Johns Hopkins -tutkimusyliopistoon perustettu psykedeelitutkimuskeskus

Useita psilosybiinitutkimuksia toteuttanut Johns Hopkins -tutkimusyliopisto sai hiljattain 17 miljoonan dollarin lahjoituksen psykedeelitutkimuskeskuksen perustamiseen. Tutkimuskeskuksen suunnitelmissa on tutkia psilosybiiniavusteisen hoidon tehoa muun muassa opioidiriippuvuuksien ja anoreksian hoidossa. Lisäksi tarkoituksena on selvittää, voisiko psilosybiinistä olla hyötyä Alzheimerin ja borrelioosin oireiden taltuttamisessa.

(Toisin kuin jotkut ovat tulkinneet, tutkijat eivät siis ole povanneet psilosybiinistä parannuskeinoa Alzheimeriin.)

New York Times taustoittaa artikkelissaan keskusta rahoittaneiden ihmisten motiiveja, jotka ovat sekä henkilökohtaisia että yhteiskunnallisia: monet heistä ovat todistaneet lähipiirissään addiktioihin ja mielenterveysongelmiin kytkeytyvää kärsimystä, mutta ajatuksena on myös, että psykedeelitutkimuksen tukemisesta saattaa olla laajempaakin hyötyä hyvinvoinnin edistämisessä. Rahoittajiin lukeutuu muun muassa kirjailijana ja enkelisijoittajana tunnettu Tim Ferriss.

Kyseessä on jo toinen tänä vuonna merkittävään tutkimusyliopistoon perustettu psykedeelitutkimuskeskus. Rahoitus on tavannut olla psykedeelejä koskevan tutkimustyön keskeisimpiä rajoittimia, ja onkin mielenkiintoista seurata, mitä kaikkea psykedeeleistä tullaan lisääntyvän tutkimusrahoituksen myötä saamaan selville.

https://www.nytimes.com/2019/09/06/health/ferriss-psychedelic-drugs-depression.html

Taikasienten sisältämä psilosybiini voi olla tehokas apuväline tupakkavieroitukseen

Alkuperäinen artikkeli: Could psychedelic drugs make smokers quit, BBC Future 15.06.2015. Tekstin minä-muoto on säilytetty käännöksessä, ja viittaa siis alkuperäiseen kirjoittajaan eikä tämän blogin pitäjään.

Nikotiinilaastarit. Nikotiinipurukumit. Seinään lopettaminen. Tupakoinnista vieroittautuminen voi olla vaikeaa. Lopettamiseen tarjotaan monenlaisia keinoja. Matthew Johnson haluaa laajentaa valikoimaa: hänen mukaansa psilosybiini saattaa olla poikkeuksellisen tehokas apukeino. Psilosybiini on kuitenkin ollut laitonta suuressa osassa Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa jo vuosikymmenten ajan, ja Johnson tiedostaa ehdotuksensa epäsovinnaisuuden.

"Ymmärrän, että tutkimus voi vaikuttaa epäintuitiiviselta," Johnson kertoo minulle toimistossaan Johns Hopkins -yliopiston Käyttäytymistieteellisen farmakologian tutkimusyksikössä, Baltimoressa.

Johnson on käyttäytymistieteellinen farmakologi, joka on tutkinut psykoaktiivisten aineiden, aivojen ja ihmisten käyttäytymisen välistä suhdetta yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Viimeiset kymmenen vuotta Johnson on viettänyt Johns Hopkinsissa, jossa hän on työryhmineen keskittynyt psilosybiiniin, luonnonvaraisenakin taikasienissä esiintyvään psykedeeliin. Aine on toistaiseksi laiton, mutta hänen mukaansa muutama psilosybiinin tukema hoitosessio voi tarkoin valvotuissa olosuhteissa tarjota poikkeuksellisen tehokasta apua vieroitukseen.

"Useimmat ihmiset olettavat automaattisesti, että kyseessä on jonkinlainen korvaushoitoterapia, samaan tapaan kuin metadonia käytetään heroiiniriippuvuuteen tai nikotiinilaastareita tupakkariippuvuuteen. Psilosybiiniä tai sieniä ei kuitenkaan olla nauttimassa päivittäin – kyse ei siis ole yhden riippuvuuden vaihtamisesta toiseen."

Uuden tutkimuksen inspiraationa on toiminut 50- ja 60-luvuilla tehdyt tutkimukset, joissa kartoitettiin psilosybiinin ja LSD:n tehoa riippuvuuksien hoidossa. Vaikka tuolloiset tutkimustulokset olivat todella lupaavia, tutkimustyö ajautui umpikujaan aineiden käytön levitessä laboratorioista nousevan huumealakulttuurin piiriin. Aineet kiellettiin, ja kliinisen tutkimuksen toteuttaminen kävi mahdottomaksi.

"Tutkimusta on rajoitettu vääristä syistä", Johnson selittää. "Tiedetään, että psykedeelejä käytetään yhä, ja koska hallitsemattomaan viihdekäyttöön kannustamista on haluttu välttää, tutkimusta ei ole sallittu. Nyt yritämme kiriä menetettyjä vuosia takaisin. Tutkimukset olisi pitänyt saattaa loppuun jo 70-luvulla; sen sijaan kaikki asiaanliittyvä tutkimus jäädytettiin vuosikymmeniksi."

Johnson oli yksi vuonna 2008 julkaistun 'Human hallucinogen research: guidelines for safety' ('Hallusinogeenitutkimus ihmiskoehenkilöillä: turvallisen tutkimuksen ohjenuoria') -tutkimusraportin kirjoittajista. Raportti oli yhteenveto psykedeelitutkimuksen turvallisesta toteuttamisesta ihmiskoehenkilöillä. Se tarjosi suosituksia sopivien koehenkilöiden seulonnasta ja heidän valmistamisestaan kokemusta varten, ja yleisiä ohjeita turvallisten sessioiden toteuttamiseen. Julkaisu ilmensi psykedeelitutkimukseen liittyvän asenneilmapiirin muutosta, jota heijastelee myös se tosiasia, että pelkästään Johns Hopkinsilla on uuden tutkimusaallon aikana toteutettu jo yli 460 yksittäistä psilosybiinisessiota. Tutkimusprojekteissa kartoitetaan psilosybiinin vaikutuksia mm. syöpäsairaiden kuolemanpelkoon ja meditaatioon.

