Pitkämielinen kamppailu psykedeelitutkimuksen käynnistämiseksi Australiassa

Teksti on käännös The Age -lehden artikkelista Scientific research using psychedelic drugs is surging overseas - why not here?, 08.05.2016, kirjoittanut Konrad Marshall.

Tutkija Martin Williams tahtoo edistää psykedeelitutkimusta Australiassa

Lääketieteellisen kemian tutkija Martin Williams ymmärsi, miksi hänen tutkimussuunnitelmansa hylättiin eettisen komitean toimesta vuonna 2012: hänen saamassaan palautteessa oli hyviä perusteluita. Yksi niistä oli, ettei hänen yksityiskohtaisen tutkimusprotokollansa ehdottamalla psykiatrilla ollut riittävää kokemusta kliinisistä tutkimuksista.

Kaikkia tutkimuksen tyrmäämisen perusteita ei kuitenkaan ollut yhtä helppo allekirjoittaa. Osa oli suorastaan häiritseviä. Williams koki yllättäväksi esimerkiksi sen, että itsenäinen arvostelulautakunta astui toimialansa ulkopuolelle viittaamalla tarvittavan rahoituksen puutteeseen. Hätkähdyttävää oli myös, että lautakunta kieltäytyi keskustelemasta rahoituskysymyksestä enempää. Tutkimussuunnitelman asiallisen, rakentavaa palautetta tarjoavan arvioinnin ja asiallisen keskustelun sijaan sijaan lautakunta ikään kuin vain otti hänen viiden tuhannen dollarin hakemusmaksunsa, lopetti yhteydenpidon ja siirtyi muihin hommiin.

Tämä oli Williamsille aikamoinen pettymys. 

"Kokemus oli kuitenkin opettavainen, ja teimme sen pohjalta muutoksia seuraavaan hakemukseemme", hän sanoo.

Tuo seuraava hakemus lähetettiin joulukuussa 2015. 51-vuotias Williams oli koonnut yhteen aiempaa paremmin soveltuvan ryhmän tutkijoita, ja kiinnitti erityistä huomiota tutkimuksen rahoituksen käsittelyyn. Tarkoituksena oli tutkia lupaavaa, uudenlaista terapiamenetelmää traumaperäisestä stressihäiriöstä (PTSD) kärsivien hoitoon.

Luottavaisin mielin hän lähetti vesitiiviiksi mieltämänsä suunnitelman erään suuren, Melbournelaisen yliopiston eettiselle komitealle. Tämänkertainen hylkäyskirje oli kuitenkin edellistäkin tylympi. Oikeastaan kyseessä ei edes ollut niinkään kirje kuin epävirallinen, ennakoiva sähköposti, jonka oli lähettänyt yliopiston tutkimusjaoston vararehtori.

"Mailissa käytännössä kehotettiin unohtamaan koko juttu: 'tätä yliopistoa ei kiinnosta'", Williams sanoo. "En vaivautunut kummemmin nipottamaan asiasta. Otaksun, että sama saattaisi tapahtua minkä tahansa australialaisen yliopiston kanssa."

Tämä otaksuma liittyy yhdisteeseen, jonka hyödyntämistä Williams haluaa tutkia. [Myös bilehuumeena tunnettua] MDMA:ta on viime aikoina – muutamien muiden psykedeelien lailla – hyödynnetty terapian apuvälineenä eri puolilla maailmaa toteutetuissa tutkimuksissa^[1][a].

Pääsiäiskaramelleja

Yarra Glenissä viinintuottajana toiminut, lentämistä harrastava autodidakti Williams on australialaisen lääketieteellisen tutkimuksen outolintu. Hän ei ole tunnettu tai erityisen arvostettu nimi, muttei kuitenkaan myöskään kokematon. Hänellä on kemian ja biokemian kunniatutkinto Sydneyn yliopistosta sekä lääketieteellisen kemian ja farmaseuttisen tutkimuksen tohtorintutkinto Parkvillen Monashin yliopistosta. Vielä jokin aika sitten hän teki siellä postdoc-tutkimusta, jonka puitteissa hänen artikkelijulkaisujensa nimet kulkivat sellaisia linjoja kuin "Backbone and side chain 1H, 15N and 13C assignments for the oxidised and reduced forms of the oxidoreductase protein DsbA from Staphylococcus aureus".

