Wednesday, November 14, 2018

Perusasioita psykedeelien terapeuttisten vaikutusten toimintamekanismeista

Suomessakin viime vuonna Psykedeelitutkimusyhdistys ry​:n tapahtumassa ja Brain & Mind Symposiumissa luennoinut brittitutkija Robin Carhart-Harris kirjoitti Current Opinion in Psychiatry -lehteen näkökulmakirjoituksen, joka tiivistää joitakin tämänhetkisiä käsityksiä koskien psykedeelien toimintamekanismeja.

Psykedeelit vaikuttavat kehomme välittäjäainejärjestelmän, erityisesti serotoniinireseptorien kautta. Niiden keskeisen vaikutuskohteen eli 5HT2a-serotoniinireseptorin toiminta liittyy nykytiedon valossa muun muassa hermoston plastisiteettiin eli muovautuvuuteen. Psykedeelien on myös todettu muuttavan tapaa, jolla eri aivoalueet ovat yhteydessä toisiinsa: tiettyjen aivoalueiden toiminnan tahdistuminen vähenee, kun taas toisten lisääntyy. Psykedeeleille ominaisten "ykseyden" tai "minuuden hälvenemisen" kokemusten kannalta keskeinen vaikutuskohde on "oletushermoverkkona" tunnettu aivoalueiden verkosto. 

Carhart-Harris on kuvannut psykedeelien keskeiseksi toimintamekanismiksi niin aivojen kuin mielenkin tasolla tapahtuvaa entropian lisääntymistä. Entropialla viitataan ilmiöiden ennustamattomuuteen, jota voi kuvata myös ihmistarkkailijoiden epävarmuutena siitä, miten jokin järjestelmä tulee käyttäytymään. Niin hermoston kuin mielenkin tasolla psykedeelit näyttävät ikään kuin sysäävän asioita kulkemaan uusia ratoja pitkin.

Psykologisella tasolla muovautuvuuden ja entropian lisääntyminen sekä oletushermoverkon toiminnan muutokset vaikuttavat olevan kytköksissä muun muassa ihmisen kykyyn päästää irti vanhoista ajatus- ja toimintamalleistaan.

Psykoterapian näkökulmasta tämä tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia. Alustavien viitteiden mukaan psykedeelit saattavat masennuksen lisäksi auttaa esimerkiksi addiktioiden, syömishäiriöiden ja pakko-oireisen häiriön hoidossa. Yhteistä kaikille näistä ongelmista on se, että niihin liittyy voimakkaita, joustamattomia uskomuksia, joiden höllentämisessä psykedeeleistä näyttää olevan apua. Sopivissa olosuhteissa psykedeelit voivat siis helpottaa harhaisten tai elämänlaatua huonontavien ajatusmallien korvaamista hyvinvointia paremmin edistävillä.

Käyttötavasta riippuen kirves voi samoissa käsissä olla väkivallan väline tai arvokas työkalu. Tämä vertaus paljastaa edelläkuvatusta nurjan puolen: huonoissa olosuhteissa psykedeelien käyttö voi edistää pahoinvointia lisäävien uskomusten tai ajatusmallien omaksumista.

Vaikka niiden vaikutuksissa on toki myös leikkisät puolensa, psykedeelit eivät ole leluja vaan työkaluja, joita on syytä hyödyntää harkiten.

Artikkeli löytyy kokonaisuudessaan tästä.

--–-- - - - - - --–--

Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,
yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta. 
Lisätietoa tästä.

Kiitos!

--–-- - - - - - --–--

Friday, November 9, 2018

Onko niillä suomalaisilla psilosybiinitutkimuksilla tutkimuslupa vai ei?

Onko ihmetyttänyt, miksi tässä artikkelissa kerrotaan, että suomalaistutkijoiden psilosybiini–masennus-tutkimus ei ole saanut tutkimuslupaa, vaikka viime vuonna uutisoitiin (myös tällä sivulla) samaisten tutkijoiden jo saaneen luvat? Kyse on siitä, että vireillä on ollut samojen tutkijoiden toimesta kaksi eri tutkimusta. Viime vuonna uutisoitu tutkimus on siis eri kuin tämä.