Hiljattain valokeilassa on kaikista näkyvimmin ollut juuri Johnsonin psilosybiinitutkimus. Ensinäkemältä tutkimusasetelma vaikuttaa hämmentävän yksinkertaiselta. Viisitoista vapaaehtoista, kaikki Baltimorelaisia pitkäaikaistupakoitsijoita, ovat yrittäneet lopettaa tupakointia useita kertoja. He käyvät aluksi kognitiivis-behavioraalisen terapian kurssin. KBT on psykologian standarditekniikka tupakoinnin lopettamiseksi, ja sen menetelmänä on rohkaista tutkimaan iskostuneita ajatustottumuksia.

Olennainen osa Hopkinsin ohjelman KBT-lähestymistapaa on henkilökohtaisen mantran luominen ja toistaminen. Mantralla tarkoitetaan koehenkilön luomaa yksinkertaista lausetta, joka kiteyttää heidän motivaationsa tupakoinnin lopettamiseen. "Se on eräänlainen tehtäväkuvaus: Yksi lause, jolla voi muistuttaa itseään lopettamisensa syistä. Joillakin painopiste on ollut perheessä: 'Haluan olla paikalla lapsenlapsilleni.' Toisten syyt painottuvat sisäänpäin, "Kaipaan vapautta, puhtautta ja selkeyttä.'"

Mantran rooli käy yhä keskeisemmäksi päivänä, jona koehenkilöt saavat ensimmäisen psilosybiiniannoksensa. He polttavat neljän KBT-session jälkeen tupakan, jonka on tarkoitus jäädä heidän viimeisekseen. Jotkut tekevät tämän sessiota edeltävänä iltana, toiset taas juuri ennen sessiota. "Jotkut koehenkilöistä polttavat viimeisen kerran viereisellä parkkipaikalla juuri ennen saapumistaan sessioon," Johnson kertoo.

Sitten on lääkkeen aika. Albert Garcia-Romeu, Johns Hopkinsilla työskentelevä tutkijatohtori joka opastaa vapaaehtoisia KBT:n ja psilosybiinisessioiden läpi, kuvaa toimintaa: "He ottavat kapselin oma-aloitteisesti. Otamme heidän puhelimensa ja kenkänsä, ja annamme heille sandaalit. Tavoitteenamme on, että he tuntisivat olonsa rennoksi – kuin olisivat kylpylässä, ilman työhön tai arkielämään liittyviä velvoitteita."

"Käymme etukäteen session kulkua läpi. Haluamme heidän tietävän avun olevan lähellä siltä varalta, että sille on tarvetta," selittää Mary Cosimano, toinen tutkimuksen oppaista, joka on työskennellyt psykedeelitutkimuksen parissa jo yli 15 vuoden ajan. "Kerromme heille, että tukemme on saatavilla session alusta loppuun."

"Kun aineen vaikutukset alkavat, kehoitamme heitä asettumaan makuulle," Garcia-Romeu jatkaa. "He asettavat korvilleen kuulokkeet ja peittävät silmänsä. Makaavat paikoillaan, havainnoivat ja odottavat."

Tässä vaiheessa tutkijat vetäytyvät taka-alalle. "Tutkimus perustuu psykedeeliterapian malliin," Garcia-Romeu selittää. "Psykedeeliterapia-nimikkeellä viitataan suuria psykedeeliannoksia hyödyntävään terapiamuotoon.* Se ei tyypillisesti ole puheterapiaa. Koehenkilöitä pääsääntöisesti rohkaistaan välttämään liiallista puheliaisuutta, koska huomio saattaa tuolloin keskittyä epäkäytännöllisen paljon mielenkiintoisiin aistimuksiin. Pyrkimyksenämme on rohkaista heitä ohjaamaan huomionsa sisäänpäin, jossa tärkein työ tapahtuu. Oma tehtäväni on pitkälti koehenkilöiden turvallisuuden valvominen."

[*Hieman hämmentävien käytäntöjen mukaisesti nimetyn psykedeeliterapian lisäksi toinen tyypillinen psykedeelejä hyödyntävän terapian muoto, jossa annokset ovat psykedeeliterapiaa pienempiä, kulkee nimellä "psykolyyttinen terapia". --suom. huom.]

Tutkijat kertovat minulle, että tutkimuksen tavoitteena on tarjota vapaaehtoisille "syvällinen mystinen" kokemus, joka saa heidät uudelleenarvioimaan suhdettaan tupakointiin. Tämä saattaa kuulostaa sellaiselta new age -henkiseltä huumehourailulta, jonka seurauksena tämänkaltaiseen tutkimukseen alettiin aikoinaan suhtautua nyrpeästi, mutta Garcia-Romeaun selitys saa asian kuulostamaan huomattavasti maanläheisemmältä.

"[Tutkimuksen mukaan] 71% välittömästi sydänkohtauksen jälkeen lopettaneista onnistuu pysymään erossa tupakasta", hän selittää. "Sydänkohtausta voidaan epäilemättä pitää syvällisenä kokemuksena, mutta sellaista ei voida tuottaa ihmisille tupakoinnista vieroittautumisen apukeinoksi. Tavoitteena on laukaista psykedeelien avulla vastaavanlainen voimakas tila; intensiivinen, abstrakti kokemus, jonka seurauksena potilaan näkökulma muuttuu. Tähän tutkimusryhmä viittaa 'mystisenä kokemuksena'."

Kokemus saattaa hänen mukaansa sisältää esimerkiksi Jumalaan liittyviä näkyjä tai voimakkaita henkilökohtaisia muistoja, jotka liittyvät koehenkilön omaan elämään, esimerkiksi lapsuuteen.

Avain tällaisen kokemuksen käynnistämiseen piilee olosuhteissa ja puitteissa. "Kliininen vaikutelmani on, että tavoitellun kaltaisia kokemuksia esiintyy kaikista todennäköisimmin olosuhteissa, joissa henkilö kokee olonsa mahdollisimman turvalliseksi, ja luottamussuhde läsnäolevien ihmisten kanssa on mahdollisimman syvä. Samaten on huomattu, että lääkkeen ottamisen ritualisointi tehostaa haettua vaikutusta."

