Sunday, March 12, 2017

Uusi tutkimus: psykedeelejä käyttäneillä keskimääräistä vähemmän opioidien ongelmakäyttöä

Viime vuosina on julkaistu useita populaatiotutkimuksia, joissa on selvitetty psilosybiinisienten ja LSD:n kaltaisten psykedeelien käytön yhteyttä erilaisiin psykologisiin ja sosiaalisiin ongelmiin. Näiden tutkimusten mukaan psykedeelejä käyttäneiden keskuudessa ilmenee keskimääräistä vähemmän mielenterveysongelmia[1] sekä psykologista ahdistusta ja itsetuhoisuutta[2], ja niitä käyttäneet ovat niinikään vähemmän taipuvaisia sekä parisuhdeväkivaltaan[3] että rikoksenuusintaan[4]. Toisin sanoen: sillä osalla väestöstä, joka ei ole käyttänyt psykedeelejä, edellämainittuja ongelmia esiintyy tilastollisesti enemmän

Kuva: Elena Kraft
Helmikuussa saatiin lisävaloa psykedeelien vaikutuksiin populaatiotasolla, kun Journal of Psychopharmacology -lehdessä julkaistiin opioideja käyttäneisiin kohdistuva tutkimus "The association of psychedelic use and opioid use disorders among illicit users in the United States"[5]. Kymmenien tuhansien vastaajien väestökyselyihin pohjaavan analyysin mukaan niillä elämänsä aikana opioideja laittomasti käyttäneillä, jotka ovat käyttäneet myös psykedeelejä, esiintyy vähemmän sekä opioidien ongelmakäyttöä että opioidiriippuvuutta siten, kuin ne DSM-IV -järjestelmässä määritellään.

Haitallisen päihteiden käytön astetta ennustavana tekijänä psykedeelien käyttö oli samalla tasolla koulutuksen kanssa, ollen merkittävämpi muuttuja kuin esimerkiksi tulotaso. Psykedeelejä käyttäneillä opioidiriippuvuutta esiintyi viimeisen vuoden aikana 27 % vertailuryhmää vähemmän. Viimeisen vuoden aikana tapahtunutta ongelmakäyttöä puolestaan esiintyi psykedeelejä käyttäneillä 40 % vähemmän.

On huomionarvoista, että useimpien muiden laittomien päihteiden kohdalla tällaista negatiivista yhteyttä ei ollut, vaan niitä käyttäneet päinvastoin käyttivät enemmän myös opioideja. Maininnan arvoista kuitenkin on, että myös kannabiksen käyttö korreloi vähäisemmän opioidien ongelmakäytön kanssa, vaikkakaan sen käytöllä ei puolestaan ollut yhteyttä vähäisempään opioidiriippuvuuteen. Lääkekannabiksen sallineissa osavaltioissa on kirjattu[6] huomattavasti (24,8 %) vähemmän opioidiyliannostuskuolemia kuin osavaltioissa, joissa lääkekannabista ei sallita; tämä hyvin mahdollisesti liittyy kannabiksen kipualievittäviin vaikutuksiin, joiden vuoksi sitä voidaan käyttää tarkoitukseen opioidien sijaan[7] tai niiden ohella[8].

Kokonaisuutena aihe on erityisen ajankohtainen, koska opioidien käyttö on varsinkin Yhdysvalloissa kokenut viime aikoina räjähdysmäistä kasvua; myös Suomessa esimerkiksi buprenorfiinia (Subutex) käyttävien määrä on kasvussa[9]. Merkillepantavaa on, että Yhdysvalloissa huomattava osa riippuvaisista on muodostanut riippuvuuden alun perin lääkärien heille määräämiin opioidivalmisteisiin, ja siirtynyt sittemmin hankkimaan opioidinsa muita, laittomia reittejä pitkin. Tätä ongelmaa on pyritty hillitsemään kontrolloimalla opioidien määräämistä tiukemmin, mutta analyysit osoittavat ongelmallisen sivuvaikutuksen[10]: samalla kun reseptiopioidien käyttö on hieman taittunut, laittoman heroiinin käyttömäärät ovat alle kymmenen vuoden aikana kaksinkertaistuneet.

Monenlaista näyttöä

Tutkimusartikkelin tulosten kannalta merkillepantavaa on, että psykedeelien tehosta erilaisten riippuvuuksien hoidossa on (laajan anekdotaalisen aineiston lisäksi) myös aiempaa tutkimusnäyttöä: Pienen otannan soveltuvuus- ja pilottitutkimuksissa mukaan psilosybiinillä näyttäisi olevan tehoa niin alkoholi-[11] kuin tupakkariippuvuudenkin[12] hoidossa. Niinikään pienen otannan havainnoivassa tutkimuksessa todettiin[13], että ayahuascan käyttöä seurasi alkoholin, kokaiinin ja tupakan käytön väheneminen, ja samansuuntaista näyttöä on saatu saatu aiemminkin[14]. Näiden lisäksi näyttöä on myös LSD:n tehosta heroiiniriippuvaisten hoidossa[15].

