Happo valuu takaisin tieteen valtavirtaan – LSD-terapia kuolemaan liittyvän ahdistuksen hoidossa

Alkuperäinen artikkeli: LSD, Reconsidered for Therapy, The New York Times 03.03.2014

LSD-molekyyli

Itävaltalainen sosiaalityöntekijä Peter kuuli tutkimuksesta sveitsiläiseltä ystävältään ja päätti ryhtyä vapaaehtoiseksi, vaikka se tarkoittaisikin pitkää, kivuliasta junamatkaa ja pahimmassa tapauksessa psyykkistä romahdusta. “Minulla ei ollut aineesta aikaisempaa kokemusta, ja tutkimusta edeltävää tunnetilaani voisi parhaiten kuvata kauhuksi”, 50-vuotias Peter kuvailee ennakkotunnelmiaan puhelinhaastattelussa. “Pieleenmenon mahdollisuus ja mielikuvat huonosta matkasta pelottivat.”

Aiemmin tänä vuonna The Journal of Nervous and Mental Disease -lehdessä julkaistu tutkimus on ensimmäinen ihmiskoehenkilöillä toteutettu LSD-tutkimus yli neljäänkymmeneen vuoteen. Bernissä toteutetussa tutkimuksessa tutkittiin aineen vaikutuksia puheterapian apuvälineenä. Koehenkilöinä olleiden 12 potilaan elinaikaodote oli lähestymässä loppuaan. Peter oli yksi heistä.

Useimmat koehenkilöistä kärsivät terminaalivaiheen syövästä, ja monet kuolivat vuoden sisällä kokeesta. Tätä ennen he ehtivät kuitenkin kokemaan sisäisen seikkailun, joka kevensi heidän elämänsä illankoittoon kytkeytyvää eksistentiaalista taakkaa.

“Koehenkilöiden ahdistus vaimentui, pysyvästi”, sanoo tutkimusta johtanut ja terapeuttina toiminut tri. Peter Gasser, joka toteutti myös tutkimuksen seurantaosuuden vuosi alkuperäisten sessioiden jälkeen.

Gasserin julkaisu on viimeisin askel rintamalla, johon kuuluvat tutkijat ja varainkerääjät pyrkivät tuomaan psykedeelit takaisin valtavirtapsykiatrian piiriin. LSD-tutkimus tukahdettiin käytännössä kokonaan vuonna 1966, mutta tätä ennen ehdittiin tutkia aineen vaikutuksia moniin ongelmiin, esimerkiksi lähestyvään kuolemaan liittyvään ahdistukseen.

Viime vuosina psykiatrit ympäri maailmaa ovat toimineet yhteistyössä niin hallintoelimien kuin eettisten lautakuntienkin kanssa, ja esimerkiksi posttraumaattisen stressioireyhtymän hoitoa ekstaasilla tutkitaan parhaillaan. Muihinkin psykedeeleihin liittyviä tutkimuksia on käynnissä.

“Työtä tehdään niin poliittisella kuin tieteelliselläkin kentällä”, sanoo useita tutkimuksia rahoittaneen Multidisciplinary Association for Psychedelic Studies -organisaation toiminnanjohtaja Rick Doblin. “Tahdomme näiden aineiden kasvavan pois vastakulttuurin muotista ja tuoda ne takaisin laboratorioihin osana psykedeelistä renessanssia.”

Ennen LSD-sessioita koehenkilöt tapasivat tri. Gasserin tämän toimistossa vähintään kahdesti. Tutustumistapaamisten jälkeen käynnistyvään tutkimukseen kuului puheterapian ohella kaksi kahden viikon välein toteutettavaa psykedeeli-istuntoa.

Tri. Gasserin toimisto, jossa tutkimus toteutettiin

Aineen vaikutukset saattavat kestää kymmenenkin tuntia. Tämän jälkeen potilaalla on mahdollisuus nukkua, seuranaan terapeutti tai tutkimusavustaja. “Osanottajille tehtiin selväksi, että istunnot tapahtuvat turvallisessa ympäristössä, ja minä tulen olemaan läsnä”, Gasser kertoo. “Kerroin, etten voi taata, ettei kokemukseen tulisi sisältymään hyvinkin intensiivistä kärsimystä, mutta sen voin luvata, että vaikeatkin sisäiset tilat menevät kyllä ohi.”