"Pyydämme osallistujia tuomaan mukanaan vuosien varrella otettuja kuvia itsestään, perheestään, tärkeistä paikoistaan ja esineistään. Jotkut osallistujista ovat täyttäneet huoneen kuvilla," Cosimano kuvaa. "Merkityksellisiä esineitä; jotkut ovat rakentaneet alttareita. Ihmiset tuovat mukanaan täytettyjä eläimiä tai huovan – mitä tahansa sellaista, joka voi auttaa heitä tuntemaan olonsa mukavaksi, turvalliseksi, kodikkaaksi ja merkitykselliseksi."

Voimistaakseen kokemuksen rituaalinomaisuutta, tutkijat tarjoavat kapselin puisessa maljassa suitsukkeen kanssa, ja kehottavat osallistujia toistamaan kognitiivis-behavioraalisen terapian aikana luomansa mantran.

Garcia-Romeu ja Cosimano esittelevät minulle sessiohuoneen, paikan jossa kuvatut rituaalit tapahtuvat. Tila on heidän kuvauksensa mukainen – pieni, lämpimästi valaistu, mukavalla sohvalla varustettu viihtyisä huone. Istun sohvalle ja tutkijat ojentavat minulle vapaaehtoisille tarjottavan puisen maljan. Tilassa on Michelangeloa ja Van Goghia käsitteleviä kirjoja. Miltei kohtumaiselta tuntuvan huoneen luomaa turvallisuudentunnetta on mahdoton kieltää. Vapaaehtoiset viettävät tilassa kuusikin tuntia. Kun aineen vaikutukset ovat haihtuneet pois, joku heidän perheenjäsenistään tulee hakemaan heidät kotiin.

Käyn tutkimusryhmäläisten kanssa kiehtovia keskusteluita. He ovat kaikki todella ystävällisiä, ehdottoman ammattimaisia ja selvästi työhönsä intohimolla suhtautuvia. Siltikään en voi sivuuttaa tuntemustani tutkimuksen epäintuitiivisesta luonteesta. Syynä saattavat olla omat näihin aineisiin liittyvät ennakkoluuloni, mutta skeptisyyteni säilyy.

Tämä pilottitutkimus on kuitenkin, pienestä koostaan huolimatta, tuottanut kutkuttavia tuloksia. Tutkimukseen osallistuneista 15 koehenkilöistä 12 oli tutkijoiden mukaan yhä savuttomia kuuden kuukauden päästä. "Mielestämme – ja toivoaksemme – tässä on kyse jostakin uudenlaisesta," Johnson sanoo.

"Jotkut tutkimukseen osallistuneista kuvasivat poikkeuslaatuisia kokemuksia – esimerkiksi, etteivät tunne nikotiinin vieroitusoireita vaikka ovat polttaneet askin päivässä 40 vuoden ajan. Tuollaisen muutoksen näkeminen yhdessäkin ihmisessä tuntuu todella merkittävältä."

Kyselen vielä tarkemmin hänen käsityksistään psilosybiinin olennaisista toimintamekanismeista: Onko kyse vain psykologisesta vaikutuksesta, vai ajatteleeko hän aineen vaikuttavan suoraan aivokemiaan? "Tällä hetkellä vaikutusta voidaan ymmärtää parhaiten psykologisesta näkökulmasta," hän vastaa. "Kyse ei ole aineesta joka vaikuttaisi ainakaan millään yksinkertaisella tavalla suoraan aivojen nikotiinireseptoreihin. Vaikuttaako aine oikeissa olosuhteissa aivojen ja nikotiinireseptorien väliseen vuorovaikutukseen? Se on hyvin mahdollista. Emme osaa sanoa."

Johnson ei ole ainoa psykedeeliterapian parissa työskentelevä tutkija. Anthony Bossis kuuluu New Yorkin yliopiston tutkimusryhmään, joka tutkii psilosybiinin vaikutuksia syöpäpotilaiden kokemaan ahdistukseen. Hän on vaikuttunut Johnsonin alustavista tuloksista, jotka "osoittavat ehdottomasti perinpohjaisen lisätutkimuksen tarpeen."

Juuri tähän Jonhsonin ja hänen tutkimusryhmäläistensä huomio on nyt suunnattu – tutkimusten seuraavaan vaiheeseen. Tutkimuksen otanta on kasvatettu kahdeksaankymmeneen, ja osallistujat käyvät MRI-aivokuvauksissa ennen ja jälkeen sessioiden, jotta tutkijat voivat saada paremman kuvan psilosybiinin mahdollisista neurologisista vaikutuksista tupakkariippuvuuteen. On selvää, että edessä on vuosikausien työ, mutta Johnson on optimistinen. Hän uskoo [jo olemassaolevaan tieteelliseen aineistoon perustuen. --suom. huom.] , että aineella on addiktioiden lisäksi potentiaalia monenlaisten muidenkin psykologiaan ja käyttäytymiseen liittyvien ongelmien hoidossa.

On tietenkin muitakin kynnyksiä, jotka on ylitettävä, jotta kuvatut hoidot voivat levitä laajempaan käyttöön. Keskeisenä kysymyksenä on Yhdysvaltain National Institute of Mental Healthin -viraston johtaja Thomas Inselin mukaan se, mikä taho toisi aineita kaupallisesti saataville: Tavallisesti lääketeollisuus hoitaa asian, mutta lääkefirmat eivät ole tyypillisesti olleet kovinkaan kiinnostuneita aivojen häiriötilojen hoitamisesta. "Tästä huolimatta ketamiinin enantiomeeri esketamiinia tutkitaan lääkefirma Johnson & Johnsonin toimesta masennuksen hoitoon."

Myös lakikysymyksiä on selvitettävänä. "Näitä aineita käytetään psykoterapeuttisessa kontekstissa, eikä tämän alueen sääntelylle ole vielä olemassa selkeitä malleja", Insel sanoo. Aineilla on vielä pitkä matka laajasti saatavilla oleviksi laillisiksi lääkkeiksi. "Se ei kuitenkaan ole syy vältellä psykedeeliavusteisten terapiamuotojen kehitystyötä," hän sanoo. [Psykedeelitutkijoiden omissa arvioissa on ennustettu, että psilosybiinin ensimmäiset lailliset käyttömuodot saattaisivat olla yleisesti saatavilla aikaisintaan kuuden vuoden päästä, vuonna 2021. --suom. huom.] 

