MDMA-avusteista psykoterapiaa käsittelevä seminaari lokakuussa Helsingissä

Miksi MDMA-avusteista psykoterapiaa tutkitaan lupaavana hoitomuotona? Tätä teemaa käsittelee Psykedeelitutkimusyhdistys ry:n lokakuinen seminaari, jossa on puhumassa aihepiirin tutkijoita Hollannista, Saksasta ja Kanadasta.

Muun muassa traumaperäisen stressihäiriön, autististen ihmisten kokeman sosiaalisen ahdistuksen sekä alkoholismin hoitoon tutkitun terapiamuodon yksi keskeisistä mekanismeista on nykytiedon valossa se, että MDMA vaimentaa pelkoreaktioista vastaavan mantelitumakkeen toimintaa, mikä helpottaa vaikeiden tunnekokemusten käsittelyä. Käytännössä MDMA näyttää tukevan tavoitteita, joita psykoterapeuttisella työskentelyllä muutenkin on. Se ei korvaa terapiaa, vaan toimii sen apuvälineenä.

Suomessakin alati kasvava määrä lääketieteen, mielenterveyden ja sosiaalialojen ammattilaisia ja opiskelijoita seuraa mielenkiinnolla psykedeelien potentiaalia koskevaa tutkimusta. Psykedeeliavusteista terapiaa käsitteleviin kansainvälisiin koulutusohjelmiin on osallistuttu suomalaistenkin toimesta, ja aihepiiriä koskevan ammatillisen kiinnostuksen voi olettaa jatkossa edelleen lisääntyvän. Merkittävä syy tälle on se, että jokainen sydämellä varustettu mielenterveyden parissa työskentelevä ihminen haluaa tehdä parhaansa auttaakseen. Työkalupakin laajeneminen tutkimusnäytön tukemin hoitomuodoin on kullanarvoista.

Kaikilla uusilla, suurella innolla hypetetyillä hoitomuodoilla on tietenkin tapana tuoda mukanaan odottamattomia, riittämättömästi ennakoituja haasteita. Vaikka psykedeeliavusteiset hoidot hyväksyttäisiin lääketieteen arsenaaliin, tällaisilta haasteilta tuskin vältytään psykedeelienkään tapauksessa. Kuitenkin, mitä enemmän ja seikkaperäisempää moniammatillista ymmärrystä psykedeeleistä on, sitä todennäköisemmin niiden potentiaalia saadaan hyödynnettyä mahdollisimman monien kestävää hyvinvointia tukevalla tavalla.

Lisätietoa: http://psyty.fi/pn2019s

MDMA-avusteisen terapian ei tule jäädä vain rikkaiden ja hyväosaisten hoitomuodoksi

MDMA-avusteinen terapia on tulossa kovaa vauhtia. Huomio on pääosin ollut terapiamuodon tehon selvittämisessä. Slate muistuttaa artikkelissaan, miten tärkeää olisi pohtia myös niitä mekanismeja, jotka varmistavat, että myös muut kuin kaikkein rikkaimmat ja hyväosaisimmat pääsevät hoitoon käsiksi, ja etteivät käynnissä olevan opioidikriisin tai masennuslääkkeiden ylihypetyksen opetukset jää sisäistämättä.

"We’ve seen how aggressive marketing of opiate painkillers wrought havoc, and with the continuing practice of direct-to-consumer advertising, it doesn’t require too big an imagination to think of what might go wrong in that market.

As a cynical harbinger of the harms inherent in a capitalist society, particularly toward the already under-resourced, I fear MDMA’s arrival as a prescription medicine for PTSD will simply be as the most glowing product in the growing cottage industry for trauma treatment that only the rich and comfortable can access. I worry that we have no real plan of ensuring that it is available and accessible to the people that in many ways, need it the most. In this way, the story of prescription MDMA might mirror the unmet promises of the antidepressant boom, and that fate is just marginally better than if it went the way of LSD. When antidepressants first came to the market, we leapt on their easy potential and failed to address the factors driving depression rates, resulting in medications that are now barely as effective as placebo.

Even a seemingly powerful unique treatment like MDMA therapy won’t reach its potential if we don’t ensure that all people who need it can access it, along with the entire recommended process of care. Essentially, it’s never enough to just approve the treatment—you also have to assess the process. The FDA is tasked with assessing the efficacy. It’s unclear who’s tasked with assessing access."

--–-- - - - - - --–--

Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,

yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta. 

Lisätietoa tästä.

Kiitos!

