilyttävältä. Näin eräs tutkimusryhmä on kuitenkin tekemässä. Heidän mukaansa ibogaiini saattaa olla paras tarjolla oleva lääke päihderiippuvuuteen.

Ibogaiini, afrikkalaisesta Tabernathe iboga -kasvista eristetty ruskea jauhe, on kiehtonut tutkijoita vuodesta 1962 saakka, jolloin New Yorkin yliopiston heroiiniriippuvainen opiskelija Howard Lotsof havaitsi yksittäisen annoksen poistavan kokonaan heroiinin kaipuun ja vieroitusoireet. Aine kuitenkin nostaa sydänkohtauksen riskiä, minkä vuoksi DEA antoi sille korkeimman kieltoluokituksen, joka annetaan aineille joilla "ei ole lääketieteellistä arvoa" ja joissa on "suuri väärinkäytön riski", minkä seurauksena liittovaltion tutkimusrahoituksen saaminen on vaikeaa.

Albanyn lääketieteellisen yliopiston neurofarmakologian ja neurotieteiden keskuksen johtaja Stanley Glickin mukaan eläinkokeet ovat kuitenkin osoittaneet aineen lääketieteellisen potentiaalin. "Morfiiniriippuvaisten rottien addiktio keskeytyy viikoiksi ibogaiiniannoksen jälkeen." Monet addiktit ovat kertoneet myönteisistä ibogaterapiakokemuksistaan Meksikossa ja Euroopassa, paikoissa joissa ibogaiiniterapia on yhä laillista. "Käytön seinään lopettaminen on kammottavaa. Se aiheuttaa oksentelua, ripulia, kipuja ja jatkuvaa kaipuuta saada ainetta", sanoo Randy Hencken, käyttäjä jota hoidettiin Meksikossa. "Ibogaiini sai oireeni ja himoni katoamaan. Olen ollut kuivilla yhdeksän vuotta. Heroiini ja kokaiini ovat menettäneet otteensa minusta."

Huolimatta siitä, että ibogaiinia on hyödynnetty menestyksekkäästi, tieteellinen ymmärrys aiheesta on vähäistä. "Vaikka ibogaiini tuntuukin erittäin tehokkaalta, sen toimintaperiaatteista ei toistaiseksi ole täsmällistä tietoa," sanoo Valerie Mojieko, MAPS:n (monitieteellinen psykedeelitutkimusyhdistys), Massachusettsissa toimivan voittoa tavoittelemattoman organisaation kliinisen tutkimuksen johtaja. Ibogahoitoja Meksikossa tarjoavan Pangea Biomedicsin johtaja Clare Wilkins tulee tutkimuksessa hoitamaan 20-30 heroiiniriippuvaista, joiden tilaa MAPS:n selvitys tulee tutkimaan aineen tehon selvittämiseksi. Kyseessä on ensimmäinen ibogaiinin pysyviä vaikutuksia käsittelevä pitkän aikavälin tutkimus.

Tutkimuksessa pyritään myös selvittämään käytäntöjä aineen turvalliselle reseptikäytölle. "Psykedeelit ovat pääsääntöisesti turvallisia," sanoo Miamin yliopiston neurologi Deborah Mash, "mutta ibogaiinin turvamarginaali on tavallista kapeampi." Mash johtaa ibogaiiniklinikkaa St. Kittsissä ja on hoitanut ongelmitta yli 400 addiktia viimeisen vuosikymmenen aikana. 1990-luvun alussa eräällä hollantilaisella klinikalla kuitenkin tapahtui useampi kuolementapaus, minkä seurauksena Yhdysvaltain NIDA:ssa (National Institute on Drug Addiction, Yhdysvaltain Kansallinen huumeiden väärinkäytön instituutti) jänistettiin ibogatutkimuksen tekemisestä.

Tähän mennessä tehdyn tutkimuksen perusteella on kuitenkin esitetty kaksi teoriaa ibogan toimintamekanismeista. Jotkut painottavat vaikutuksen biologisuutta – että ibogaiini hajoaa opiaattireseptoreihin sitoutuvaksi yhdisteeksi ja katkaisee siten aineisiin kohdistuvan himon. Toiset taas näkevät psykologisen vaikutuksen hyvin merkityksellisenä: Ibogan käynnistämään hallusinogeeniseen kokemukseen kuuluva "elämänlaajuinen itsearviointi" tarjoaa näkökulmia riippuvuuden kielteisiin puoliin, mikä motivoi ihmistä lopettamaan.

Oli mekanismi mikä tahansa, ibogaiinin tehokkuuden osoittaminen on välttämätöntä mikäli Yhdysvalloissa tahdotaan saada tarvittavat luvat ja rahoitus kliinisten kokeiden toteuttamiseen. Mitä nopeammin tämä tapahtuu, sitä parempi: Miljoonilla amerikkalaisilla on ongelmia laittomien päihteiden kanssa, ja terveydenhoitokustannukset, rikollisuus ja menetetty työvoima tuottavat vuosittain satojen miljardien dollarien laskun.

On oletettavaa, että MAPS:n tutkimus tarjoaa joitakin vastauksia ibogaiinin tehokkuutta ja turvallisuutta koskeviin kysymyksiin, mutta asiantuntijat odottavat aineen matkan lailliseksi reseptilääkkeeksi kestävän vielä yli kymmenen vuotta. Siihen asti epätoivoiset potilaat hakevat hoitoa Meksikosta ja muista löyhempiä standardeja soveltavista paikoista, mikä ei ole potilaiden eikä tutkijoiden etu. MAPS:n perustaja Rick Doblin toivoo tutkimuksen luovan painetta lainsäätäjien suuntaan: "Jos tutkimus tuottaa merkittäviä tuloksia, kiinnostus ibogaiiniklinikoita kohtaan kasvaa, mikä saattaa herättää NIDA:n kiinnostuksen uudelleen – ja juuri heidän tätä tutkimusta tulisi itse asiassa olla tekemässä."


MAPS:n tutkimussuunnitelmaa voi vilkuilla tästä.

Wednesday, September 28, 2011

Itsemurhapäänsärky - haluaisitko sinäkin kuuman jääpiikin silmäkuoppaasi?