Näkemättä tutkimuslupien hylkäämiseen johtaneita perusteluja (ja ilman tarkempaa alan asiantuntijuutta) on vaikea kommentoida hylkäämistä tarkemmin. Toivoa sopii, että laadukasta tutkimusta saadaan ennen pitkää käyntiin Suomessakin. Nykykäsitykset psykedeelien mahdollisesta terapeuttisista toimintamekanismeista ovat hyvin kiinnostavia. Kuten aivotutkija Mona Moisala artikkelissa kertoo:

”Masennuksen yksi oire on, että ajatusmallit jäykistyvät ja ajattelu jumiutuu. Aivokuvausten perusteella psilosybiini saattaa löystyttää jumiutuneita aivoyhteyksiä. Kun ajatusmallit vapautuvat hetkeksi, ihminen voi ehkä saada psykologisia ahaa-elämyksiä."

Jos monien mielenterveysongelmiemme takana on jumiutunutta ajattelua, siis kykenemättömyyttä omaksua rakentavampia näkökulmia, voisi varmaan ajatella, että sama ilmiö pätee yksilöllisen tason lisäksi myös kollektiivisemmalla tasolla. Tämä voi auttaa ymmärtämään, miksi yhteiskuntana jatkamme pahimman addiktin tavoin esimerkiksi elinympäristömme tuhoamista, vaikka olemmekin teoriassa tietävinämme, että aiheutamme siten niin itsellemme, kanssaeläjillemme kuin jälkipolvillemmekin mittaamatonta tuhoa.



--–-- - - - - - --–--

Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,
yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta. 
Lisätietoa tästä.

Kiitos!

--–-- - - - - - --–--

Tuesday, October 23, 2018

Psilosybiiniavusteinen terapia sai FDA:lta läpimurtoterapia-luokituksen

MDMA:n ohella nyt myös psilosybiiniavusteinen terapia vaikeahoitoisen masennuksen hoidossa on saanut Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA:lta läpimurtoterapia-luokituksen. Tämä luokitus annetaan uusille, erityisen lupaaville hoitomuodoille. Sen käytännön vaikutus on, että se helpottaa lupa- ja tutkimusprosessia tutkimusten kolmannessa vaiheessa, joka on viimeinen vaihe, joka kaikkien lääkeaineiden on käytävä läpi ennen kuin hoitomuoto voidaan ottaa yleisempään käyttöön.

Kolmanteen vaiheeseen päätyminen ei vielä tarkoita, että hoitomuoto tullaan hyväksymään, sillä merkittävä osa uusista lääkkeistä ei läpäise tätä vaihetta. Alustavat tulokset ovat kuitenkin erittäin lupaavia, ja parhaassa tapauksessa masennusta saatetaan hoitaa psilosybiiniavusteisesti jo ensi vuosikymmenen ensimmäisinä vuosina. Tämä tarkoittaisi myös, että psilosybiiniä voitaisiin alkaa nykyistä matalammalla kynnyksellä kokeilemaan laajemmin myös muihin vaivoihin.

Ennen pitkää päädytään epäilemättä tutkimaan tarkemmin myös psilosybiinin käyttösovelluksia sairauksien hoitoa laajemmalla spektrillä.


--–-- - - - - - --–--

Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,
yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta. 
Lisätietoa tästä.

Kiitos!

--–-- - - - - - --–--

Friday, June 29, 2018

Teatterikorkeakoulun lehtori sai potkut kerrottuaan ayahuascaa hyödyntävistä rituaaliperinteistä

Helsingin sanomat kertoo ritualistisen teatterin kursseja teatterikorkeakoulussa opettaneen lehtori Eero-Tapio Vuori saaneen kuun alussa potkut työstään. Kyse on siitä, että kursseilla on kerrottu ayahuascaa hyödyntävistä rituaaliperinteistä, minkä seurauksena yksi oppilaista on tehnyt valituksen, jonka ytimessä on syytös oppilaiden kannustamisesta päihdyttävien aineiden käyttöön.