Merkittävin kuitenkin on hänen roolinsa PRISMin (Psychedelic Research in Science and Medicine) puheenjohtajana. PRISM on pieni, voittoatavoittelematon lobbausryhmä, jonka tavoitteena on toisintaa Australiassa sellaisia laadukkaita psykedeelitutkimuksia, joita muualla on jo toteutettu Mahdollisia tutkimuskohteita ovat niin LSD kuin psilosybiinikin, ja tarkoituksena on hoitaa monenlaisia vaivoja kuolemaan liittyvästä ahdistuksesta nikotiiniriippuvuuteen.

Idea ei todellisuudessa ole niin kaukaa haettu kuin saattaisi kuulostaa. Viimeisen vuosikymmenen kuluessa vastaavaa tutkimusta on alettu tehdä ympäri maailmaa merkittävissä tutkimuslaitoksissa – mm. Sveitsissä, Kanadassa, Tel Avivissa ja Lontoossa. Yhdysvalloissa Johns Hopkinsin, NYU:n ja UCLA:n kaltaiset tutkimusyliopistot ovat alkaneet tutkia psykedeelien tehoa satunnaistetuissa vertailututkimuksissa. Tutkimusnäyttöä psykedeeliavusteisen terapian tehosta on mm. alkoholiriippuvuuden^[2][b], masennuksen^[3][c] ja kuolettaviin sairauksiin liittyvän ahdistuksen^[4][d] hoidossa. 

Tutkimuskohteisiin lukeutuvat myös meskaliini (peyote-kaktuksissa esiintyvä alkaloidi, jota on uskonnollisissa seremonioissa käytetty tuhansia vuosia Amerikan alkuperäiskansojen toimesta) ja dimetyylitryptamiini (jota esiintyy Amazonin alueen shamaanien käyttämässä ayahuasca-juomassa).

Ehkäpä kaikkein merkittävin uusi terapiarintama liittyy kuitenkin MDMA:n käyttöön traumaperäisen stressihäiriön hoidossa. Vuonna 2000 Madridissa tutkittiin yhdisteen tehoa seksuaalisen väkivallan uhrien hoidossa [joskin kyseinen tutkimus keskeytettiin ulkopuolisen painostuksen vuoksi^[e], --suom. huom.]; South Carolinassa kohderyhmänä olivat lapsena väkivallan uhreiksi joutuneet. Myöhemmin osallistujina on ollut myös poliiseja ja pelastustyöntekijöitä. Yhdiste on osoittanut tehonsa. Ainetta ei käytetä [kotona otettavaksi määrättävänä] reseptilääkkeenä, vaan kliinisessä kontekstissa terapian apuvälineenä. Kyseessä on lääkeaine, joka vaimentaa pelkoa käsittelevän mantelitumakkeen toimintaa ja voimistaa asioiden välisiä yhteyksiä käsittelevän otsalohkon toimintaa, jolloin potilaat kykenevät helpommin tarkastelemaan traumaattisia kokemuksiaan ilman, että pelko lamauttaa heidät.

Koehenkilöt seulotaan ja perehdytetään huolella. MDMA auttaa myös luottamuksellisen yhteyden muodostamisessa hoitavien terapeuttien kanssa. Tehdashallibileiden kanssa [joihin yhdisteen populaari nimi "ekstaasi" usein yhdistetään --suom. huom.] kokemuksella on hyvin vähän tekemistä –  paitsi toki kemiallisessa mielessä.

"MDMA on vain apuväline. Keskeisimmät vaikutukset syntyvät terapiasta", Williams sanoo. "Potilas ei parannu minkään maagisen vaikutuksen kautta – yhdiste vain helpottaa ongelmien juurisyille pääsemistä ja auttaa työstämään niitä."

Yhdysvalloissa toimivan MAPS-järjestön (Monitieteellinen psykedeelitutkimusyhdistys, Multidisciplinary Association for Psychedelic Studies) MDMA-tutkimus on edennyt jo kahden ensimmäisen vaiheen läpi. Koska tulokset ovat olleet myönteisiä niin aineen turvallisuuden kuin tehonkin osalta, MAPS hakee parhaillaan Yhdysvaltojen elintarvike- ja lääkevirasto FDA:lta lupia kolmannen vaiheen tutkimuksiin, joiden myötä aineesta voi tulla hyväksytty lääkeaine vuoden 2021 tienoilla.

