Wednesday, February 15, 2017

Psykedeelien sääntely kieltolainjälkeisessä maailmassa

Alati kasvava todistusaineisto pakottaa yhä useampia maita kyseenalaistamaan kymmeniä vuosia vallinneet, huumeettomaan maailmaan tähtäävät linjaukset, joiden myötävaikutuksella huumeiden valmistuksesta ja myynnistä on tullut rikollistoimijoille iso bisnes. Nollatoleranssi ei ole onnistunut jarruttamaan huumeiden käytön kasvua, ja rangaistuspolitiikan syrjäyttävät vaikutukset ja muut haitat aiheuttavat käyttäjille monesti suurempia ongelmia kuin itse yhdisteet. Huumeettoman maailman tavoittelun hinta niin ihmisyksilöille kuin yhteiskunnallekin alkaa käydä yhä raskaammaksi kantaa, ja paine löytää nykyistä paremmin toimivia käytäntöjä kasvaa.

Kun otetaan huomioon, että viime aikoina on myös julkaistu useita tutkimuksia, joiden mukaan monilla nykyisellään kielletyillä yhdisteillä voi olla huomattavaa terapeuttista potentiaalia, alkaa tarve vaihtoehtoisten kontrollimekanismien pohtimiselle käydä ilmeiseksi.

Journal of Psychoactive Drugs -lehdessä julkaistiin viime vuonna artikkeli[1], jossa esitellään mahdollisia keinoja nykyisellään kiellettyjen yhdisteiden – erityisesti psykedeelien – lailliseen kontrolliin. Yksi artikkelin kirjoittajista on kanadalainen pitkän linjan päihdetyöntekijä ja tutkija Mark Haden, joka johtaa myös psykedeelitutkimusjärjestö MAPSin (Multidisciplinary Association for Psychedelic Studies, Monitieteinen psykedeelitutkimusyhdistys) Kanadan jaostoa. Hadenilla on vuosikymmenten kokemus päihdevalistustyöstä, ja hän on perehtynyt monipuolisesti päihdeaineiden kontrolliin liittyviin kysymyksiin.

Päihdetyöntekijä ja tutkija Mark Haden

Hadenin artikkelilla on kaksi lähtökohtaa. Ensimmäinen on tutkimusnäyttö, jonka mukaan psykoaktiivisiin yhdisteisiin kohdistuva kieltolaki ja rangaistuspolitiikka ovat kasvattaneet monia yhdisteisiin liittyviä haittoja sekä synnyttäneet kokonaan uusia: yhdisteiden täyskielto ajaa markkinat järjestäytyneen rikollisuuden haltuun ja aiheuttaa ongelmia myös niille käyttäjille, joilla itse käyttöön ei liity kummempia ongelmia. Mitä enemmän nollatoleranssipolitiikan ongelmia koskeva ymmärrys on karttunut, sitä kiivaammaksi on käynyt keskustelu muuhun kuin täyskieltoihin ja rangaistuksiin perustuvista lähestymistavoista. Ympäri maailmaa on alettu ottaa askelia kohti sekä käyttörangaistuksista luopumista että ainakin tiettyjen yhdisteiden tuomista valtion valvoman kontrolloidun saatavuuden ja verotuksen piiriin.

Artikkelin toinen, vähintään yhtä olennainen lähtökohta on se, että psykedeelien (mm. MDMA, psilosybiini, LSD ja ayahuasca) lääketieteellisestä potentiaalista on viime vuosina tehty paljon tutkimusta[2]. Kiinnostus aihepiiriä kohtaan on vakaassa kasvussa, ja psykedeelejä hyödyntävät terapiamuodot saattavat olla todellisuutta jo lähivuosina: sekä psilosybiini- että MDMA-avusteisen terapian on tutkimusten tämänhetkisen etenemistahdin pohjalta povattu olevan laillista vuoden 2021 tienoilla (toki olettaen, että parhaillaan käynnistymässä olevien kolmannen faasin tutkimusten tulokset ovat linjassa aiempien tulosten kanssa).

