Haastattelussa farmakologi Jordi Riba: viisitoista vuotta ayahuascatutkimusta

Alkuperäinen artikkeli: Jordi Riba looks back on more than fifteen years of ayahuasca research, OPEN Foundation, 29.1.2016

Espanjalainen farmakologi Jordi Riba tunnetaan erityisesti ayahuascan vaikutuksia kartoittavista tutkimuksistaan. Hänellä on taustaa botaniikan, kemian, farmakologian ja neurotieteen parissa. Tässä hollantilaisen psykedeelitutkimussäätiö OPEN Foundationin toteuttamassa haastattelussa hän tarjoaa yhteenvedon keskeisistä Amazonilla syntyneeseen ayahuasca-keitokseen liittyvistä löydöksistään. Artikkelin toisessa osiossa hän myös vastaa tuoreen kannabista käsittelevän, kiistanalaisen artikkelinsa nostattamaan kritiikkiin. Riba luennoi Hollannissa kesäkuussa 2016 järjestettävässä psykedeelikonferenssissa [jonne lähtemistä blogin ylläpitäjä kehoittaa jokaista aihepiiristä kiinnostunutta harkitsemaan; ks. myös tapahtuman FB-sivu! --suom. huom.].

Miten päädyit psykedeelitutkimuksen pariin?

Aivojen biokemia on aina kiinnostanut minua, luonnollisesti siis myös kaikenlaiset keskushermostoon vaikuttavat yhdisteet. Kun aikoinaan perehdyin alkaloideihin, törmäsin Gordon Wassonin kuvauksiin psilosybiinisienikokemuksistaan. Tieto siitä, että on olemassa niin voimakkaasti psyykeen vaikuttavia alkaloideja, herätti mielenkiintoni. Uskonnon ja tieteen rajalla tasapainoileva aihepiiri nosti esiin myös kiintoisia filosofisia kysymyksiä. Asiasta ei kuitenkaan tuohon aikaan, 1980-luvun lopussa ja seuraavan vuosikymmenen alkupuolella, tehty liiemmin tutkimusta. Muutamia vuosia myöhemmin tutustuin Josep Maria Fericglaan, Amazonilla Shuarien rituaalista ayahuascan käyttöä tutkineeseen antropologiin. Hän ehdotti, että kääntäisin Jonathan Ottin Pharmacotheon-teoksen espanjaksi, minkä seurauksena alaan liittyvä tietämykseni karttui huomattavasti. Hän myös tutustutti minut ayahuascaa Espanjassa käyttäviin ryhmiin, ja päätin toteuttaa väitöskirjani ayahuascatutkimuksen parissa.

Mikä sai sinut keskittymään muiden psykedeelien sijaan juuri ayahuascaan?

Pidin tärkeänä, että tutkimuskohteellani olisi kulttuurillista taustaa – ettei kyseessä olisi vain viihdekäyttöön rajautuva yhdiste. Se tosiasia, että psykoaktiivisen kasvin ympärille saattoi rakentua kokonainen uskonto, ja että kasvien käytön ympärille oli kasvanut kokonaisia kulttuureita, lisäsi aiheen mielenkiintoisuutta. Tutustuin myös ayahuascarituaaleissa käyviin ihmisiin, joiden kertomukset juoman vaikutuksista tekivät minuun suuren vaikutuksen: oivalluksia henkilökohtaiseen elämään liittyvistä kysymyksistä, omaan elämäntarinaan liittyviä muistoja, intensiivisiä tunnetiloja... en ollut ikinä kuullut vastaavasta.

Mikä on ayahuascan laillinen asema Espanjassa? Vaikeuttivatko lainsäädännölliset tekijät tuktimuksen toteuttamista?

Tietyt psykoaktiivit on toki kielletty kansainvälisissä luetteloissa, mutta tutkimusta se ei estä. Satuin myös tutustumaan Manel Barbanojiin, joka ryhtyi väitöskirjaohjaajakseni. Hän toimi farmakologina Barcelonan Sant Paun sairaalassa, jossa itse edelleen työskentelen. Hänen toteuttamansa lukuisat kliiniset tutkimukset niin terveillä kuin sairaillakin koehenkilöillä olivat rakentaneet hänelle hyvän tutkijan maineen, ja hän myös suhtautui keskushermostoon vaikuttaviin yhdisteisiin intohimoisesti. Kun kerroin hänelle ayahuascana tunnetusta keitoksesta, jonka sisältämät alkaloidit vuorovaikuttavat mielenkiintoisella tavalla, ja että juomaa käytetään rituaaleissa, ja kerroin ihmisten kuvailemista vaikutuksista, hän halusi mukaan ja rohkaisi ryhtymään toimeen. Laadimme tutkimusprotokollan ja lähetimme sen arvostelulautakunnan arvioitavaksi. Vuosia myöhemmin lautakunnan johtaja kertoi, että heidän ensireaktionsa ehdotukseeni oli järkytys, mutta tutkimukselle näytettiin vihreää valoa ohjaajani luotettavan maineen vuoksi. Seuraava askeleemme oli lähettää protokollamme tarkastettavaksi Espanjan terveysministeriöön, joka niinikään hyväksyi suunnitelmamme. Emme ole kohdanneet lääketieteen auktoriteettien taholta minkäänlaista vastustusta.

Uskotko, että tutkimus psilosybiinin tai LSD:n parissa olisi onnistunut yhtä helposti?

LSD:llä on toki huono maine. Psilosybiinitutkimus olisi voinut onnistua, mutta LSD olisi saattanut olla vaikeampi pala purtavaksi. Toisena haasteena olisi tuohon aikaan ollut se, etten olisi tiennyt, mistä saada käsiin psilosybiiniä; ayahuascan kanssa vastaavaa ongelmaa ei ollut. Tämä oli yksi keskeinen syy ayahuascan valitsemiseen – huolimatta siitä, että sen sisältämät yhdisteet ovat varsin monimutkainen koktail.

Koko käsite "ayahuasca" tosiaan on varsin epämääräinen. Keitoksen mielletään usein sisältävän kahta kasvia, mutta [Amazonin traditioihin perehtyessä] käy selväksi, että eri tahojen keitoksissa on suuria eroja. Miten aine yhdenmukaistetaan?