[Järjestöä johtava] Rick Doblin käynnisti MAPSin työn 30 vuotta sitten^[5], vuonna 1986. Hänen mukaansa MDMA:ta on sen jälkeen kliinisissä tutkimuksissa annettu yli 1000 ihmiselle, ja tuona aikana julkaistuja, psykedeelejä ja erilaisia terapiamuotoja käsitteleviä artikkeleita löytyy lääketieteellisen tutkimusaineiston kirjasto Medlinestä yli 5000^[6]. MAPS on myös luvannut 25,000 dollarin tuen mille tahansa muiden käynnistämälle tutkimukselle. [Yritin etsiä tästä lisätietoa – toistaiseksi sellaista kuitenkaan löytämättä. --suom. huom.]

"Minun on hitusen vaikea ymmärtää, mihin Australiassa kohdattu vastustus perustuu. Homman tulisi hoitua helpommin – sääntelevien virastojen kanssa neuvottelemalla", Doblin sanoo. "Kysymys kuuluu, missä määrin Australia haluaa seurata jäljessä, ja missä määrin taas toimia edelläkävijänä."

Williams suunnitteli tutkimusprotokollansa MAPSin avustuksella, koska tarkoituksena oli seurata MAPSin toteuttamien, jo lukemattomien kansainvälisten lautakuntien lävitse kulkeneiden tutkimusten jalanjäljissä. "Ainoa mullistava elementti tässä tapauksessa on se, että tutkimusta yritetään käynnistää nimenomaan Australiassa."

Kohderyhmänä on sotaveteraanit, joista monet ovat kokeilleet kognitiivis-behavioraalista terapiaa sekä masennuslääkkeitä, mutta joihin kyseiset hoitomuodot eivät ole tehonneet. Koeryhmäksi olisi yhtä hyvin voinut valikoitua raiskauksen, pahoinpitelyn tai jopa perheväkivallan uhreja, mutta ryhmää keskeisemmän haasteen muodostaa huomattavaa kulttuurillista painolastia kantava psykedeeli-termi (jonka varsinainen merkitys on varsin suoraviivainen: se tarkoittaa "mieltä ilmentävää").

Eräs Melbournessa toimiva, vuosikymmeniä traumahoidon parissa työskennellyt psykiatri sanoo tyrmistyneensä viranomaisten vastustuksesta näitä lupaavia hoitomuotoja kohtaan. Hän suostui antamaan lausunnon vain sillä ehdolla, että hänen anonymiteettinsä säilytetään. "Aihepiiriin reagoidaan välittömällä pelolla. Yleisten käsitysten on muututtava, mutta muutos voi tapahtua vain hitaasti, asteittain. Tätä polkua on kuljettava varovaisesti."

Kyseinen psykiatri, joka toimii myös erään suuren yliopiston luennoitsijana, on itsekin yrittänyt pienimuotoisen, MDMA:ta hyödyntävän tutkimuksen käynnistämistä, mutta eettinen lautakunta tyrmäsi idean "liian vaarallisena".

"Reaktio tuntuu jollain tapaa miltei keskiaikaiselta", hän sanoo. "Järkevät, hyvämaineiset ja harkitsevaiset tutkijat esittävät tarkkaan mietityn ja rajatun tutkimussuunnitelman. Kyse ei ole mistään huuhaaprojektista. Vastaanoton voisi kuvitella olevan myönteinen."

Professori Suresh Sundram, Monashin Yliopiston psykiatrisen neurotieteen tutkimusohjelman johtaja – tutkija, jolla ei ole mitään psykedeelitutkimusta vastaan, muttei myöskään erityistä mielenkiintoa sitä kohtaan – nimeää neljä merkittävää, aihepiiriin liittyvää tutkimusta vaikeuttavaa tekijää.

Ensinnäkin kyse on hänen mukaansa siitä, että tutkijat pelkäävät aihepiiriin ("perustellusti") varovaisesti suhtautuvien eettisten lautakuntien mahdollisia reaktioita.

Toiseksi hän nimeää sen vaikutuksen, joka tuollaisella tutkimuksella saattaisi olla tutkijan maineeseen. "Heihin ei välttämättä suhtauduttaisi entisenlaisella kunnioituksella", Sundram spekuloi. "Heidät saatettaisiin mieltää marginaaliin, äärimmäisiksi." (Doblin on näistä kommenteista ymmällään: "Hengenvaarallisista sairauksista kärsivien potilaiden hoitamisen voisi kuvitella tekevän maineelle hyvää.")

