Helsingin sanomat haastatteli viime viikolla Helsingissä kahdessakin tapahtumassa luennoineita tutkijoita, jotka ovat työssään selvittäneet tiettyjen psykedeelien vaikutusmekanismeja ja niiden terapeuttista potentiaalia.
Sen lisäksi, että artikkelin otsikko on harhaanjohtava, siinä olisi voinut selkeämminkin tuoda esiin sitä, että yksittäiset tutkimustulokset perustuvat tässä vaiheessa vasta varhaisiin pienen otannan tutkimuksiin. Tulosten painoarvoa kuitenkin vahvistaa se, että myös muiden, hyvin samantapaisesti vaikuttavien psykedeelien osalta on samanlaisten käyttötarkoitusten suhteen olemassa vastaavaa, alustavaa näyttöä.
Kun puhutaan psykedeelien mahdollisesta tehosta masennuksen hoidossa, artikkelien kommenttiosioissa esiintyy usein eräs tyypillinen väärinkäsitys, joka on syytä korjata. Tämä väärinkäsitys ilmenee tuhahtelevissa kommenteissa, joiden sisältö on jotakuinkin "just joo, aivan samasta syystähän ihmiset kiskovat masennukseensa viinaa, ja jokainen kyllä tietää, mitä siitä seuraa".
Psykedeelien vaikutus masennukseen näyttää kuitenkin olevan päinvastainen kuin monien ns. nautintoaineiden: Alkoholin välittömät vaikutukset koetaan usein erittäin miellyttäviksi ja pahaa oloa lieventäviksi, mutta niitä seuraavat jälkivaikutukset todella ahdistaviksi ja epämiellyttäviksi. Psykedeelien välittömiin vaikutuksiin puolestaan kuuluu usein hyvinkin ahdistavia ja epämiellyttäviä hetkiä ja pahan olon voimistumista, joita kuitenkin näyttää parhaimmillaan seuraavan pidempiaikainen hyvinvoinnin lisääntyminen.
Tuo hyvinvoinnin lisääntyminen näyttää suorien aivokemiallisten vaikutusten lisäksi liittyvän siihen, että psykedeelit ikään kuin auttavat uudistamaan sellaisia urautuneita ajattelutottumuksia, joista irroittamisen masennuksesta tai riippuvuuksista kärsivät kokevat usein todella vaikeaksi. Niiden vaikutus tarjoaa eräänlaisen ikkunan, jonka kautta ihmisen on mahdollista miettiä elämänsä ongelmia totutusta poikkeavista perspektiiveistä ja löytää käytännön keinoja niiden korjaamiseen.
Kyse on tältä osin hyvin samanlaisista tavoitteista kuin perinteisemmissä psykoterapiamuodoissakin. On kuitenkin selvää, että tällainen vaikutus vaatii kokemukselle oikeanlaiset olosuhteet, koska väärissä olosuhteissa ajattelutottumukset saattavat uudistua myös haitalliseen suuntaan.
Siinä, missä alkoholi aiheuttaa himoa käyttää toistuvasti, voimakkaita psykedeelikokemuksia ei aineiston mukaan yleensä tee mieli kokea kovin pian uudelleen. Helsingin luennollaan toinen tutkijoista vertasi hyvissä puitteissa läpikäytyjä psykedeelisessioita rankkaan urheiluharjoitteeseen: rankkaa, mutta saattaa pidemmällä tähtäimellä olla sen arvoista.
Sen lisäksi, että artikkelin otsikko on harhaanjohtava, siinä olisi voinut selkeämminkin tuoda esiin sitä, että yksittäiset tutkimustulokset perustuvat tässä vaiheessa vasta varhaisiin pienen otannan tutkimuksiin. Tulosten painoarvoa kuitenkin vahvistaa se, että myös muiden, hyvin samantapaisesti vaikuttavien psykedeelien osalta on samanlaisten käyttötarkoitusten suhteen olemassa vastaavaa, alustavaa näyttöä.
Kun puhutaan psykedeelien mahdollisesta tehosta masennuksen hoidossa, artikkelien kommenttiosioissa esiintyy usein eräs tyypillinen väärinkäsitys, joka on syytä korjata. Tämä väärinkäsitys ilmenee tuhahtelevissa kommenteissa, joiden sisältö on jotakuinkin "just joo, aivan samasta syystähän ihmiset kiskovat masennukseensa viinaa, ja jokainen kyllä tietää, mitä siitä seuraa".
Psykedeelien vaikutus masennukseen näyttää kuitenkin olevan päinvastainen kuin monien ns. nautintoaineiden: Alkoholin välittömät vaikutukset koetaan usein erittäin miellyttäviksi ja pahaa oloa lieventäviksi, mutta niitä seuraavat jälkivaikutukset todella ahdistaviksi ja epämiellyttäviksi. Psykedeelien välittömiin vaikutuksiin puolestaan kuuluu usein hyvinkin ahdistavia ja epämiellyttäviä hetkiä ja pahan olon voimistumista, joita kuitenkin näyttää parhaimmillaan seuraavan pidempiaikainen hyvinvoinnin lisääntyminen.
Tuo hyvinvoinnin lisääntyminen näyttää suorien aivokemiallisten vaikutusten lisäksi liittyvän siihen, että psykedeelit ikään kuin auttavat uudistamaan sellaisia urautuneita ajattelutottumuksia, joista irroittamisen masennuksesta tai riippuvuuksista kärsivät kokevat usein todella vaikeaksi. Niiden vaikutus tarjoaa eräänlaisen ikkunan, jonka kautta ihmisen on mahdollista miettiä elämänsä ongelmia totutusta poikkeavista perspektiiveistä ja löytää käytännön keinoja niiden korjaamiseen.
Kyse on tältä osin hyvin samanlaisista tavoitteista kuin perinteisemmissä psykoterapiamuodoissakin. On kuitenkin selvää, että tällainen vaikutus vaatii kokemukselle oikeanlaiset olosuhteet, koska väärissä olosuhteissa ajattelutottumukset saattavat uudistua myös haitalliseen suuntaan.
Siinä, missä alkoholi aiheuttaa himoa käyttää toistuvasti, voimakkaita psykedeelikokemuksia ei aineiston mukaan yleensä tee mieli kokea kovin pian uudelleen. Helsingin luennollaan toinen tutkijoista vertasi hyvissä puitteissa läpikäytyjä psykedeelisessioita rankkaan urheiluharjoitteeseen: rankkaa, mutta saattaa pidemmällä tähtäimellä olla sen arvoista.
--–-- - - - - - --–--
Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:
Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,
yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta.
No comments:
Post a Comment