Tuesday, September 11, 2012

Paskapuhetta huumesienistä

Tutki itse. Googlaa esimerkiksi hakusanoilla "psilocybe mushrooms science" tai "magic mushrooms science". Tämä ehdotus jääköön kutkuttamaan erityisesti niiden kalloja, jotka lopettavat lukemisen tähän kappaleeseen.


Sienestyskausi on taas alkanut. Suomalaisessa mediassa on viime viikkoina kirjoitettu arveluttavin sävyin psilosybiinipitoisista, suippumadonlakki-nimeä tottelevista sienistä.

Sieniä ovat mainostaneet ainakin Tieteen kuvalehti, Iltalehti, Iltasanomat, KP24 ja MTV3. (Jos tiedät muita uutislähteitä, kerro toki kommenttiboksiin.)

Sanotaan se nyt heti alkuun: Kyllä, psilosybiinisienet – kuten muutkin psykedeelit – ovat todellakin hermostoon (=kehoon, mieleen) vaikuttavia päihdeaineita, joilla on potentiaalisia hyöty- ja haittavaikutuksia.

Tieteen kuvalehdessä silokkeja ei ilmeisesti pidetä päihteinä. Heidän artikkelinsa otsikko huutaa: "Sienimyrkky sumentaa aivot kuin päihde". Kuin päihde? Tahdotaanko tässä sanoa, että psilosybiinisienet vertautuvat paremminkin syanidin huolettomaan rouskimiseen kuin vaikkapa viinipäihtymykseen?

Psilosybiinisienten vaikuttavat ainesosat on tosiaan virallisesti määritelty hermomyrkyiksi. Hermomyrkyiksi luokitellaan mm. monet ihmiskehossa luontaisesti esiintyvät välittäjäaineet. Puhe myrkystä ilman tarkempia selityksiä aiheuttaa väistämättä väärinymmärryksiä. Käytännössä hermomyrkyllä voidaan tarkoittaa mitä tahansa hermoston toimintaan vaikuttavaa substanssia riippumatta siitä, aiheuttaako aine mitään varsinaisia hermostovaurioita tai muita fyysisiä tuhoja.

Akuuttiin psilosybiinipäihtymystilaan liittyy toisinaan pahoinvointia ja muita epämiellyttäviä kehollisia tuntemuksi. Fyysisistä/elimellisistä pitkäaikaishaitoista sen sijaan ei ole tutkimusnäyttöä (kyllä, myös väitteet psilosybiinisienten vaarallisuudesta ruoansulatuselimistölle ovat ilmeisesti urbaanilegendaa, olkoonkin että sienet vaativat sulattelua). Alan kirjallisuudessa tunnetaan noin viidenkymmenen vuoden ajalta kaksi yksittäistä kuolemantapausta, joissa kuolinsyyksi on esitetty pelkästään psilosybiinisienten vaikutus – huolimatta siitä, että vähintäänkin miljoonat ihmiset ovat niitä käyttäneet. Ottaen huomioon, että kuolemantapauksia ei suurista käyttömääristä huolimatta ole esiintynyt tämän enempää, on myös mainittuihin kahteen kuolemantapausraporttiin syytä suhtautua vähintäänkin kriittisesti: kyseessä saattaa olla jokin muu tekijä kuin psilosybiinimyrkytys.

[Oma lukunsa on toinen, suomalaisille tutumpi päihdyttävä rihmastoeliö: Visuaalisesti kovin kaunis punakärpässieni, joka etenkin tuoreena on myrkyllinen (vaikkakaan ei samassa määrin kuin murhanhimoinen sisarensa valkokärpässieni). Punakärpässienten psykoaktiiviset ja neurokemialliset vaikutukset ovat kuitenkin hyvin erilaiset kuin madonlakeilla, eivätkä ne psykonauttien keskuudessa ole erityisen suosittu päihde, eikä niistä yleensä mediassa juurikaan puhuta, kuten ei tässäkään artikkelissa tämän enempää.]