Mikäli psykedeelien laillinen asema muuttuu, tarvitaan selkeitä linjauksia esimerkiksi sen osalta, ketkä yhdisteitä tarkalleen saavat hyödyntää ja missä konteksteissa: esimerkiksi kuka tahansa psykoterapeutti ei ilman erillistä koulutusta ole soveltuva tarjoamaan psykedeeliavusteista psykoterapiaa. Lisäksi on tosiasia, että psykedeelejä käytetään tällä hetkellä kaikkein eniten lääketieteellisen kontekstin ulkopuolella, ja niiden käyttö on kasvussa huolimatta siitä, että käyttö on useimmissa maissa rangaistuksen uhalla kielletty. On suuri tarve sellaisille poliittisille ja kansanterveydellisille linjauksille, jotka vastaavat tähän asiantilaan nykymalleja tehokkaammin ja joustavammin, ja jotka ohjaavat käyttötapoja ja
-kulttuureja vastuullisempaan ja terveellisempään suuntaan.

Haden julkaisi vuonna 2004 toisenkin laillisen sääntelyn malleja käsittelevän artikkelin[3], jossa käsiteltiin nykyisellään kiellettyjen aineiden sääntelyä laajemmin; hänen tuoreemmassa, tämän tekstin aiheena olevassa artikkelissaan painopiste kuitenkin on erityisesti psykedeeleissä ja niiden sääntelyyn liittyvissä erityispiirteissä.

Artikkelissa esitetään psykoaktiiveihin keskittyneen, valtion alaisuudessa toimivan komission perustamista. Komissiolla olisi oikeus säännellä psykedeelien ja muiden tällä hetkellä kiellettyjen yhdisteiden sekä mahdollisesti myös alkoholin ja tupakan tuotantoa ja markkinoita sekä verotusta, ja sen johdossa olisi asiaankuuluvien alojen ammattilaisia. Komission toiminta pohjaisi jo olemassaoleviin kansanterveyden periaatteisiin ja tavoitteisiin. Ensisijaisena tavoitteena ei olisi liikevaihdon kasvattaminen, vaan myynnin tuotoilla rahoitettaisiin sääntelymekanismin toimintaa, psykoaktiivisiin yhdisteisiin kohdistuvaa tieteellistä tutkimusta, kansanterveydellisiä ohjelmia sekä muita terveydellis-sosiaalisia projekteja. Eri yhdisteryhmien (kannabistuotteet, psykedeelit, stimulantit jne.) kontrollille olisi omat, erikoistuneet juonteensa, ja mallissa sallittaisiin niin synteettiset valmisteet kuin kasviperäiset materiaalitkin. Materiaalien vähittäismyynti olisi luvanvaraista. Yhdisteitä myytäisiin ainoastaan brändäämättöminä – niille ei toisin sanoen sallittaisi minkäänlaista kaupallista imagonluontia eikä niitä saisi mainostaa. Tuotteet toimitettaisiin myyntiin yksinkertaisissa pakkauksissa, joissa ilmoitettaisiin ainoastaan tuotteen sisältö, käyttöohjeet ja asianmukaiset varoitusmerkinnät. Ayahuascan ja peyoten kaltaisten kasvivalmisteiden maahantuontia ja pitoisuuksia valvottaisiin, ja yhteistyötä tehtäisiin asiaanliittyvien tahojen (uskonnollisten yhteisöjen johtajien, seremoniavetäjien jne.) kanssa. Yhtenä valvontaelimen tehtävänä olisi lisäksi varmistaa liikatuotannolle uhanalaisten kasvimateriaalien tuotannon kestävyys ja eettisyys.

Haden toteaa, että vaikka he eri vaihtoehtoja arvioituaan päätyivät suosittelemaan nimenomaan valtiovetoista ratkaisua, on tärkeää, että valtio pysyy riittävällä etäisyydellä projektin käytännön toteutuksesta, jotta projektia voidaan toteuttaa sen omilla ehdoilla.

Laillisesti tuotettujen materiaalien päätymistä laittomille markkinoille ei ole mahdollista kokonaan estää. Toimitusketjun valvonta ja laillisten, puhtaiden vaihtoehtojen tarjonta – samaan tapaan kuin alkoholin ja tupakankin kanssa – kuitenkin vähentää laittomiin markkinoihin kohdistuvaa kysyntää ja laittomien kanavien kautta tarjolla olevien tuotteiden määrää.

Artikkeli painottaa, että esitelty malli on vain yksi mahdollinen, ja rohkaisee käymään keskustelua myös muista vaihtoehdoista.