On totta, että keitokseen lisätään eri perinteissä erilaisia kasveja, mutta päätimme keskittyä Etelä-Amerikan urbaaneilla alueilla ja sittemmin myös Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa tyypilliseen yhdistelmään. Käytännössä kyse on ayahuascakirkoissa käytettävästä Banisteriopsis caapin ja Psychotria viridiksen yhdistelmästä. Tutkimustyömme käynnistyessä väittelimme siitä, olisiko parempi idea tutkia synteettisiä aineita: pelkkää DMT:tä tai synteettisen DMT:n ja synteettisen harmiinin yhdistelmää. Halusimme kuitenkin muodostaa yleiskuvan ayahuascan kokonaisvaikutuksista ihmiskehon fysiologiaan, koska nimenomaisesti tätä yhdistelmää ayahuascarituaaleissa, ainakin Euroopassa järjestettävissä, käytettiin. Päädyimme tämän seurauksena pakastekuivattuun ayahuascaan: käytännössä keitoksesta vain poistetaan vesi; muut komponentit säilyvät sellaisenaan. Ensimmäistä tutkimustamme varten tuotetun kapseloidun, pakastekuivatun ayahuascan valmistusprosessissa kesti kolme vuotta. Synteettisiä yhdisteitä käyttämällä etenemisemme olisi saattanut olla nopeampaa, mutta siitä olisi seurannut myös kritiiikkiä, koska käyttämäämme valmistetta ei olisi voitu kutsua ayahuascaksi.

Kapseloitu muota myös ratkaisee plaseboon liittyviä ongelmia, koska plaseboa voi tarjota kapsilimuotoisena; ayahuascaa muistuttava mutta inaktiivinen plasebo olisi vaikeampi toteuttaa.

Epäaktiivista keitosta on tutkijoiden toimesta yritetty valmistaa, vaihtelevin tuloksin. Mielikuvani mukaan Rafael Guimarães dos Santos, tällä hetkellä Brasiliassa työskentelevä entinen tohtorikolutettavani, käytti eräässä tutkimuksessaan valmistamaansa plasebokeitosta. Oli selvää, että halusimme julkaista tutkimustuloksemme valtavirran farmakologisissa lehdissä, ja tiesimme että meiltä vaadittaisiin ayahuascan vertaamista epäaktiiviseen plaseboon sekä koehenkilöiden ja tutkijoiden odotusten kontrollointia. Tämän vuoksi valitsimme hankalan polun. On tosin todettu, että ayahuascan vaikutusten alettua käy ilmeiseksi, että jotain on meneillään, jolloin plasebon hyöty kumoutuu.

Tämä on plasebon klassinen ongelma psykedeelitutkimuksissa.

Totta, ja kritiikki on perusteltua, mutta ongelma ilmenee nimenomaisesti silloin, jos verrataan vahvaa annosta ayahuascaa pelkkään plaseboon. Useissa tutkimuksissamme vertasimme eritehoisia ayahuasca-annoksia. Jotkut plaseboa saaneista vapaaehtoisista kertoivat myös nähneensä visioita, siinä missä jotkut eivät havainneet miedolla ayahuasca-annoksella mitään vaikutuksia.

Toinen asia, jota tahdoimme tutkia on, että monet ayahuascaa käyttäneet kertovat pienten annosten vaikuttaneen toisinaan todella voimakkaasti, ja toisinaan taas ottaneensa suurempia määriä ilman mitään vaikutuksia. Ayahuascan standardisointi pakastekuivaamalla osoitti selkeän yhteyden annoksen ja tehon välillä^[1], kun analysoidaan kokonaisten ryhmien tuloksia. Tämän suhteen emme löytäneet mitään epätavallista tai odottamatonta. [Mikä ei tosin tarkoita, etteivätkö akuuteilta vaikutuksiltaan miedot ayahuascamäärät voisi silti olla seurauksiltaan hyvinkin voimakkaita --suom. huom.]

Edellisessä on kyse koehenkilöryhmän keskiarvosta. Entä yksilöiden väliset erot? Ayahuasca vaikuttaa vähemmän lineaariselta kuin esimerkiksi psilosybiini tai LSD esimerkiksi vaikutusten alkamisen keston, annoksen ja tehon suhteen ja vaikutusten kokonaiskeston suhteen... vaikuttaa siltä, etteivät tuloksenne tue tätä käsitystä.

Nestemäisessä muodossa olevassa ayahuascassa on enemmän vaihtelua. Alkaloidien pitoisuudet saattavat vaihdella erien välillä huomattavasti. Ihminen saattaa olettaa ottaneensa eri kerroilla samanlaista ayahuascaa, mutta pitoisuudet ovatkin saattaneet erota toisistaan huomattavasti. [Tämän voisi kuvitella liittyvän esimerkiksi siihen, että säilytysastian pohjalle vajonneen juoman pitoisuudet eroavat astian pinnalla olevasta juomasta. --suom. huom.]

Toisinaan kaksi ihmistä nauttii ayahuascaa samasta pullosta, mutta yksi ei tunne mitään vaikutuksia siinä, missä toisella vaikutus onkin valtava.

Koehenkilöiden välillä voi toki olla eroja. Mutta jos yhdelle ja samalle henkilölle annetaan tarkkaan määriteltyjä annoksia, vaikutus voimistuu annoskoon kasvun myötä. Yleisesti ottaen voidaan siten sanoa, että vaikutukset olivat sellaisia kuin farmakologisilla yhdisteillä voi olettaa olevankin – ei siis mitään maagista. Visioista magiaa sen sijaan löytyy, kuten myös ihmisten elämänhistoriaan liittyvissä muistoista, oivalluksista ja ilmestyksistä; kaikkia niistä voi pitää todella maagisina.

Purga [ayahuascan vaikutuksen alaisena oksentaminen tai ulostaminen --suom.huom.] muodostaa omanlaisensa haasteet. Oliko tutkimustilassanne tarjolla sankoja, vai miten hoiditte asian?

