Posts
Jo LSD:n 60-luvun kultakaudelta asti yhdisteen vaikutukset on liitetty musiikkiin. Näitä asioita eivät kuitenkaan yhdistä ainoastaan asian taiteelliset ulottuvuudet: aivokuvantamisen pohjalta on todettu, että musiikin kuuntelu vaikuttaa LSD-kokemukseen myös neurologisella tasolla.
Mendel Kaelen, Lontoon Imperial College -yliopiston neurotieteen tohtoriopiskelija, on johtanut useita tutkimuksia, joissa selvitetään musiikin ja psykedeelien yhteisvaikutusta. Yksi näiden tutkimusten keskeisimmistä haasteista on musiikin valitseminen.
Yksi Kaelenin vastuualueista on näissä tutkimuksissa ollut täydellisen soittolistan suunnittelu tieteellisessä viitekehyksessä ja tieteen kriteeristön puitteissa tapahtuvalle psykedeelimatkalle. Tehtävän toteuttaminen vaatii niin luovaa näkemystä kuin ymmärrystä tieteen käytännöistä.
Yksi Imperial Collegen tutkimusryhmän keskeisistä tavoitteista on selvittää yhdisteiden tehoa masennuksen kaltaisten sairauksien hoidossa. Kaelenin mukaan tarve sisällyttää tutkimuksiin musiikkia on suoraa seurausta kasvavasta kiinostuksesta psykedeelien terapeuttisia mahdollisuuksia selvittävään tutkimukseen.
 |
| Aivotutkija Mendel Kaelen |
"Musiikilla on keskeinen rooli kaikissa tämänhetkisissä [psykedeeliavusteista terapiaa käsittelevissä] kliinisissä tutkimuksissa", Mendel sanoo puhelinhaastattelussa. "Kun musiikin merkittävä rooli terapeuttisessa menetelmässä on näin huomattava, on tieteellisiä kysymyksiä, joita alan edistämiseksi on välttämätöntä esittää. Tavoitteena on tuottaa empiiristä ymmärrystä musiikin roolista terapeuttisessa työssä."
Vice puhui Kaelenin kanssa hänen psykedeelikokemusten ja musiikin välistä yhteyttä kartoittavasta tutkimustyöstään, ja siitä, kuinka hänen työnsä tuottamaa tietoa voi näiden yhdisteiden terapeuttisessa käytössä hyödyntää, ja ennen kaikkea siitä, miten musiikki noin epätyypilliseen tarkoitukseen käytännössä valitaan.
***
Ennen kuin aletaan muodostaa mielikuvia tilanteesta, jossa terapeutit antavat potilaille LSD:tä ja kuulokkeet, on syytä läpikäydä perustietoa musiikin ja psykedeelien yhteisvaikutuksista. Viime vuonna Psychopharmacologyssa julkaistussa pilottitutkimuksessa[1] Kaelen kollegoineen astuivat perusasioiden äärelle testaamalla 50- ja 60-lukujen psykoterapian inspiroimaa yksinkertaista hypoteesia: voimistavatko psykedeelit musiikin emotionaalista vaikutusta?
Tutkimuksessa annettiin kymmenelle vapaaehtoiselle kuunneltavaksi kahdessa eri sessiossa viisi raitaa instrumentaalimusiikkia. Ensimmäisessä sessiossa koehenkilöt saivat plaseboa, toisessa taas LSD:tä.
Millainen musiikki sopii hapoissa olevien tunnevasteiden kartoittamiseen? Osallistujat kuuntelivat kahta eri soittolistaa, joiden "emotionaalinen teho" oli viritetty aiempien, erillisen ihmisryhmän arvioiden pohjalta. Soittolistalle valitut kappaleet oli arvioitu sekä miellyttävimmiksi että vähiten tutuiksi – Kaelen selittää, että tuttuus voi vaikuttaa ihmisten tunnereaktioihin. "Jos musiikki on liian tuttua, se voi vaikeuttaa uudenlaisen kokemuksen syntymistä, koska kappaleeseen liittyy aiempaan elämään kytkeytyvä kokemus", hän kertoo.