On myös mahdollista, että näiden pienten pilottitutkimusten tehoa ei saadakaan toistettua suuremmassa mittakaavassa. Totta kuitenkin on, että vuosikymmenten tauon jälkeen Johnsonin ja hänen kollegoidensa kaltaiset tutkijat ovat jatkaneet kaivautumista syvemmälle kyseenalaista mainetta kantavan psilosybiinin odottamattomiin vaikutuksiin. [maine lienee kyseenalainen ja vaikutukset odottamattomia pääasiassa aihepiiriä tarkemmin tuntemattomien keskuudessa – asiaan perehtyneiden tutkijoiden keskuudessa psilosybiinin ja muidenkin psykedeelien laaja-alaisesta potentiaalista on ollut vainua jo 50-luvulta lähtien. --suom. huom.]


Linkki artikkelissa mainittuun tutkimukseen: 
Pilot study of the 5-HT2AR agonist psilocybin in the treatment of tobacco addiction

Taikasienet aukovat päätä

Alkuperäinen artikkeli julkaistu Time-lehdessä: 'Magic Mushrooms' Trigger Lasting Personality Change (3.10.2011)

Taikasienten aktiivinen ainesosa psilosybiini saattaa tuottaa pysyviä myönteisiä persoonallisuusmuutoksia, todetaan tuoreessa tutkimuksessa. Ainetta ottaneilla mitattiin lisääntynyttä avoimuutta uudenlaisia ajatuksia, kokemuksia ja näkökulmia kohtaan – yli vuosi kokemuksen jälkeen.

"Oli kuin egoani olisi hoidettu tulehduksenestolääkkeillä", sanoo Brian, 50-vuotias tutkimukseen osallistunut tiedemies (joka ei paljasta sukunimeään). "Turvotus laski ja kykenin näkemään syvemmälle."

Tutkijatohtori Katherine MacLeanin johtama Johns Hopkins -yliopiston tutkimusryhmä analysoi 52:n aiempaan tutkimukseen osallistuneen (keski-iältään 46 vuoden ikäisen) koehenkilön persoonallisuusdataa. Näille vapaaehtoisille annettiin vaihtelevia annoksia psilosybiiniä kahdesta viiteen kertaa, tarkkaan valvotuissa sairaalaolosuhteissa. Heille tehtiin myös persoonallisuustestit ennen kokeeseen osallistumista, muutama kuukausi kokeen jälkeen, ja lopuksi vuosi kokeen jälkeen.

Aiemmassa tutkimuksessa oltiin havaittu myönteisiä psykologisia muutoksia – arvioituna sekä osanottajien itsensä että heidän perheenjäsentensä ja muiden tuttaviensa toimesta – rauhallisuudessa, onnellisuudessa ja ystävällisyydessä. Uudessa tutkimuksessa havaittiin pitkän aikavälin muutoksia myös ainetta saaneiden perusluonteessa. "Yllättävintä oli persoonallisuusmuutos, jollaisia ei yleensä oleteta tapahtuvan terveillä aikuisilla yksittäisen tapahtuman seurauksena", MacLean sanoo.

Vaikka tutkimuksissa on aiemminkin todettu, että jotkin terapiamuodot, esimerkiksi intensiivinen meditaatio, oikein toteutettu masennuslääkehoito tai dialektinen käyttäytymisterapia rajatilapersoonan hoidossa, voivat aiheuttaa muutoksia aikuisten persoonallisuudessa, pysyvää myönteistä muutosta ei ole aiemmin havaittu vain muutaman hoitosession seurauksena.

Havaitut muutokset ovat merkittäviä myös siksi, että yleensä ikääntymisen voi olettaa aiheuttavan päinvastaista. Normaalisti ihmisistä tulee vanhetessaan vähemmän avoimia uusille ajatuksille ja kokemuksille. Koehenkilöistä niillä, jotka kokivat tutkijoiden määritelmien mukaan "täysimittaisen mystisen kokemuksen", havaittiin muutos kohti suurempaa avoimuutta, aivan he olisivat nuorentuneet vuosikymmeniä. Heidän uteliaisuutensa lisääntyi, ja heidän kiinnostuksensa uusia ajatuksia ja kokemuksia kohtaan, sekä heidän kokeiluhalunsa, kasvoi. "Kyseessä oli koko elämäni paras kokemus", sanoo 67-vuotias eläkeläinen Maria Estevez. "Se oli uskomatonta, täynnä hehkua. Tuntui kuin olisin astunut upeaan, avartavaan ja riemuntäyteiseen palatsiin."

Niillä koehenkilöillä, jotka jäivät ilman täysimittaista mystistä kokemusta, ei kuitenkaan havaittu persoonallisuusmuutoksia. Tutkijoiden määritelmän mukaan täysimittaiseen mystiseen kokemukseen kuuluu tuntemus siitä, että "kaikki on yhtä" – että kaikki on yhteydessä kaikkeen, ja kokemus ajan ja tilan ulkopuolelle astumisesta, sekä vahva tunne pyhyydestä, rauhasta ja kokemuksen sanoinkuvaamattomuudesta.

Juuri sellainen oli Brianin kokemus. Ei kuitenkaan ensimmäisellä kerralla, jolloin hän sai plaseboa. Hän istui rauhallisessa huoneessa silmät peitettynä, klassista musiikkia kuulokkeista kuunnellen, seuranaan koevalvoja, johon Brian oli edeltävinä, koetilanteeseen valmistavina viikkoina tutustunut. "Neljän tunnin kuluessa ei tapahtunut mitään kovinkaan ihmeellistä", hän toteaa.

Estevezin ensikokemus puolestaan oli täysin päinvastainen. Hänelle arvottiin voimakkain mahdollinen annos, ja kokemuksesta tuli hänen elämänsä kammottavin. "Minut paiskattiin tulvan keskelle ja tunsin hukkuvani", hän sanoo. "Minua retuutettiin ympäriinsä, ja suistuin järjen tuolle puolen."