Tiedän shamanististen traditioiden painottavan puhdistautumista, mutta useimmissa meidän tutkimuksissamme oksentamisen välttäminen oli olennaista: emme tahtoneet koehenkilöiden oksentavan ulos osaa nauttimistaan aktiivisista yhdisteistä, koska tarkoituksenamme oli mitata alkaloidien veri- ja plasmatasot. Tämä oli yksi käyttämämme valmistusmenetelmän tarjoama etu: alun pahoinvointi jäi väliin, koska koehenkilöt eivät maistaneet tai haistaneet keitosta. Vatsanväänteitä kokemuksen aikana tyypillisesti esiintyi, mutta vain harvat päätyivät oksentamaan käyttämämme tiivisteen vaikutuksesta.

Eikö tämä aiheuta eroavuuksia laboratorio- ja kenttäolosuhteiden välille?

Tietenkin. Mittaamista varten on yhdenmukaistettava. Kaikilla olosuhteisiin liittyvillä eroilla on vaikutuksensa – yksin kotona vai ystävien kesken; Amazonilla luotettavan tai epäluotettavan henkilön seurassa? Pyrimme pitämään olosuhteet yhdenmukaisena, ja samanaikaisesti myös mahdollisimman miellyttävinä. Kokemuksen introspektiivisyydestä johtuen koehenkilöt pääsääntöisesti unohtavat ympäristönsä. Plaseboa saaneiden on toisinaan ayahuascaa saaneita vaikeampi sietää tutkimusproseduureja, koska jälkimmäiset kiinnittävät huomionsa sisäiseen kokemukseensa, jolloin ympäristö saattaa unohtua kokonaan.

Millaisilla malleilla selität purgan poissaolon? Muistan lukeneeni, että se olisi seurausta jostakin ruoansulatusjärjestelmän serotonergisestä prosessista, ei siis pelkästään epämiellyttävästä mausta tai nesteen määrästä. Entä farmakologinen selitys?

Purga on monimutkainen mekanismi. Informaatio kulkeutuu aivojen oksennusta hallinnoiviin osiin monenlaisista lähteistä. Visiot voivat laukaista purgan: epämiellyttävät näyt saattavat edesauttaa oksentamista. Myös hajulla ja tuoksulla on osansa, kuten myös vatsan ja ruoansulatuskanavan ärtyneisyydellä, sekä vagushermon aktivaatiolla, jota tapahtuu kun serotoniinijärjestelmää stimuloidaan. Muitakin neurokemiallisia mekanismeja on. Yksi syy sille, että vatsanväänteet ovat miedompia kuin nestemäistä ayahuascaa nautittaessa on, että viiden erilaisen kanavan stimuloinnin sijaan vain yhtä kanavaa stimuloidaan, mikä ei yleensä riitä purga-reaktion synnyttämiseen. Valistunut arvaukseni on näillä linjoilla.

Antaisitko tiivistelmän vuosikausien aikana syntyneen tutkimusaineiston keskeisistä löydöksistä?

Ensisijainen tavoitteemme oli tutkia, voidaanko ayahuascaa annostella turvallisesti, minkä tutkimuksemme ovat osoittaneet mahdolliseksi. Tämä on tärkeää, koska silloin tällöin näkee uutisraportteja ihmisistä, jotka ovat käyneet aggressiivisiksi tai jopa kuolleet Amazonilla järjestettävissä ayahuascasessioissa. Emme tiedä näiden kuolemien syitä, mutta tiedämme, että jos osallistujat valikoidaan tarkoin, annoskoot ovat harkittuja ja kaikki tapahtuu turvallisessa, hallitussa ympäristössä, myös laboratorio-olosuhteissa toteutetut sessiot voivat aiheuttaa hyviä kokemuksia.

Onko huomattavia kielteisiä reaktioita ilmennyt?

Ensimmäisessä pilottitutkimuksessamme^[1] yksi koehenkilöistämme koki ohimenevän hämmennystilan, joka aiheutti hänelle ahdistusta. Hän koki tilan epämiellyttäväksi, koska unohti 20 minuutin ajaksi, kuka on. Hän päätti vetäytyä tutkimuksesta kokemuksensa seurauksena. Tuo oli ehkäpä voimakkain hallituissa olosuhteissa todistamani epämiellyttävä seuraus.

Toteuttamamme tutkimukset ovat tuottaneet paljon dataa: Tiedämme nyt, mitä ayahuasca-alkaloideille tapahtuu nauttimisen jälkeen. Oli esimerkiksi huolta siitä, että keitoksen sisältämä monoamiinioksidaasin estäjä (MAOI), harmiini, saattaisi reagoida vaarallisesti tiettyjen ruoka-ainesten tai muiden [tyramiinipitoisten] yhdisteiden kanssa, mistä saattaisi seurata korkeaa verenpainetta. Harmiinin on kuitenkin osoitettu poistuvan elimistöstä nopeasti^[2]. Tästä näkökulmasta ayahuasca on siten hyvin turvallista; terve henkilö sietää fysiologiset vaikutukset ongelmitta. Vaarallisen korkeaa verenpainetta tai sykettä ei ole todettu.

Harmiiniin liittyen: eikö ole käynyt ilmi, että se on turvallisempaa kuin yleensä oletetaan? Ihmisillä on tapana aloittaa paastoaminen useita päiviä ennen ayahuascakokemusta ja vältellä runsaasti tyramiinia sisältäviä ruokia, tarkoituksenaan välttää serotonergistä shokkia. Tutkimuksenne eivät näytä todentavan tätä riskiä.

Meille tuli yllätyksenä, ettei harmiinia monissa koehenkilöistä edes paikannettu, mikä tarkoittaa, ettei se ylittänyt ruoansulatuskanavan ja systeemisen verenkierron välistä estettä. Tämä johtuu suoliston ja maksan entsyymien toiminnasta. Yksilökohtaisia eroja saattaa olla: on mahdollista, että joidenkin ihmisten elimistö poistaa harmiinin toisia tehokkaimmin, joten varovaisuus on joka tapauksessa perusteltua, ja harmiinin yhdistämistä tiettyihin lääkeaineisiin on syytä välttää. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, että olen monta kertaa nähnyt ihmisten kahden tai kolmen ayahuasca-annoksen jälkeen syövän esimerkiksi juustoa, kinkkua tai muita sellaisia elintarvikkeita, joita ei periaatteessa suositella. Vakava myrkytys ei ilmeisesti ole kovinkaan todennäköinen yksittäisen ayahuasca-annoksen jälkeen terveillä ihmisillä, jotka eivät käytä muita lääkkeitä.