Julkisuuteen kerrotut syyt ovat antaneet syytä olettaa, että päätös on tehty hätiköiden ja tieteellisestä näkökulmasta ongelmallisin perustein. Jos syyt ovat muita kuin ne, joita on julkisuuteen kerrottu, tämäkin on avoimuuden ja tieteen vapauden näkökulmasta kyseenalaista; potkut antanut dekaani ei ole halunnut päätöstään julkisuudessa taustoittaa, joten tapausta on muun kuin sisäpiirin osalta jouduttu arvioimaan vajavaisen tiedon pohjalta.

Potkuista on nyt tehty 38 ihmisen allekirjoittama vetoomus, jossa vaaditaan potkujen perumista. Helsingin Sanomat kertoo artikkelissaan nähneensä irtisanomisperusteet.

Vaikka salaamisen taustalla olisi esimerkiksi sinänsä ymmärrettävä halu suojella valituksen tehnyttä oppilasta, salassapitäminen tekee käytännössä mahdottomaksi arvioida ratkaisun perusteita. Jutussa on väistämättä kysymys myös siitä, millaisia asioita tieteen kentällä saa tai ei saa tutkia. Jos opettajalla ei ole mahdollisuutta kertoa maailman ilmiöistä rehellisesti, miten oppilaiden voi olettaa muodostavan asioista omia käsityksiään tai tehdä vakavasti otettavaa tutkimusta?

Irtisanomispäätöksessä Vuoren on katsottu kannustaneen oppilaitaan päihdyttävien aineiden käyttöön. Vuori itse kiistää asian. Jos Vuori on kertonut asiasta monipuolisesti, myös riskejä käsitellen, hänen syyttämistään siitä, että hän on kurssillaan puhunut potentiaalisen riskialttiista toiminnasta, voisi verrata opettajan syyttämiseen siitä, että hän kertoisi oppilailleen rehellisesti vaikkapa vuorikiipeilystä, jääkiekosta tai mistä tahansa riskialttiista toiminnasta eri puolineen.

Kuten Helsingin Sanomien artikkelissa haastatellut asiantuntijat toteavat, rituaaleista kertominen ja tietyissä konteksteissa myös niihin osallistuminen on keskeinen osa monien tieteenalojen tutkimusperinnettä, eikä siten mikään erityisen kauhistelun peruste. On toki totta, että ayahuascarituaaliin liittyy Suomessa kiellettyjä yhdisteitä sisältäviä kasveja; voi vain toivoa, että potkut antanut dekaani (ja ylipäänsä jokainen aihepiiristä puuttellisen tiedon pohjalta vahvoja mielipiteitä muodostanut) perehtyy tapahtuneen myötä paremmin ayahuascaa koskevaan, laajaan tieteelliseen tutkimusaineistoon.

Kulttuuriantropologi Jari Ruotsalainen muistuttaa artikkelissa: ”On erityisen tärkeää, että vastuullista tutkimusta ja opetusta antavia henkilöitä ei tuomita pelkkien henkilökohtaisten tuntemusten, fiilisten ja suoranaisen ymmärtämättömyyden pohjalta. Se on oikeusmurha.”

Itä-Suomen yliopiston kulttuuriantropologian yliopistonlehtori, filosofian tohtori Taina Kinnunen puolestaan kiteyttää suunnan, johon emme halua kulkea: ”Pahimmillaan tällainen ilmapiiri johtaa siihen, että ei uskalleta tutkia vieraita kulttuureja ja niihin kuuluvia piirteitä, joita ei meillä pidetä hyväksyttävänä”.

Päivitys: Potkut peruttiin alle kuukautta myöhemmin.

--–-- - - - - - --–--

Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,
yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta. 
Lisätietoa tästä.

Kiitos!

--–-- - - - - - --–--

Friday, May 11, 2018

Alkoholismin hoito MDMA-avusteisella terapialla herättää kiinnostusta

Kuten kaikki tiedämme, alkoholismi on Suomessa valtava ongelma, jonka hoitoon kaivataan kipeästi nykyistä toimivampia ja kustannustehokkaampia keinoja. Eräs kiinnostava lähestymistapa, jonka tehoa alkoholismin hoitoon ollaan parhaillaan alkamassa tutkia, on MDMA-avusteinen terapia.

