Ylellä asiallinen haastattelu psykedeelitutkimuksesta sekä psykedeelien vaikutuksista ja käyttömotiiveista

Yle julkaisi muutama päivä sitten oikein asiallisen, psykedeelitutkimusta sekä psykedeelien vaikutuksia ja käyttömotiiveja käsittelevän artikkelin, jossa myös allekirjoittanutta haastateltiin.

Olen viime aikoina miettinyt, että vastoin usein ilmaistuja näkemyksiä, Suomessa ei näinä päivinä tunnuta julkaistavan juurikaan täysin typeriä artikkeleita psykedeeleistä. Jutut ovat päälinjoiltaan asiallisia, ja toimittajat pyrkivät perehtymään aihepiiriä koskeviin faktoihin. Pikkuvirheitä saattaa olla, mutta kokonaissävy tapaa olla fiksu.

Tähän kuulee toisinaan vastattavan, että onhan tämän tästä niitä kauhutarinoita riehuvista tai ikkunoista hyppivistä ihmisistä. Mutta tässä paljastuu sellainen taustaoletus, etteivät tapaukset, joissa ihmiset vahingoittavat itseään tai toisia, voisi olla totta, tai että sellaisista kertominen olisi jotenkin lähtökohtaisesti huonoa journalismia. Miksiköhän? Pääsääntöisesti psykedeelien käyttö ei johda kummempiin ongelmiin, mutta tosiasia on, että toisinaan ihmiset pelästyvät niiden vaikutuksia ja alkavat sekoilla, tai tekevät muista syistä kohtalokkaita virhearviointeja.

Onneksi yhä useammat aihepiiristä kiinnostuneet näkevät myös tämän pimeän puolen ja uskaltavat käsitellä sitä. Yhä enemmän näkyy myös toimintaa, jonka pyrkimyksenä on auttaa rankkoja psykedeelikokemuksia läpikäyneitä ihmisiä integroimaan kokemuksiaan, ja tieto riskeistä ja niiden huomioinnista leviää. Mitä rehellisemmin aihepiirin eri puolista voidaan puhua, sitä vastuullisempaa ja hedelmällisempää suhdetta voimme psykedeeleihin rakentaa.

https://yle.fi/uutiset/3-10946260

Jani Kaaron psykedeeliaiheinen joukkorahoitusprojekti

Seuraavaa varsinaista Psykedeeliuutiset-artikkelia odotellessa Suomalaisen journalismin rintamalta kulkeutuu raikkaita tuulia. Vuoden tiedetoimittajaksi vastikään valittu Jani Kaaro hakee joukkorahoitusta psykedeelitutkimusta ja -terapiaa kartoittavalle artikkelilleen. Kaaron omin sanoin:

"Mielenkiintoisia pikkututkimuksia huumeiksi luokiteltujen psykoaktiivisten aineiden lääketieteellisistä sovelluksista tehdään maailmalla, mutta mitä tarvitaan, että ne muuttuvat todellisiksi hoitomuodoiksi meillä?

Jos suomalainen tutkija haluaa järjestää ensimmäisen kliinisen kokeen psykedeeleillä Suomessa, mitä se vaatii? Millaisia esteitä on ylitettävä? Kenet on vakuutettava? Ketkä sitä vastustaisivat? Onko edessä pitkä ja kivinen tie? Vai onko se vain ilmoitusasia ja helposti järjestettävissä? Jos jälkimmäinen on totta, miksi emme tee sitä?

Entäpä sama kysymys yleisemmin? Miten uudet hoitomuodot ylipäänsä vakiintuvat? Millaista pioneerihenkeä siihen tarvitaan?"

Tukemalla tätä projektia tuet laatujournalismin mahdollisuuksia laajemminkin. Internetin myötä kuluttajille käytännössä ilmaiseksi muuttuneen lehdistön nurja puoli on se, että selviytymisestään kamppailevia mediaorganisaatioita kiinnostaa ensisijaisesti lyhyet ja pinnalliset artikkelit, koska niiden tuottaminen on halpaa ja helppoa – ne tarjoavat toisin sanoen kustannustehokkaimmat tulovirrat.

Jokaisen tällaisen joukkorahoitusprojektin onnistuminen osoittaa, että ihmisillä todella on halua tukea laadukasta, syväluotaavaa, huolella taustoitettua journalismia, ja edesauttaa siten kokonaisuudessaan tasokkaan journalismin toteutumista ja alan elinvoimaisuutta.

Jos arvostat vahvaa, kantaaottavaa ja vastuullista lehdistöä ja laadukkaita, avartavia, perinpohjaisia artikkeleita, haluan rohkaista osoittamaan tukeasi tälle projektille lahjoituksen tai vaikkapa facebook-seinällesi jakamisen muodossa. Mieluiten tietysti molempien. (Psykedeeliuutisten alkuperäinen FB-postaus löytyy jaettavaksi tämän linkin takaa.) Pidetään yhdessä huoli siitä, ettei kaikki journalismi taannu muutaman lauseen pintaraapaisuja suoltavaksi hötöntöttömasiinaksi!