Alkuperäinen artikkeli julkaistu The Daily Beast -lehdessä: The Psychedelic Solution

Huumeisiin liittyvät tabut saattavat estää tehokkaan hoitokeinon löytymistä sarjoittaiseen päänsärkyyn, joka on yksi kivuliaimmista tunnetuista sairauksista.


"Aseeni lojui tietokoneeni näytön päällä", Bill McConnell sanoo. "Kirjoitin hakukenttään 'itsemurha' ja 'päänsärky' jättääkseni teolleni selityksen."

39-vuotias, sinivalkoiseen lippikseen pukeutunut McConnell jakaa kokemuksiaan muiden sarjoittaisesta päänsärystä kärsivien kanssa Chicagolaisessa hotellissa. Jotkut lääkärit kutsuvat oireyhtymää kivuliaimmaksi lääketieteen tuntemaksi sairaudeksi, joka ajaa monet itsemurhan partaalle. Hän, kuten muutkin, saapuivat etuajassa vuotuiseen sarjoittaista päänsärkyä käsittelevään, Cluster Busters -nimisen ryhmän järjestämään konferenssiin.

Paikalla on aivan tavallisia ihmisiä jotka voisivat hyvin olla kenen tahansa naapureita tai kollegoita, mutta klusteripäiden -- kuten he toisiaan vitsikkäästi kutsuvat -- epätavalliset tarinat ovat raastavia. Heidän sairautensa oireista on paljon tietoa, mutta sen mekanismeja ymmärretään huonosti. Sarjoittaisen päänsäryn aiheuttamat tilat ovat murskaavan kivuliaita. Hoitoon -- tai ainakin oireiden lievittämiseen -- käytettävät lääkkeet ovat toisinaan hengenvaarallisia, fyysisesti vahingollisia ja yleensä psyykkisesti ja emotionaalisesti haitallisia. ("Ei tähän kuole," McConnell sanoo, "mutta hoitoihin saattaa hyvinkin kuolla.") Sairaudesta kärsiville tehdään usein virhediagnooseja, tai diagnoosi jätetään kokonaan tekemättä. Tautia tuntemattomat lääkärit ja neurologit saattavat kutsua heitä hysteerisiksi. Monet läpikäyvät lukemattomia tehottomia hoitoyrityksiä. Aktiivisen verkkoyhteisön ja Cluster Bustersin kaltaisten järjestöjen avulla taudista kärsivät ovat kuitenkin viimein alkaneet löytää helpotusta hyvin epätodennäköisestä suunnasta: Serotonergisistä psykedeeleistä, LSD:stä ja psilosybiinistä -- molekyyleistä jotka lietsoivat 1960-luvun psykedeelijuhlaa. Anekdootit aineiden tehokkuudesta sarjoittaisen päänsäryn hoidossa ovat herättäneet myös tutkimusyliopistojen kiinnostuksen.

Monet sarjoittaisesta päänsärystä kärsivät kokevat käsitteen "päänsärky" harjaanjohtavaksi; heidän mielestään sana ei kuvaa sitä miltä kohtaukset tuntuvat eikä niiden syitä. McConnell kuvailee kohtauksen tuntuvan siltä kuin hänen silmäkulmansa lävitse työnnettäisiin kuumaa jääpiikkiä hänen takaraivoonsa. Toinen konferenssin aikana kuultu vertauskuva oli kalloa murskaava demoni joka runnoo sormeaan uhrin silmäkuoppaan. Kyse on valtavan paljon voimakasta migreeniä rajummasta kivusta. "Mieluummin synnyttäisin ilman kipulääkitystä kuin ottaisin tällaisen kohtauksen," sanoo Becky Ulissi viitatessaan päänsärkykohtauksiin, joista hän kärsii pahimmillaan kahdeksan kertaa päivässä.


Yleisimmin kohtaukset ilmenevät jaksoittain. Suurimman osan vuodesta oireyhtymästä kärsivät saavat yleensä olla rauhassa. Kuitenkin, kahden-kolmen kuukauden mittaisissa aktiivijaksoissa kohtaukset saattavat iskeä jopa kymmenen kertaa päivässä, kestäen 45 minuutista kolmeen tuntiin. Kellokoneiston lailla kohtaussarja käynnistyy lähes aina samaan aikaan vuodesta, ja päänsäryt alkavat usein tiettyyn kellonaikaan.

Sarjoittaisen päänsäryn syistä ei ole varmuutta. Erilaisia teorioita on esitetty, leuan lävitse haaroittuvan kolmoishermon häiriöstä kallon verisuoniston laajentumiin. Hiljattaiset fMRI-tutkimukset viittaavat kuitenkin teorioiden virheellisyyteen, ja osoittavat sen sijaan vuorokausirytmistä ja muista tärkeistä elintoiminnoista vastaavan hypotalamuksen rakenteellisiin muutoksiin. Perinteisesti hoitomenetelmänä on käytetty potilaan itse pistämää sumatripaania, dihydroergotamiinia tai vastaavia aineita, jotka ovat kemiallisesti ja biologisesti välittäjäaine serotoniinin kaltaisia, sekä kalsiumkanavien salpaajia ja steroideja. Puhdas happi toimii usein tehokkaasti juuri alkaneen kohtauksen keskeyttämisessä, mutta sitä on saatava elimistöön lähes välittömästi, ja sen käyttämiseksi on päästävä käsiksi happinaamariin ja happitankkiin. Useimpien perinteisten hoitomuotojen pitkäaikaiskäytön ongelmana on vakavat sivuvaikutukset, esimerkiksi verenkierron heikentyminen, elinten fibroosi, verenpaineen ja sydämen häiriöt, kakkostyypin diabetes, osteoporoosi, ahdistus ja muut biologiset ja psyykkiset häiriöt.