Soittolistoille on päätynyt ambientia ja uusklassista musiikkia, jonka takana ovat esimerkiksi Brian McBride, Ólafur Arnalds, Arve Henriksen ja Greg Haines. Kaelenin mukaan erityisen monet pitivät brittisäveltäjä Hainesin teoksista, ja tämän musiikkia onkin hyödynnetty useissa tutkimuksissa. "Hänen teokseensa viitattiin kerta toisensa jälkeen erityisen vaikuttavana."
Tunnevasteita kartoittaneeseen tutkimukseen osallistuneet arvioivat soitettujen kappaleiden emotionaalista vaikuttavuutta asteikolla yhdestä sataan, minkä lisäksi he suorittivat GEMS-9[a]:nä tunnetun kyselyn, jossa arvioidaan erilaisia tunnevasteita musiikkiin, esimerkiksi rauhallisuutta tai jännitettä. Tutkijoille kävi ilmi, että osallistujien tunnevasteet olivat LSD:n vaikutuksen alaisena huomattavasti voimakkaampia, ja erityisen paljon voimistuivat ihmetykseen, transsendenssiin, herkkyyteen ja voimaan liittyvät tunteet.
 |
| Kuvaajassa arviot musiikin herättämistä tunnetiloista plasebon ja LSD:n vaikutuksen alaisena. Tunteet olivat LSD:n yhteydessä kautta linjan voimakkaampia. Kuva: M. Kaelen ym., Psychopharmacology |
Tutkijat toteavat löydöstensä "vahvistavan pitkään vallinneita oletuksia, joiden mukaan musiikin vaikutukset ja merkityksellisyys voimistuvat psykedeelien vaikutuksesta". Tällä voi olla hyödyllisiä terapeuttisia sovelluksia. Tutkijat lisäävät, että transsendenssin ja ihmetyksen tuntemuksia pidetään "henkistyyppisten" kokemusten osatekijöinä, jolloin musiikin yhdistäminen LSD-kokemukseen voi edesauttaa tämäntyyppisiä kokemuksia.
Tutkimustulokset eivät pohjaa ainoastaan osallistujien subjektiivisiin kokemuksiin. Kaelen kollegoineen on hyödyntänyt musiikin ja LSD:n vuorovaikutussuhteen selvittämisessä myös aivokuvantamismenetelmiä.
Yllämainitun pilottitutkimuksen jälkeen Kaelen osallistui uraauurtavaan tutkimukseen[b][2], jossa hyödynnettiin ensimmäistä kertaa fMRI- ja MEG-kuvantamismenetelmiä LSD:n aivovaikutusten kartoittamiseen. Kahdellekymmenelle vapaaehtoiselle annettiin ennen aivokuvantamista 75 mikrogrammaa LSD:tä (ja erillisessä sessiossa myös plaseboa). Tutkimus laajensi ymmärrystä psykedeelikokemuksiin liitettyjen visuaalisten hallusinaatioiden ja tajunnanmuutosten luonteesta.
Samassa tutkimuksessa koehenkilöt viettivät osan ajasta hiljaisuudessa ja osan musiikkia fMRI-laitteessa kuunnellen, minkä jälkeen he vastasivat mielialaansa ja (silmät suljettuina nähtyjä) mielikuviansa koskeviin kysymyksiin. Tutkijat löysivät yhteyksiä musiikin ja visuaalisten kokemusten laadun välillä.
Kaelenin European Neuropsychopharmacologyssa julkaistussa artikkelissa[3] todetaan, että mm. muistin toimintaan liittyvän parahippokampaalialueen aivokuoren ja visuaalisen aivokuoren välinen informaationkulku vaimeni LSD:n vaikutuksen alaisena, mutta kun keitokseen lisättiin myös musiikkia, alueiden välinen viestintä vahvistui.
 |
| Aivoalueiden yhteys oli voimakkaimmillaan LSD:n ja musiikin yhteisvaikutuksesta. |
Merkittävä löydös oli myös, että tämän vaikutuksen voimakkuus kulki käsi kädessä ihmisten kuvaamien visuaalisten vaikutusten kompleksisuuden kanssa – aivan erityisesti niiden, jotka koskivat heidän omaa elämänhistoriaansa.