Huomattavan kiinnostavina pidän myös ayahuascan toimintamekanismeja aivoissa. Tätä on tutkittu monien tekniikkojen avulla. Tällä saralla tutkimme ensin aivojen spontaania sähkötoimintaa^[3] ennen ja jälkeen ayahuascan annostelun. Tämä oli kiinnostavaa, koska kävi ilmi, että ayahuasca vaimentaa alfarytmiä, joka on keskeinen, aivojen takaosassa ilmenevä, inhiboiva EEG-rytmi. Kun ayahuasca vaimentaa tätä rytmiä, se voimistaa kyseisten, visuaalisten aivoalueiden spontaania toimintaa. Tämä saattaa selittää ihmisten kokemia unenomaisia visioita. Eri alueilla havainnoitujen EEG-signaalien välilisiä eroja funktionaalista konnektiviteettianalyysiä^[4] hyödyntämällä olemme myös havainneet ayahuascan vähentävän informaationkäsittelyyn liittyvää "ylhäältä-alas -kontrollointia" (skeemalähtöistä prosessointia): Tyypillisesti informaatiota – oli kyse sitten muistojen synnyttämästä sisäisestä informaatiosta tai ulkopuolelta tulevasta aisti-informaatiosta – käsitellään aiempiin kokemuksiin pohjaten. Ayahuasca vähentää odotuksia, jonka vuoksi esimerkiksi aiemmin tallentuneita muistoja uudelleenkoetaan uudenlaisin tavoin. Tämän kautta se auttaa ottamaan etäisyyttä tai löytämään uudenlaisia perspektiivejä jo koettuihin asioihin, jotka periaatteessa jo tiedetään. Tämä on mielestäni arvokasta, ja saattaa olla ayahuascan terapeuttisen potentiaalin suhteen keskeinen tekijä.

Olemme toteuttaneet myös aivokuvantamistutkimuksia, mm. SPECT-tutkimuksen^[5], joka osoitti ayahuascan lisäävän muistia ja tunteita käsittelevien aivoalueiden aktivaatiota. Myös kognition ja tunteen välisten raja-alueiden aktiivisuus lisääntyy. Tämä tukee niiden ayahuascan käyttäjien kokemusta, joiden mukaan ayahuascan vaikutus ei ole viihteellinen vaan voi nostaa pintaan hyvinkin kivuliaita muistoja, ja jotka kertovat, että todella saattavat läpikäydä ayahuascan vaikutuksesta todella intensiivisiä tunnekokemuksia.

Ayahuasca helpottaa omien ajatusten, tunteiden, emootioiden muistojen tunteiden havainnointia etäältä, minkä kanssa ovat linjassa myös hiljattain toteuttamamme tutkimukset^[6], joissa arvioitiin "mindfulness-tekijöitä" ja luovuutta ayahuascan vaikutuksen alaisena. Jotkut psykoterapian koulukunnat pyrkivät opettamaan nykyhetkeen keskittymistä, reagoimattomuutta, hyväksyntää ja omiin ajatuksiin kohdistuvaa tuomitsemuutta – kykyä välttää niihin identifioitumista. Ayahuascan nauttimista seuraavina tunteita tällaiset mindfulness-taidot voimistuvat. Näiden taitojen kehittäminen on mindfulness-terapioiden tavoite, ja niiden saavuttamisessa perinteisin keinoin, esimerkiksi meditoimalla, voi kestää pitkiä aikoja. Tutkimukseemme osallistuneiden lukemat yksittäisen ayahuasca-annoksen jälkeen vastasivat kokeneiden, vuosikausia meditoineiden lukemia. Olemme arvioineet myös ayahuascan vaikutuksia luovuuteen [tutkimus on lähetetty arvioitavaksi Psychopharmacology-lehteen], ja todenneet ayahuascan vähentävän totunnaista ajattelua ja lisäävän luovaa, "poikkeavaa ajattelua" – kykyä katsoa asioita uusin tavoin.

Kaikki mittaamamme vaikutukset tarjoavat osaselityksiä sille, miksi ayahuasca vaikuttaa niin lupaavalta hoidolta moniin tiloihin. Työni on vähitellen herättänyt myös omassa laitoksessani työskentelevien psykiatrien mielenkiinnon, minkä seurauksena alustavia terapiatutkimuksia käynnistellään. Brasiliassa olen osallistunut tutkimuksiin, joissa on osoitettu ayahuascan teho nopeavaikutteisena masennuslääkkeenä^[7]: yhden annoksen masennusta lievittävät vaikutukset on havaittavissa kolmen viikon päästä. Klassiset masennuslääkkeet alkavat toimia vasta useamman viikon jälkeen. Ayahuascan hyödyllisten käyttötarkoitusten selviäminen tuntuu todella tyydyttävältä.

Selvitämme nyt psykiatrian laitoksemme kollegojeni kanssa mahdollisuutta tutkia ayahuascan tehoa muidenkin ongelmien hoidossa, esimerkiksi hyvin suunniteltuja tutkimuksia riippuuvuksien tai traumaperäisen stressihäiriön hoitamiseksi. Juuri tähän alueeseen tarkoituksenani on seuraavaksi keskittyä – tuottaa uudenlaisiin sovelluksiin liittyvää tietoa. Turvallisuuteen liittyvän perustiedon tuottaminen on kuitenkin ensisijaisen tärkeää, kuten on myös kuvattujen hyötyjen biologisen pohjan selvittäminen. Pelkästään ayahuascasta liikkuvilla hunajaisilla tarinoilla ei kollegoitani vakuuteta.

Olette tutkineet ayahuascan välittömiä vaikutuksia erilaisten aivokuvantamistekniikoiden avulla. Lontoon Imperial Collegessa vastaavaa on tehty psilosybiinillä. Onko aineiden vaikutusten välillä yhtäläisyyksiä? Lontoon tutkijat esimerkiksi totesivat psilosybiinin hillitsevän oletushermoverkon (default mode network, DMN) toimintaa. Oletteko löytäneet tukea näille johtopäätöksille?

