Miksei psilosybiiniä ole vielä hyväksytty lailliseksi lääkeaineeksi?

Nyt kun psykedeelejä hyödyntävä tutkimus on alkanut Suomessakin nousta valokeilaan, on syytä vastata erääseen usein esitettävään kysymykseen.

Monesti kuulee ihmeteltävän, miksi psilosybiiniä ei ole jo hyväksytty lailliseksi lääkeaineeksi, vaikka sen potentiaalista puhutaan niin paljon. Vastaus on se, että lääketieteen näkökulmasta sen tehoa ei ole vielä todistettu: ennen kuin potentiaalinen lääkeaine voidaan tuoda markkinoille, sen on läpikäytävä ihmiskoehenkilöillä kolmivaiheinen tutkimusprosessi, ja psilosybiinin osalta ollaan julkaistu vasta toisen vaiheen tutkimustuloksia.

Tutkimusprosessin ensimmäisessä vaiheessa yhdistettä annetaan terveille koehenkilöille, tarkoituksena selvittää sopivaa annostusta. Toisessa vaiheessa yhdistettä annetaan hieman ensimmäistä ryhmää suuremmalle määrälle ihmisiä tietyn sairauden hoitoon. Kolmannessa vaiheessa tutkitaan, toistuvatko toisen vaiheen tulokset aiempaa suuremmalla koehenkilöryhmällä. Kolmannessa vaiheessa tutkimusta myös toteutetaan aiempaa useammassa tutkimuskeskuksessa.

Tämän kolmevaiheisen prosessin tarkoituksena on erottaa jyvät akanoista: Monet lääkeaineet vaikuttavat tutkimuksen alkuvaiheessa lupaavilta, mutta läheskään kaikki niistä eivät lopulta pääse läpi kolmannen vaiheen tiukemmasta siivilästä. Ilman tätä prosessia lääketieteelliseen käyttöön päätyisi huomattavasti nykyistä enemmän sellaisia lääkeaineita, jotka eivät teekään sitä mitä pitäisi, tai osoittautuvat jopa haitallisiksi. Seurantaa jatketaan vielä lääkekäytön hyväksymisen jälkeenkin: neljännessä vaiheessa saadun lisänäytön pohjalta jo aiemmin hyväksyttyjä lääkkeitä voidaan tarvittaessa vetää pois markkinoilta.

Tähänastisissa psilosybiinitutkimuksissa tutkittavien määrä on ollut varsin pieni. Kolmanteen vaiheeseen edettäessä myös käytettyjä tutkimusmenetelmiä tiukennetaan. Tässä vaiheessa ei ole vielä syytä puhua siitä, että psilosybiinin tehoa olisi lääketieteellisessä mielessä todistettu. Pikemminkin voidaan sanoa, että olemassaoleva näyttö on lupaavaa, ja antaa selvät perusteet lisätutkimukselle. Lähivuodet näyttävät, miten psilosybiini pärjää tarkemmassa syynissä.

Mutta psilosybiiniähän tutkittiin jo viime vuosisadan puolivälissä. Miksi sen tehoa ei selvitetty perinpohjaisesti jo silloin?

Tosiasia on, että politiikka tuli tutkimuksen tielle. Päteviä tieteellisiä syitä tutkimusten lopettamiselle ei ollut. Onneksi olemme kuitenkin tämän asian suhteen tulossa järkiimme.

--–-- - - - - - --–--

Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,

yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta. 

Lisätietoa tästä.

Kiitos!

--–-- - - - - - --–--

Hesari kirjoittaa ayahuascan potentiaalista masennuksen hoidossa

Helsingin sanomat haastatteli viime viikolla Helsingissä kahdessakin tapahtumassa luennoineita tutkijoita, jotka ovat työssään selvittäneet tiettyjen psykedeelien vaikutusmekanismeja ja niiden terapeuttista potentiaalia.

Sen lisäksi, että artikkelin otsikko on harhaanjohtava, siinä olisi voinut selkeämminkin tuoda esiin sitä, että yksittäiset tutkimustulokset perustuvat tässä vaiheessa vasta varhaisiin pienen otannan tutkimuksiin. Tulosten painoarvoa kuitenkin vahvistaa se, että myös muiden, hyvin samantapaisesti vaikuttavien psykedeelien osalta on samanlaisten käyttötarkoitusten suhteen olemassa vastaavaa, alustavaa näyttöä.

Kun puhutaan psykedeelien mahdollisesta tehosta masennuksen hoidossa, artikkelien kommenttiosioissa esiintyy usein eräs tyypillinen väärinkäsitys, joka on syytä korjata. Tämä väärinkäsitys ilmenee tuhahtelevissa kommenteissa, joiden sisältö on jotakuinkin "just joo, aivan samasta syystähän ihmiset kiskovat masennukseensa viinaa, ja jokainen kyllä tietää, mitä siitä seuraa".

Psykedeelien vaikutus masennukseen näyttää kuitenkin olevan päinvastainen kuin monien ns. nautintoaineiden: Alkoholin välittömät vaikutukset koetaan usein erittäin miellyttäviksi ja pahaa oloa lieventäviksi, mutta niitä seuraavat jälkivaikutukset todella ahdistaviksi ja epämiellyttäviksi. Psykedeelien välittömiin vaikutuksiin puolestaan kuuluu usein hyvinkin ahdistavia ja epämiellyttäviä hetkiä ja pahan olon voimistumista, joita kuitenkin näyttää parhaimmillaan seuraavan pidempiaikainen hyvinvoinnin lisääntyminen.

Tuo hyvinvoinnin lisääntyminen näyttää suorien aivokemiallisten vaikutusten lisäksi liittyvän siihen, että psykedeelit ikään kuin auttavat uudistamaan sellaisia urautuneita ajattelutottumuksia, joista irroittamisen masennuksesta tai riippuvuuksista kärsivät kokevat usein todella vaikeaksi. Niiden vaikutus tarjoaa eräänlaisen ikkunan, jonka kautta ihmisen on mahdollista miettiä elämänsä ongelmia totutusta poikkeavista perspektiiveistä ja löytää käytännön keinoja niiden korjaamiseen.

Kyse on tältä osin hyvin samanlaisista tavoitteista kuin perinteisemmissä psykoterapiamuodoissakin. On kuitenkin selvää, että tällainen vaikutus vaatii kokemukselle oikeanlaiset olosuhteet, koska väärissä olosuhteissa ajattelutottumukset saattavat uudistua myös haitalliseen suuntaan.

Siinä, missä alkoholi aiheuttaa himoa käyttää toistuvasti, voimakkaita psykedeelikokemuksia ei aineiston mukaan yleensä tee mieli kokea kovin pian uudelleen. Helsingin luennollaan toinen tutkijoista vertasi hyvissä puitteissa läpikäytyjä psykedeelisessioita rankkaan urheiluharjoitteeseen: rankkaa, mutta saattaa pidemmällä tähtäimellä olla sen arvoista.

--–-- - - - - - --–--

Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,

yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta. 

Lisätietoa tästä.

Kiitos!

--–-- - - - - - --–--

Helsingissä halutaan tutkia psilosybiinin tehoa masennuksen hoidossa

Huomenta Suomen tämänaamuisessa TV-haastattelussa Helsingin yliopiston psykiatrian professori Jesper Ekelund ja aivotutkija Mona Moisala, jotka ovat käynnistämässä tutkimusta, jonka tarkoituksena on selvittää, voiko psilosybiinistä olla hyötyä masennuksen hoidossa.

Masennuksesta kärsii Suomessakin satoja tuhansia ihmisiä, joten kyseessä on niin kansanterveydellisessä kuin taloudellisessakin mielessä valtava ongelma. Uusia, masennuksen syihin ja oireisiin nykyisiä hoitomuotoja kokonaisvaltaisemmin pureutuvia apukeinoja kaivataan kipeästi.

Moisala kuvaa aineen toimintamekanismeja: "Terveillä aikuisilla on tutkittu, mitä akuutisti tapahtuu aineen vaikutuksen alaisena aivoissa. Siellä tapahtuu aika paljon. Esimerkiksi, sellaiset aivoalueet, jotka eivät [tavallisesti] hirveästi kommunikoi, niiden välinen vuoropuhelu kasvaa. On ajateltu, että aivojen joustavuus, muovaantuvuuskyky, hetkellisesti lisääntyy, ja kontrolli ja koordinaatio ikään kuin löystyvät aivoissa. Tämä voi olla masennuksen kannalta todella hyvä asia, koska masennukseen usein liittyy jäykkiä ajattelumalleja, joista on vaikea päästä eroon, negatiivisia ajattelukierteitä."