--–-- - - - - - --–--

Psykedeelejä koskevaa tutkimusta tarvitaan lisää – paljon ja pian

Psykedeelien vaikutukset ovat olleet viime viikkojen aikana paljon esillä Suomen mediassa. Tämä on yksi osoitus siitä, että yhä useammat ihmiset ovat kiinnostuneita psykedeelien vaikutuksista. MTV:n tuoreessa artikkelissa haastatellun, kuolemanpelkoaan psilosybiinisienillä käsitelleen Hannun tarina ei psykedeelejä käyttäneiden keskuudessa ole mitenkään tavaton, eikä varmasti tule jäämään ainoaksi lajissaan. Nyt jos koskaan tarvitaan paljon metodologisesti huolellisesti suunniteltua, tarkasti toteutettua tutkimusta, joka auttaa kartuttamaan aihepiiriä koskevaa ymmärrystä, ja tarjoaa julkiselle keskustelulle empiiristä pohjaa.

Psykedeelit ilmaantuivat länsimaisen kulttuurin valtavirtaan ensimmäistä kertaa viime vuosisadan puolivälissä. Niiden potentiaalia mielenterveysongelmien hoidon ja mielen ymmärtämisen apuvälineinä tutkittiin paljon, minkä lisäksi niitä alettiin käyttää myös lääketieteellisten kontekstien ulkopuolella. Sen lisäksi, ettei kaikki tuon ajan tutkimus ollut metodologisesti ja eettisesti kestävällä pohjalla, myös psykedeelien ei-kliiniseen käyttöön liittyi tiettyjä merkittäviä ongelmia, jotka liittyivät olennaisilta osin siihen, ettei niiden vaikutuksia kovinkaan hyvin ymmärretty, eikä psykedeelikokemuksia läheskään aina osattu integroida arkielämään. Siinä missä psykedeelejä oli monissa kulttuureissa käytetty jo tuhansien vuosien ajan, ja niiden käytölle oli kyseisissä kulttuureissa selkeät raamit ja puitteet, jotka mahdollistivat niiden hyödyntämisen yhteisön hyvinvointia lisäävällä tavalla, meille kyseessä oli täysin uudenlainen ilmiö. Tieto aineiden riskeistä ja siitä, millaisiin tilanteisiin niiden käyttö soveltuu, oli hyvin puutteellista – eikä ole syytä olettaa, että asiaa koskeva tietämys olisi edelleenkään levinnyt yhtä laajalle kuin psykedeelien käyttö.

Kun huonosti valmisteltu tai muuten vain olosuhteiltaan riskialtis käyttö 60-luvun edetessä jatkoi lisääntymistään, tehtiin suuri virhe: sen lisäksi, että psykedeelien käyttö säädettiin rangaistavaksi teoksi (sen sijaan, että niiden kanssa ongelmia kohdanneita olisi pyritty auttamaan ja tukemaan), myös niitä koskevat tutkimukset keskeytettiin. Tutkimusten keskeyttämisen viisautta voi hahmottaa miettimällä, miltä kuulostaisi ajatus siitä, että alkoholin käytön lisääntymiseen reagoitaisiin lopettamalla alkoholin vaikutuksia koskeva tutkimustyö, tai siitä, että minkä tahansa lupaavan lääkkeen tutkiminen lopetettaisiin vain siksi, että lääkkeellä on myös väärinkäyttöpotentiaalia.

Sen lisäksi, että tutkimusta olisi ollut syytä jatkaa psykedeelien lääketieteellisen potentiaalin perinpohjaiseksi kartoittamiseksi, tutkimuksen jatkaminen olisi ollut tärkeää myös siksi, että myös lääketieteellisten kontekstien ulkopuolella tapahtuva käyttö kosketti niin suurta väestönosaa. Tutkimusten lopettamisen sijaan tuolloin olisi tarvittu parasta mahdollista tietoa siitä, miten psykedeelit vaikuttavat, millaisia ovat niiden riskit, ja miten noita riskejä on mahdollista minimoida niin yksilö- kuin väestötasollakin. Kun riskeistä olisi oltu paremmin perillä, olisi ollut helpompi muodostaa kuvaa myös siitä, millaisissa olosuhteissa psykedeelejä on mahdollista hyödyntää rakentavalla ja kestävällä tavalla.

Kun aihepiiriä koskeva julkinen keskustelu lisääntyy, tullaan väistämättä näkemään myös puheenvuoroja, joissa psykedeeleistä maalaillaan kuvaa täysin riskittöminä, kaikki vaivat poistavina ihmelääkkeinä. Tällaiselle, monesti hyväuskoisuuteen mutta toisinaan myös tarkoitushakuiseen vääristelyyn pohjaavalle hehkutukselle tarvitaan vastapainoksi sellaista tietoa, joka pohjaa psykedeelien mekanismien ja vaikutusten systemaattiseen arviointiin.

Hyödyllistä tietoa voidaan kartuttaa kliinisten tutkimusten lisäksi esimerkiksi populaatiotutkimuksilla, jotka kartoittavat psykedeelien käyttömääriä sekä korrelaatioita niiden käytön ja erilaisten muuttujien välillä. Myöskään psykedeelejä omin päin käyttäneiden tuottamaa tai esimerkiksi erilaisten traditioiden puitteissa muodostunutta tietoa ei ole syytä sivuuttaa, vaan sitäkin on syytä kuunnella ja pyrkiä järjestelmällisesti arvioimaan, mitkä näkemykset kestävät kriittisen tarkastelun.