"Ihmiset kokevat silmät suljettuina usein hyvinkin eläväisiä mielikuvia, joiden kanssa heillä on vuorovaikutussuhde. Kokemus ei vertaudu esimerkiksi viihdyttävän TV-ohjelman passiiviseen tuijottamiseen, koska kokijan ja näkyjen välillä on aktiivinen vuorovaikutussuhde", Kaelen selittää.
Psykedeelikokemuksen henkilökohtainen luonne tekee ääniraidan valitsemisen vaikeaksi. "Se oli hyvin haastavaa, koska ihmisten musiikkimauissa on luonnollisestikin merkittäviä eroja", Kaelen sanoo. Koehenkilöiden ei voitu antaa tuoda mukanaan omaa musiikkiaan, koska käytäntöjen yhdenmukaisuus on laadukkaan tieteellisen datan tuottamiseksi välttämätöntä.
Kaelen aloitti keräämällä musiikkikirjaston, jonka tunnetason vaikuttavuutta erillinen ryhmä arvioi. "Alkuperäisenä ajatuksenani oli hyödyntää emotionaalisesti hyvin intensiivistä uusklassista musiikkia, mutta koska fMRI-kuvauslaitteen sisällä oleminen on jo itsessään haastavaa, totesin paremmaksi ideaksi välttää ihmisten altistamista äärimmäisen voimakkaille tunneärsykkeille", hän selittää. "Päädyin valitsemaan rauhoittavaa, myönteistä tunnetilaa välittävää musiikkia – pääosin ambientmuusikko Robert Richin tuotantoa."
Lopullisiksi valinnoiksis tuli kaksi seitsemän minuutin katkelmaa Robert Richin ja Lisa Moskowin vuoden 1995 yhteisalbumi Yearningilta. Musiikki on hänen mukaansa rauhoittavaa, melodista kielisoitinmusiikkia (Moskow soittaa sarodia, intialaista, sitaria muistuttavaa soitinta). "Musiikissa on ambientmusiikissa tyypillisesti hyödynnettyjä soittimia – syntetisaattoreita ja huiluja – mutta myös selkeitä melodisia kulkuja, joita kuuntelija voi seurata", hän toteaa.
Kaelenin mukaan Richin musiikki oli yksi keskeisiä tekijöitä siinä, että hän päätyi tutkimaan musiikin vaikutuksia. "Robert Rich on uskomaton. Hän alkoi tehdä musiikkia sen ymmärryksen pohjalta, että musiikki voi olla tehokas keino muuntuneiden tajunnantilojen aiheuttamiseksi ja ohjaamiseksi", hän sanoo, ja viittaa muusikon 80-luvulla toteutettuihin "unikonsertteihin[c]", joissa soitettiin musiikkia torkkuvalle yleisölle.
Musiikin soittaminen MRI-laitteessa ei olisi aivan yksinkertainen tehtävä edes ilman LSD:tä. Tutkijat käyttivät MRI-yhteensopivia kuulokkeita[d] (joissa ei ole magneettista kelaa) kyetäkseen tarjoaman riittävän laadukasta ääntä laitteen aiheuttaman metelin keskellä.
***
Vaikka nämä tutkimukset ovat valottaneet musiikin ja LSD:n yhteisvaikutuksia, keskeisin ajava voima Imperial Collegen tutkimusryhmän työssä on pyrkimys ymmärtää psykedeelien potentiaalia terapian apuvälineinä. Tutkimusnäytön mukaan[4] yhdisteistä voi terapeutin ohjaamissa sessioissa olla hyötyä mm. masennuksen, ahdistuksen ja riippuvuuksien hoidossa. Kaelenia kiinnostaa musiikin rooli näissä sovelluksissa.
Perusajatus juontaa juurensa 60-luvun psykedeeliavusteiseen terapiaan, aikaan ennen yhdisteiden kieltämistä, jonka seurauksena myös tutkimustyö kävi vaikeaksi.
"Tuolloin alettiin ymmärtää, ettei aine itsessään tuota terapeuttista vaikutusta; potentiaali tulee esiin kun aineen vaikutukset yhdistetään terapeuttiseen vuorovaikutukseen, jossa olennaisessa osassa ovat niin terapeutti kuin kokemuksen ulkoiset puitteetkin", Kaelen selittää. "Tämän oivalluksen pohjalta alettiin kokeilla erilaisia lähestymistapoja olosuhteiden suunnitteluun: kuinka varmistaa kokemusten terapeuttisuus."