Kolmanneksi, rahoittajat saattavat pitää aihealuetta "liian radikaalina", minkä seurauksena tutkimus vaatisi taustalleen varakkaan hyväntekijän tarjoaman turvaverkon. "Pienen tutkimuksen voisi käynnistää ehkäpä 500,000 dollarilla; laajamittaisempi tutkimus saattaisi vaatia kymmenkertaisen summan.)

Viimeiseksi, masennusta tai traumaperäistä stressihäiriötä jo tutkivat asiantuntijat eivät välttämättä koe psykedeelejä yhtä houkuttaviksi kuin nykyisiä hoitomuotoja. (Tri Sundram huomauttaa, että tutkijoilla on taipumusta yksisilmäisyyteen käyttämiensä lääkeaineiden suhteen.)

Professori Patrick McGorry on seurannut ketamiinia ja kannabidiolia hyödyntävää tutkimusta.

Nuorisomielenterveyden huippuyksikkö Orygenin johtaja, professori Patrick McGorryn reaktio antaa Sundramin kommentille painoa: hänelle tieto ympäri maailmaa tapahtuvasta psykedeelitutkimuksesta tulee uutisena.

McGorryn mukaan tutkimuskentän tämänhetkiset "jutut" ovat [anestesialääkkeenäkin käytettävä] ketamiini (jota niinikään käytetään laajasti myös bilehuumeena) sekä kannabidioli, jota käytetään nuorten kärsimän ahdistuksen hoidossa. (Sieniä tai LSD:tä hänen tutkansa ei ole paikantanut.)

"Älkää tulkitko väärin – välitön reaktioni on uteliaisuus", hän sanoo. "Uusia, biologian ja psykologian väliseen vuorovaikutukseen lisävaloa tuovia hoitomuotoja on tutkittava. Kuten on tyypillistä, uteliaisuustutkimus tarvitsee kuitenkin rahoittajansa."

Näiden lisäksi on on syytä mainita näkökulma, jonka mukaan psykedeeleistä saattaa psyykkisten ongelmien hoidon sijaan olla kaikkein eniten hyötyä aivojen toimintaan liittyvän ymmärryksen kartuttamisessa.

Lontoon Imperial Collegessa terveille koehenkilöille annettiin LSD:tä^[f], minkä jälkeen tutkijat hyödynsivät fMRI- ja MEG-kuvantamismenetelmiä kartoittaakseen, miten aivot yhdisteeseen reagoivat. Tulokset hämmästyttivät. David Nutt, brittihallituksen entinen huumeasioiden neuvonantaja ja tutkimuksen johtava tutkija, totesi tulosten syventäneen merkittävästi ymmärrystämme tietoisuuden toiminnasta: "Löydöksemme merkitys neurotieteelle vastaa Higgsin bosonin merkitystä hiukkasfysiikalle." [Nuttin lausuntoa on myös perustellusti kritisoitu mahtailevuudesta; ylipäätään voisi ajatella, että tutkija itse on aika jäävi arvioimaan löydöksensä laajempia implikaatioita. --suom. huom.]

Tri Alex Wodakin, päihdepoliittista reformia kannattavan Australian Drug Law Reform Foundation -säätiön johtajan, voisi kuvitella antavan laittomien yhdisteiden lääkekäytölle täyden tukensa. Tämä kuvitelma kuitenkin osuu harhaan: häntä kiinnostaa huomattavasti enemmän juuri Imperial Collegen tutkimuksen kaltaiset tutkimuslinjat, joissa painotetaan yhdisteiden toimintamekanismien selvittämistä niiden terapeuttisten käyttösovellusten sijaan. "Mitä paremmin ymmärrämme yhdisteiden toimintaa, sitä todennäköisemmin voimme ammentaa niistä hyötyä", hän toteaa. [Myös Imperialin tutkijat ovat kuitenkin tutkineet myös psykedeelien terapeuttista potentiaalia^[2] --suom. huom.]