Koevalvojat auttoivat hänet kokemuksen lävitse, mutta hän harkitsi vakavasti kokeen keskeyttämistä. Hän kuitenkin päätti jatkaa, koska tutkimus saattoi olla hänen viimeinen mahdollisuutensa paremmin onnistuneeseen psykedeelikokemukseen. Alun perin hän oli saanut tietää tutkimuksesta lehden ilmoituksesta, päivä sen jälkeen kun hän oli lukenut uudelleen Aldous Huxleyn kuuluisan kuvauksen meskaliinikokemuksestaan. Hän toivoi pääsevänsä kokemaan jotain vastaavaa omalla henkisellä polullaan.

Monet osallistujista ilmoittautuivat tutkimukseen oma-aloitteisesti, taikasieniin kohdistuvan uteliaisuutensa vuoksi tai koska kaipasivat mahdollisuutta itsetutkiskeluun. Monet olivat aktiivisia henkisiä harjoittajia, esimerkiksi meditaation, jumalanpalvelusten ja rukousten muodossa. Tämä saattaa tutkijoiden mukaan osittain selittää heidän herkkyyttään aineen vaikutuksille.

Brianille henkisyys oli aina ollut tärkeää. Viime aikoina itämaiset uskonnot ja ajatus itsen ja muun maailman erillisyyden näennäisyydestä olivat koskettaneet, ja hän päätti uteliaisuutensa vuoksi osallistua tutkimukseen. Hän vitsailee, ettei ollut aiemmin kokeilut psykedeelejä "koska olin nuoruudessani oman hyvän arvostelukykyni uhri."

Hän sanoo voimakkaan psilosybiiniannoksen vaikutuksesta: "Kykenin irroittamaan egostani kokonaan, ja kokemaan maailman ilman suodattimia, kokea Brianin sellaisenaan."

Suurimman annoksen vaikutusta hän kuvailee seuraavasti:

"Saavuin pisteeseen jossa unohdin kaiken Brianin kaltaisen, unohdin Brianin olemassaolon. Olin kosketuksissa kaikkeen kokemukseen: Kaikki tapahtuva oli osa minua. En pelkästään havainnoinut – olin kaikki tapahtuva. Toinen mieleenpainuva asia oli kaiken valtava kauneus, jonka vuoksi purksahdin kyyneliin. Muistin myös tuskan ja sekavuuden. Itkin ja nauroin yhtä soittoa kolme tuntia.

"Olin vuorenvarma siitä, että kaikki on yhtä samaa asiaa; yhden perimmäisen todellisuuden erilaisia sävyjä ja makuja. Olin loputtoman kiitollinen mahdollisuudestani olla elossa ja kokea sitä."

Brian sanoo tämän oivalluksen lisänneen hänen suvaitsevuuttaan ja myötätuntoaan. "Kokemukseni oli todellista, ja siltikin oli mahdollista, ettei vieressäni istuva henkilö kokisi ollenkaan samoin. Kävi täysin ilmeiseksi, kuinka näkökulma määrittää todellisuutta, ja että kyky hyödyntää useita eri perspektiivejä tarjoaa rikkaamman ja luultavasti myös totuudenmukaisemman kuvan todellisuudesta."

Positiivisinta sessiotaan Estevez kuvailee jumalankaltaisen voiman läsnäolona. "Se kysyi minulta: 'Haluatko jotain?' Ihmettelin: "Haluanko?" Maria-niminen henkilö oli olemassa ajassa ja tilassa, ja hänellä oli pitkät listat haluttuja asioita. Minähän se olin. Vastasin kuitenkin kieltävästi. Myöhemmin mietin, kuka tuohon kysymykseen oikein vastasi."

Estevez sanoo, että häneenkin kokemus vaikutti avoimuutta ja empatiaa lisäävällä tavalla. "Minun on helpompi antaa anteeksi niin ystäville kuin tuntemattomillekin," hän sanoo. "Minun on kokemukseni vuoksi paljon helpompi antaa periksi: monilla asioilla ei oikeastaan ole merkitystä."

Luonnollisesti useimmat aineet, jotka ovat niin voimakkaita että voivat aiheuttaa jotain näin hyvää, saattavat myös vahingoittaa. Tämän vuoksi tarvitaan lisää tutkimusta selvittämään mahdollisia haitallisia pitkäaikaisvaikutuksia.

Tutkijat etsivät parhaillaan osallistujia uuteen tutkimukseen, jossa on tarkoitus kartoittaa psilosybiinin mahdollisia mielialaa kohentavia vaikutuksia potilaille, jotka sairastavat tai ovat aiemmin sairastaneet syöpää, ja kokevat ahdistusta tai masennusta. (Lisätietoa tästä.) Tutkijat toivovat, että psykedeelejä tullaan ennen pitkää käyttämään lääkkeinä mielisairauksien hoitoon sekä tietoisuuden luonteen selvittämisen apuvälineinä.


Tutkimuksen voi lukea tästä.
Artikkelin kuvataiteesta vastaavat Chris Dyer ja Meinrad Craighead

Salvian voimakkaat, ainutlaatuiset vaikutukset

Artikkeli on käännetty Physorgin tekstistä Controversial hallucinogen Salvia study shows intense, novel effects in humans.

Johns Hopkins -yliopiston tutkijat ovat julkistaneet ensimmäisen sokkotutkimuksen salvinoriini A:n, Salvia divinorum -kasvin aktiivisen ainesosan vaikutuksista. Salvia on saanut ristiriitaista internethuomiota keräämällä laajaa näkyvyyttä mm. Youtube-videoissa. Tutkijoiden mukaan vaikutukset ovat yllättävän vahvoja, lyhyitä, kiivaita ja hämmentäviä, mutta lyhyen aikavälin haittoja ei terveillä koehenkilöillä havaittu.

Johtuen siitä, että tässä Yhdysvaltain terveysviraston rahoittamassa tutkimuksessa oli mukana vain neljä psyykkisesti ja fyysisesti tervettä koehenkilöä, tutkijoiden johtopäätökset aineen turvallisuuden suhteen ovat rajallisia. Näin sanoo tri. Matthew W. Johnson, Johns Hopkinsin psykiatrian ja käyttäytymistieteiden apulaisprofessori ja tutkimuksen johtaja.