Kärsimykseltä ei vältytty, mutta kuten luvattua, kärsimys oli tilapäistä. Kokemukset eivät aina ole helppoja. Monet itkivät, useimmat kiemurtelivat. Eräs 67-vuotias mies kertoi kohtaamisestaan kauan sitten kuolleen isänsä kanssa. Jossain syvällä kosmoksen syleilyssä hän kohtasi etäälle ajautuneen isänsä hyväksynnän.

Osanottajat kävivät pitkiä keskusteluita tri. Gasserin kanssa, joka toimi myrskyn keskellä ankkurina ja kanssamatkaajana, jonka tehtävänä oli auttaa seuraamaan esiinnousseita tunnetiloja niiden alkulähteille. Ammattikielellä ilmaistuna, terapian muoto oli potilaislähtöistä, aikarajoituksetonta, sekä siinä mielessä “integratiivista”, että se keskittyi sekä nykyisiin ajatustottumuksiin että kaukaisiin lapsuudenkokemuksiin.

“Kokemaani voi kuvata mystisenä kokemuksena. Suurelta osin se oli silkkaa ahdinkoa, joka kytkeytyi vuosikymmenten syvyyksiin hautautuneisiin muistoihini”, Peter kuvailee. “Kivuliaita tuntemuksia, katumusta ja kuolemanpelkoa. Muistan pitkään kestäneen voimakkaan kylmyyden. Vapisin kylmästä, vaikka samanaikaisesti hikoilin. Tulkitsen, että kyse oli laiminlyönteihin liittyvästä psyykkisestä kylmyydestä.”

Hän myös reagoi noihin tuntemuksiin itselleen äärimmäisen harvinaisella tavalla: Puhumalla. “Se oli yllättävää; en edes tajunnut puhuvani ääneen ennen kuin tri. Gasser huomautti asiasta.”

Tutkimukseen kuului kaksi kuukautta viikottaista terapiaa. Noiden kahden kuukauden jälkeen niiden tutkimukseen osallistuneiden, jotka saivat täyden LSD-annoksen, ahdistuksen määrää mittaavat pisteet olivat laskeneet noin 20 prosentilla. Niiden neljän tutkimusverrokin, joiden saama annos oli kymmenyksen täydestä annoksesta, lukemat puolestaan kohosivat. (Tutkimuksen jälkeen myös näille koehenkilöille tarjottiin mahdollisuus täyteen annokseen.) Samat vaikutukset olivat yhä havaittavissa vuoden päästä toteutetussa seurannassa.

Gasser toteaa, että tämän pilottitutkimuksen otanta on vielä aivan liian pieni tarjotakseen tyhjentävää tieteellistä näyttöä. Tutkijat kuitenkin näkevät tulokset lupaavina. “Tutkimuksemme osoittaa, että tällainen koe on tekemisen arvoinen, ja toteutettavissa turvallisesti", Doblin toteaa. Ohimenevät – ja terapeuttisessa mielessä arvokkaat – tuskan hetket kuuluvat asiaan.

Tutkimuksen koehenkilöt pitivät terapiaa pääosin hyödyllisenä.

Sosiaalityöntekijä Peter kertoo: “Tunne-elämäni on tutkimuksen myötä voimistunut, mikä ei tarkoita jatkuvaa hyväntuulisuutta. Mielestäni on parempi tuntea voimakkaasti ja olla elossa kuin vain pysyä käynnissä.” 


Linkki artikkelissa mainittuun tutkimukseen:
http://journals.lww.com/jonmd/Documents/90000000.0-00001.pdf

Psykedeeliuutisia voi seurata myös Facebookissa. Kääntämistä kaipaavia artikkeleita saa ehdottaa - aukikco at gmail piste com.