Karttuva tutkimusnäyttö kasvattaa painetta arvioida uudelleen käsityksiä, joiden pohjalta psykedeelit on luokiteltu kaikkein tiukimmin säänneltyyn Schedule I -luetteloon, johon kuuluvilla aineilla katsotaan olevan merkittävä ongelmakäyttöriski muttei tunnettuja lääketieteellisiä sovelluksia. Tutkimuksen vastaava kirjoittaja Vincent D. Pisano toteaa PsyPost-nettilehden uutisessa[a], että julkisen rahoituksen puute ja psykedeelien tiukka kontrolli "rajoittavat nopeampien ja suorempien vastausten saamista, erityisesti ottaen huomioon laajamittaisempien kliinisten tutkimusten kalleuden".

Pisano toteaa myös: "Kannatamme ammattilaisten toteuttamaa tutkimustyötä, jonka tavoitteena on tuoda psykedeelit hyväksytyiksi lääkeaineiksi. Emme suosittele lääketieteellisten puitteiden ulkopuolella tapahtuvaa käyttöä tai omatoimista kokeilua, vaikkakin tunnustamme sen tosiasian, että laittomia yhdisteitä käytetään miljoonien ihmisten toimesta." Hän toivoo ryhmänsä tutkimustyön auttavan hahmottamaan tarvetta myös muun kuin lääketieteellisessä kontekstissa tapahtuvan käytön rangaistavuuden poistamiselle ja haittojavähentävien käytäntöjen kehittämiselle.

Samoilla linjoilla on Drug Policy Alliance -järjestön tutkimusta käsittelevä artikkeli[b], jossa todetaan, että vaikka psykedeelien kliininen tutkimus on sellaisessa vaiheessa, että psykedeelejä saatetaan jo ensi vuosikymmenen alkupuolella laajemminkin hyödyntää psykoterapian laillisina apuvälineinä, psykedeelejä kliinisen kontekstin ulkopuolella käyttäviä uhataan edelleen erilaisilla rikosoikeudellisilla ja sosiaalisilla rangaistuksilla. Näille käytännöille ei järjestön mukaan ole hyviä, tutkimusnäyttöön pohjaavia perusteita[c].

Järjestö toteaa:

Aidosti terveyslähtöinen lähestymistapa huumeaddiktioihin arvioi edistystä monien mittareiden kautta: ei voida keskittyä pelkästään käyttömääriin, vaan on arvioitava myös käyttäjien yleistä terveydentilaa, sosiaalisia suhteita ja laajempaa hyvinvointia. Onnistumisen arviointi sen pohjalta, onnistuuko henkilö kokonaan pidättäytymään tietyistä yhdisteistä, ei ole sen enempää realistinen kuin tehokaskaan lähestymistapa.

Addiktio on monimutkainen ilmiö. On kuitenkin perusteltua sanoa, että addiktio voi aidosti ratketa vain silloin, kun ihmiset löytävät elämäänsä merkitystä. Tämä tutkimus tarjoaa lisäpainoa näkemykselle, jonka mukaan sillä, että psykedeelit auttavat monia ihmisiä merkityksen löytämisessä, on olennaisia seurauksia sekä terveydenhuollon että rikosoikeuden näkökulmasta.



Tutkimuksen rajoituksista


Tutkimuksessa luonnostellaan mahdollisia (lähinnä psykedeelien vaikutusten kannalta keskeisenä pidettävään 5HT2a-reseptoriin liittyviä) mekanismeja sille, miksi psykedeeleistä saattaa olla apua opioidiriippuvuuksiin ja opioidien ongelmakäyttöön, mutta kovinkaan pitkälle meneviä johtopäätöksiä asiasta ei nykytiedon valossa ole mahdollista tehdä: lisätutkimusta tarvitaan.

Tutkimuksen tuloksia tarkasteltaessa on syytä pitää mielessä, että vaikka erilaisia muuttujia (ikä, etnisyys, koulutus, tulotaso, sukupuoli, siviilisääty, riskikäyttäytyminen ja muiden päihteiden käyttö) on pyritty huomioimaan, tämän nimenomaisen tutkimusmenetelmän avulla ei ole mahdollista osoittaa suoria syy- ja seuraussuhteita. Vaikka psykedeelien käyttö ja vähäisemmät ongelmat opioidien kanssa esiintyvät tilastoissa yhdessä, ei tulosten pohjalta voida sanoa, että psykedeelien käyttö olisi johtanut ongelmallisen opioidien käytön vähenemiseen tai estänyt sitä. Asioiden esiintyminen yhdessä ei tarkoita, että yksi olisi seurausta toisesta – samaan tapaan ei voida tehdä esimerkiksi sellaista johtopäätöstä, että jäätelön syönnin ja hukkumisten määrien rinnakkainen kohoaminen kesän koittaessa tarkoittaisi, että jäätelön syönnin lisääntyminen johtaa hukkumisten lisääntymiseen (tai toisin päin). Syy-yhteyksien osoittaminen vaatisi huomattavasti populaatiotutkimusta kontrolloidumpia tutkimusasetelmia.