Tri Wodak on juuri palannut Australiaan YK:n New Yorkissa järjestetystä kokouksesta, jossa käsiteltiin maailman huumeongelmaa. Hänen mukaansa tutkimusta vaikeuttaa Nixonin vuonna 1971 käynnistämä "Huumeiden vastainen sota", jonka alkumetreillä hän nimesi Timothy Learyn "Yhdysvaltojen vaarallisimmaksi mieheksi". Hänen mielestään asiat eivät ole tuon sodan käynnistymisen myötä merkittävästi muuttuneet. (Harvardin yliopistossa aikoinaan toiminut Leary saarnasi LSD:n potentiaalin puolesta.)

Tri Wodakin mukaan Yhdysvallat määrittelee globaalin suhtautumisen huumeisiin, eikä mikään sen hallinto toistaiseksi ole poikennut Nixonin 45 vuotta sitten määrittelemästä kieltolakilinjasta. Suurelta osin tästä johtuen pääosa laittomiin aineisiin liittyvästä tutkimuksesta on keskittynyt selvittämään aineiden haittoja sen sijaan, että olisi tutkittu niiden mahdollisia hyödyllisiä käyttötarkoituksia.

Tämä pitää paikkansa myös Australiassa, jossa virallisia laillisia esteitä psykoaktiivisten yhdisteiden akateemiselle ja kliiniselle tutkimukselle ei ole: paikallisten terveysviranomaisen hyväksynnällä "kiellettyjä yhdisteitä" on mahdollista tutkia.

Tri Stephen Bright, alkoholiin ja muihin päihteisiin erikoistunut kliininen psykologi ja Curtinin yliopiston luennoitsija (ja myöskin PRISMin jäsen) huomauttaa, että tällaista tutkimusta on Melbournessa jo tehtykin. Juju vain piilee siinä, että (tähänastinen) tutkimus tukee vallitsevia narratiiveja, joissa nämä aineet nähdään yksinomaan haitallisina, ja joka rajaa keskustelun koskemaan vain yhdisteiden mahdollisia haittoja. Hän huomauttaa, että ainoa viimeaikainen psykedeeliä koskeva tutkimus Australiassa oli Swinburnen yliopiston vuonna 2010 julkaistu tutkimus The effects of MDMA and methamphetamine on car driving simulator performance, cognitive skills and mood states^[7], jossa mitattiin kyseisten aineiden haittavaikutuksia kognitiivisiin kykyihin.

"Psykedeelejä olisi kuitenkin äärimmäisen vaikea väärinkäyttää kliinisissä olosuhteissa", hän toteaa. "Ne eivät ole myrkyllisiä eikä niihin muodostu riippuvuutta. Tutkimuksiin osallistuvat eivät kisko aineita reiveissä."

Australian Seksipuolueen kansanedustaja Fiona Patten on jo pitkään kampanjoinut päihdepoliittisen reformin puolesta erityisesti terveyden ja yksilönvapauksien alueella, ja uskoo tulevaan asennemuutokseen. "Erityisen merkityksellistä näissä yhdisteissä on, ettei niitä tarvitse käyttää säännöllisesti.  Lähestymistapa on hyvin erilainen kuin loppuelämäksi määrättyjen masennuslääkkeiden tapauksessa – [psykedeelejä] käytetään vain muutamia kertoja psykoterapian yhteydessä. Niitä ei myöskään ole mahdollista patentoida. Näiden seikkojen vuoksi ne eivät erityisesti kiinnosta suuria lääkeyrityksiä."

Jo pitkään päihdepoliittisen reformin puolesta kampanjoinut Fiona Patten

Ongelma on jossain määrin rahoituksellinen, ja niin saattaa olla myös sen ratkaisu. Esimerkiksi kannabikseen liittyvät lainsäädännölliset ja eettiset esteet ratkesivat BRW Rich -listalaisen lahjoitettua Sydneyn yliopistolle 33 miljoonaa dollaria kannabiksen lääketieteellisten potentiaalin selvittämiseen.

Williams voi vain toivoa, että vastaavanlainen valkoinen ritari ilmestyy hänen polulleen. Hän jatkaa työtään pienin askelin. Puolen vuoden sisällä hänen tarkoituksenaan on lähettää protokollansa uuden eettisen lautakunnan arvioitavaksi. [Tämä artikkeli on alunperin julkaistu viime keväänä, joten mainittu puoli vuotta on tekstiä suomentaessa jo kulunut. Toistaiseksi uusia käänteitä ei kuitenkaan ole julkistettu. Otin Williamsiin yhteyttä, ja hänen mukaansa tutkimusrintaman asiat kuitenkin etenevät. --suom.huom.]