Johnson ja Hopkins-yliopiston tutkijaryhmä sanovat tutkimuksensa tarkoituksena olleen tuottaa täsmällistä tieteellistä informaatiota vastauksena huoleen, jota minttujen sukuun kuuluvan Salvia divinorumin kasvava käyttö on viime aikoina herättänyt. Meksikon shamaanien vuosisatojen ajan parantamiseen käyttämää kasvia koskevaa lainsäädäntöä on kasvavissa määrin tiukennettu, pyrkimyksenä vaikeuttaa aineen saatavuutta ja käyttöä. Aineen vaikutuksista ihmisiin tiedetään hyvin vähän, mutta lainsäätäjien innokkutta on kiihdyttänyt tuhansien nettivideoiden tulva, josta käy ilmeiseksi holtiton käytös jota kasvin käyttämisestä toisinaan seuraa. Eläinkokeet ovat kuitenkin osoittaneet salvinoriini A:n neurologisten vaikutusten olevan täysin ainutlaatuisia, minkä vuoksi jotkut tutkijat uskovat aineen tai sen muunnellun version potentiaaliin esimerkiksi Alzheimerin taudin, kroonisen kivun ja huumeriippuvuuden hoidossa.

Salviaa käytetään yleensä lehtiä polttamalla. Salvinoriini A:n pitoisuutta on usein voimistettu lisäämällä lehtiin salvinoriiniuutetta. Ainetta myydään netissä ja head shopeissa, ja se on toistaiseksi laillista useimmissa maissa. Yli kymmenessä osavaltiossa salvia on kielletty kokonaan, ja kahdeksassa muussa ainetta saa myydä ainoastaan täysi-ikäisille. Yhdysvaltain oikeusministeriön huumepoliisi (DEA) on kirjannut kasvin listaansa "tarkkailtavista aineista ja kemikaaleista", mutta toistaiseksi ainetta kohtaan ei ole asetettu liittovaltiotason kieltoja. [Suomessa kasvi on lääkeainelistalla, toim. huom.]

Hopkinsin tutkimuksen löydökset julkaistiin Drug and Alcohol Dependence -lehdessä.

"Tähän saakka aineen vaikutuksista ihmisiin on muutaman kyselyn ja anekdootin lisäksi tiedetty lähinnä nettisivujen ja Youtube-videoiden kautta", Johnson sanoo. "Niitä ei voi kutsua tieteellisiksi lähteiksi joiden avulla aineen vaikutuksia voitaisiin ymmärtää täsmällisesti. Vaikka tutkimuksemme otanta on pieni, käyttämämme tutkimusmenetelmä oli äärimmäisen tarkka, minkä vuoksi aineen vaikutuksista oli mahdollista muodostaa selkeä kuva."

Johnson tutkimusryhmineen toteaa, ettei kyseessä ole pelkästään ensimmäinen askel tämän ainutlaatuisen yhdisteen ominaisuuksien ja vaikutusten ymmärtämiseen, vaan myös aivojen kappa-opioidi-reseptorien, joiden kautta salvinoriini A eläinkokeiden mukaan vaikuttaa. Tutkijat ovat kiinnostuneita kappa-opioidi-reseptorien mahdollisuuksista -- kyseessä on eri reseptorit kuin ne joihin muut hallusinogeenit tai opiaatit, esimerkiksi morfiini ja heroiini, sitoutuvat -- terapeuttisten lääkeaineiden kehittämisessä.

"Tämä avaa oven tämän yhdisteryhmän systemaattiselle tutkimukselle. Aiheesta tiedetään vasta häviävän vähän", sanoo tri. Ronald R. Griffiths, Johns Hopkinsin psykiatrian ja käyttäytymistieteiden professori ja tutkimuksen vanhempi tutkija.

Tutkimus osoitti salvian vaikutusten alkavan lähes välittömästi sisäänhengityksen yhteydessä, ja kestävän hyvin lyhyen aikaa. Voimakkaimmillaan vaikutus on kahden minuutin kohdalla, ja kahdenkymmenen kuluttua se on jo lähes kokonaan ohi. Vaikutus voimistuu käyttökertojen myötä. Sykkeeseen tai verenpaineeseen salvinoriini A:lla ei ollut merkittäviä vaikutuksia; myöskään vapinaa tai muita ei-toivottuja sivuvaikutuksia ei esiintynyt. Johnson kuitenkin muistuttaa tutkimuksen otannan suppeudesta, ja että koehenkilöryhmä koostui ainoastaan terveistä, hallusinogeenien parissa kokeneista vapaaehtoisista, eikä laajoja johtopäätöksiä aineen turvallisuudesta siksi voida vielä tehdä.

Tutkimukseen palkattiin neljä tervettä koehenkilöä -- kaksi miestä ja kaksi naista -- joilla oli aiempaa kokemusta hallusinogeeneistä. Jokainen osanottaja osallistui kahteenkymmeneen sessioon kahden-kolmen kuukauden kuluessa. He polttivat erikokoisia annoksia ainetta puhtaassa muodossaan. Osassa sessioista käytettiin plaseboa. Osanottajia pyydettiin arvioimaan aineen voimakkainta vaikutusta asteikolla yhdestä kymmeneen. Koehenkilöillä oli mahdollisuus keskeyttää tutkimus missä tahansa vaiheessa, mikäli ajatus aiempaa suuremmasta annoksesta tuntuisi heistä mahdottomalta, mutta yksikään heistä ei tehnyt niin.

Kaksi tutkimukseen osallistuneista arvioi voimakkaan annoksen vaikutuksen täyden kympin arvoiseksi, tarkoittaen "en kykene kuvittelemaan tätä voimakkaampaa vaikutusta". Tämä hätkähdytti tutkijoita, joiden mukaan on harvinaista että hallusinogeenien suhteen kokeneet koehenkilöt ilmoittavat noin äärimmäisistä vaikutuksista. Näistä voimakkaista kokemuksista huolimatta koehenkilöiden syke ja verenpaine pysyivät normaalina.

Vaikka kontrolloiduissa laboratorio-olosuhteissa ei havaittu haittavaikutuksia, aineen vaikutukset saattaisivat Johnsonin mukaan olla katastrofaalisia mikäli ainetta käytettäisiin esimerkiksi auton ratissa. Salvian käytöstä ei ole seurannut juurikaan sairaalahoitoa vaativia tapauksia, minkä tutkijat uskovat johtuvan aineen nopeasti laantuvasta vaikutuksesta.