(Tähän alkuun tekee heti mieli tyhjäpäisen hypetyksen suitsimiseksi alleviivata, että kyse on vasta aluillaan olevista tutkimuksista, joissa hypoteesia vasta testataan ensimmäistä kertaa potilaspopulaatiolla. MDMA-terapian tehoa minkään päihdeongelman hoidossa ei siis missään tapauksessa ole todistettu.)

Mistä MDMA-terapiassa sitten on kyse? Kliinisen kontekstin ulkopuolella "ekstaasina" tunnetun yhdisteen hyödyntämistä terapeuttisessa prosessissa voi pitää lähestymistapana, joka monella tapaa poikkeaa totutuista mielenterveysongelmien hoitokeinoista. Toisin kuin perinteisemmät lääkkeitä hyödyntävät hoidot, kyse ei nimittäin ole jatkuvasta lääkityksestä, vaan yksittäisistä (usein 2–3), laajempaan lääkkeettömään terapiaan sisältyvistä terapiasessioista, joiden tavoitteet ovat samanlaisia kuin terapiassa yleensäkin: pyrkimyksenä on sekä älyllisellä että emotionaalisella tasolla päästä käsiksi ongelmallisiin ajattelu- ja käyttäytymismalleihin, ja löytää konkreettisia työkaluja oman arjen muuttamiseen suuntaan, joka palvelee hyvinvointia, eheyttä ja merkityksellistä elämää.

Miksi MDMA:ta pidetään potentiaalisena mielenterveystyön apuvälineenä? Viimeisen vuosikymmenen aikana MDMA-avusteisen terapian tehoa on tutkittu erityisesti traumaperäisen stressihäiriön hoidossa. Näiden tutkimusten vaikeasti traumatisoitunut potilaspopulaatio on koostunut esimerkiksi seksuaalista väkivaltaa kokeneista ihmisistä sekä työtehtävissään traumatisoituneista sotaveteraaneista, poliiseista ja palomiehistä. Kyse on ollut ihmisistä, joita mikään muu kokeiltu hoitomuoto ei ole auttanut, ja alustava näyttö viittaa siihen, että MDMA-terapia voi ainakin tietyllä populaatiolla olla hyvinkin tehokas, pitkäaikaisesti tehoava hoitomuoto.

Tutkimusnäytön valossa yksi merkittävä mekanismi MDMA:n tehossa on yhdisteen vaikutus pelkoreaktioitamme käsittelevään mantelitumakkeeseen. MDMA:n vaikutuksen alaisena monien vaikuttaa olevan mahdollista käsitellä traumojaan ja muita vaikeisiin tunteisiin liittyviä asioita tavalla, joka ei muutoin ole ollut mahdollista. Kyse ei ole tunteiden pakenemisesta, vaan pyrkimyksestä oppia kestävämpiä tapoja niiden kohtaamiseen ja käsittelyyn. Tavoitteena ei ole “tilapäistä helpotusta tarjoava kokemus” vaan sellainen (usein hyvinkin haastava) kokemus, jonka hedelmät kantavat pitkälle tulevaisuuteen.

Toinen mekanismi on se, että MDMA näyttää helpottavan terapeutin ja potilaan välisen luottamissuhteen muodostumista, mikä on terapeuttisen prosessin onnistumisessa yksi keskeisimpiä tekijöitä.

Niin alkoholismissa kuin muissakin päihdeongelmissa tapaa olla merkittävässä roolissa se, ettei ihmisellä ole hyviä työkaluja vaikeiden asioiden käsittelyyn, ja päihteiden käytöstä on tullut hankalasti hallittava, välitöntä helpotusta tarjoava tottumus, joka kytkeytyy niin moniin asioihin, että sen purkaminen voi olla todella vaikeaa. Ottaen huomioon muun MDMA-terapiasta tehdyn tutkimuksen, MDMA-terapia alkoholismin hoidossa on perusteltu hypoteesi tutkittavaksi.