Robin Carhart-Harrisin tutkimus^[8] toteutettiin magneettikuvauksella, ayahuascatutkimuksessamme taas käytettiin SPECTinä tunnettua isotooppilääketieteen tekniikkaa. Erilaisilla tekniikoilla on mahdollista hahmottaa vain osia kokonaiskuvasta. Pidän erilaisten kuvantamismentelmien hyödyntämistä hyvänä asiana, ja eri lähestymistapojen tuottamaa tietoa yhdistelemällä hahmotamme paremmin kokonaisuutta.

Viittaat oletushermoverkkoon; eräässä tutkimuksessa selvitimme muutoksia ayahuascan pitkäaikaiskäyttäjien aivojen rakenteessa^[9], ja totesimme aivokuoren ohentuneen takimmaisen pihtipoimun alueella, joka on DMN:n kannalta keskeinen alue. Tämä käy yksiin niin EEG-kuvausteni tulosten, Brasiliassa toimivan Draulio de Araujon tulosten^[10] kuin Robinin MRI- ja magnetoenkefalografiatulostenkin kanssa.

Onko pitkän aikavälin aivomuutosten ja persoonallisuusmuutosten välillä löytynyt vastaavuuksia?

Kyllä. Olemme tehneet persoonallisuustestejä, joiden mukaan ayahuascan pitkäaikaiskäyttäjät saavat henkisyyteen ja vähemmän materialistisiin elämänasenteisiin [sekä muiden huomiointiin --suom. huom.] liittyvän itsen ylittämisen persoonallisuuspiirteen kohdalla verrokkeja korkeammat pistemäärät. Kiinnostava korrelaatio oli se, että suurempi aivokuoren oheneminen kulki käsi kädessä korkeampien pisteiden kanssa tässä persoonallisuuspiirteessä. Tiettyjen psykiatristen häiriöiden on todettu liittyvän kyvyttömyyteen hillitä DMN:n toimintaa, mistä seuraa märehtimistä ja masennusta; ayahuascan pitkäaikaiskäyttäjillä nämä alueet ovat ohuempia, ja heidän elämänasenteensa on terveellisempi. Vaikka syy- ja seuraussuhteita ei voitukaan tässä kokeessa osoittaa, näiden asioiden ilmeinen korrelaatio saattaa auttaa selittämään ayahuascan terapeuttista potentiaalia.

Sant Paun sairaala Barcelonassa

Toinen kiintoisa johtopäätös on, että kokeneet ayahuascan käyttäjät selviävät muita paremmin tietyissä perustoiminnoissa. Heidän tuloksensa ovat niin selvänä kuin vaikutuksen alaisenakin parempia kuin kokemattomampien koehenkilöiden, mutta he myös selviävät paremmin vaikutuksen alaisena kuin selvänä.

Toteutimme Brasiliassa ja Espanjassa useita tutkimuksia, joissa arvioitiin ayahuascakirkkojen jäseniä^[11]. Lähestyimme asiaa sekä kyselytutkimusten että neurofysiologisten arvioiden avulla. Tutkimme työmuistia ja erilaisissa tehtävissä selviytymistä. Neurofysiologisten testien tulosten mukaan ayahuascan käyttäjät selviytyivät tietyistä tehtävistä kontrolliryhmää paremmin. Jossain mielessä tämä oli yllätys, koska (ainakin joidenkin addiktoivien) psykoaktiivien säännöllisen käytön on perinteisesti ajateltu huonontavan kognitiivista toimintakykyä. Ayahuascan vaikutukset ovat täysin toisenlaisia kuin ne, joita tunnetummilla, addiktoivilla yhdisteillä tiedetään olevan. [Tutkimuksissa on siis nimenomaisesti todettu, ettei niin ayahuasca kuin muutkaan klassiset psykedeelit (mm. psilosybiini, LSD, meskaliinipitoiset kaktukset) ole millään tapaa fyysisesti addiktoivaa. --suom.huom.]

Kuten mainitsitkin, arvioimme myös^[12] ihmisiä ennen ayahuascasessiota ja sen aikana. Tämän kokeen mukaan ihmiset voidaan jakaa kahteen ryhmään. Ayahuascaa vain joitakin kertoja – alle kolmisenkymmentä kertaa – ottaneilla toimintakyky heikkeni ayahuascan vaikutuksen alaisena. Kokeneemmilla käyttäjillä vastaavaa heikkenemistä ei todettu, vaan he päinvastoin suoriutuivat normaalia paremmin. Miten tulkitsimme tätä? Ayahuascan pitkäaikaiskäyttäjien aivorakenteita tutkiessamme olimme havainneet myös aivojen etuosan aivokuoren paksuuntumista. Tämä on "tavoitteellisen toiminnan verkkona" (task-positive network) tai "tarkkaavaisuusverkkona" (attentional network) tunnetun hermoverkon toiminnan kannalta keskeinen alue. Näyttää siltä, että tämä vaikutus auttaa ihmisiä pärjäämään paremmin tietyissä neurofysiologisissa tehtävissä, koska monet niistä ovat riippuvaisia etuaivolohkon sujuvasta toiminnasta.

Olet maininnut koehenkilöidenne kokeneisuuden useaan otteeseen. Tulivatko koehenkilöt erilaisista taustoista, esimerkiksi shamanistisista traditioista, vaiko vain vakiintuneista ayahuascakirkoista?

Useimmissa toteuttamissamme ayahuascaa hyödyntäneissä laboratoriotutkimuksissa koehenkilöillä ei ollut uskonnollista taustaa. He olivat psykedeelien suhteen kokeneita, ja vain osalla oli aiempaa kokemusta ayahuascasta. Ensimmäiseseen pilottitutkimukseemme valikoimme kuusi ayahuascan suhteen kokenutta vapaaehtoista. Kun aineen turvallisuus kävi selväksi, otimme mukaan myös ihmisiä, joilla oli kokemusta psilosybiinistä, meskaliinista tai muista vastaavista yhdisteistä. Tutkiessamme pitkäaikaiskäyttäjiä koehenkilöt löydettiin pääosin ayahuascaa hyödyntävien uskontojen, pääosin Santo Daimen, jäsenistön keskuudesta.