Hän sanoo koehenkilöiden kuvanneen kokemuksiaan hyvin erilaiseksi niistä, joita LSD:n ja "taikasienten" kaltaiset hallusinogeenit aiheuttavat. Johnsonin mukaan kyseisillä aineilla on yleensä hyvin voimakkaat vaikutukset, mutta käyttäjän tietoisuus ulkomaailmasta ja vuorovaikutuskyvyt säilyvät. "Salvian vaikutuksen alaisena koehenkilöt kertoivat irtautuneensa täysin tästä todellisuudesta, matkanneensa toisiin maailmoihin ja ulottuvuuksiin ja vuorovaikuttaneensa olioiden kanssa", Johnson sanoo. "Tällaiset kokemukset ovat erittäin voimakkaita ja intensiivisiä."

Eläinkokeiden mukaan aine ei ole addiktoivaa, Griffiths sanoo, ja monet välttävät sen säännöllistä käyttöä vaikutusten intensiivisyyden vuoksi. "Monet kokeilevat sitä kerran, ja kokevat vaikutuksen niin syvästi epämiellyttäväksi, etteivät halua koska siihen uudelleen", hän toteaa.


Artikkelissa käsitellyn tutkimuksen voi lukea tästä. 

Tohtoreilla pärisee taas

Suomennettu John Tierneyn kirjoittamasta The New York Timesin artikkelista.

Tri. Clark Martin kotonaan 

Perinteiset menetelmät masennuksen hoitoon olivat tulleet tutuksi eläkkeelle jäänelle kliininen psykologi Clark Martinille, mutta hänen oma taistelunsa munuaissyövän ja sädehoidon parissa vaikutti mahdottomalta kamppailulta. Terapiasta ei ollut hyötyä, kuten ei myöskään masennuslääkityksestä.

Mikään hoitomenetelmä ei tuntunut tuottavan pysyviä vaikutuksia - kunnes Martin 65-vuotiaana koki ensimmäisen psykedeelisen kokemuksensa. Hän lähti kotoaan, Vancouver Washingtonista, osallistuakseen Johns Hopkins -yliopiston kokeeseen joissa hyödynnettiin psilosybiiniä, tiettyjen sienilajikkeiden vaikuttavaa ainesosaa.


Tiedeyhteisö on antamassa psykedeeleille uuden mahdollisuuden. Psykedeeleistä tuli tabu 60-luvulla sen myötä kun Timothy Leary ja kumppanit mainostivat niitä erilaisilla sloganeilla, kuten "Turn on, tune in, drop out". Tiukkojen tutkimussuunnitelmien ja varotoimenpiteiden ansiosta psykedeeleille on kuitenkin viime aikoina alettu jakaa uudelleen tutkimuslupia. Tutkimusten kohteena on esimerkiksi psykedeelien käyttö mielenterveydellisten ongelmien hoidossa ja ihmismielen toiminnan kartoittamisessa.

Martinille ojennettiin psilosybiinin lisäksi silmälaput ja kuulokkeet, jonka jälkeen hän asettui sohvalle tutkailemaan maailmankaikkeuden saloja klassisen musiikin tahdittamana.

"Yhtäkkiä tuttuus alkoi liueta pois," hän muistelee. "Kuin huomaisi kulkuneuvonsa kadonneen pudottuaan veneestään avomerellä, ja seuraavaksi merenkin kadonneen, ja lopulta itsensäkin."

Tänä päivänä, vuoden päästä tutkimuksesta, Martin kokee tuon kuusituntisen elämyksen auttaneen suuresti masennuksensa selättämisessä. Hänen suhteensa tyttäreensä ja ystäviinsä on läpikäynyt perustavanlaatuisen muodonmuutoksen. Hän pitää kokemusta yhtenä elämänsä merkittävimmistä, mikä on ollut varsin tyypillinen reaktio psykedeeliterapiaan osallistuneiden keskuudessa.


Tutkijat kaikkialta maailmassa osallistuivat huhtikuussa 2010 Kalifornian San Josessa pidettyyn psykedeelitiedekonferenssiin, joka oli suurin aihepiirin kokoontuminen Yhdysvalloissa neljään vuosikymmeneen. Konferenssissa keskusteltiin psykedeelien hyödyntämisestä mm. syöpäpotilaiden masennuksen, pakko-oirehäiriön, kuolemanpelon, posttraumaattisen stressioireyhtymän ja päihderiippuvuuksien hoidossa.

Tulokset ovat olleet rohkaisevia, mutta tutkijat varoittavat tekemästä varhaisen vaiheen pilottitutkimuksista liian laajoja tulkintoja. 1960-luvulla tehtyjen virheiden ei haluta toistuvan: Tuolloin evankilestoiksi ryhtyneet tiedemiehet liioittelivat ymmärrystään näiden lääkeaineiden mahdollisista haitoista ja hyödyistä.

Koska psykedeelit saattavat tilanteesta riippuen vaikuttaa niin monenlaisilla tavoilla, tutkijat ja tutkimusarviolautakunnat ovat suunnitelleet ohjenuoria miellyttävästä koeympäristöstä ja asiantuntijoiden roolista mahdollisten ei-toivottujen vaikutusten varalta. Vaikutusten mahdollisimman tarkkaan mittaamiseen on kehitetty standardeja, ja psykedeelien vaikutuksia on kartoitettu myös tutkimalla suoraan vaikutuksen alaisena olevien koehenkilöiden aivoja.

Erityisen kiehtovana pidetään samankaltaisuutta psykedeelikokemusten, meditaation ja mystisten kokemusten aiheuttamien oivallusten välillä. Tällaisten kokemusten yhtäläisyyksiä on tutkittu mm. sveitsiläisten tieteilijöiden toteuttamissa aivokuvatutkimuksissa sekä Johns Hopkins -yliopiston käyttäytymisbiologi Roland Griffithsin johtamissa kokeissa.