Suora lainaus Johns Hopkins -yliopiston professori Roland Griffithsiltä, joka on toteuttanut psilosybiinisieniä koskevaa tieteellistä tutkimusta: "Ei ole kokeellista tai kliinistä näyttöä, niin eläin- kuin ihmiskokeisiinkaan pohjautuvaa, jonka perusteella psilosybiini olisi neurotoksista (=hermomyrkky) edes suurilla annoksilla. 50-luvulta alkaen psilosybiinillä on tehty tarpeeksi tutkimusta, jotta voidaan luotettavasti olettaa, ettei aine ole myrkyllistä tavallisilla ihmisten käyttöannoksilla. Tämä on linjassa sen tosiasian kanssa, ettei psilosybiinisienille ole vuosituhansien käyttökulttuurin aikana muodostunut fyysisesti haitallisen psykoaktiivin mainetta. Psilosybiinisieniä hyödyntäneissä perinteissä on kylläkin varoitettu niiden holtittomaan käyttöön liittyvistä psyykkisistä ja henkisistä riskeistä."

Tieteen kuvalehden artikkeli jatkaa: "On saatu viitteitä siitä, että sienihuume haittaa aivojen verenkiertoa niin, että jotkin alueet alkavat kärsiä hapen- ja ravinnonpuutteesta." Tutkimusta, johon tällä lainauksella viitataan, on käsitelty tässä blogissa aiemminkin. Mitään tieteellistä dataa siitä, että aivoalueet "kärsisivät" hapen- tai ravinnonpuutteesta, ei ainakaan allekirjoittaneen silmiin ole tutkimusaineistossa osunut. Artikkeleissa on puhuttu verenkierron vaimentumisesta ja veren pienemmästä happipitoisuudesta.

Iltapäivälehtien artikkeleissa kerrotaan: "Sienten nauttiminen on aiheuttanut Suomessa muun muassa kuolemaan johtaneen putoamisen ja niin ikään kuolemaan johtaneen liikenneonnettomuuden."

Vaikka on hyvinkin mahdollista, että sienten nauttiminen on todellakin ollut ratkaisevana tekijänä näissä tapauksissa, nykyisessä ilmapiirissä tunnutaan turhan helposti ajattelevan, että laitonta päihdettä nauttineen sekoilu johtuu väistämättä kyseisestä laittomasta päihteestä, eikä esimerkiksi verenkierrosta yhtä lailla löytyneestä alkoholista. Motiiveja tähän saa pohdiskella.

Iltasanomat julkaisi lisäksi tekstin, jossa lainattiin sieniprofessori Mauri Korhosen lausuntoja. Kommentti "annosta pitää suurentaa koko ajan" on sinänsä totta, että psykedeeleihin yleensäkin toleranssi kasvaa nopeasti. Toinen puoli asiasta kuitenkin on, että toleranssi myös laskee nopeasti takaisin; psykedeelit eivät aiheuta fyysisiä vieroitusoireita jotka saisivat janoamaan lisää, eikä niitä yleensä nautita monena perättäisenä päivänä, etenkään pidempien ajanjaksojen kuluessa. Nämä faktat asettavat Korhosen lausunnon hieman kyseenalaiseen valoon. Huomionarvoinen on myös tekstin viimeinen lause "Alkosta saa ostaa voimakkaampia huumeita, joilla pääsee pilveen helpommin". Mukavaa sinänsä, että sienten suhteellinen mietous on huomioitu, mutta on harhaanjohtavaa vihjailla, että näiden täysin erilaisten päihteiden käyttömotiivit ja -tarkoitukset olisivat täysin yhteneviä.

KP24 varoittaa artikkelissaan: "Enintään neljän sienen hallussapito katsotaan käyttörikokseksi. Sitä suuremmat erät ja välitys tutkitaan huumausainerikoksina." Tiedossa on, että käräjäoikeudessa on jätetty huomattavasti isompikin määrä kokonaan rankaisematta teon vähäisyydestä johtuen. Rangaistuskäytännöt ovat ilmeisen vaihtelevia. Suippumadonlakin normaalit käyttöannokset tuppaavat olemaan enemmän kuin neljä sientä. Milläköhän perusteella huumausainerikoksen raja on vedetty juuri tuohon? Niinpä niin, yhäkin on voimissaan myytti siitä, että pelottelu vähentäisi päihdeongelmia.