Voiko tämän olettaa jollain tapaa vaikuttavan tuloksiin? Eikö uskontoon kuulumisellakin voi olla vaikutuksia persoonallisuuteen, ja miksei myös aivojen rakenteeseen?

Tuo tekijä on ehdottomasti otettava huomioon, ja mietimmekin, voisivatko hyödylliset vaikutukset selittyä tukevan sosiaalisen yhteisön ja ayahuascan yhteisvaikutuksella. Viimeisimmässä, ayahuascan mindfulness-tekijöitä arvioivassa tutkimuksessamme yhdelläkään tutkimistamme ihmisistä ei ollut taustaa ayahuasca-uskonnoissa, eivätkä he myöskään kuuluneet mihinkään säännöllisesti tapaavaan ryhmään. Tärkeä löydös on, että samat hyödyt on nähtävissä ihmisissä, joilla ei ole tutkimusasetelmaa monimutkaistavia uskonnollisia uskomuksia tai uskonnollisen ryhmän jäsenyyttä. Esitän tämän pohjalta, että ayahuascalla itsellään on terapeuttista potentiaalia.

***

Siirtykäämme toiseen keskeiseen tutkimusalueeseesi, kannabistutkimukseen. Olit yksi hiljattain julkaistun “Cannabis users show increased susceptibility to false memories^[13].” ("Kannabiksen käyttäjillä suurempi alttius valemuistoille") -tutkimuksen tekijöistä. Tutkimuksen otsikko herätti polemiikkia, ja pidin itsekin sen sanavalintoja varomattomana – vaikutat kuitenkin pääsääntöisesti hyvin varovaiselta henkilöltä. Itse artikkelissa toteat tulosten olevan hienovaraisia, joten sanamuoto "valemuistot" on varsin jyrkkä ottaen huomioon, että tutkimuksessa keskityttiin sanalistoihin, ei kuviin tai henkilökohtaisiin muistoihin. Osa johtopäätöksistä meni aika pitkälle, esimerkiksi mainittaessa tulosten mahdollisista lakiin liittyvistä seurauksista oikeusistunnoissa. Eivätkö tämäntyyppiset lausunnot voi edesauttaa ilmapiiriä, jossa kannabiksen kroonisten käyttäjien sanaa epäillään järjestelmällisesti?

Ensinnäkin, "valemuistot" on tekninen termi, jota käytetään psykologian tutkimuksessa, ja joka liittyy tutkimuksessa hyödyntämäämme Roediger-McDermott -paradigmaan. Tässä kontekstissa valemuistolla tarkoitetaan tiettyä, kaikilla ihmisillä esiintyvää ilmiötä. Muisti uudelleenprosessoi informaatiota jatkuvasti. Termin käyttämisen pohjalla ei ollut pyrkimys herättää huomiota – kyseessä on spesifinen käsite, jolla tähän illuusioon psykologiassa viitataan.

Ilmiön arviointi laboratorio-olosuhteissa vaatii käytäntöjen standardisointia. Yksi parhaista kehitetyistä lähestymistavoista, jota on käytetty erilaisissa tutkimuksissa ja yhteyksissä, on edellä mainittu, sanalistoja hyödyntävä Roediger-McDermott-paradigma. Meillä oli siitä aiempaakin kokemusta, ja ajatuksenamme oli, että lähestymistapaa voisi soveltaa magneettikuvantamisen yhteydessä. Tietääkseni vastaavaa ei ainakaan säännöllisen kannabiksenkäytön kontekstissa oltu aiemmin tehty. Sovelsimme menetelmää tutkiessamme kahden koehenkilöryhmän aivoaktivaatioita. Käyttämämme menetelmä noiden kahden ryhmän vertailuun oli sama, jota olimme hyödyntäneet vertaillessamme ayahuascan käyttäjiä kontrolliryhmään. Haastattelimme yli kuuttakymmentä kannabiksen pitkäaikaiskäyttäjää, ja rajasimme osan heistä tutkimuksen ulkopuolelle erilaisista syistä, joista osa oli lääketieteellisiä. Kuvattavaksi valitsimme terveitä ihmisiä, jotka olivat sellaisessa tilanteessa, joissa ei ollut syytä olettaa, että kokemus muista päihdeaineista tai jokin pienimuotoinen vaiva, jonka hoitoon he käyttivät lääkkeitä, vaikuttaisi tuloksiin.

Tuloksemme oli, että ryhmien suorituskyvyssä oli eroja. Arvioimme kuukauden ilman kannabista olleita pitkäaikaiskäyttäjiä (mikä varmistettiin virtsanäyttein), emme siis akuutisti päihtyneitä. Pitkäaikaiskäyttäjät selviytyivät muistikokeista verrokkiryhmää huonommin. Ero ei ollut valtava, mutta virheiden määrä oli joka tapauksessa noin 50 % suurempi kuin verrokeilla. Aivoaktivaation rakenteita tutkimalla on selkeästi hahmotettavissa verkosto, joka on todettu keskeiseksi mekanismiksi valemuistoja aiheuttavien ärsykkeiden hylkäämisessä. Jotta voi tietää, ettei tiettyä sanaa esitetty sanalistassa, on verkostona toimivien etuotsalohkon, päälakilohkon ja sisemmän ohimolohkon alueiden aktivoiduttava. Verrokkiryhmäläiset selvisivät tehtävistä paremmin, ja heillä näkyi suurempaa aktivaatiota kaikilla niillä alueilla, joita tarvitaan ärsykkeiden torjumiseen; kannabiksen käyttäjillä verkoston aktivaatio oli selvästi vähäisempää. Tämän lisäksi, kun katsotaan kannabiksen pitkäaikaiskäyttöä ja tutkitaan korrelaatioita vähäisempää aktivaatiota ilmentävillä aivoalueilla, on muistin toiminnan kannalta keskeisen, sisemmän ohimolohkon alueella havaittavissa selkeä negatiivinen korrelaatio. Emme ole ensimmäinen vastaavia tuloksia saanut tutkimusryhmä. Hippokampuksen rakenteeseen kohdistuvissa tutkimuksissa kannabiksen käyttäjillä on todettu pienempi hippokampus.