Erässä Griffithsin ensimmäisistä tutkimuksista, jossa tutkittiin kolmeakymmentäkuutta koehenkilöä joilla ei ollut merkittäviä fyysisiä tai emotionaalisia ongelmia, suurin osa koehenkilöistä koki psilosybiiniin aiheuttavan syviä henkisiä kokemuksia, joiden myönteiset vaikutukset osoittautuivat pitkäkestoisiksi. Koehenkilöillä ei ollut aiempaa kokemusta psykedeeleistä, eikä koehenkilöille etukäteen kerrottu mitä lääkeainetta he tulisivat saamaan.

Tutkimus toteutettiin tuplasokkomenetelmällä: Koehenkilöiden lisäksi myöskään koetilanteessa läsnäolevat asiantuntijat eivät etukäteen tienneet, keille koehenkilöistä tultaisiin antamaan psilosybiiniä, keille taas plaseboa - ritalinia, nikotiinia, kofeiinia tai amfetamiinia. 60-luvun psykedeeliveteraanien saattaa olla vaikea uskoa, että Griffithsin mukaan ulkopuolisina tarkkailijoina toimivat asiantuntijatkaan eivät kaikissa tapauksissa kyenneet varmasti sanomaan, oliko kyseessä ritalin vai psilosybiini.

Tri. Griffithsin mukaan valvojien oli toisinaan tuettava koehenkilöitä ahdistavien hetkien läpi luovimisessa, mutta tällaiset vaiheet olivat yleensä nopeasti ohimeneviä, eikä kukaan tutkimukseen osallistuneista jälkeenpäin ilmoittanut pysyviä kielteisiä vaikutuksia. Kaksi viikkoa myöhemmin toteutetussa seurantatutkimuksessa psilosybiiniä saaneen ryhmän koehenkilöt kertoivat huomattavasti verrokkiryhmää suuremmissa määrin myönteisistä muutoksista hyvinvoinnissaan ja käytöksessään.

Tulokset toistuivat toisessa, 14 kuukautta myöhemmin toteutetussa seurantatutkimuksessa. Useimmat psilosybiiniä saaneista tunsivat kokemuksensa kohentaneen elämänlaatuaan huomattavasti, ja arvioivat kokemuksen yhdeksi elämänsä merkittävimmistä viidestä kokemuksesta.

Kyseisen, vuonna 1998 julkaistun kokeen jälkeen, Griffiths ja kollegansa ovat jatkaneet tutkimustyötä antamalla psilosybiiniä syövän ja masennuksen kanssa kamppaileville, joihin Vancouverin eläkkeelle jäänyt psykologi Martinkin kuului. Griffithsin mukaan Martinin kokemus oli varsin tyypillinen: Myönteinen muutos elämänkatsomuksessa yksilön ja ympäristön välisten rajojen yhteensulauman siivittämänä.


Haastatteluissa niin tri. Martin kuin muutkin koehenkilöt kuvailivat egoonsa ja kehoihinsa liittyvien käsitteiden liuenneen pois henkilökohtaisten huolien ja epävarmuuksien rinnalla. Menneet ihmissuhteet näyttäytyivät uudenlaisen empatian näkökulmasta.

Tri. Clark Martin... kotonaan

"Persoonallisuuteni muuttui merkittävällä tavalla", tri. Martin kertoo. "Kykenin päästämään irti suorituspaineista ja halustani hallita asioita. Ymmärsin läsnäolon ja vilpittömän innostuksen jakamisen myönteiset seuraukset. Yhteinen vire kanssaihmisten kanssa löytyi helposti."

Koehenkilöiden kuvaukset toistivat tri. Griffithsin mukaan niin läheisesti perinteisiä kuvauksia uskonnollissävytteisistä mystisistä kokemuksista, että tämänkaltaiset yhdentymisen kokemukset ovat alkaneet vaikuttaa suorastaan ihmisaivoille luontaiselta ilmiöltä - mahdollisesti koska sellaisesta on ollut jonkinlaisia evolutiivisia etuja.

"Tunne samassa veneessä kykkimisestä on saattanut auttaa yhteisöjä vastavuoroiseen anteliaisuuteen rohkaisemalla", Griffiths sanoo. "Toisaalta, universaali rakkauskaan ei toki aina edistä sopeutumista."


Vaikka liittovaltion lainsäätäjät ovatkin alkaneet sallia psykedeelien kontrolloidun tutkimustyön, ei julkisia varoja juurikaan ole myönnetty näille projekteille, joita toteutetaan mm. Hopkinsissa, Arizonan yliopistossa, Harvardissa, New Yorkin yliopistossa ja Kalifornian yliopistossa Los Angelesissa. Tutkimusta on rahoitettu mm. Heffter-tutkimusinstituutin ja MAPSin (Monitieteellisen psykedeelitutkimusyhdistyksen) kaltaisten voittoa tavoittelemattomien ryhmien toimesta.

"Tiede on alkanut tarjoamaan näkemyksiä myös henkisiin kysymyksiin", MAPSin toiminnanjohtaja Rick Doblin toteaa. "Toivomme valtavirtakulttuurin ja psykedeelisen alakulttuurin löytävän yhteistä tarttumapintaa, jotta 60-luvun kulttuurien välisen sodan ei tarvitsisi toistua. Viimeisten neljänkymmenen vuoden aikana kulttuurimme on avartunut. Saattokotien, joogan ja meditaation kaltaiset ilmiöt ovat saavuttaneet yleisen hyväksynnän. On käymässä ilmeiseksi, että psykedeelit voivat lääkeaineina tarjota apua vaivoihin, joihin nykyään käytössä olevat hoitomenetelmät eivät pure."

Alustavat tulokset kertovat mm. psilosybiinin onnistuneesta käytöstä kuolemansairaiden potilaiden ahdistuksen helpottamisessa. Kalifornian yliopiston tohtori, tutkimusryhmään kuuluva psykiatri Charles S. Grob puhuu psilosybiinistä "eksistentiaalisena rohdoksena" joka tukee kuolevia pelkojen, paniikkitilojen ja masennuksen kohtaamisessa.

Tri. Grob kirjoittaa: "Psykedeelien vaikutuksen alaisena ensisijainen samaistuminen yksilölliseen kehoon laajentuu egottomaan kokemukseen. Tuollaisisten kokemuksen ääreltä palataan uudenlaisten näkökulmien kera, usein kaikista keskeisimmän elämänvakion sisäistäneenä: muutoksen väistämättömyyden."