Cluster Bustersin presidentti Bob Woldin tarina muistuttaa monien muiden ryhmän jäsenten kertomuksia. Hänen päänsärkyään virhediagnosoitiin neljän vuoden ajan (häneltä mm. vedettiin hampaita koska hammaslääkäri epäili kivun johtuvan piiloon jääneistä rei'istä, mikä on varsin yleinen ja toimimaton hoitokeinto väärin diagnosoituun sarjoittaiseen päänsärkyyn). Hän sai lopulta oikean diagnoosin, mutta mikään hänen kokeilemistaan 75 lääkeaineesta ei tarjonnut pitkäkestoista helpotusta. Erään erityisen kivuliaan jakson aikana hän alkoi harkita erästä äärimmäistä leikkausmenetelmää, jonka toimivuudesta ei ole juurikaan takeita. Leikkauksessa hänen kolmoishermonsa olisi katkaistu, minkä seurauksena hänen naamastaan olisi kadonnut kokonaan tunto. Hän kuitenkin törmäsi nettikeskusteluun jossa puhuttiin LSD:n ja psilosybiinin käytöstä sarjoittaisen päänsäryn hoidossa. Hän suhtautui asiaan epäilyksellä, mutta 45 minuuttia ensimmäisen psilosybiiniannoksensa nauttimisen jälkeen hänelle oli ilmeistä että jotain merkittävää oli tapahtunut: "Pääni tuntui selkeämmältä kuin kertaakaan viimeisten 20 vuoden aikana."


Parannuskeinoa etsiessään Wold oli kuitenkin myös rikkonut lakia. Yhdysvaltain Liittovaltion huumelaissa LSD ja psilosybiini on määritelty kaikista tiukimmin rajoitetuiksi ensimmäisen luokituksen (schedule 1) aineiksi. Toisin kuin kaikkia muita, ensimmäiseen luokitukseen kuuluvia aineita ei ole luvallista määrätä lääkkeeksi missään tilanteessa, ja niiden hallussapidosta kiinnijääneitä uhkaa vankilatuomio, riippumatta heidän lääketieteellisestä tilastaan. (Vertailun vuoksi, kokaiini ja metamfetamiini kuuluvat kakkosluokkaan ja niiden määrääminen on luvallista.) DEA ylläpitää näihin aineisiin kohdistuvia kieltoja niin kiivaasti, että jopa maan huippuyliopistojen tutkijoiden on vaikea saada lupia ja rahoitusta tutkiakseen aineiden vaikutuksia ihmisiin. Erityisen vaikeaa sarjoittaisesta päänsärystä kärsivien on saada käsiinsä LSD:tä, jonka valmistusprosessi on erityisen vaikea. Psilosybiiniä sen sijaan, lainsäädännöllisen harmaan alueen -- sekä luontoäidin tarjoaman avun -- vuoksi, on helpommin saatavilla: Vaikka psilosybiiniä on "taikasienissä", sienten itiöistä sitä ei löydy, mistä johtuen sienten kasvattamiseen soveltuvien itiöiden laillinen nettikauppa käy vilkkaana.

Cluster Bustersin nettisivulla varoitetaan sienten voimakkuuden vaihtelevan, mutta yhdestä puoleentoista grammaa "keksinkuivaa" psilocybe cubensis -sientä -- määrä joka Woldin mukaan tehoaa monille päänsäryistä kärsiville -- tuottaa kevyen päihdyttävän vaikutuksen ja aiheuttaa värien korostumista. Woldin mukaan päihtymyksen taso vastaa yhtä tai muutamaa viinilasillista*. McConnell koki ensimmäisen kokemuksensa villeimmäksi osioksi jouluvalojen värien normaalia voimakkaamman kirkkauden ja syvyyden. Näillä tasolla ei vielä juurikaan esiinny hallusinaatioita ja korkealentoista, maagista ajattelua. Joillakin oireyhtymästä kärsivillä tosin vasta voimakkaan psykedeelisen vaikutuksen aiheuttavat annosmäärät riittävät lääkinnälliseen vaikutukseen.

[*kehtaan olla hieman eri mieltä Woldin väitteistä - kyllä 1-1,5 grammalla kuivia cubensiksia on ihan selkeä psykedeelinen vaikutus, vaikkakaan ei yleensä mitään totaalista egokuolemaa ja värien ilotulitusta. -suom. huom.]

Viettäessäni aikaa Cluster Bustersin konferenssissa, useat taudista kärsivät halusivat keskustella kanssani saman viestin välittääkseen: ettei LSD:n ja psilosybiinin käytön tavoitteena ole päihtymys vaan lääkintä. He kertoivat aineiden laittomuuteen liittyvistä peloistaan ja siitä miten haastavaa oli etsiä sopivaa annosta, joka riittäisi haluttuun lääkinnälliseen vaikutukseen vaikuttamatta liian voimakkaasti tajunnantilaan. Ja helpotuksesta joka päänsärkyjakson loppumisesta tai odotetun päänsärkyaallon välttämisestä lopulta seurasi.

Niiden kuuden vuoden aikana joina Cluster Busters on toiminut, Wold on kerännyt suuren määrän kyselyihin perustuvaa tietoa LSD:tä tai psilosybiiniä kokeilleista. Yleensä hoitoa kokeillaan ottamalla jompaa kumpaa ainetta yhdestä kolmeen kertaa. Woldin mukaan LSD toimii yleensä yksittäisenä annoksena, kun taas psilosybiini auttaa monesti vasta muutaman päivän kuluessa otettujen kolmen annoksen myötä. Nämä määrät riittävät jo alkaneen päänsärkyjakson keskeyttämiseen. Pari kertaa vuodessa otettu ylläpitoannos estää monilla tulevat jaksot kokonaan. (Jokaisen on tutkittava itse mitä yksi "annos" käytännössä tarkoittaa koska LSD-annosten vahvuudet vaihtelevat, ja joissain sienierissä on toisia enemmän psilosybiiniä. Johtuen molempien laittomuudesta, myyjiltä ei saa tarkkoja tietoja vahvuudesta. Tätä ongelmaa ei olisi mikäli aineita saisi apteekista. Woldin mukaan annoskoot ovat pääsääntöisesti niin pieniä, että vaikutus ei yllä psykedeeliseksi asti.) Wold sanoo kirjanneensa yli 500 raporttia, joiden perusteella kolmella neljänneksellä aineita kokeilleista oireiden määrä on vähentynyt selvästi.



