Posts
Mount Sinai Medical Centerin vuonna 2007 julkaistu tutkimus auttaa ymmärtämään LSD:n kaltaisten psykedeelisten aineiden ainutlaatuisia vaikutuksia mielialaan ja käyttäytymiseen. Psykedeelien vaikutukset eroavat kemiallisista sukulaisistaan, esim. lisuridista, jota käytetään Parkinsonin taudin hoitoon. Mistä on kyse? Keskeisempää kuin se, missä aineiden neurologiset vaikutukset tarkalleen tapahtuvat, on se nimenomainen tapa jolla ne vaikuttavat. Tästä löydöksestä saattaa olla merkittävää hyötyä suunniteltaessa uusia, toiminnaltaan aiempaa tarkempia lääkkeitä, joilla on vähemmän sellaisia sivuvaikutuksia joita ilmenee monissa huumeongelmien sekä neurologisten ja psykiatristen häiriötilojen hoitamiseen tarkoitetuissa lääkkeissä. Näin kertoo yksi tutkimuksen tekijöistä, lääketieteen tohtori Stuart C. Sealfon, Mount Sinaissa työskentelevä neurologian, neurotieteen, farmakologian ja biokemian professori. Tutkimus julkaistiin Neuron-lehdessä.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää neurokemiallisia kytkentöjä, ja se keskittyi siihen kuinka kaksi erilaista mutta samankaltaista ainetta vaikuttaa 2A-serotoniinireseptoriin, joka on yksi suurimman reseptoriryhmän jäsenistä. Reseptorit ovat hermosolujen kalvoilla sijaitsevia proteiineja jotka sitoutuvat välittäjäaineisiin, aivokemikaaleihin - esimerkiksi serotoniiniin - ja säätelevät solujen toimintaa. Poikkeuksellisia serotoniinitasoja ilmenee monien psykiatristen sairauksien, esimerkiksi masennuksen, yhteydessä. Tri. Sealfon ja kollegansa vertasivat mekanismeja, joilla psykedeeliset ja ei-psykedeeliset aineet kuten lisuridi vaikuttavat 2A-serotoniinireseptoriin.
"Suurena arvoituksena on ollut, miksi lisuridi ja vastaavat aineet, jotka ovat rakenteeltaan psykedeelien kaltaisia ja vaikuttavat samaan 2A-serotoniinireseptoriin, eivät vaikuta mielialaan ja käyttäytymiseen samalla tavalla", tri. Sealfon sanoo. "Hiirillä toteuttamamme kokeet paljastivat, että kytkettyään 2A-reseptorin päälle, psykedeelit jatkavat edelleen toisen hermoradan aktivointiin. Lisuridin toiminta lakkaa ensimmäisen kohdan jälkeen."
Kokeissa huomattiin 2A-reseptorin sisältävän kaksi erilaista "päällä"-asentoa; LSD:n kaltaiset aineet saavat reseptorin kytkeytymään yhteen "päällä"-asentoon, lisuridin kaltaiset ei-psykedeeliset aineet puolestaan aktivoivat reseptorin toiseen asentoon.
Aiheeseen liittyvässä löydöksessä ratkesi toinenkin neurokemiallinen arvoitus. Tutkijat olivat aiemmin otaksuneet psykedeelien vaikuttavan serotoniinireseptoreihin aivokuoren ulkopuolisten solujen kautta. Aivokuori on keskeinen osa aivoja, joka liittyy useisiin monimutkaisiin aivotoimintoihin, esimerkiksi muistiin, huomiokykyyn, kieleen ja tajuntaan. Tutkijat hyödynsivät Kolumbian yliopiston genetiikan laitoksella työskentelevien yhteistyökumppaniensa tuottamia geneettisesti muunneltuja hiiriä. Kävi ilmi, että 2A-reseptorit aktivoituvat suoraan aivokuoressa, sen sijaan että ne aktivoituisivat epäsuorasti psykedeelien aktivoimien, muualla sijaitsevien solujen kautta. "Tämä löydös tarkentaa huomattavasti ymmärrystämme 2A-reseptorien aktivaatiosta", tri. Sealfon sanoo.
Seuraavana askeleena on 2A-reseptorin aktivaatiomekanismien tarkempi selvittäminen. "Tämä saattaa avata monenlaisia mahdollisuuksia," Sealfon sanoo. "Kun tarkoituksena on suunnitella lääkeaineita päihdeongelmien, hermosolujen rappeutumiseen liittyvien häiriöiden tai psyykkisten sairauksien hoitoon, tutkijoiden ei enää tarvitse keskittyä pelkästään siihen, mitä reseptoreita pyritään aktivoimaan, vaan voidaan määritellä myös sitä millä tavoin kyseisiä reseptoreita on tarkoitus aktivoida, mikä lisää hoitomenetelmien tarkkuutta huomattavasti. Sen sijaan että määrättäisiin jokin hoito ja toivottaisiin parasta, tutkijat ja lääkärit saattavat vihdoin päästä kuskin paikalle - heille tarjoutuu paljon aiempaa paremmat hallintamahdollisuudet, mistä on potilaille suurta hyötyä."
Artikkelin aiheena olevaa tutkimusta voi kahlata tästä.
No comments:
Post a Comment