Tiedostan tutkimuksemme aiheuttaneen runsaasti polemiikkia, mutta nähdäkseni tulokset ovat kolmeen tekijään nojaten sisäisesti johdonmukaisia: käyttäytymiseen liittyvät tulokset, aivoalueiden aktivaation muutokset sekä edellämainittu korrelaatio. Tutkimus on nostattanut joitakin todella negatiivisia, pahimmillaan suorastaan hysteerisiä (eikä kovinkaan rationaalisia) reaktiota. Yksi esitetyistä kritiikeistä on kuitenkin mielestäni perusteltu: se tosiasia, että tutkitut kannabiksen käyttäjät ovat saattaneet käyttää elämänsä aikana muitakin aineita. Tämä on otettava huomioon, mutta sen vaikutus ei ole verrattavissa kaksikymmentä vuotta jatkuneeseen kannabiksen päivittäiskäyttöön. Toteutimme kuitenkin toisen laboratoriotutkimuksen^[14], johon otettiin terveitä vapaaehtoisia – ihmisiä, joilla ei ollut aiempaa kokemusta kannabiksesta, ja annostelimme heille pieniä annoksia kannabiksen vaikuttavaa ainesosaa, tetrahydrokannabinolia (THC). Kävi ilmi, että 7.5mg THC:tä riitti aiheuttamaan valemuistovaikutuksen. Pitkäaikaiskäyttäjissä vaikutukset on havaittavissa kuukauden ajan käytön lopettamisesta, ja sama vaikutus ilmenee myös terveissä koehenkilöissä akuutin päihtymystilan alaisena. Jos kyse olisi dekkarisarjasta, löydöstämme kutsuttaisiin savuavaksi aseeksi.

Kannabidiolin (CBD) molekyylirakenne

Näiden tutkimustulosten julkaisu ei tarkoita, että ajattelisin, ettei kannabiksella ole terapeuttista potentiaalia. Hyvät uutiset ovat, että mainitussa toisessa tutkimuksessa arvioimme myös toista keskeistä, kannabiksen sisältämää yhdistettä, kannabidiolia (CBD). CBD esti THC:n kuvatun vaikutuksen muistiprosesseihin kun sitä annosteltiin yhdessä THC:n kanssa. Yksinään CBD vaikutti myönteisesti kykyyn toteuttaa tiettyjä neurofysiologisia tehtäviä. Kannabiksella, erityisesti CBD:llä, on mielestäni terapeuttista potentiaalia. Nähdäkseni on kuitenkin syytä keskustella laajasti siitä, miten viisaana voidaan pitää viimeisten parinkymmenen vuoden aikana voimistunutta trendiä, jonka puitteissa kasveja on jalostettu kohti yhä suurempaa THC-pitoisuutta ja pienempää CBD-pitoisuutta, vaikka niiden tiedetään tasapainottavan toistensa vaikutuksia. En vastusta ihmisten henkilökohtaista vapautta käyttää psykoaktiivisia yhdisteitä, mutta jos tavoitteena on tuoda niitä saataville kaikille aikuisille, on ihmisten mielestäni hyvä tietää THC:n ja CBD:n eriävistä vaikutuksista. Monissa muissakin tutkimuksissa todetaan, että akuutilla kannabispäihtymyksellä on kielteisiä vaikutuksia muistiin – siinä ei ole mitään uutta. Syy sille, että meidän julkaisumme sai niin paljon näkyvyyttä ja julkaistiin korkean impaktin tiedejulkaisussa oli se, että tätä nimenomaista valemuistoilmiötä ei oltu aiemmin tutkittu käyttäjillä.

Ayahuascasta puhuttaessa on usein esitetty kritiikkiä siitä, etten tutki ayahuascaa sen luontaisessa ympäristössä, minkä pohjalta on tehty tulkinta, jonka mukaan tutkimukseni ei päde ayahuascan käyttöön tutkimusympäristön ulkopuolella. Myöskin tässä tapauksessa voidaan esittää näkökanta, jonka mukaan tulokseni eivät päde kannabiksen päivittäiskäyttäjiin, koska tässä arvioitiin kuukauden ajan ilman kannabista olleita. Ehkä olisi pitänyt tutkia vaikutuksen alaisena olevia. Tulos olisi ollut, että vaikutus olisi näkynyt heissä vieläkin voimakkaammin, koska se näkyy kannabista käyttämättömissäkin 7.5mg annoksella [tämä tosin herättää kysymyksiä siitä, miksi tällaista vaikutusta ei havaittu ayahuascan pitkäaikaiskäyttäjillä (jotka eivät tosin käytä ayahuascaa päivittäin); kyse on toki täysin erilaisista yhdisteistä, mutta voiko asiaa tutkimatta tietää? --suom. huom]. Voidaanko nykyisiä, THC-pitoisuudeltaan korkeita kannabislajikkeita päivittäin käyttävää pitää [muistin osalta] hyvinä todistajina oikeudenkäynnissä? Valistunut arvioni on, että todennäköisemmin ei.

Oliko tätä implikaatiota välttämätöntä tuoda esiin tutkimusartikkelissa?

Tutkimustulosten implikaatioita on syytä kontekstualisoida ja selittää, missä tapauksissa löydöksillä voi olla merkitystä. Artikkelimme arvioijat myös nimenomaisesti pyysivät meitä selittämään löydöksiämme tietyssä asiayhteydessä. 

Veikkaan, että ihmisiä häiritsee myös se, että mahdollisista lainkäytöllisistä seurauksista kirjoittaminen saattaa lisätä kannabiksen kroonisten käyttäjien syrjintää, oli kyse sitten oikeussalista, työpaikkamahdollisuuksista tai muusta vastaavasta – mitä jo nykyiselläänkin tapahtuu.

Tavoitteenamme ei missään tapauksessa ollut edistää syrjintää. Pahoitteluni tuollaisen tulkinnan tehneille. [Tämän pahoittelun pohjalta tulee allekirjoittaneelle vaikutelma, ettei Riba harkitse sitä mahdollisuutta, että syrjintää saattaa seurata, vaikka se ei olisikaan millään muotoa ollut hänen tavoitteensa, mutta tähän on vaikea sanoa juuta tai jaata varsinaista haastattelutilannetta kuulematta tai tarkemmin kysymättä --suom. huom.] Ajattelen käyttäjien parasta, ja mielestäni heidän on syytä tietää tällaisten haittavaikutusten mahdollisuudesta.