Omatoimisesti toteutettua hoitoa kohtaan tulisi aina suhtautua varauksella, sanoo Cluster Bustersin konferenssiin osallistunut tri. John Halpern, McLeanin sairaalan päihdeongelmajaoston Integratiivisen psykiatrian laboratorion johtaja ja Harvardin lääketieteellisen yliopiston psykiatrian professori. Woldin keräämä anekdoottinen todistusaineisto kuitenkin antoi aihetta lisätutkimukselle. Vuonna 2006 Halpern ja kollegansa Andrew Sewell ja Harrison Pope Jr. julkaisivat analyysin 53:n LSD:tä tai psilosybiiniä sairautensa hoitoon kokeilleen koehenkilön haastattelusta. Tulokset olivat hämmästyttäviä: 52% kertoi päänsärkyjen loppuneen kokonaan, jonka lisäksi 41% kertoi päänsärkyjen voimakkuuden tai esiintymistiheyden vähentyneen. 95% psilosybiiniä päänsärkyjaksojen välissä ottaneista sanoi seuraavan jaksonsa joko viivästyneen tai jääneen väliin kokonaan. Kyseessä oli alustava, kontrolloimaton tutkimus jossa ei sovellettu sokkomenetelmää, mutta tulokset olivat silti riittävän vakuuttavia käynnistääkseen tiukempaa metodologiaa hyödyntävää lisätutkimusta, jossa sarjoittaista päänsärkyä hoidetaan psilosybiinillä kontrolloidussa ympäristössä.

Halpernia hämmensi eräs tutkimuksessa ilmitullut asia, joka Cluster Bustersin parissa jo tiedettiin jo aiemmin: Monet haastatelluista saivat kipuihinsa lievitystä annoksista, jotka eivät ole riittäviä psykedeelisen vaikutuksen aiheuttamiseksi. Onko mahdollista, että lääkinnällinen vaikutus johtuu jostain muusta kuin hallusinogeenisuudesta? Olisiko näitä asioita mahdollista erottaa? Psilosybiini ja LSD muistuttavat välittäjäaine serotoniinia, joka näyttelee keskeistä roolia siinä aivojen osassa, johon sarjoittaiset päänsäryt kytkeytyvät, sekä joitakin oireyhtymän hoitoon perinteisesti käytettyjä aineita. McLeanin sairaalan, Harvardin lääketieteellisen yliopiston ja Saksan Hannoverin lääketieteellisen korkeakoulun tukemana Halpern ja kollegansa ovat alkaneet tutkia sarjoittaisen päänsäryn hoitamista BOL:llä (tunnetaan myös nimellä 2-Bromo-LSD), joka on kemiallisesti LSD:n kaltainen, mutta vailla psykedeelisiä vaikutuksia. Alustavat tulokset on jo julkistettu. Jokaisen kokeeseen osallistuneen tila koheni BOL:n avulla -- olkoonkin, että alustavaan tutkimukseen osallistui vain muutama koehenkilö.

Varhaiset tulokset antavat toivoa laillisesta, vähäisiä sivuvaikutuksia omaavasta hoitomuodosta. Uuden lääkeaineen tuominen markkinoille kuitenkin kestää vuosia, eikä ole varmuutta siitä että BOL:n teho tulee vastaamaan odotuksia myös kliinisissä kokeissa. Sillä välin, osa klusteripäistä -- jotka kutsuvat sairauteen liittyvää vääntelehtimistä, sätkimistä, hiusten kiskomista, seinien murjomista, pään musertumista, itkemistä ja huutamista "tanssiksi" -- tekee sen mitä on tehtävissä tuskaansa helpottaakseen.

Vaikka se tarkoittaisi laittomia tekoja.


Tutkimuspaperi psilosybiinin ja LSD:n käytöstä tässä.
Tutkimuspaperi BOL-148:n käytöstä tässä.

Tuesday, September 13, 2011

Salvian voimakkaat, ainutlaatuiset vaikutukset

Artikkeli on käännetty Physorgin tekstistä Controversial hallucinogen Salvia study shows intense, novel effects in humans.

Johns Hopkins -yliopiston tutkijat ovat julkistaneet ensimmäisen sokkotutkimuksen salvinoriini A:n, Salvia divinorum -kasvin aktiivisen ainesosan vaikutuksista. Salvia on saanut ristiriitaista internethuomiota keräämällä laajaa näkyvyyttä mm. Youtube-videoissa. Tutkijoiden mukaan vaikutukset ovat yllättävän vahvoja, lyhyitä, kiivaita ja hämmentäviä, mutta lyhyen aikavälin haittoja ei terveillä koehenkilöillä havaittu.


Johtuen siitä, että tässä Yhdysvaltain terveysviraston rahoittamassa tutkimuksessa oli mukana vain neljä psyykkisesti ja fyysisesti tervettä koehenkilöä, tutkijoiden johtopäätökset aineen turvallisuuden suhteen ovat rajallisia. Näin sanoo tri. Matthew W. Johnson, Johns Hopkinsin psykiatrian ja käyttäytymistieteiden apulaisprofessori ja tutkimuksen johtaja.

Johnson ja Hopkins-yliopiston tutkijaryhmä sanovat tutkimuksensa tarkoituksena olleen tuottaa täsmällistä tieteellistä informaatiota vastauksena huoleen, jota minttujen sukuun kuuluvan Salvia divinorumin kasvava käyttö on viime aikoina herättänyt. Meksikon shamaanien vuosisatojen ajan parantamiseen käyttämää kasvia koskevaa lainsäädäntöä on kasvavissa määrin tiukennettu, pyrkimyksenä vaikeuttaa aineen saatavuutta ja käyttöä. Aineen vaikutuksista ihmisiin tiedetään hyvin vähän, mutta lainsäätäjien innokkutta on kiihdyttänyt tuhansien nettivideoiden tulva, josta käy ilmeiseksi holtiton käytös jota kasvin käyttämisestä toisinaan seuraa. Eläinkokeet ovat kuitenkin osoittaneet salvinoriini A:n neurologisten vaikutusten olevan täysin ainutlaatuisia, minkä vuoksi jotkut tutkijat uskovat aineen tai sen muunnellun version potentiaaliin esimerkiksi Alzheimerin taudin, kroonisen kivun ja huumeriippuvuuden hoidossa.

Salviaa käytetään yleensä lehtiä polttamalla. Salvinoriini A:n pitoisuutta on usein voimistettu lisäämällä lehtiin salvinoriiniuutetta. Ainetta myydään netissä ja head shopeissa, ja se on toistaiseksi laillista useimmissa maissa. Yli kymmenessä osavaltiossa salvia on kielletty kokonaan, ja kahdeksassa muussa ainetta saa myydä ainoastaan täysi-ikäisille. Yhdysvaltain oikeusministeriön huumepoliisi (DEA) on kirjannut kasvin listaansa "tarkkailtavista aineista ja kemikaaleista", mutta toistaiseksi ainetta kohtaan ei ole asetettu liittovaltiotason kieltoja. [Suomessa kasvi on lääkeainelistalla, toim. huom.]

Hopkinsin tutkimuksen löydökset julkaistiin Drug and Alcohol Dependence -lehdessä.

"Tähän saakka aineen vaikutuksista ihmisiin on muutaman kyselyn ja anekdootin lisäksi tiedetty lähinnä nettisivujen ja Youtube-videoiden kautta", Johnson sanoo. "Niitä ei voi kutsua tieteellisiksi lähteiksi joiden avulla aineen vaikutuksia voitaisiin ymmärtää täsmällisesti. Vaikka tutkimuksemme otanta on pieni, käyttämämme tutkimusmenetelmä oli äärimmäisen tarkka, minkä vuoksi aineen vaikutuksista oli mahdollista muodostaa selkeä kuva."

Johnson tutkimusryhmineen toteaa, ettei kyseessä ole pelkästään ensimmäinen askel tämän ainutlaatuisen yhdisteen ominaisuuksien ja vaikutusten ymmärtämiseen, vaan myös aivojen kappa-opioidi-reseptorien, joiden kautta salvinoriini A eläinkokeiden mukaan vaikuttaa. Tutkijat ovat kiinnostuneita kappa-opioidi-reseptorien mahdollisuuksista -- kyseessä on eri reseptorit kuin ne joihin muut hallusinogeenit tai opiaatit, esimerkiksi morfiini ja heroiini, sitoutuvat -- terapeuttisten lääkeaineiden kehittämisessä.

"Tämä avaa oven tämän yhdisteryhmän systemaattiselle tutkimukselle. Aiheesta tiedetään vasta häviävän vähän", sanoo tri. Ronald R. Griffiths, Johns Hopkinsin psykiatrian ja käyttäytymistieteiden professori ja tutkimuksen vanhempi tutkija.

Tutkimus osoitti salvian vaikutusten alkavan lähes välittömästi sisäänhengityksen yhteydessä, ja kestävän hyvin lyhyen aikaa. Voimakkaimmillaan vaikutus on kahden minuutin kohdalla, ja kahdenkymmenen kuluttua se on jo lähes kokonaan ohi. Vaikutus voimistuu käyttökertojen myötä. Sykkeeseen tai verenpaineeseen salvinoriini A:lla ei ollut merkittäviä vaikutuksia; myöskään vapinaa tai muita ei-toivottuja sivuvaikutuksia ei esiintynyt. Johnson kuitenkin muistuttaa tutkimuksen otannan suppeudesta, ja että koehenkilöryhmä koostui ainoastaan terveistä, hallusinogeenien parissa kokeneista vapaaehtoisista, eikä laajoja johtopäätöksiä aineen turvallisuudesta siksi voida vielä tehdä.

Tutkimukseen palkattiin neljä tervettä koehenkilöä -- kaksi miestä ja kaksi naista -- joilla oli aiempaa kokemusta hallusinogeeneistä. Jokainen osanottaja osallistui kahteenkymmeneen sessioon kahden-kolmen kuukauden kuluessa. He polttivat erikokoisia annoksia ainetta puhtaassa muodossaan. Osassa sessioista käytettiin plaseboa. Osanottajia pyydettiin arvioimaan aineen voimakkainta vaikutusta asteikolla yhdestä kymmeneen. Koehenkilöillä oli mahdollisuus keskeyttää tutkimus missä tahansa vaiheessa, mikäli ajatus aiempaa suuremmasta annoksesta tuntuisi heistä mahdottomalta, mutta yksikään heistä ei tehnyt niin.

Kaksi tutkimukseen osallistuneista arvioi voimakkaan annoksen vaikutuksen täyden kympin arvoiseksi, tarkoittaen "en kykene kuvittelemaan tätä voimakkaampaa vaikutusta". Tämä hätkähdytti tutkijoita, joiden mukaan on harvinaista että hallusinogeenien suhteen kokeneet koehenkilöt ilmoittavat noin äärimmäisistä vaikutuksista. Näistä voimakkaista kokemuksista huolimatta koehenkilöiden syke ja verenpaine pysyivät normaalina.

Vaikka kontrolloiduissa laboratorio-olosuhteissa ei havaittu haittavaikutuksia, aineen vaikutukset saattaisivat Johnsonin mukaan olla katastrofaalisia mikäli ainetta käytettäisiin esimerkiksi auton ratissa. Salvian käytöstä ei ole seurannut juurikaan sairaalahoitoa vaativia tapauksia, minkä tutkijat uskovat johtuvan aineen nopeasti laantuvasta vaikutuksesta.

Hän sanoo koehenkilöiden kuvanneen kokemuksiaan hyvin erilaiseksi niistä, joita LSD:n ja "taikasienten" kaltaiset hallusinogeenit aiheuttavat. Johnsonin mukaan kyseisillä aineilla on yleensä hyvin voimakkaat vaikutukset, mutta käyttäjän tietoisuus ulkomaailmasta ja vuorovaikutuskyvyt säilyvät. "Salvian vaikutuksen alaisena koehenkilöt kertoivat irtautuneensa täysin tästä todellisuudesta, matkanneensa toisiin maailmoihin ja ulottuvuuksiin ja vuorovaikuttaneensa olioiden kanssa", Johnson sanoo. "Tällaiset kokemukset ovat erittäin voimakkaita ja intensiivisiä."

Eläinkokeiden mukaan aine ei ole addiktoivaa, Griffiths sanoo, ja monet välttävät sen säännöllistä käyttöä vaikutusten intensiivisyyden vuoksi. "Monet kokeilevat sitä kerran, ja kokevat vaikutuksen niin syvästi epämiellyttäväksi, etteivät halua koska siihen uudelleen", hän toteaa.


Artikkelissa käsitellyn tutkimuksen voi lukea tästä

Friday, September 9, 2011

Tutkimus selittää psykedeelien neurologisia vaikutuksia

Alkuperäinen artikkeli: Study Explains Why Psychedelic Drugs Produce Different Neurological Effects. Julkaistu jo pari vuotta sitten, mutta tuntuu yhä ajankohtaiselta, etenkin kun aiheesta ei ole paljonkaan suomenkielistä tietoa saatavilla.


Mount Sinai Medical Centerin vuonna 2007 julkaistu tutkimus auttaa ymmärtämään LSD:n kaltaisten psykedeelisten aineiden ainutlaatuisia vaikutuksia mielialaan ja käyttäytymiseen. Psykedeelien vaikutukset eroavat kemiallisista sukulaisistaan, esim. lisuridista, jota käytetään Parkinsonin taudin hoitoon. Mistä on kyse? Keskeisempää kuin se, missä aineiden neurologiset vaikutukset tarkalleen tapahtuvat, on se nimenomainen tapa jolla ne vaikuttavat. Tästä löydöksestä saattaa olla merkittävää hyötyä suunniteltaessa uusia, toiminnaltaan aiempaa tarkempia lääkkeitä, joilla on vähemmän sellaisia sivuvaikutuksia joita ilmenee monissa huumeongelmien sekä neurologisten ja psykiatristen häiriötilojen hoitamiseen tarkoitetuissa lääkkeissä. Näin kertoo yksi tutkimuksen tekijöistä, lääketieteen tohtori Stuart C. Sealfon, Mount Sinaissa työskentelevä neurologian, neurotieteen, farmakologian ja biokemian professori. Tutkimus julkaistiin Neuron-lehdessä.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää neurokemiallisia kytkentöjä, ja se keskittyi siihen kuinka kaksi erilaista mutta samankaltaista ainetta vaikuttaa 2A-serotoniinireseptoriin, joka on yksi suurimman reseptoriryhmän jäsenistä. Reseptorit ovat hermosolujen kalvoilla sijaitsevia proteiineja jotka sitoutuvat välittäjäaineisiin, aivokemikaaleihin - esimerkiksi serotoniiniin - ja säätelevät solujen toimintaa. Poikkeuksellisia serotoniinitasoja ilmenee monien psykiatristen sairauksien, esimerkiksi masennuksen, yhteydessä. Tri. Sealfon ja kollegansa vertasivat mekanismeja, joilla psykedeeliset ja ei-psykedeeliset aineet kuten lisuridi vaikuttavat 2A-serotoniinireseptoriin.

"Suurena arvoituksena on ollut, miksi lisuridi ja vastaavat aineet, jotka ovat rakenteeltaan psykedeelien kaltaisia ja vaikuttavat samaan 2A-serotoniinireseptoriin, eivät vaikuta mielialaan ja käyttäytymiseen samalla tavalla", tri. Sealfon sanoo. "Hiirillä toteuttamamme kokeet paljastivat, että kytkettyään 2A-reseptorin päälle, psykedeelit jatkavat edelleen toisen hermoradan aktivointiin. Lisuridin toiminta lakkaa ensimmäisen kohdan jälkeen."

Kokeissa huomattiin 2A-reseptorin sisältävän kaksi erilaista "päällä"-asentoa; LSD:n kaltaiset aineet saavat reseptorin kytkeytymään yhteen "päällä"-asentoon, lisuridin kaltaiset ei-psykedeeliset aineet puolestaan aktivoivat reseptorin toiseen asentoon.

Aiheeseen liittyvässä löydöksessä ratkesi toinenkin neurokemiallinen arvoitus. Tutkijat olivat aiemmin otaksuneet psykedeelien vaikuttavan serotoniinireseptoreihin aivokuoren ulkopuolisten solujen kautta. Aivokuori on keskeinen osa aivoja, joka liittyy useisiin monimutkaisiin aivotoimintoihin, esimerkiksi muistiin, huomiokykyyn, kieleen ja tajuntaan. Tutkijat hyödynsivät Kolumbian yliopiston genetiikan laitoksella työskentelevien yhteistyökumppaniensa tuottamia geneettisesti muunneltuja hiiriä. Kävi ilmi, että 2A-reseptorit aktivoituvat suoraan aivokuoressa, sen sijaan että ne aktivoituisivat epäsuorasti psykedeelien aktivoimien, muualla sijaitsevien solujen kautta. "Tämä löydös tarkentaa huomattavasti ymmärrystämme 2A-reseptorien aktivaatiosta", tri. Sealfon sanoo.

Seuraavana askeleena on 2A-reseptorin aktivaatiomekanismien tarkempi selvittäminen. "Tämä saattaa avata monenlaisia mahdollisuuksia," Sealfon sanoo. "Kun tarkoituksena on suunnitella lääkeaineita päihdeongelmien, hermosolujen rappeutumiseen liittyvien häiriöiden tai psyykkisten sairauksien hoitoon, tutkijoiden ei enää tarvitse keskittyä pelkästään siihen, mitä reseptoreita pyritään aktivoimaan, vaan voidaan määritellä myös sitä millä tavoin kyseisiä reseptoreita on tarkoitus aktivoida, mikä lisää hoitomenetelmien tarkkuutta huomattavasti. Sen sijaan että määrättäisiin jokin hoito ja toivottaisiin parasta, tutkijat ja lääkärit saattavat vihdoin päästä kuskin paikalle - heille tarjoutuu paljon aiempaa paremmat hallintamahdollisuudet, mistä on potilaille suurta hyötyä."


Artikkelin aiheena olevaa tutkimusta voi kahlata tästä.

Wednesday, September 7, 2011

Ekstaasia ja happoa reseptillä, nopeammin kuin uskoisikaan

Alkuperäinen artikkeli Alternetin Why perscription Ecstasy or LSD could happen sooner than you think.

Jotkut kärsivät lapsuudessa tapahtuneen kaltoinkohtelun seurauksena traumaperäisestä stressihäiriöstä, joka aiheuttaa paniikkia aina kun joku huutaa - vaikka vain TV:ssäkin. Toisilla raju onnettomuus on synnyttänyt rampauttavaa ahdistusta ja kroonista kipua. Entä jos tällaisia tuskia olisi mahdollista helpottaa - tai jopa parantaa - psilosybiinireseptillä? Ekstaasireseptillä? LSD-reseptillä?

taikapillerit ovat tulossa takaisin muotiin
Mikäli kasvava tutkijoiden joukko onnistuu tavoitteessaan, tuollaiset reseptilääkkeet saattavat ilmestyä saataville kymmenessä vuodessa. Psykedeelien lääketieteellisiä hyötyjä kartoittavan tutkimuksen määrä on nousussa. Huhtikuinen aihetta käsitellyt konferenssi Kentin yliopistolla Iso-Britanniassa tarjosi luentoja esimerkiksi otsikoilla "Ketamiinipsykoterapia" ja "Ayahuasca nykymaailmassa".

Tämän aallon harjaa johtaa Bostonin MAPS-säätiö (Monitieteellinen psykedeelitutkimusyhdistys), jonka johtaja Rick Doblin oli yksi mainitun konferenssin puhujista. MAPS on tehnyt kansainvälistä tutkimustyötä jo 15 vuoden ajan. Tehtyjen kokeiden tulosten perusteella LSD ja psilosybiini ovat tehokkaita työkaluja masennuksen ja ahdistuksen hoitoon ja auttavat tulemaan toimeen kipujen kanssa, ja MDMA (ekstaasi) puolestaan auttaa käsittelemään pelkoa. Israelin terveysministeriö hyväksyi tänä keväänä MAPSin uuden tutkimuksen, jossa MDMA:ta käytetään traumaperäisen stressihäiriön (PTSD) hoitoon.

"Aika on puolellamme", Doblin toteaa. "Maailma on täynnä suurten ikäluokkien edustajia jotka odottavat innolla psykedeelistä eläkettä ja psykedeelistä saattohoitoa. Monilla heistä oli nuorena hyödyllisiä kokemuksia psykedeelien parissa, mutta psykedeelit jäivät perheen ja uran myötä. Näinä päivinä noiden kokemusten arvo on kuitenkin alkanut muistua monella mieleen, ja he kaipaavat uutta kosketusta asiaan."

Kyse ei kuitenkaan ole ilmaista kuosia havittelevista entisistä hipeistä. Ennemminkin kyse on psykedeelien tuomisesta valtavirtaan. Tähän MAPS pyrkii "keskittymällä lääketieteellisiin käyttötapoihin, joka meidän kulttuurissamme on todennäköisin keino luoda psykedeelien käytölle laillista viitekehystä, johtuen kulttuurimme rakkaussuhteesta lääketieteeseen. Laboratorioiden uusimpia hedelmiä kohtaan kohdistuu loputtomasti kiinnostusta."

Kyse ei ole rahasta. Psykedeelien valmistus on lähestulkoon ilmaista, "koska kyseessä ei ole päivästä toiseen loppuelämän ajan käytettävät aineet". Sen sijaan kyse on uusimman teknologian hyödyntämisestä, tavoitteena todistaa väite jota jo miljoonat ihmiset ympäri maailman ovat toistaneet tuhansien vuosien ajan: Tämä kama toimii.

1970-luvun alun teini-ikäisenä Doblin koki omakohtaisesti psykedeelien merkityksen taiteen, henkisyyden ja psykologian työkaluina, "kunnes koko homma levisi käsiin."

Vitun hipit.

"Psykedeelejä käyttäville sattui vahinkoja ja he toimivat typerästi, päätyen pahimmillaan hautaan tai antenniosastolle. Kourallinen näkyviä henkilöitä toitotti äärimmäisen idealistisia mutta epäkäytännöllisiä näkemyksiään - puutteellisen kärsivällisyyden siivittämänä. Timothy Learyn kaltaiset ihmiset lupailivat liikoja, väittäen psykedeelien käytön tekevän ihmisestä muita valaistuneemman ja paremman. Yksi tuon aikakauden suurimmista virheistä oli Learyn slogan "Turn on, tune in, drop out".

Richard Nixonin mukaan Leary oli Amerikan vaarallisin mies. Takapotku oli väistämätön. Huumesota oli väistämätön.

"Valtio vastasi omilla liioitelluilla väitteillänsä, joiden mukaan näitä päihteitä käyttävät synnyttävät epämuodostuneita lapsia ja tuhoavat aivosolunsa. Nykypäivänä näiden väitteiden perättömyys on jo osoitettu, mutta tuolloin kulttuurit törmäsivät rajusti yhteen. Oli kuin koko yhteiskuntamme olisi sysäytynyt paskalle tripille."

Tutkimustyö tekee onneksi tehtävänsä. Modernin teknologian mahdollistama aivokuvaus osoittaa psilosybiinin rajoittavan aistimuksia säätelevien aivojen osien verenkiertoa. Verenkierron rajoittaminen tarkoittaa säätelyn vähentymistä. Doblinin mukaan havaintokyvyn herkistyminen psilosybinoiduissa aivoissa voi auttaa PTSD-potilaita uudelleenohjelmoimaan pelkoreaktioitaan. Nykypäivän teknologian avulla on saatu myös uudenlaisia näkökulmia LSD:n egoa hälventävään "katarsisvaikutukseen". Ekstaasin kemiallisissa vaikutuksissa puolestaan on kyse siitä, että MDMA hillitsee pelosta vastaavan mantelitumakkeen verenkiertoa ja toisaalta lisää verenkiertoa etuaivolohkossa, joka vastaa kyvystämme jäsennellä asioita.