Williamsin näkökulmasta paras mahdollinen kehityskulku koostuu seuraavista tekijöistä:

- Joku arvostettu tutkija ilmaisee haluavansa ryhtyä tutkimusyhteistyöhön.

- Varakas yksityinen lahjoittaja tarjoaa puolen miljoonan edestä tutkimusrahoitusta.

- Valtion terveysministeri antaa luvat yhdisteen maahantuontiin Saksasta.

- PRISM etsii sopivat koehenkilöt ja ryhtyy toimeen.

Tämä ravitsisi sekä Williamsin tiedonjanoa että halua tehdä jotain sosiaalisessa mielessä hyödyllistä – ja tekisi sitä enemmän kuin istuminen laboratorion penkillä biologisen tieteen mysteerejä ruotimassa. 

Hänen mielestään aihepiirin tutkimuksen rajoittaminen on ollut suuri, yhteiskunnalle haitallinen virhe. "On aika heittäytyä sosiaalisen muutoksen aallonharjalle. Yhteiskunnallisessa ilmapiirissämme esiintyy näinä aikoina enemmän ja enemmän rajoituksia ja pelkoa. Muutoksen puolesta on toimittava."

Tutkija Martin Williams rakentamansa pienkoneen äärellä.

Toivomiensa muutosten ajamisen rinnalla Williams keskittyy harrastukseensa, Glasair IIS-TD -potkurikoneen rakentamiseen Lilydalen lentokentän pienessä lentokonehallissa. Sellainen Williams on: hän rakastaa projekteja ja haasteita. Nuorempana viinintuottajana ja viinitarhakonsulttina toimiessaan hänen tiensä kokouksiin kulki Coonawarran ja Tocumwalin viiniköynnösten ylitse. Omaa kevytkonettaan hän on rakentanut kahden vuoden ajan.

Hänen arvionsa mukaan kone on lentovalmis vuoden kuluessa – samaan aikaan, kun hän toivoo myös tutkimusunelmansa nousevan lentoon. 

Hänellä on asiasta selvä visio: Kaksipropellinen kaunotar odottaa vuoroaan laskuvarjokoneiden ja matkustajakoneiden, Piper Warriorien ja Cherokeiden välissä, syöksyäkseen sitten pitkin maaseudun ja kaupungin rajalla sijaitsevaa kapeaa kiitorataa.

Riittävän nopeuden saavutettuaan hän nousee koneineen pilvien ylle, josta hän näkee kauas – horisontin tuolle puolen.

Siitä tulee aikamoinen matka.

----- - - - - - -----

Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä, yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta. Lisätietoa tästä.

Kiitos!

----- - - - - - -----

Lisää luettavaa: 
• PRISMin Stephen Brightin haastattelu MDMA Can Cure PTSD: An Interview with Dr Stephen Bright, Sydney Criminal Lawyers.


Tutkimusviitteet:
[1] The safety and efficacy of 3,4-methylenedioxymethamphetamineassisted psychotherapy in subjects with chronic, treatment-resistant posttraumatic stress disorder: the first randomized controlled pilot study
[2] Lysergic acid diethylamide (LSD) for alcoholism: meta-analysis of randomized controlled trials
[3] Psilocybin with psychological support for treatment-resistant depression: an open-label feasibility study
[4] Rapid and sustained symptom reduction following psilocybin treatment for anxiety and depression in patients with life-threatening cancer: a randomized controlled trial
[5] History and Future of the Multidisciplinary Association for Psychedelic Studies (MAPS)
[6] Haku PubMed-tietokannasta hakusanalla "psychedelics"
[7] The Effects of MDMA and Methamphetamine on Car Driving Simulator Performance, Cognitive Skills, and Mood States

Muut viitteet:
[a] Kärsimyksen ja ekstaasin äärellä: MDMA traumahäiriöisten paranemisprosessin apuvälineenä [Psykedeeliuutiset]
[b] Tutkijat etsivät LSD:stä apua alkoholismin hoitoon

[c] Psykedeelinä tunnettu psilosybiini voi lievittää masennusta

[d] Säkenöivästä voimasta: Kuinka psykedeelejä voisi käyttää lääkkeinä?

[e] MDMA/PTSD research in Spain: An update

[f] Uusi tutkimus: LSD voi auttaa purkamaan haitallisia ajattelutottumuksia [Psykedeeliuutiset]