MTV3 puolestaan revittelee otsikossaan: "Uusi huumesienibuumi riivaa poliisia." No, onhan se ymmärrettävää, että rankalla tripillä piehtaroivan sienipään kohtaaminen voi olla emotionaalisesti raastavaa (olkoonkin, että rivien välistä on tulkittavissa, että poliisia ahdistaa psilosybiinisienten olemassaolo ylipäätään). Sitten meneekin hurjaksi. Suora lainaus rikosylikonstaapeli Esko Yli-Hallilalta: "neljän käyttö on jo huumausainerikos ja aiheuttaa vakavia harhoja." Olkoonkin, että lausunto on ristiriidassa KP24:n uutisen kanssa, jonka mukaan neljä menee vielä käyttörikoksena, mutta että ihan tosissaan esitetään absoluuttisen kuuloinen väite siitä, että neljä sientä aiheuttaa automaattisesti "vakavia harhoja"? Tuota.

Tässä blogauksessa ei erityisesti syytetä poliisiyksilöitä tietämättömyydestä. Olisi kai liikaa olettaa, että poliisi, joita tuskin yksityishenkilöinä useinkaan kiinnostaa tietää huumeista enempää kuin mitä työnkuva vaatii, olisi perehtynyt aiheeseen ja hahmottanut, missä määrin "ilmiselvä faktatieto" onkin ollut yksiselitteistä disinformaatiota.

Yli-Hallila kertoo myös: "Löysimme tytön, joka oli syönyt sieniä ja oli aivan sekaisin, vakavien harjojen vallassa nurkkaan käpertyneenä". Tämä on toki helppo uskoa. Psykedeelit voivat toisinaan aiheuttaa henkisesti todella hajottavia kokemuksia jotka voivat vetää kuupan pitkäksikin aikaa solmuun. Lukemattomien tutkijoiden kokemuksen perusteella, turvallinen ympäristö, kunnollinen valmistautuminen ja luotettava seura lisäävät huomattavasti kauniin, avartavan ja eheyttävän kokemuksen todennäköisyyttä.

"Neljän sienen hallussapito vastaa kolmen gramman amfetamiini-rikosta." Hei. Oikeesti.

"Välillä tulee liimat, butaanikaasut, nyt taas huumesienet." Olisikohan kuitenkin niin, että paremmin butaanin ja liiman kanssa samaan kategoriaan sopisivat esimerkiksi pitoisuudeltaan vahvat alkoholijuomat – psilosybiinisienet kun eivät tosiaan tuhoa aivoja tai muuta elimistöä. Toistetaan vielä rautalangaksi: Ei, kukaan ei (tässä artikkelissa) väitä psilosybiinisieniä haitattomaksi päihteeksi. Mutta suhteellisuudentaju.

Tiedoksi myös: Yleisen kiinnostuksen huomattava kasvu psykedeelejä kohtaan ei luultavasti ole mikään ohimenevä trendi-ilmiö. Psykedeelit kiinnostavat, koska ne toimivat.

"Poliisi kiertelee lähiviikot viheriöitä ja ratsaa tunnettujen käyttäjien asuntoja, jotta sienestä päästäisiin mahdollisimman pian." Eikö poliisilla ihan oikeasti ole tärkeämpiä, kiireellisempiä asioita hoidettavana? Vaikka psilosybiinisienten käytössä onkin todellisia riskejä, on vaikea nähdä, miten mitään haittoja saataisiin vähennettyä käyttäjiä jahtaamalla ja rankaisemalla, tahi antamalla yksinkertaisesti virheellisiä väitteitä sisältäviä lausuntoja vastuutaan välttelevälle medialle, joka ei vaivaudu penkomaan aihetta vähänkään analyyttisempään sävyyn.