Niinikään on syytä muistaa, että artikkelin alussa mainitut tutkimustulokset, joiden mukaan psykedeelejä käyttäneillä esiintyy psykologisesti ja sosiaalisesti keskimääräistä terveempää käyttäytymistä, eivät tarkoita, etteikö psykedeelien käytöllä voisi yksittäisten ihmisten kohdalla olla negatiivistakin vaikutusta mielenterveyteen[16]. Tilastot sanovat ainoastaan, että keskimäärin psykedeelejä käyttäneiden tulokset ovat muita parempia.

Lisäksi on olennaista huomioida, että tämäntyyppisiin tutkimustuloksiin liittyy samanlaisia rajoituksia kuin kyselytutkimuksiin yleensäkin. Tulokset ovat riippuvaisia vastaajien omista arvioista ja muistista, ja on myös mahdollista, että psykedeelejä käyttävien luonteessa on lähtökohtaisesti merkittäviä eroja niitä käyttämättömiin. 

Selvää kuitenkin on, että psykedeelien potentiaalista riippuvuuksien ja ylipäänsä päihdeongelmien ehkäisyn ja hoidon apuvälineinä on kasvavaa näyttöä. Mikäli päihteiden käyttöön liittyvät yksilölliset, sosiaaliset ja yhteiskunnalliset ongelmat halutaan ottaa tosissaan, on perinpohjainen, monialainen tutkimustyö psykedeelien käyttösovellusten kartoittamiseksi ehdottoman perusteltua.



--–-- - - - - - --–--


Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,
yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoituskampanjani kautta. Lisätietoa tästä.

Kiitos!

--–-- - - - - - --–--

Tutkimusviitteet:
[1] Psychedelics and Mental Health: A Population Study, Krebs & Johansen (2013). DOI: 10.1371/journal.pone.0063972
[2] Classic psychedelic use is associated with reduced psychological distress and suicidality in the United States adult population, Hendricks et al. (2013). DOI: 10.1177/0269881114565653
[3] Hallucinogen use and intimate partner violence: Prospective evidence consistent with protective effects among men with histories of problematic substance use, Walsh et al. (2016). DOI: 10.1177/0269881116642538
[4] Hallucinogen use predicts reduced recidivism among substance-involved offenders under community corrections supervision, Hendricks et al. (2014). DOI: 10.1177/0269881113513851
[5] The association of psychedelic use and opioid use disorders among illicit users in the United States, Pisano et al. (2017). DOI: 10.1177/0269881117691453
[6] Medical Cannabis Laws and Opioid Analgesic Overdose Mortality in the United States, 1999-2010, Bachhuber et al. (2014). DOI: 10.1001/jamainternmed.2014.4005
[7] Medical Cannabis Use Is Associated With Decreased Opiate Medication Use in a Retrospective Cross-Sectional Survey of Patients With Chronic Pain, Boehnke et al. (2016). DOI: 10.1016/j.jpain.2016.03.002
[8] Cannabinoid–Opioid Interaction in Chronic Pain, Abrams et al. (2011). DOI: 10.1038/clpt.2011.188
[9] Amfetamiinien ja opioidien ongelmakäytön yleisyys Suomessa 2012, Ollgren et al. (2014).
[10] Trends in Opioid Analgesic Abuse and Mortality in the United States, Dart et al. (2015). DOI:  10.1056/NEJMsa1406143
[11] Psilocybin-assisted treatment for alcohol dependence: A proof-of-concept study, Bogenschutz et al. (2015). DOI: 10.1177/0269881114565144
[12] Pilot study of the 5-HT2AR agonist psilocybin in the treatment of tobacco addiction, Johnson et al. (2014). DOI: 10.1177/0269881114548296
[13] Ayahuasca-Assisted Therapy for Addiction: Results from a Preliminary Observational Study in Canada, Thomas et al. (2013). DOI: 10.2174/15733998113099990003
[14] Evidence of health and safety in American members of a religion who use a hallucinogenic sacrament, Halpern et al. (2008). PMID: 18668010
[15] Residential Psychedelic (LSD) Therapy for the Narcotic Addict, Savage & McCabe (1973). DOI: 10.1001/archpsyc.1973.01750360040005
[16] Survey study of challenging experiences after ingesting psilocybin mushrooms: Acute and enduring positive and negative consequences, Carbonaro et al. (2016). DOI: 10.1177/0269881116662634

Muut viitteet: