Johtava terveystarkastaja: Puhdas ekstaasi voi olla turvallista aikuisten käsissä

Alkuperäinen artikkeli julkaistu The Star -lehdessä torstaina 14.6.2012: Pure ecstasy can be ‘safe’ for adults; should be regulated: B.C. health officer [edit: Kyseisen artikkelin sisältöä on muokattu tämän blogauksen julkaisun jälkeen, ilmeisesti uuden haastattelun pohjalta. Ihmekös tuo – kuten voi olettaakin, poliittisesti kiusalliset lausunnot nostattivat paskamyrskyn. Alkuperäinen teksti, josta tämä blogaus on käännetty, löytyy mm. tästä.]

VANCOUVER - Brittiläisen Kolumbian provinssin johtavan terveystarkastajan mukaan puhdas ekstaasi voi olla "turvallista" vastuullisten aikuisten käsissä – huolimatta poliisien varoituksista ja kuolemantapauksista.

Tri. Kendallin ilme kertoo mitä kertoo.

Tri. Perry Kendallin mukaan MDMA:n – johon nimi "ekstaasi" alun perin viittaa – riskejä on liioiteltu, ja että se on hengenvaarallista ainoastaan, kun kemikaaliin on sotkettu ylimääräisiä aineita rahanahneiden jengien toimesta. (Käytännössä katukaupassa siis saatetaan kutsua ekstaasiksi vähän mitä vain koktailia. Lisäys 09/08/2017: Ekstaasitablettien viime vuosina lisääntyneet MDMA-pitoisuudet ovat johtaneet kuolemantapauksiin. Huonoissa olosuhteissa liian suuret MDMA-annokset voivat siis olla tappavia. -suom. huom.) Tämän vuoksi Kendall esittää MDMA:n laillistamista: Luvanvaraista myyntiä valtion omistamissa myymälöissä, jossa aineen matka valmistuspaikasta kaupan hyllyille on tiukasti valvottu ja säädelty.

Samanlaisia argumentteja esitetään kannabiksen laillistamisen yhteydessä: Kendall uskoo, että epäpuhdasta ekstaasia kauppaavien pimeiden markkinoiden – ja niihin liittyvän väkivallan – murskaamiseen vaaditaan todistusaineistoon pohjaavaa strategiaa, jonka keskiössä on kansanterveys.

"Ekstaasia olisi mahdollista ostaa turvallisina annosmäärinä, samaan tapaan kuin alkoholiakin nykyään ostetaan valtion valvomista myymälöistä", Kendall sanoi haastattelussa. Hänen mukaansa käyttömäärät saattaisivat jopa vähentyä.

Useat viimeaikaiset tutkimukset myötäilevät näkemystä, jonka mukaan puhdas MDMA ei ole erityisen haitallista. Tällainen on esimerkiksi Harvardin psykiatri John Halpernin viimevuotinen julkaisu. 

Kendallilta kysyttiin, voiko ekstaasi olla turvallista, mikäli sopivat käyttöannokset selvitetään, ja ainetta käytetään turvallisessa ympäristössä. Hänen vastauksensa: "Ehdottomasti."

"On yleisesti hyväksyttyä, että täysi-ikäiset voivat vapaasti ostaa alkoholin kaltaista vaarallista ainetta."

Kendall ei puhu aineen virkistyskäytön puolesta.*

Kanadassa on viime heinäkuun jälkeen kuollut ainakin 16 ihmistä epäpuhtaan, PMMA:lla jatketun ekstaasin vuoksi. Epäpuhtaudet eivät ole MDMA:n vaan laittomien markkinoiden ominaisuus. Poliisin mukaan keskimäärin 20 kanadalaista kuolee vuosittain katuekstaasin vuoksi.

Kendall ja useat kollegansa vertaavat epäpuhdasta MDMA:ta 1920-luvun kieltolain aikana trokattuun alkoholiin. "Yhdysvaltaissa harjoitettu metanolin kauppaaminen johti lukemattomiin terveyshaittoihin ja kuolemantapauksiin, ja tämä oli seurausta kieltolain luomista laittoman alkoholin markkinoista", sanoo johtava HIV/AIDS-tutkija ja kansainvälisesti tunnustettu riippuvuuksien ja päihdepolitiikan asiantuntija tri. Evan Wood. "PMMA-tapaukset ovat juuri sitä, mitä kieltolain voi odottaa aiheuttavan."

Brittiläisen Kolumbian laittomien huumelaboratorioiden ratsioihin erikoistuneen ratsupoliisin virallinen kanta on, ettei mikään määrä MDMA:ta ole turvallinen. "Pidämme ekstaasia äärimmäisen vaarallisena," sanoo kersantti Duncan Pound, ja lisää, etteivät poliisin toimintamallit eroa MDMA:n ja jatkettujen aineiden välillä. "Sen lisäksi, että yksittäisten pillereiden sisältöä on vaikea määrittää, myös yksilöiden reaktiot vaihtelevat suuresti."

Tutkimustiedon mukaan MDMA - 3,4-metyleenidioksimetamfetamiini — saa aivot tulvimaan serotoniinia. Tämä ilmenee hyväntuulisuutena, sosiaalisuutena ja intiimiytenä.

Toronton riippuvuus- ja mielenterveyskeskuksen mukaan MDMA:lla on potentiaalisia haittavaikutuksia, jotka ilmenevät eri käyttäjissä eri tavoin. Näitä ovat mm. leukojen jauhaminen, hikoilu, kohonnut syke ja verenpaine, rauhattomuus, näkökentän sumeus, vatsakipu, pahoinvointi, oksentelu ja kouristukset. Oireita voi esiintyä pienilläkin annoksilla. Myös hämmennys, ärtyisyys, vainoharhaisuus, masennus, muisti- tai unihäiriöit sekä sisäelinvaurioit ovat mahdollisia.

Ekstaasikuolemat johtuvat keskuksen sivuston mukaan läpi yön jatkuvasta tanssista aiheutuneesta nestehukasta ja ylikuumentumisesta. Kielteiset vaikutukset ovat todennäköisempiä ihmisillä, joilla on muitakin terveydellisiä ongelmia. Aineen sekoittaminen tiettyihin lääkkeisiin (mm. MAOI-mielialalääkkeet) saattaa olla hengenvaarallista.

Yleisen konsensuksen mukaan MDMA ei aiheuta riippuvuutta.

Uuden tutkimusaineiston mukaan monet pitkään pinnalla olleista väitteistä aineen vaarallisuudesta ovat liioiteltuja. Aiemmin mainitun Harvardin tutkimuksen mukaan aine ei heikennä kognitiivisia kykyjä. Tutkimusta johtaneen John Halpernin mukaan puhdas MDMA saattaa lyhyellä aikavälillä kohottaa ruumiinlämpöä, sykettä ja verenpainetta, ja heikentää kehon immuniteettia muutamaksi päiväksi. "Muilta osin tutkimustulokset viittaavat siihen, että ainetta voidaan käyttää turvallisesti," sanoo aihetta15 vuoden ajan tutkinut Halpern, joka kannattaa aineen tuomista reseptilääkkeeksi. Hän toivoo Kanadan näyttävän suuntaa mielekkään huumepolitiikan luomisessa.

"Elämän pyhyyttä on suojeltava", Halpern sanoo. "Aihe ansaitsee ehdottomasti kunnollista julkista keskustelua."

MAPS (Monitieteellinen psykedeelitutkimusyhdistys) on hoitanut yli 500 ihmistä FDA:n hyväksymissä kliinisissä kokeissa, eikä yhtäkään vakavaa negatiivista reaktiota ole ilmennyt. "Tämä tarkoittaa, ettei yksikään koehenkilöistä ole tarvinnut lääketieteellistä apua ylikuumentumisen, sydänkohtauksen, halvauksen tai verenpaineen vuoksi", sanoo Rick Doblin, Harvardin valtiotieteiden tohtori, joka perusti yksityisrahoitteisen tutkimussäätiön vuonna 1986.

Rick Doblin on tämä vekkuli nimeltään.

Mainitut kokeet toteutettiin tarkkaan valituilla, terveillä, muita aineita käyttämättömilä aikuisilla koehenkilöillä. Doblin lisää, että käyttäjien monesti hakeman "rauhan ja rakkauden" tunteen aine tarjoaa normaalisti pienillä annoksilla.

Hän kannattaa Kendallin ehdotusta, mutta lisää, että tosimaailmassa käytännön toteutus on haastavaa. "Sekä kieltolaissa että laillisissa markkinoissa on ongelmansa. Laittomuuden aiheuttamat ongelmat vain ovat suurempia."

Kendallin ehdotus haittojen vähentämiseen tähtäävästä lähestymistavasta hankaa pitkään käytössä ollutta huumausainelainsäädäntöä vastaan. Kanada kriminalisoi MDMA:n vuonna 1976, Yhdysvallat puolestaan vuonna 1985. Hiljattain sen vaarallisuusluokitusta Kanadassa nostettiin hallituksen uuden ohjelman myötä. Kendallin mukaan lainsäädäntö ei perustu farmakologiseen, toksikologiseen tai taloudelliseen analyysiin, "eikä edes laadukkaaseen analyysiin siitä, mikä estää ihmisiä käyttämästä päihdeaineita."

Lääketieteellisen aikakauslehti The Lancetin vuonna 2010 julkaisemassa analyysissä (ks. tästä kriittinen analyysi kyseisestä analyysistä ja siihen liittyvästä medianäkyvyydestä) MDMA sijoittui 20 hermostoon vaikuttavan aineen listauksessa sijalle 17 – sitä vaarallisemmiksi luokiteltiin mm. alkoholi, heroiini, kokaiini, tupakka, kannabis ja steroidit. Tutkimusta johti professori David Nutt, brittihallinnon entinen ylimmäinen huumausaineneuvonantaja, joka pyysi aineiden haittoihin erikoistuneita asiantuntijoita arvioimaan sekä laillisten että laittomien aineiden haittoja 16 eri ominaisuuden kannalta, kattaen niin yksilölliset kuin yhteiskunnallisetkin haitat.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että useimpien aineiden laillisella asemalla on hyvin vähän yhteyttä aineen haittoihin.

Kanadan terveysministeriö hyväksyi protokollan Vancouverissa toteutettavaan tutkimukseen MDMA:sta traumaperäisen stressioireyhtymän hoidossa. Tutkimuksen toteutusta on kuitenkin hidastanut aineen maahantuontiin ja säilyttämiseen liittyvät lupa-asiat.

* Alkuperäisestä artikkelista: "He does not advocate promoting the drug for recreational use." Mitäköhän tällä nyt sitten oikeastaan on tarkoitettu? Eikö aineen tuominen kauppojen hyllyille alkoholin lailla mahdollista viihdekäyttöä? Vai tarkoittaako herra vain sanoa, ettei sinänsä kehota ketään päihtymään? [Lisäys: tarkennusta täältä.]

Myös Suomen mediassa uutisoidaan aiheesta: YLE: Kanadalaislääkäri kannattaa ekstaasin sääntelyä

Ekstaasia ja happoa reseptillä, nopeammin kuin uskoisikaan

Alkuperäinen artikkeli Alternetin Why perscription Ecstasy or LSD could happen sooner than you think.

Jotkut kärsivät lapsuudessa tapahtuneen kaltoinkohtelun seurauksena traumaperäisestä stressihäiriöstä, joka aiheuttaa paniikkia aina kun joku huutaa - vaikka vain TV:ssäkin. Toisilla raju onnettomuus on synnyttänyt rampauttavaa ahdistusta ja kroonista kipua. Entä jos tällaisia tuskia olisi mahdollista helpottaa - tai jopa parantaa - psilosybiinireseptillä? Ekstaasireseptillä? LSD-reseptillä?

taikapillerit ovat tulossa takaisin muotiin

Mikäli kasvava tutkijoiden joukko onnistuu tavoitteessaan, tuollaiset reseptilääkkeet saattavat ilmestyä saataville kymmenessä vuodessa. Psykedeelien lääketieteellisiä hyötyjä kartoittavan tutkimuksen määrä on nousussa. Huhtikuinen aihetta käsitellyt konferenssi Kentin yliopistolla Iso-Britanniassa tarjosi luentoja esimerkiksi otsikoilla "Ketamiinipsykoterapia" ja "Ayahuasca nykymaailmassa".

Tämän aallon harjaa johtaa Bostonin MAPS-säätiö (Monitieteellinen psykedeelitutkimusyhdistys), jonka johtaja Rick Doblin oli yksi mainitun konferenssin puhujista. MAPS on tehnyt kansainvälistä tutkimustyötä jo 15 vuoden ajan. Tehtyjen kokeiden tulosten perusteella LSD ja psilosybiini ovat tehokkaita työkaluja masennuksen ja ahdistuksen hoitoon ja auttavat tulemaan toimeen kipujen kanssa, ja MDMA (ekstaasi) puolestaan auttaa käsittelemään pelkoa. Israelin terveysministeriö hyväksyi tänä keväänä MAPSin uuden tutkimuksen, jossa MDMA:ta käytetään traumaperäisen stressihäiriön (PTSD) hoitoon.

"Aika on puolellamme", Doblin toteaa. "Maailma on täynnä suurten ikäluokkien edustajia jotka odottavat innolla psykedeelistä eläkettä ja psykedeelistä saattohoitoa. Monilla heistä oli nuorena hyödyllisiä kokemuksia psykedeelien parissa, mutta psykedeelit jäivät perheen ja uran myötä. Näinä päivinä noiden kokemusten arvo on kuitenkin alkanut muistua monella mieleen, ja he kaipaavat uutta kosketusta asiaan."

Kyse ei kuitenkaan ole ilmaista kuosia havittelevista entisistä hipeistä. Ennemminkin kyse on psykedeelien tuomisesta valtavirtaan. Tähän MAPS pyrkii "keskittymällä lääketieteellisiin käyttötapoihin, joka meidän kulttuurissamme on todennäköisin keino luoda psykedeelien käytölle laillista viitekehystä, johtuen kulttuurimme rakkaussuhteesta lääketieteeseen. Laboratorioiden uusimpia hedelmiä kohtaan kohdistuu loputtomasti kiinnostusta."

Kyse ei ole rahasta. Psykedeelien valmistus on lähestulkoon ilmaista, "koska kyseessä ei ole päivästä toiseen loppuelämän ajan käytettävät aineet". Sen sijaan kyse on uusimman teknologian hyödyntämisestä, tavoitteena todistaa väite jota jo miljoonat ihmiset ympäri maailman ovat toistaneet tuhansien vuosien ajan: Tämä kama toimii.

1970-luvun alun teini-ikäisenä Doblin koki omakohtaisesti psykedeelien merkityksen taiteen, henkisyyden ja psykologian työkaluina, "kunnes koko homma levisi käsiin."

Vitun hipit.

"Psykedeelejä käyttäville sattui vahinkoja ja he toimivat typerästi, päätyen pahimmillaan hautaan tai antenniosastolle. Kourallinen näkyviä henkilöitä toitotti äärimmäisen idealistisia mutta epäkäytännöllisiä näkemyksiään - puutteellisen kärsivällisyyden siivittämänä. Timothy Learyn kaltaiset ihmiset lupailivat liikoja, väittäen psykedeelien käytön tekevän ihmisestä muita valaistuneemman ja paremman. Yksi tuon aikakauden suurimmista virheistä oli Learyn slogan "Turn on, tune in, drop out".

Richard Nixonin mukaan Leary oli Amerikan vaarallisin mies. Takapotku oli väistämätön. Huumesota oli väistämätön.

"Valtio vastasi omilla liioitelluilla väitteillänsä, joiden mukaan näitä päihteitä käyttävät synnyttävät epämuodostuneita lapsia ja tuhoavat aivosolunsa. Nykypäivänä näiden väitteiden perättömyys on jo osoitettu, mutta tuolloin kulttuurit törmäsivät rajusti yhteen. Oli kuin koko yhteiskuntamme olisi sysäytynyt paskalle tripille."

Tutkimustyö tekee onneksi tehtävänsä. Modernin teknologian mahdollistama aivokuvaus osoittaa psilosybiinin rajoittavan aistimuksia säätelevien aivojen osien verenkiertoa. Verenkierron rajoittaminen tarkoittaa säätelyn vähentymistä. Doblinin mukaan havaintokyvyn herkistyminen psilosybinoiduissa aivoissa voi auttaa PTSD-potilaita uudelleenohjelmoimaan pelkoreaktioitaan. Nykypäivän teknologian avulla on saatu myös uudenlaisia näkökulmia LSD:n egoa hälventävään "katarsisvaikutukseen". Ekstaasin kemiallisissa vaikutuksissa puolestaan on kyse siitä, että MDMA hillitsee pelosta vastaavan mantelitumakkeen verenkiertoa ja toisaalta lisää verenkiertoa etuaivolohkossa, joka vastaa kyvystämme jäsennellä asioita.

"MDMA lieventää pelon vaikutusta", Doblin selittää. Tuolloin PTSD-potilaiden on helpompi muistaa ja käsitellä uudelleen pitkän ajan kuluessa hautautuneita traumojaan. MDMA:n avulla "tällaisten muistojen pintaannouseminen ei johda välittömään pelkotilaan". Esimerkkitapauksessa ihminen on johtunut punahattuisen pesäpallomailamiehen hyökkäyksen kohteeksi. "MDMA:n vaikutuksen alaisena hermoyhteydet pesäpallomailojen, punaisten hattujen ja pelon välillä vaimentuvat." MDMA:n aktivoimassa etuaivolohkossa tapahtuva asioiden uudelleenjäsentely saa aiemmin pelkoja laukaisseet muistot menettämään tehoaan - toisinaan lopullisesti.

"MDMA:n vaikutuksen alaisena ihmiset voivat tehdä emotionaalisia muutoksia jotka säilyvät vaikutuksen mentyä ohi." MDMA:n vaikutuksen alaisena "ihmiset toimivat hetken aikaa huomattavasti sulavammin, ja osa tuosta sulavuudesta kantaa myös vaikutuksen hälvettyä. Kokemuksesta tarttuu mukaan paljon aineistoa myöhemmin käsiteltäväksi ja omaksuttavaksi".

Tämä ei tarkoita, että muutama kerta reiveissä aiheuttaisi ihmeparantumisen. Yksi psykedeelilääketiedeliikehdinnän avainteemoista on lääkinnällisyys. Näin vahvojen ja pitkävaikutteisten aineiden kliinisen käytön on Doblinin mukaan tapahduttava "turvallisessa, kannustavassa, hallitussa ympäristössä", ammattitaitoisten ihmisten valvomana.

Eräässä ahdistuksen hoitoon keskittyneessä MAPSin tutkimuksessa toteutettiin 10 tunnin pituisia LSD-sessioita. Psykiatrin ja sairaanhoitajan ohjaamat potilaat makasivat silmät suljettuina, tarkoitusta varten valitsemaansa musiikkia kuunnellen. MAPSin esitteen mukaan potilaita kannustetaan "keskittymään itseensä, minäkäsitykseensä ja elämänhistoriaansa, tarkoituksena voimistaa LSD-terapiaan kytkeytyviä psykologisia oivalluksia". Toisinaan sairaanhoitaja ja psykiatri hyödyntävät "fyysistä kosketusta, esimerkiksi pitävät potilasta kädestä". Seuraavissa terapiaistunnoissa potilaat purkavat aiemman psykedeelikokemuksensa hedelmiä.

Doblinin mukaan onnistuneeseen psykedeeliterapiaistuntoon kuuluu usein "äärimmäisen keveyden hetkiä, ehkä iloa ja naurua. Kokemukset ovat kuin vuoristorata-ajeluita. Kauniiden muistojen esiinnousu saattaa antaa voimaa syventyä vaikeisiin muistoihin. Toisena hetkenä noustaan takaisin pinnalle, kunnes tunteja myöhemmin upotaan jälleen takaisin toisenlaisiin syvyyksiin."

Vanhan mallin terapiassa "analyytikon tehtävä oli ratkaista potilaan ongelmia ja tarjota tälle oivalluksia. Oivalluksista ei kuitenkaan ole hyötyä mikäli potilaalla ei ole niihin tunnetason yhteyttä." Psykedeelien etu on "emotionaalisen yhteyden välittömyys ja henkilökohtaisuus". Analyytikko voi auttaa käsittelemään kokemusta, mutta kyse on "itseen kohdistuvasta kokemuksesta - psykedeelin tehtävänä on tarjota ikkuna jonka lävitse on mahdollista kurkistaa itseensä."

"Näille aineille on tarvetta", sanoo Doblin, joka kollegoidensa lailla näkee psykedeelit voimakkaana vaihtoehtona SSRI-lääkkeille, ja kipuun liittyen myös opiaattipohjaisille lääkkeille. Mitä eroa on Zoloftin ja ekstaasin välillä? Laillinen asema. Toisin sanoen FDA, Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto. MAPS toimittaa tutkimustuloksensa tälle virastolle, jonka Doblin toivoo auttavan "tieteen asettamisessa politiikan edelle".

"Huumesodan suurin ongelma on kuvitelma siitä, että on hyviä ja pahoja aineita," vaikka kyse on itse asiassa "suhteesta käyttäjän ja aineen välillä, ja viitekehyksestä jossa ainetta käytetään".

Vastustajat voivat vedota esimerkiksi siihen, että koska MDMA on aine jolla esiintyy väärinkäyttöä, ja koska PTSD:stä kärsivillä on suuri riski aineiden väärinkäyttöön, heille ei tulisi antaa MDMA:ta. Kuitenkin, "PTSD:stä kärsivät ihmiset väärinkäyttävät aineita koska eivät ole kyenneet käsittelemään tuskallisia tunteitaan. He etsivät tilaa johon paeta kärsimyksiään." Jos tällaisia tunteita onnistutaan käsittelemään MDMA-terapian avulla, "tarve aineiden väärinkäyttöön vähentyy".

"Tahdomme selkeyttää sitä tosiasiaa, että väärinkäytettyjä aineita voidaan käyttää oikein. Ongelmana on, että valtiot ovat yhä niin tiiviisti naimisissa huumesodan kanssa." Tässä mielessä Bushin astuminen syrjään Obaman tieltä "ei juurikaan muuttanut asioita, toisin kuin toivoimme".

Tästä huolimatta Doblin ja kollegansa ennustavat, että psykedeelejä tulee kuluvan vuosikymmenen aikana olemaan tarjolla laillisina reseptilääkkeinä. "Yhteiskunnalle ja tiedemaailmalle on kyettävä osoittamaan, että näitä aineita on mahdollista käyttää tavoilla jotka luovat enemmän hyötyjä kuin haittoja."

Uudessa psykedeelitutkimuksen aallossa ei ole ilmennyt yhtäkään kuolemantapausta tai hulluksitulemista.

Toistaiseksi näyttää hyvältä.