"Pian" sienestä ei joka tapauksessa todellakaan tulla "pääsemään": Suippumadonlakin kasvulle otollista maaperää on Suomessa hehtaarikaupalla. Rihmastoja ei voi pamputtaa hengiltä. Jos psykedeelien käyttöön liittyviin ongelmiin tahdotaan tosissaan puuttua, on tiedostettava että huumeisiin on lakattava suhtautumasta rikosoikeudellisena kysymyksenä. Niitä tulisi lähestyä kansanterveydellisistä lähtökohdista. Käytettyjen toimintamallien ei tulisi perustua moralisointiin, kauhisteluun, aikuisten ihmisen paapomiseen tai aikansa eläneisiin dogmiin, vaan tutkimustietoon ja myötätuntoon.

Alati laajeneva tutkimusaineisto osoittaa selvästi, että psykedeeleillä on monia hyödyllisiä käyttötarkoituksia (joista kaikki eivät mahdu kliinisen lääkinnän kontekstiin – niillä on käyttönsä myös ihmisten yksityiselämän puitteissa), ja että käyttöön liittyviä haittoja voidaan minimoida niin käyttäjien itsensä, heidän läheistensä kuin yhteiskunnallisten instituutioidenkin toimesta. Kulahtaneisiin myytteihin, perusteettomiin oletuksiin ja Yhdysvaltojen mielipuoliseen huumesotaan pohjautuvaa misinformaatiota voidaan pyrkiä kitkemään tutkimus- ja kokemuspohjaisen faktatiedon tieltä. Myös päihdevalistuksen tulisi nojata tutkimustietoon, eikä sen tulisi perustua mustavalkoiselle ja epärealistiselle käsitykselle, jonka mukaan päihteiden käyttö on aina negatiivinen, tuhoisa tai muuten vain "turha" asia. Päihteiden ongelmakäyttäjille tulisi pyrkiä tarjoamaan asianmukaista hoitoa, minkä lisäksi tulisi luopua siitä otaksumasta, että jokaikisellä päihdettä nauttivalla on päihdeongelma. Ylipäätään päihteisiin liittyvää yhteiskunnallista keskustelua tulisi monipuolistaa. Asioista ei oteta vastuuta pyrkimällä vaikenemaan ne kuoliaaksi tai huutamalla vastakkaiset mielipiteet hiljaiseksi.

Rikosylikonstaapeli Yli-Hallila kertoo poliisin olevan "todella huolissaan tästä ilmiöstä." En epäile huolen vilpittömyyttä. Toivoa sopii, että jokin ihmeellinen voima kuljettaa ennen pitkää myös rikosylikonstaapelien korviin riittävän vahvan viestin siitä, millaisin keinoin näihin haasteisiin voidaan oikeasti kasvaa vastaamaan, millaisella suhteella psykedeeleistä voidaan saada irti mahdollisimman paljon yhteistä iloa ja hyvää, ja millaiset toimintamallit puolestaan aiheuttavat lähinnä tuhoa ja kärsimystä.


PS. Väärien sienten aterioiminen voi oikeasti olla hengenvaarallista, siispä
just say know.


Luettavaa:
Harm potential of magic mushroom use: A review
(Hollannin terveysministeriön selvitys psilosybiinisienten riskipotentiaalista)

EMCDDA: Annual report 2011: the state of the drugs problem in Europe

(raportti huumeiden käyttömääristä Euroopassa)

Heini Kainulainen: Seuraamuskäytäntö huumausaineen käyttörikoksissa

(Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimus)

Psychedelic Crisis FAQ

(ohjeita vaikean psykedeelikokemuksen varalta)

Psykedeelikokemus-FAQ

(suomenkielinen opas hedelmälliseen psykedeelimatkailuun)

James Fadiman: The Psychedelic Explorer's Guide: Safe, Therapeutic, and Sacred Journeys

(näkemyksiä psykedeelien terapeuttisesta potentiaalista;
kattava selonteko psykedeelitutkimuksesta)

Saturday, September 8, 2012

Miten psykedeeleistä puhutaan? -paneelikeskustelu


Helsingin kirjakauppa Tiedostamossa järjestettiin heinäkuussa luento
otsikolla "Miten psykedeeleistä puhutaan?".
Tapahtumasta tehdyn pitkän videotallenteen voi katsoa täältä.