Musiikin keskeinen rooli kokemusta jäsentävänä tekijänä kävi ilmi hyvin nopeasti.
Hiljattain Kaelen osallistui myös kliiniseen tutkimukseen[5], jossa vaikeaa, hoitoresistenttiä masennusta sairastaville annettiin taikasienten vaikuttavaa ainesosaa, psilosybiiniä[e]. Tutkimus toteutettiin sairaalahuoneessa, joka oli sisustettu vähemmän kliiniseksi ja ahdistavaksi – Kaelenin mukaan alkuperäinen, steriili sairaalahuone oli todennäköisesti "huonoimpia mahdollisia paikkoja ottaa psykedeelistä yhdistettä".
Tähän tutkimukseen soittolistan rakentaminen oli erityisen haastavaa, koska sen tuli toimia kuusi tuntia kestävän terapiasession ääniraitana – aivokuvantamistutkimuksessa tarve oli vain muutamalle minuutille. Potilaat voivat kuunnella musiikkia tilassa olevien kaiuttimien tai kuulokkeiden kautta, mutta musiikki oli kummassakin tapauksessa jatkuvaa.
Kaelen sanoo inspiroituneensa musiikkivalinnoissaan esimerkiksi musiikkiterapeutti Helen Bonnyn työstä. Bonny tunnetaan mm. tajunnantilojen kartoittamiseen terapeuttisessa kontekstissa 60-luvulla kehitetystä Guided Imagery and Music[f] -menetelmästä.
Hän suunnitteli soittolistansa yhteneväiseksi yhdisteen vaikutusten rakenteen kanssa, lähtien vaikutusten hitaasta käynnistymisestä, johtaen vaikutusten huippukohtaan ja sitä seuraavaan, pitkään laskeutumiseen. "Soittolistassa on useita vaiheita, jotka heijastelevat kokemuksen eri ulottuvuuksia, joiden käsittelyssä musiikki voi auttaa", Kaelen sanoo.
Monet koehenkilöistä esimerkiksi jännittävät vaikutusten alkua, joten Kaelen valitsi alkuvaiheeseen rauhoittavaa, rohkaisevaa musiikkia. Vaikutusten käynnistyessä musiikkiin tulee enemmän rytmikkäitä elementtejä, ja yhdisteen vaikutusten pari tuntia kestävän huipun aikana musiikin emotionaalinen intensiteetti vaihtelee. "Jatkuva emotionaalisesti intensiivinen musiikki ei olisi hyvä idea. On oltava hetkiä, joina koehenkilöllä on tilaa käsitellä kokemaansa rauhassa", hän selittää, verraten vaihtelua heiluriliikkeeseen.
Soittolistan valinnassa ja yhteenmiksaamisessa kesti kuukausia. Hän valitsi kappaleita niin omasta musiikkikirjastostaan kuin esimerkiksi Bonnyn työssään käyttämiltä soittolistoilta. Hän vältti klassisia ja kristillishenkisiä kappaleita, koska musiikin on tärkeää olla sekä ajankohtaista että uskonnoista vapaata. Kaelen tuottaa itsekin kokeellista elektronista musiikkia[g], joten raitojen yhteenmiksaaminen, rytmittäminen ja sopivien äänenvoimakkuuksien säätäminen hyväksi kokonaiskoreografiaksi sujui luontevasti.
Koko soittolistaa hän ei voi jakaa, koska tarkoituksena on mahdollisesti käyttää sitä myös tulevissa tutkimuksissa, eikä voi ottaa riskiä siitä, että tuo nimenomainen musiikkikokonaisuus tulisi ihmisille tutuiksi. Hän kuitenkin nimesi yksittäisiä kappaleita: Brian Enon ja Harold Buddin "Against the Sky" soi alkuvaiheen rauhoittavana musiikkina; nykyklassisen musiikin säveltäjä Henryk Góreckin “Sostenuto tranquillo ma cantabile”, jota Kaelen kuvaa soittolistan ensimmäiseksi "tunteellisesti vaikuttavaksi" kappaleeksi, puolestaan soi vaikutusten huippua lähestyttäessä. Greg Hainesin "183 Times", jota käytettiin myös LSD:n tunnevaikutuksia kartoittaneessa tutkimuksessa, puolestaan soi vaikutusten huipun aikana.