Olemassaolevat tutkimustulokset ovat vasta alustavia, joten suomalaistutkijoilla on nyt erinomainen mahdollisuus tuoda lisävaloa tärkeään aiheeseen.

--–-- - - - - - --–--

Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä, 

yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta. 

Lisätietoa tästä.

Kiitos!

--–-- - - - - - --–--

MDMA-avusteiselle terapialle FDA:n läpimurtohoitoluokitus

Suomen kuvalehti julkaisi juuri asiallisen jutun MDMA-avusteista terapiaa käsittelevästä tutkimuksesta. MDMA sai Yhdysvalloissa hiljattain läpimurtohoitoluokituksen, joka annetaan Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkeviraston toimesta sellaisille hoitomuodoille, joilla nähdään olevan merkittävää potentiaalia toimia nykyisiä hoitomuotoja tehokkaammin. Luokitus tarkoittaa käytännössä lupaprosessin nopeuttamista, jotta hoitomuoto saataisiin mahdollisimman nopeasti potilaiden ulottuville.

On syytä huomata, että tämä ei tarkoita, että MDMA-terapian tehoa olisi vielä todistettu – tutkimusten kolmas vaihe on vasta alkamassa, ja luvat myönnetään vain, mikäli aiempien vaiheiden hyvät tulokset toistuvat. Toinen huomionarvoinen asia on, että vaikka artikkelista voikin saada sellaisen kuvan, MDMA ja ekstaasi eivät ole sama asia: vaikka ekstaasipillerit monesti sisältävätkin MDMA:ta, niissä voi yhtä hyvin olla jotain aivan muutakin. Lisäksi, satunnaisissa olosuhteissa käytetty MDMA ei tietenkään ole sama asia kuin MDMA-avusteinen terapia, jossa MDMA:ta hyödynnetään laajemman hoitoprosessin apuvälineenä.

Tutkimusta rahoittavan MAPSin edustaja kertoo artikkelissa, että neuvottelut Euroopan lääkevirasto EMA:n kanssa ovat käynnissä: tarkoituksena on selvittää, millaisilla edellytyksillä MDMA:sta voisi tulla hyväksytty lääkeaine myös Euroopan unionin alueella.

Artikkelissa haastatellaan myös viime talvessa perustetun, suomalaisen Psykedeelitutkimusyhdistys ry:n puheenjohtajaa. Järjestön tarkoituksena on edistää psykedeeleihin liittyvää tutkimusta ja asiallisen tiedon saatavuutta.

Big wheel keeps on turnin'.

--–-- - - - - - --–--

Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,

yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta. 

Lisätietoa tästä.

Kiitos!

--–-- - - - - - --–--

Miten käsitellä psykedeeliaiheita vastuullisesti?

Psykedeeliuutiset-blogin pitäjä Henry Vistbacka pohtii psykedeeliteemojen käsittelyn eettisiä ulottuvuuksia.

Eräs kysymys, jota mietin paljon kirjoittaessani psykedeeleihin liittyvästä tieteellisestä tutkimuksesta: Psykedeelien käyttöön liittyy niiden terapeuttisen potentiaalin lisäksi myös konkreettisia riskejä, jotka asiasta kiinnostuneiden on syytä tiedostaa ja ottaa tosissaan. Alustavat tulokset psykedeelien myönteisistä vaikutuksista terapeuttisessa ympäristössä eivät myöskään tarkoita, että vaikutukset olisivat myönteisiä missä tahansa ympäristössä. Miten kirjoittaa asiasta vastuullisesti – niin, että ymmärrys riskeistä oikeasti välittyy, mutta ilman, että sorruttaisiin ilmiön luonnetta vääristävään turhanpäiväiseen pelotteluun?

Mietin vaikkapa jotain teini-ikäistä, joka lukee uutisartikkelin, joka käsittelee positiiviseen sävyyn psykedeelien potentiaalia psykoterapeuttisen prosessin apuvälineinä, ja päätyy sen innostamana käyttämään psykedeelejä omin päin, puutteellisella valmistautumisella, huonoissa olosuhteissa, ilman asiaa ymmärtäviä kanssaihmisiä, jotka osaisivat tarjota tukea kokemusten jälkikäsittelyssä jne. Psykedeelien vaikutuksiin huonosti sopivissa puitteissa kokemukset saattavat pahimmillaan olla traumatisoivia tai johtaa harkitsemattomaan, potentiaalisen vaaralliseen käyttäytymiseen.

Kun tietää, että psykedeelien käytöllä vääränlaisessa kontekstissa voi olla haitallisia seurauksia, miten huomioida niiden potentiaalista puhuttaessa sitä, että asiaa paremmin tuntemattomat saattavat päätyä lukemansa pohjalta vääriin tai liian yksioikoisiin tulkintoihin, ja tehdä niiden perusteella epäterveellisiä ratkaisuja? Miten kirjoittaa riskeistä tavalla, joka koetaan uskottavaksi? Pelkkiin riskeihin keskittyminenhän ei tunnetusti toimi missään valistustyössä. Jos ei puhuta myös asian myönteisistä puolista, varoittavat viestit kaikuvat tyhjille korville.

Asiaa voisi verrata vaikkapa seksistä tai vuorikiipeilystä puhumiseen. Kummassakin on kyse aktiviteetista, joka voi antaa harjoittajalleen paljon, mutta johon liittyy myös merkittäviä riskejä. Nuo riskit ovat pääosin hallittavissa tai ainakin niihin on mahdollista varautua ja punnita, millaisissa tilanteissa kokee ne ottamisen arvoiseksi. Tämä kuitenkin vaatii, että riskit tiedostetaan ja niistä kommunikoidaan avoimesti, ja puhe riskeistä kytketään ymmärtävään puheeseen niistä hyväksi koetuista asioista, joita toiminnalla tavoitellaan. (Kirjoittamani laajahko katsaus psykedeelien riskeihin tässä Psykedeelisen sivistyksen liitto ry:n sivulta löytyvässä artikkelissa.)

Se, mihin olen näiden kysymysten äärellä päätynyt on, että koska psykedeeleistä joka tapauksessa kohkataan mediassa ja erilaisilla foorumeilla aktiivisesti ja usein vastuuttoman yksiulotteisesti (monesti sellaisten ihmisten toimesta, joiden perehtyneisyys aihepiiriin on vähäistä), voivat aihetta paremmin tuntevat tasapainottaa keskustelukenttää käsittelemällä sitä monipuolisesti ja kiihkottomasti. Tämän ajatuksen pohjalta pyrin puhumaan psykedeeleihin liittyvistä aiheista rehellisesti, kriittisesti ja rakentavasti, täydentäen parhaani mukaan niitä aukkoja, joita asiasta keskustellessa usein jätetään, ja korjaten ymmärrykseni pohjalta selkeän virheellisiä väitteitä tai käsityksiä. Nojaan kannanotoissani mahdollisimman paljon tutkimusaineistoon ja muuhun systemaattisesti muodostuneeseen tietämykseen. Käsittelen niin asian positiivisia kuin negatiivisiakin puolia tiedostaen, että pelkästään jompaan kumpaan keskittyminen olisi sekä epärehellistä että tehotonta kommunikaatiota.

Tiedostaen, että kyseessä on kasvavaa kiinnostusta keräävä aihepiiri, tavoitteenani on esittää niin selkokielisesti kuin osaan, millaisia näkökulmia on syytä ottaa huomioon ja tuntea, mikäli haluaa ymmärtää psykedeelien vaikutusta kokonaisvaltaisesti. Mitä enemmän näistä asioista julkisuudessa puhutaan, sitä tärkeämmältä tehtävältä tämä tuntuu.

Toivon, että asian tolkullinen käsittely vie fanaatikoilta työt.

--–-- - - - - - --–--

Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,

yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta. 

Lisätietoa tästä.

Kiitos!

--–-- - - - - - --–--