YK:n entinen pääsihteeri Kofi Annan on yksi nimekkäimmistä
huumeiden kontrolloidun saatavuuden puolestapuhujista.

Psykedeelivalvojien ammattikunta

Tutkijat esittävät psykedeelejä käyttävien ihmisten tukemiseen erikoistuneen, uuden ammattikunnan luomista. Psykedeeleihin liittyviä palveluita tarjoavat kävisivät läpi koulutuksen, jonka sisältö riippuisi siitä, millaisen viitekehyksen kautta he haluaisivat lähestyä asiaa: psykedeeliterapeutiksi voisi kouluttautua ihminen, jolla on pohjakoulutus terapeutin työhön; ayahuascaseremonian vetäjä taas ei välttämättä tarvitsisi vastaavaa koulutustaustaa, mutta olennaista olisi turvalliseksi todettujen seremoniakäytäntöjen tuntemus. Koska tämä aihepiiri lienee monille suomalaisille vieras, lienee syytä mainita, että monissa Yhdysvaltojen osavaltioissa, Etelä-Amerikan maissa ja Euroopasta ainakin Hollannissa DMT:tä sisältävää ayahuasca-teetä ja meskaliinipitoisia kaktuksia sisältävät seremoniat ovat tietyissä konteksteissa laillisia. Käyttöä sääntelevät perinteet ja yhteisö ovat osoittautuneet hyviksi keinoiksi psykedeelien vastuulliseen, rakentavaan hyödyntämiseen.

Haden kertoo VICEn haastattelussa[a], että tästä alueesta keskusteltiin artikkelia kirjoitettaessa pitkään, ja päätös puoltaa muidenkin kuin psykologiaan ja lääketieteeseen perustuvien lähestymistapojen mukaan ottamista syntyi tarkan harkinnan tuloksena: psykedeeleihin liittyvää käytännön ymmärrystä on muillakin kuin tieteellisesti koulutetuilla toimijoilla.

Psykedeeliavusteisen terapian ja seremonioiden lisäksi yhtenä komission toiminta-alueelle ulottuvana toimintamuotona mainitaan musiikkitapahtumissa toteutettava tukitoiminta, jossa ideana on tarjota rauhallista läsnäoloa ja turvalliset puitteet[b] vaikeita psykedeelikokemuksia läpikäyvien auttamiseksi.

Valvojien koulutuksen johtaisi eri lähestymistapojen asiantuntijoista koostuva toimielin, joka myöntäisi luvat henkilöille, jotka haluavat vetää psykedeelisessioita, käsittelisi mahdollisia valituksia (esim. psykologisiin tai seksuaalisiin väärinkäytöksiin liittyviä), sekä ylläpitäisi hyvien käytäntöjen ohjenuoria ja tiedottaisi niistä.

Psykedeelien vaikutuksia ymmärtäviä valvojille on tilausta, koska psykedeelien keskeiset riskit liittyvät ihmisten käyttäytymiseen yhdisteiden vaikutusten alaisena. Tunnetuimpien psykedeelien käyttöön ei tyypillisesti liity myrkytysvaaraa eivätkä ne myöskään aiheuta fyysistä riippuvuutta[2]. Psykedeelit kuitenkin voimistavat tunnetiloja ja muuttavat ajatusprosesseja, minkä vuoksi niitä käyttävät saattavat toisinaan tehdä valintoja, jotka asettavat heidät itsensä tai heidän kanssaihmisensä vaaraan[4]. Psykedeelien aiheuttamat kokemukset saattavat olla pelottavia, ahdistavia tai hämmentäviä, ja luotettavan tukihenkilön läsnäolo voi auttaa rauhoittumaan ja viemään kokemuksia rakentavaan suuntaan.

Ammattimaisiin sessioihin vaadittavat lisenssit edellyttäisivät aihepiiriin kokonaisvaltaisesti perehdyttävän koulutuksen läpikäymistä, ja toimijoita valvottaisiin aktiivisesti. Yhdisteiden tämänhetkinen laittomuus tarkoittaa, ettei väärinkäytösten kohteeksi joutuneilla välttämättä ole mitään hyviä keinoja avun ja oikeuden hakemiseen, mihin valvontajärjestelmä tarjoaisi suuria parannuksia. Psykedeeleihin erikoistunut ammattikunta voisi luoda myös sisäisen sääntelyn mekanismeja samaan tapaan kuin erilaiset lääkäriliitot valvovat alansa toimijoita ja varmistavat, että väärinkäytöksistä seuraa sanktioita.

Ostolupia jaettaisiin myös täysi-ikäisten omaa tai ystäväpiirin kesken tapahtuvaa käyttöä varten. Tähän liittyvä hakuprosessi olisi ammattimaiseen toimintaan verrattuna selvästi kevyempi, eikä yksityisempään käyttöön kohdistuisi samanlaista valvontaa kuin ammattimaisempaan toimintaan. Käytännössä lupien saaminen edellyttäisi aineiden vaikutuksiin ja annostuksiin sekä set&settingiin (optimaalisiin olosuhteisiin ja sisäisiin puitteisiin, valmistautumiseen jne.) liittyvän perehdytyksen läpikäymistä. Esimerkiksi lupia hakevan terveydentilaan liittyviä rajoituksia voitaisiin kuitenkin luonnollisesti soveltaa.


Psykedeelien vaikutukset voivat toisinaan olla sellaisia,
että turvalliselle, asiantuntevalle tukihenkilölle on tarvetta


Todellisuutta jo ensi vuosikymmenellä?

Artikkelissa painotetaan, että ehdotetun sääntelyjärjestelmän vaikutuksia, niin myönteisiä kuin kielteisiäkin, on tutkittava tarkasti. Seurantaa tulee kohdistaa niin käyttötapoihin, hyötyihin ja haittoihin kuin yllättäviin trendeihinkin, jotta mahdolliset odottamattomat vaikutukset voidaan havaita ja korjausliikkeisiin voidaan ryhtyä ripeästi. Samaten on seurattava niin tuotantoa, myyntiä kuin aineiden muutakin leviämistä. Näiden menetelmien avulla voidaan varmistua siitä, että säännellyt markkinat toimivat suunnitellulla tavalla, että haittojen minimoinnissa onnistutaan, ja että ennakoidut hyödyt todella konkretisoituvat. Keskeisessä roolissa ongelmakäytön ehkäisyssä on laadukas, tutkimusnäyttöön perustuva valistustyö.

Kuten tämän tekstin alussa todettiin, tietyt psykedeelejä hyödyntävät terapiamuodot saattavat siirtyä tutkimuksista laillisten hoitomenetelmien piiriin jo viiden vuoden päästä. Lääketieteellinen saatavuus on toki eri asia kuin yksityishenkilöiden saatavuus muissa kuin lääketieteellisissä konteksteissa, mutta ne ovat osa samaa asiakokonaisuutta. On käynyt selväksi, että psykoaktiivisten aineiden sääntelyyn tarvitaan uudenlaisia, aine- ja aineryhmäkohtaisia lähestymistapoja – sellaisia, jotka toimivat paremmin kuin päihdeongelmia paisuttava, käyttäjiä syrjäyttävä ja rikollistoimijoiden pussiin satava rangaistuspolitiikka. Myönteinen kehityskulku onkin, että siihen keskusteluun, joka koskee nykyistä kieltolakipolitiikkaa paremmin toimivia vaihtoehtoja, on alkanut osallistua yhä laajempi kirjo erilaisia yhteiskunnallisia toimijoita.

Selvää on kuitenkin myös, ettei tarjolla tule olemaan mitään yksinkertaista, kaikki ongelmat poistavaa, hopealuodinomaista ratkaisua. Juuri siksi on tärkeää tuoda eri tahoja yhteen – käymään vakavaa, kriittistä keskustelua siitä, millä keinoilla ihmisten käyttämiin, hermostoon vaikuttaviin yhdisteisiin liittyvät haitat voitaisiin kaikkein tehokkaimmin saada hallintaan ja hyödyt sovellettua käytäntöön tavoilla, jotka parhailla mahdollisilla tavoilla palvelevat niin yksilöitä kuin yhteiskuntaakin.




--–-- - - - - - --–--


Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:



Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,
yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoituskampanjani kautta. Lisätietoa tästä.



Kiitos!




--–-- - - - - - --–--

Lisää luettavaa:
• Envisioning a sensible psychedelic drug policy, Brett Greene, Psymposia 2016
Looking for a new career? How about 'psychedelic supervisor'?, CBC Radio 2016
Mark Hadenin haastattelu Vancouver Real -podcastin jaksossa 020