Kaelen jakaa joitakin potilaidensa kokemuksista musiikin vaikutuksia valottaakseen. Eräs koki 183 Times -kappaleen "huipuksi, joka kiteytti kokemuksen kokonaisuudessaan. Astuin sanojen tuolle puolen. Se oli tärkeä osa sisäisen matkani vavahduttavinta osuutta. Tajunnanräjäyttävää."
Toinen potilaista kertoo, että kappale "aiheutti paljon itkua. Se oli surullista ja kaunista: itkeminen kappaleen aikana auttoi irroittamaan itseeni kohdistuvasta surusta ja kielteisistä tunteista. Se sai ajattelemaan elämäni aikana käyneitä kamppailujani masennuksen kanssa. Kappaleen loputtua koin oloni puhdistuneeksi ja paremmaksi, itseäni kohtaan myötätuntoisemmaksi."
Loppujen lopuksi, Kaelen toteaa, osaa ihmisistä valittu musiikki koskettaa äärimmäisen syvältä, toisia taas ei.
"Kappaleiden valinta on äärimmäisen vaikeaa, koska joudun jokaisen kohdalla esittämään itselleni kysymyksen: 'Uskonko tämän kappaleen toimivan potilaalle koska se toimii itselleni, vai uskonko sen toimivan, koska näen kappaleen itsensä kantavan jonkinlaista yleismaailmallista, oletetulle kuuntelijalle välittyvää?'", Kaelen kertoo.
Tällaisia valintoja ei – ainakaan toistaiseksi – voi tehdä tieteelliseltä pohjalta.
"Olen kokenut tähän työhön liittyen alusta alkaen valtavaa vastuuta, koska olen tiennyt, kuinka voimakkaasti musiikkivalinnat ihmisiin vaikuttavat", hän myöntää.
Yksi näiden tutkimusten keskeisimmistä vaikutuksista hänen ajatteluunsa on ollut, että vaikka hän edelleen uskoo, että musiikissa on myös jonkinlaisia universaaleja ulottuvuuksia, hän on ymmärtänyt standardisoidun, kaikille sopivan soittolistan tekemisen olevan mahdotonta. Hänen tulevaisuudennäkymissään terapeuteilla olisi keinoja musiikin muovaamiseen tietyn potilaan tarpeiden mukaan. Tämän kehityssuunnan edistäminen on yksi hänen projekteistaan.
Hän painottaa, että kaikkein keskeisin tekijä psykedeelien terapeuttisessa käytössä on potilaan ja terapeutin välinen syvä yhteys.
"Pohjimmiltaan musiikin tehtävänä on toimia terapeuttisen prosessin palvelijana – toisin sanoen, tukea [pääosin] suljetuin silmin toteutettua matkaa, joka on äärimmäisen henkilökohtainen ja kestää useita tunteja", hän toteaa.
Tutkimusviitteet:
Perusajatus juontaa juurensa 60-luvun psykedeeliavusteiseen terapiaan, aikaan ennen yhdisteiden kieltämistä, jonka seurauksena myös tutkimustyö kävi vaikeaksi.
"Tuolloin alettiin ymmärtää, ettei aine itsessään tuota terapeuttista vaikutusta; potentiaali tulee esiin kun aineen vaikutukset yhdistetään terapeuttiseen vuorovaikutukseen, jossa olennaisessa osassa ovat niin terapeutti kuin kokemuksen ulkoiset puitteetkin", Kaelen selittää. "Tämän oivalluksen pohjalta alettiin kokeilla erilaisia lähestymistapoja olosuhteiden suunnitteluun: kuinka varmistaa kokemusten terapeuttisuus."
Musiikin keskeinen rooli kokemusta jäsentävänä tekijänä kävi ilmi hyvin nopeasti.
Hiljattain Kaelen osallistui myös kliiniseen tutkimukseen[5], jossa vaikeaa, hoitoresistenttiä masennusta sairastaville annettiin taikasienten vaikuttavaa ainesosaa, psilosybiiniä[e]. Tutkimus toteutettiin sairaalahuoneessa, joka oli sisustettu vähemmän kliiniseksi ja ahdistavaksi – Kaelenin mukaan alkuperäinen, steriili sairaalahuone oli todennäköisesti "huonoimpia mahdollisia paikkoja ottaa psykedeelistä yhdistettä".
Tähän tutkimukseen soittolistan rakentaminen oli erityisen haastavaa, koska sen tuli toimia kuusi tuntia kestävän terapiasession ääniraitana – aivokuvantamistutkimuksessa tarve oli vain muutamalle minuutille. Potilaat voivat kuunnella musiikkia tilassa olevien kaiuttimien tai kuulokkeiden kautta, mutta musiikki oli kummassakin tapauksessa jatkuvaa.
Kaelen sanoo inspiroituneensa musiikkivalinnoissaan esimerkiksi musiikkiterapeutti Helen Bonnyn työstä. Bonny tunnetaan mm. tajunnantilojen kartoittamiseen terapeuttisessa kontekstissa 60-luvulla kehitetystä Guided Imagery and Music[f] -menetelmästä.
Hän suunnitteli soittolistansa yhteneväiseksi yhdisteen vaikutusten rakenteen kanssa, lähtien vaikutusten hitaasta käynnistymisestä, johtaen vaikutusten huippukohtaan ja sitä seuraavaan, pitkään laskeutumiseen. "Soittolistassa on useita vaiheita, jotka heijastelevat kokemuksen eri ulottuvuuksia, joiden käsittelyssä musiikki voi auttaa", Kaelen sanoo.
Monet koehenkilöistä esimerkiksi jännittävät vaikutusten alkua, joten Kaelen valitsi alkuvaiheeseen rauhoittavaa, rohkaisevaa musiikkia. Vaikutusten käynnistyessä musiikkiin tulee enemmän rytmikkäitä elementtejä, ja yhdisteen vaikutusten pari tuntia kestävän huipun aikana musiikin emotionaalinen intensiteetti vaihtelee. "Jatkuva emotionaalisesti intensiivinen musiikki ei olisi hyvä idea. On oltava hetkiä, joina koehenkilöllä on tilaa käsitellä kokemaansa rauhassa", hän selittää, verraten vaihtelua heiluriliikkeeseen.
Soittolistan valinnassa ja yhteenmiksaamisessa kesti kuukausia. Hän valitsi kappaleita niin omasta musiikkikirjastostaan kuin esimerkiksi Bonnyn työssään käyttämiltä soittolistoilta. Hän vältti klassisia ja kristillishenkisiä kappaleita, koska musiikin on tärkeää olla sekä ajankohtaista että uskonnoista vapaata. Kaelen tuottaa itsekin kokeellista elektronista musiikkia[g], joten raitojen yhteenmiksaaminen, rytmittäminen ja sopivien äänenvoimakkuuksien säätäminen hyväksi kokonaiskoreografiaksi sujui luontevasti.
Koko soittolistaa hän ei voi jakaa, koska tarkoituksena on mahdollisesti käyttää sitä myös tulevissa tutkimuksissa, eikä voi ottaa riskiä siitä, että tuo nimenomainen musiikkikokonaisuus tulisi ihmisille tutuiksi. Hän kuitenkin nimesi yksittäisiä kappaleita: Brian Enon ja Harold Buddin "Against the Sky" soi alkuvaiheen rauhoittavana musiikkina; nykyklassisen musiikin säveltäjä Henryk Góreckin “Sostenuto tranquillo ma cantabile”, jota Kaelen kuvaa soittolistan ensimmäiseksi "tunteellisesti vaikuttavaksi" kappaleeksi, puolestaan soi vaikutusten huippua lähestyttäessä. Greg Hainesin "183 Times", jota käytettiin myös LSD:n tunnevaikutuksia kartoittaneessa tutkimuksessa, puolestaan soi vaikutusten huipun aikana.