Yksi laillistamista tai dekriminaalisaatiota kannattavien keskuudessa ilmenevä ongelma on taipumus tulkita huonot uutiset hyökkäyksenä. Entinen tohtorikoulutettavani Rafael Guimarães julkaisi tapauskertomuksen ihmisestä, joka oli päätynyt ayahuascakokemuksen myötä psykoosiin, ja hänen julkaisunsa herätti voimakasta kritiikkiä. Jotkut ayahuascayhteisöön kuuluvat sanoivat, että kyseessä on sota, jossa viholliselle ei ole syytä paljastaa omia heikkouksia. Kyseessä ei ole sota; tarkoituksena on tehdä tiedettä. Jos pyrkimyksenä on saavuttaa yhteiskunnan hyväksyntä näiden aineiden lailliselle käytölle, oli kyse sitten lääketieteellisistä tai muista konteksteista, on oltava avoin niin yhdisteiden hyödyistä kuin riskeistäkin. Maton alle lakaiseminen ei palvele ketään. 

Jotkut ovat tehneet myös tulkinnan, jonka mukaan julkista rahoitusta ja mahdollisuutta julkaista arvostetuissa tiedejulkaisuissa tarjotaan todennäköisemmin kannabiksen haittoja kuin hyötyjä alleviivaaviin tutkimuksiin. Ihmiset sanovat, että kannabiksen hyötyjä ja haittoja selvittävien tutkimusten määrässä on epätasapainoa. Oletko samaa mieltä?

Olen tutkinut julkisin varoin niin ayahuascaa, salvinoriini A:ta kuin kannabistakin. Julkinen rahoitus ei ole vaikuttanut löydösteni tulkintoihin millään tavalla. En ole missään joutunut pelkäämään, että tutkimustulokseni vaikuttaisivat rahoitukseeni. Arvostelulautakunnat koostuvat tutkijoista, jotka arvioivat projekteja niiden tieteellisten ansioiden pohjalta, ja suhtautuvat aihepiiriin pääsääntöisesti uteliaisuudella. Rahoitukseni eivät tule hallitukselta vaan tutkijapaneelilta. Sieltä suunnalta ei ole tullut minkäänlaista painostusta. Nähdäkseni ansioluetteloni voi nähdä koostuvan niin myönteisistä kuin kielteisistäkin lausunnoista, ja vakaumukseni on, ettei minkäänlaista itsesensuuria tule harjoittaa tai kannustaa.

En myöskään usko, että kielteisten tulosten julkaiseminen olisi myönteisiä helpompaa. Tästä esimerkkinä ketamiini, jota demonisoitiin median toimesta. Joitakin vuosia sitten siitä puhuttiin vain hevosten anestesialääkkeenä ja sekoilevien nuorten reivi- ja bilekamana. Kun ketamiinin nopeus ja tehokkuus masennuksen hoidossa sittemmin selvisi, löydöksiä ei – huolimatta yhdisteen aiemmasta huonosta maineesta – jouduttu julkaisemaan missään huumeiden klubikäytön vapauttamista kannattavissa underground-lehdissä: ne julkaistiin Archives of General Psychiatryssa ja muissa johtavissa julkaisuissa. Sama pätee psilosybiiniin. Charles Grobin pienen otannan tutkimus psilosybiiniavusteisesta terapiasta syöpäpotilaiden kokeman ahdistuksen hoidossa^[15] – jonka tutkimussuunnitelma olisi voinut olla parempikin – julkaistiin niinikään Archives of General Psychiatryssa. En näe aiheeseen liittyvää paranoiaa perusteltuna.

[Suomentajan kommentti: nykyisellään hyvin suunnitellun psykedeelitutkimuksen tekeminen on monissa maissa täysin mahdollista, ja Riban mainitseman paranoian voi ajatella juontavan juurensa siihen, että usean vuosikymmenen ajan tutkimuksen tekeminen todella oli äärimmäisen vaikeaa, pääsääntöisesti käytännössä mahdotonta. Julkisia varoja on maailmalla myönnetty pääsääntöisesti kiellettyjen yhdisteiden haittoja kartoittaviin tutkimuksiin. Aihepiiriin liittyen, katso myös huumeiden vastaisen sodan keskeisen arkkitehdin, Richard Nixonin alaisuudessa toimineen John Ehrlichmanin lausunnot artikkelissa Nixon official: real reason for the drug war was to criminalize black people and hippies.]

Kirjoittanut Olivier Taymans


Viitteet:
[1] Subjective effects and tolerability of the South American psychoactive beverage Ayahuasca in healthy volunteers.
[2] Human Pharmacology of Ayahuasca: Subjective and Cardiovascular Effects, Monoamine Metabolite Excretion, and Pharmacokinetics
[3] Effects of the South American PsychoactiveBeverage Ayahuasca on Regional BrainElectrical Activity in Humans: A FunctionalNeuroimaging Study Using Low-ResolutionElectromagnetic Tomography
[4] Serotonergic psychedelics temporarily modify information transfer in humans
[5] Increased frontal and paralimbic activation following ayahuasca, the pan-amazonian inebriant
[6] Exploring the therapeutic potential of Ayahuasca: acute intake increases mindfulness-related capacities.
[7] Antidepressant Effects of a Single Dose of Ayahuasca in Patients With Recurrent Depression: A SPECT Study
[8] The entropic brain: a theory of conscious states informed by neuroimaging research with psychedelic drugs
[9] Long-term use of psychedelic drugs is associated with differences in brain structure and personality in humans
[10] The Psychedelic State Induced by Ayahuasca Modulates the Activity and Connectivity of the Default Mode Network
[11] Personality, Psychopathology, Life Attitudes and Neuropsychological Performance among Ritual Users of Ayahuasca: A Longitudinal Study
[12] Acute effects of ayahuasca on neuropsychological performance: differences in executive function between experienced and occasional users
[13] Telling true from false: cannabis users show increased susceptibility to false memories
[14] Cannabidiol attenuates the increased susceptibility to false memories produced by tetrahydrocannabinol
[15] Pilot Study of Psilocybin Treatment for Anxiety in Patients With Advanced-Stage Cancer