Tästä päästäänkin taas kerran jo eräänlaiseksi Psykedeeliuutisten mantraksi muodostuneen toteamuksen äärelle: Lisätutkimusta tarvitaan. Paljon. Ja pian.

--–-- - - - - - --–--

Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,

yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta. 

Lisätietoa tästä.

Kiitos!

--–-- - - - - - --–--

Miksei psilosybiiniä ole vielä hyväksytty lailliseksi lääkeaineeksi?

Nyt kun psykedeelejä hyödyntävä tutkimus on alkanut Suomessakin nousta valokeilaan, on syytä vastata erääseen usein esitettävään kysymykseen.

Monesti kuulee ihmeteltävän, miksi psilosybiiniä ei ole jo hyväksytty lailliseksi lääkeaineeksi, vaikka sen potentiaalista puhutaan niin paljon. Vastaus on se, että lääketieteen näkökulmasta sen tehoa ei ole vielä todistettu: ennen kuin potentiaalinen lääkeaine voidaan tuoda markkinoille, sen on läpikäytävä ihmiskoehenkilöillä kolmivaiheinen tutkimusprosessi, ja psilosybiinin osalta ollaan julkaistu vasta toisen vaiheen tutkimustuloksia.

Tutkimusprosessin ensimmäisessä vaiheessa yhdistettä annetaan terveille koehenkilöille, tarkoituksena selvittää sopivaa annostusta. Toisessa vaiheessa yhdistettä annetaan hieman ensimmäistä ryhmää suuremmalle määrälle ihmisiä tietyn sairauden hoitoon. Kolmannessa vaiheessa tutkitaan, toistuvatko toisen vaiheen tulokset aiempaa suuremmalla koehenkilöryhmällä. Kolmannessa vaiheessa tutkimusta myös toteutetaan aiempaa useammassa tutkimuskeskuksessa.

Tämän kolmevaiheisen prosessin tarkoituksena on erottaa jyvät akanoista: Monet lääkeaineet vaikuttavat tutkimuksen alkuvaiheessa lupaavilta, mutta läheskään kaikki niistä eivät lopulta pääse läpi kolmannen vaiheen tiukemmasta siivilästä. Ilman tätä prosessia lääketieteelliseen käyttöön päätyisi huomattavasti nykyistä enemmän sellaisia lääkeaineita, jotka eivät teekään sitä mitä pitäisi, tai osoittautuvat jopa haitallisiksi. Seurantaa jatketaan vielä lääkekäytön hyväksymisen jälkeenkin: neljännessä vaiheessa saadun lisänäytön pohjalta jo aiemmin hyväksyttyjä lääkkeitä voidaan tarvittaessa vetää pois markkinoilta.

Tähänastisissa psilosybiinitutkimuksissa tutkittavien määrä on ollut varsin pieni. Kolmanteen vaiheeseen edettäessä myös käytettyjä tutkimusmenetelmiä tiukennetaan. Tässä vaiheessa ei ole vielä syytä puhua siitä, että psilosybiinin tehoa olisi lääketieteellisessä mielessä todistettu. Pikemminkin voidaan sanoa, että olemassaoleva näyttö on lupaavaa, ja antaa selvät perusteet lisätutkimukselle. Lähivuodet näyttävät, miten psilosybiini pärjää tarkemmassa syynissä.

Mutta psilosybiiniähän tutkittiin jo viime vuosisadan puolivälissä. Miksi sen tehoa ei selvitetty perinpohjaisesti jo silloin?

Tosiasia on, että politiikka tuli tutkimuksen tielle. Päteviä tieteellisiä syitä tutkimusten lopettamiselle ei ollut. Onneksi olemme kuitenkin tämän asian suhteen tulossa järkiimme.

--–-- - - - - - --–--

Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,

yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta. 

Lisätietoa tästä.

Kiitos!

--–-- - - - - - --–--

Psykedeelitutkimuksesta Suomessa, osa 1

Monikaan ei vielä tiedä, että Suomessakin on muutaman viime vuoden aikana tuotettu akateemista tutkimusaineistoa psykedeeleihin liittyen. Tätä epätietoisuutta on syytä korjata.

Aloitetaan.

Hallusinogeenisten 5-HT2A-agonistien neurobiologia, psykofarmakologia ja sovellukset lääketieteessä ja psykiatriassa.
Yleiskatsaus psykedeelejä käsittelevään tieteelliseen tutkimusaineistoon. Kandityö
Lue tästä: http://www.scribd.com/doc/171861560

Lisäksi: Artikkelin kirjoittaja haastateltavana YLE Puheella huomenna, eli tiistaina 1.10 klo 13:00:

Tämä on vasta alkua. Olisiko psykedeelitiede sinun tuleva alasi?