Tämä aihe on juuri nyt erityisen ajankohtainen myös suomalaisille, sillä mainittua MDMA-alkoholismi-terapiatutkimusta Iso-Britanniassa johtava psykiatri Ben Sessa saapuu huomenna Suomeen luennoimaan aiheesta Psykedeelitutkimusyhdistys ry:n järjestämään Psykedeelinäkymiä 2018 -luentotapahtumaan. Hänen lisäkseen ulkomaalaisina vieraina ovat Kim Kuypers ja Natasha Mason Alankomaista. Lisäksi puhumassa on Psytyn varapuheenjohtaja, psykologi Riikka Suutari. Jos aihepiiri kiinnostaa, suosittelen tapahtumaa lämpimästi.

--–-- - - - - - --–--

Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,
yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta. 
Lisätietoa tästä.

Kiitos!

--–-- - - - - - --–--

Saturday, May 5, 2018

Suomenkielistä keskustelua psykedeelitutkimuksesta Ihmisiä, siis eläimiä -podcastissa

Tämän blogin ylläpitäjä pitää myös monimuotoisesti erilaisia aiheita käsittelevää Ihmisiä, siis eläimiä -podcastia. Podcastissa on ollut kaksi psykedeelitutkimusta laajasti käsitellyttä jaksoa.

Ensimmäisessä näistä haastateltiin Psykedeelitutkimusyhdistys ry:n puheenjohtajaa, psykologi ja Tampereen yliopiston terapiatutkija Samuli Kangaslampea, jonka kanssa aiheina olivat mm. mielen järkkyminen ja hyvinvointi, psykedeelitutkimuksen ja -terapian mahdollisuudet ja haasteet sekä uskonnon- ja ajatuksenvapaus.

Youtube:

Soundcloud: https://soundcloud.com/ihmisiis/17-samuli-kangaslampi

Toisessa jaksossa vieraana oli Psykedeelitutkimusyhdistys ry:n varapuheenjohtaja, psykologi Riikka Suutari. Käsittelimme aihepiirin tiimoilta monia mielenkiintoisia teemoja – tavanomaisempien aiheiden lisäksi esimerkiksi psykedeelitutkimusta ja -terapiaa varteenotettavina uravalintoina.

Youtube:


Soundcloud: https://soundcloud.com/ihmisiis/26-riikka-suutari

--–-- - - - - - --–--

Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,
yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta. 
Lisätietoa tästä.

Kiitos!

--–-- - - - - - --–--

Tuesday, January 16, 2018

MDMA-avusteinen terapia ei saa jäädä vain rikkaimpien ja hyväosaisimpien hoitomuodoksi

MDMA-avusteinen terapia on tulossa kovaa vauhtia. Huomio on pääosin ollut terapiamuodon tehon selvittämisessä. Slate muistuttaa artikkelissaan, miten tärkeää olisi pohtia myös niitä mekanismeja, jotka varmistavat, että myös muut kuin kaikkein rikkaimmat ja hyväosaisimmat pääsevät hoitoon käsiksi, ja etteivät käynnissä olevan opioidikriisin tai masennuslääkkeiden ylihypetyksen opetukset jää sisäistämättä.

We’ve seen how aggressive marketing of opiate painkillers wrought havoc, and with the continuing practice of direct-to-consumer advertising, it doesn’t require too big an imagination to think of what might go wrong in that market. 
As a cynical harbinger of the harms inherent in a capitalist society, particularly toward the already under-resourced, I fear MDMA’s arrival as a prescription medicine for PTSD will simply be as the most glowing product in the growing cottage industry for trauma treatment that only the rich and comfortable can access. I worry that we have no real plan of ensuring that it is available and accessible to the people that in many ways, need it the most. In this way, the story of prescription MDMA might mirror the unmet promises of the antidepressant boom, and that fate is just marginally better than if it went the way of LSD. When antidepressants first came to the market, we leapt on their easy potential and failed to address the factors driving depression rates, resulting in medications that are now barely as effective as placebo.
Even a seemingly powerful unique treatment like MDMA therapy won’t reach its potential if we don’t ensure that all people who need it can access it, along with the entire recommended process of care. Essentially, it’s never enough to just approve the treatment—you also have to assess the process. The FDA is tasked with assessing the efficacy. It’s unclear who’s tasked with assessing access.
 --–-- - - - - - --–--

Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,
yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta. 
Lisätietoa tästä.

Kiitos!

--–-- - - - - - --–--