Näkyjä suljetuin silmin

Alkuperäinen artikkeli: Seeing with eyes wide shut: Ayahuasca inner visions (23.9.2011)

"Oksennan sankoon pienessä majassa, Kolumbian vuoristossa keskellä metsää. Suljen silmäni. Jokainen kouristus saa monivärisen, maailmankaikkeuden äärelle yltävän kuusikulmioiden verkoston väreilemään." Vaughan Bellin kertomus kuvaa hyvin tyypillistä ayahuascakokemusta – yhtäaikaisesti epämiellyttävää, pelottavaa ja valaisevaa.

Ayahuasca – joka tarkoittaa "hengen köynnöstä" Etelä-Amerikan Quechuan kielillä – on kuvottavan makuinen hallusinogeeninen keitos, jota sademetsien shamaanit ovat vuosisatojen ajan käyttäneet uskonnollisena sakramenttina. Uute tuottaa mystisiä näkyjä ja ilmestyksiä, ja sillä sanotaan olevan parantavia vaikutuksia. Tieteellistä dataa sen vaikutuksista aivotoimintaan on toistaiseksi varsin vähän. Brasilialainen tutkimusryhmä on hiljattain toteuttanut yhden ensimmäisistä keitoksen vaikutuksia kartoittavista toiminnalliseen magneettikuvaukseen perustuvista tutkimuksista.

Ayahuascajuoma valmistetaan Banisteriopsis caapi -köynnöksestä, joka sisältää useita beetakarboliiniyhdisteitä, sekä Psychotria viridiksestä, joka on psykoaktiivista, tiettyihin serotoniinireseptoreihin vaikuttavaa dimetyylitryptamiinia sisältävä pensas. Yksinään kumpikaan näistä ainesosista ei tuota merkittäviä tajunnantilan muutoksia*, mutta yhdistettynä niillä on synerginen vaikutus.

(* beetakarboliineja käytetään kyllä psykoaktiiveina yksinäänkin. -suom. huom.)

Beetakarboliinit ovat tehokkaita monoamiiniioksidaasientsyymin estäjiä, jotka eivät ainoastaan estä DMT:n tuhoutumista, mikä mahdollistaa sen psykoaktiivisen vaikutuksen, vaan myös voimistavat aineen vaikutuksia kasvattamalla synapsien serotoniinitasoja. Yhteisvaikutuksesta syntyy 4 tuntia kestävä matka, jolle on ominaista elävät hallusinaatiot.

Rio Grande do Norten yliopiston aivoinstituutin tutkija Draulio de Araujo kutsui tutkittavaksi kymmenen ayahuascaa säännöllisesti käyttävää koehenkilöä. Heidän aivojaan kuvattiin kolmessa vaiheessa: Kun he katselivat tavallisia valokuvia, kuvittelivat kyseisiä valokuvia silmät suljettuina, ja katselivat sotkettuja versioita samoista kuvista. Sen jälkeen osanottajat joivat ayahuascateetä ja, vaikutusten alettua, toistivat mainitut toimet, tutkijoiden kuvatessa heidän aivonsa uudelleen.

Tutkijat vertailivat aivoja ennen ja jälkeen ayahuascan. Kuten odotettua, luonnollisten ja sotkettujen valokuvien katselu aktivoi aivojen takaraivolohkon primääristä näköaivokuorta sekä useita muita näköön liittyviä alueita. Kun koehenkilöt sulkivat silmänsä ja kuvittelivat valokuvia ayahuascan vaikutuksen alaisena, samat alueet olivat kuitenkin vielä aktiivisempia. Tämä ei ole täysin yllättävää, sillä aiemmat funktionaalisen aivokuvauksen tutkimukset ovat osoittaneet visuaalisten hallusinaatioiden kytkeytyvän aivokuoren tavallisesta poikkevaan toimintaan.

Skannauksissa selvisi myös, että ayahuascan nauttimisen jälkeen toteutettu mielikuvittelu näkyi omaan elämään liittyvien muistojen hakuun ja asiayhteydellisen tiedon koodaamiseen kytkeytyvän parahippokampuksen aivopoimujen, sekä työmuistiin ja tulevien tapahtumien kuvitteluun liittyvän brodmannin alue 10:n vilkastuneena toimintana. Tutkijat havaitsivat muutoksia myös näiden alueiden välisissä kytkennöissä, erityisesti etuaivolohkon ja takaraivolohkon suhteessa.

Tutkimus vihjaa aivojen muistipiirien syöttävän näkyjä primääriselle näköaivokuorelle ayahuascan vaikutuksen alaisena. Primäärinen näköaivokuori puolestaan ohjaa aivojen muita näköalueita. Havainto siitä, että primäärinen näköaivokuori on aktiivisempi silmien ollessa suljettuna kuin aineellisia kuvia katsellessa käy yksiin monien ayahuascanäkyjen eloisuutta kuvaavien kertomusten kanssa. Nämä vaikutukset ovat ilmeisesti seurausta serotoniinireseptorien lisääntyneestä aktiivisuudesta.

Kyseessä on yksi ensimmäisistä ayahuascakokemuksen hermostollista pohjaa selvittävistä aivokuvatutkimuksista. Viime vuosina psykedeelien terapeuttisiin hyötyihin kohdistuva kiinnostus on kasvanut huomattavasti. Tämä tuore tutkimus kasvattaa ymmärrystä tämän aineryhmän aivotoiminnallisista toimintamekanismeista.


Artikkelissa käsitellyn tutkimuksen löytää tästä.

Artikkelia kuvittavat maalaukset ovat Pablo Amaringon käsialaa.