"MDMA lieventää pelon vaikutusta", Doblin selittää. Tuolloin PTSD-potilaiden on helpompi muistaa ja käsitellä uudelleen pitkän ajan kuluessa hautautuneita traumojaan. MDMA:n avulla "tällaisten muistojen pintaannouseminen ei johda välittömään pelkotilaan". Esimerkkitapauksessa ihminen on johtunut punahattuisen pesäpallomailamiehen hyökkäyksen kohteeksi. "MDMA:n vaikutuksen alaisena hermoyhteydet pesäpallomailojen, punaisten hattujen ja pelon välillä vaimentuvat." MDMA:n aktivoimassa etuaivolohkossa tapahtuva asioiden uudelleenjäsentely saa aiemmin pelkoja laukaisseet muistot menettämään tehoaan - toisinaan lopullisesti.

"MDMA:n vaikutuksen alaisena ihmiset voivat tehdä emotionaalisia muutoksia jotka säilyvät vaikutuksen mentyä ohi." MDMA:n vaikutuksen alaisena "ihmiset toimivat hetken aikaa huomattavasti sulavammin, ja osa tuosta sulavuudesta kantaa myös vaikutuksen hälvettyä. Kokemuksesta tarttuu mukaan paljon aineistoa myöhemmin käsiteltäväksi ja omaksuttavaksi".

Tämä ei tarkoita, että muutama kerta reiveissä aiheuttaisi ihmeparantumisen. Yksi psykedeelilääketiedeliikehdinnän avainteemoista on lääkinnällisyys. Näin vahvojen ja pitkävaikutteisten aineiden kliinisen käytön on Doblinin mukaan tapahduttava "turvallisessa, kannustavassa, hallitussa ympäristössä", ammattitaitoisten ihmisten valvomana.

Eräässä ahdistuksen hoitoon keskittyneessä MAPSin tutkimuksessa toteutettiin 10 tunnin pituisia LSD-sessioita. Psykiatrin ja sairaanhoitajan ohjaamat potilaat makasivat silmät suljettuina, tarkoitusta varten valitsemaansa musiikkia kuunnellen. MAPSin esitteen mukaan potilaita kannustetaan "keskittymään itseensä, minäkäsitykseensä ja elämänhistoriaansa, tarkoituksena voimistaa LSD-terapiaan kytkeytyviä psykologisia oivalluksia". Toisinaan sairaanhoitaja ja psykiatri hyödyntävät "fyysistä kosketusta, esimerkiksi pitävät potilasta kädestä". Seuraavissa terapiaistunnoissa potilaat purkavat aiemman psykedeelikokemuksensa hedelmiä.

Doblinin mukaan onnistuneeseen psykedeeliterapiaistuntoon kuuluu usein "äärimmäisen keveyden hetkiä, ehkä iloa ja naurua. Kokemukset ovat kuin vuoristorata-ajeluita. Kauniiden muistojen esiinnousu saattaa antaa voimaa syventyä vaikeisiin muistoihin. Toisena hetkenä noustaan takaisin pinnalle, kunnes tunteja myöhemmin upotaan jälleen takaisin toisenlaisiin syvyyksiin."

Vanhan mallin terapiassa "analyytikon tehtävä oli ratkaista potilaan ongelmia ja tarjota tälle oivalluksia. Oivalluksista ei kuitenkaan ole hyötyä mikäli potilaalla ei ole niihin tunnetason yhteyttä." Psykedeelien etu on "emotionaalisen yhteyden välittömyys ja henkilökohtaisuus". Analyytikko voi auttaa käsittelemään kokemusta, mutta kyse on "itseen kohdistuvasta kokemuksesta - psykedeelin tehtävänä on tarjota ikkuna jonka lävitse on mahdollista kurkistaa itseensä."

"Näille aineille on tarvetta", sanoo Doblin, joka kollegoidensa lailla näkee psykedeelit voimakkaana vaihtoehtona SSRI-lääkkeille, ja kipuun liittyen myös opiaattipohjaisille lääkkeille. Mitä eroa on Zoloftin ja ekstaasin välillä? Laillinen asema. Toisin sanoen FDA, Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto. MAPS toimittaa tutkimustuloksensa tälle virastolle, jonka Doblin toivoo auttavan "tieteen asettamisessa politiikan edelle".

"Huumesodan suurin ongelma on kuvitelma siitä, että on hyviä ja pahoja aineita," vaikka kyse on itse asiassa "suhteesta käyttäjän ja aineen välillä, ja viitekehyksestä jossa ainetta käytetään".

Vastustajat voivat vedota esimerkiksi siihen, että koska MDMA on aine jolla esiintyy väärinkäyttöä, ja koska PTSD:stä kärsivillä on suuri riski aineiden väärinkäyttöön, heille ei tulisi antaa MDMA:ta. Kuitenkin, "PTSD:stä kärsivät ihmiset väärinkäyttävät aineita koska eivät ole kyenneet käsittelemään tuskallisia tunteitaan. He etsivät tilaa johon paeta kärsimyksiään." Jos tällaisia tunteita onnistutaan käsittelemään MDMA-terapian avulla, "tarve aineiden väärinkäyttöön vähentyy".

"Tahdomme selkeyttää sitä tosiasiaa, että väärinkäytettyjä aineita voidaan käyttää oikein. Ongelmana on, että valtiot ovat yhä niin tiiviisti naimisissa huumesodan kanssa." Tässä mielessä Bushin astuminen syrjään Obaman tieltä "ei juurikaan muuttanut asioita, toisin kuin toivoimme".

Tästä huolimatta Doblin ja kollegansa ennustavat, että psykedeelejä tulee kuluvan vuosikymmenen aikana olemaan tarjolla laillisina reseptilääkkeinä. "Yhteiskunnalle ja tiedemaailmalle on kyettävä osoittamaan, että näitä aineita on mahdollista käyttää tavoilla jotka luovat enemmän hyötyjä kuin haittoja."

Uudessa psykedeelitutkimuksen aallossa ei ole ilmennyt yhtäkään kuolemantapausta tai hulluksitulemista.

Toistaiseksi näyttää hyvältä.