Kaelen jakaa joitakin potilaidensa kokemuksista musiikin vaikutuksia valottaakseen. Eräs koki 183 Times -kappaleen "huipuksi, joka kiteytti kokemuksen kokonaisuudessaan. Astuin sanojen tuolle puolen. Se oli tärkeä osa sisäisen matkani vavahduttavinta osuutta. Tajunnanräjäyttävää."
Toinen potilaista kertoo, että kappale "aiheutti paljon itkua. Se oli surullista ja kaunista: itkeminen kappaleen aikana auttoi irroittamaan itseeni kohdistuvasta surusta ja kielteisistä tunteista. Se sai ajattelemaan elämäni aikana käyneitä kamppailujani masennuksen kanssa. Kappaleen loputtua koin oloni puhdistuneeksi ja paremmaksi, itseäni kohtaan myötätuntoisemmaksi."
Loppujen lopuksi, Kaelen toteaa, osaa ihmisistä valittu musiikki koskettaa äärimmäisen syvältä, toisia taas ei.
"Kappaleiden valinta on äärimmäisen vaikeaa, koska joudun jokaisen kohdalla esittämään itselleni kysymyksen: 'Uskonko tämän kappaleen toimivan potilaalle koska se toimii itselleni, vai uskonko sen toimivan, koska näen kappaleen itsensä kantavan jonkinlaista yleismaailmallista, oletetulle kuuntelijalle välittyvää?'", Kaelen kertoo.
Tällaisia valintoja ei – ainakaan toistaiseksi – voi tehdä tieteelliseltä pohjalta.
"Olen kokenut tähän työhön liittyen alusta alkaen valtavaa vastuuta, koska olen tiennyt, kuinka voimakkaasti musiikkivalinnat ihmisiin vaikuttavat", hän myöntää.
Yksi näiden tutkimusten keskeisimmistä vaikutuksista hänen ajatteluunsa on ollut, että vaikka hän edelleen uskoo, että musiikissa on myös jonkinlaisia universaaleja ulottuvuuksia, hän on ymmärtänyt standardisoidun, kaikille sopivan soittolistan tekemisen olevan mahdotonta. Hänen tulevaisuudennäkymissään terapeuteilla olisi keinoja musiikin muovaamiseen tietyn potilaan tarpeiden mukaan. Tämän kehityssuunnan edistäminen on yksi hänen projekteistaan.
Hän painottaa, että kaikkein keskeisin tekijä psykedeelien terapeuttisessa käytössä on potilaan ja terapeutin välinen syvä yhteys.
"Pohjimmiltaan musiikin tehtävänä on toimia terapeuttisen prosessin palvelijana – toisin sanoen, tukea [pääosin] suljetuin silmin toteutettua matkaa, joka on äärimmäisen henkilökohtainen ja kestää useita tunteja", hän toteaa.
Tutkimusviitteet:
[1] LSD enhances the emotional response to music
[2] Neural correlates of the LSD experience revealed by multimodal neuroimaging
[3] LSD modulates music-induced imagery via changes in parahippocampal connectivity
[4] Psychedelic drugs should be legally reclassified so that researchers can investigate their therapeutic potential
[2] Neural correlates of the LSD experience revealed by multimodal neuroimaging
[3] LSD modulates music-induced imagery via changes in parahippocampal connectivity
[4] Psychedelic drugs should be legally reclassified so that researchers can investigate their therapeutic potential
Muut viitteet:
[a] The Geneva Emotional Music Scales (GEMS)
[b] Psykedeeliuutiset: Uusi tutkimus: LSD voi auttaa purkamaan haitallisia ajattelutottumuksia
[c] Robert Rich, Wikipedia
[d] MRI-kuvantamisen kanssa yhteensopivat kuulokkeet
[e] Psilosybiini, Wikipedia
[f] Method of Guided Imagery and Music
[g] Mendel Kaelen, Soundcloud
[a] The Geneva Emotional Music Scales (GEMS)
[b] Psykedeeliuutiset: Uusi tutkimus: LSD voi auttaa purkamaan haitallisia ajattelutottumuksia
[c] Robert Rich, Wikipedia
[d] MRI-kuvantamisen kanssa yhteensopivat kuulokkeet
[e] Psilosybiini, Wikipedia
[f] Method of Guided Imagery and Music
[g] Mendel Kaelen, Soundcloud
