Psykedeeliuutiset: June 2017

Etelä-Amerikan perinteissä jo pitkään hyödynnetyn ayahuasca-keitoksen käyttösovelluksista on viime vuosikymmenten aikana alettu tehdä yhä enemmän tutkimusta[1][2]. Hiljattain julkaistu paperi[3] tarjoaa näyttöä, jonka mukaan ayahuascalla on käyttöarvoa surun käsittelyn apuvälineenä. Läheisen kuolemalla on tapana herättää haastavia tunteita ja ajatusprosesseja, joiden jatkuessa normaalia pidempään ja vaikeampana voidaan puhua pitkittyneen surun häiriöstä. Tällaisen surun käsittelyssä hyödynnetyistä menetelmistä on verrattain vähän empiiristä näyttöä.

Yksi suremisen keskeisimmistä tarkoituksista on esimerkiksi läheisen kuoleman tapauksessa asian jäsentäminen tavalla, joka mahdollistaa tapahtuneiden asioiden ja kuolleeseen liittyvien muistojen hyväksymisen ja kytkeytymisen eheään elämäntarinaan. Välittömästi kuoleman jälkeen tapahtuvaa terapiaa on pyritty välttämään, koska se saattaa häiritä asian luontaista käsittelyä. Pidempään jatkuessaan surutyöhön voi kuitenkin olla tarpeellista saada tukea. Vahvinta näyttöä surun käsittelyn menetelmistä on vertaistukiryhmien osalta[4]. Ihmiset kuitenkin reagoivat surua herättäviin tapahtumiin monin tavoin, ja monille vertaistukiryhmätkään eivät tarjoa apua, esimerkiksi siksi, että ryhmien toimintaan osallistuminen koetaan emotionaalisesti vaikeaksi, tai koska omia tunteita tai kokemuksia ei yksinkertaisesti haluta jakaa muille. On paljon ihmisiä, jotka kaipaisivat uudenlaisia keinoja surunsa käsittelyyn.

Kuva: Connections, Lesley Oldaker

Tutkimuksen lähestymistavoista

Tämä kyselymuodossa toteutettu poikkileikkaustutkimus kohdistui ihmisiin, jotka olivat menettäneet lähiomaisensa viimeisten 5 vuoden aikana. Puolet osallistuneista käsitteli suruaan vertaistukiryhmien, puolet taas ayahuascan avulla. Tutkimusryhmästä rajattiin pois ne, joilla ei ollut erityisen voimakkaita tunteita menetykseensä liittyen. Lopullisessa otannassa oli mukana 30 henkilöä kummastakin ryhmästä.

Kummassakin ryhmässä koehenkilöiden keski-ikä oli hieman yli neljänkymmenen, ja he olivat koulutukseltaan, sukupuoleltaan ja uskonnoltaan vertailukelpoisia (valtaosa osallistujista oli ateisteja). Ayahuasca-ryhmän jäsenet olivat osallistuneet keskimäärin kuuteen ayahuasca-sessioon. Kumpikin ryhmä koki hyötyneensä, mutta ayahuascaryhmän kokemat hyödyt olivat selkeästi merkittävämpiä. Näitä hyötyjä mitattiin liittyen riivaaviin ajatuksiin ja muistoihin, itseen ja muihin kohdistuvaan anteeksiantoon, minäkuvaan, elämänhistorian jäsentymiseen, elämän mielekkyyteen sekä elämän ja kuoleman transendentaalisten ulottuvuuksien integrointiin.

Ayahuascaa juoneiden vastauksia kerättiin sekä monivalintakysymysten että avointen kysymysten muodossa. Erityisesti jälkimmäisten kautta hahmottui, mitkä olivat heidän kokemustensa keskeisimpiä tekijöitä. Moni koki merkittävää tunnemaailman vapautumista: itkua, syvää iloa ja onnellisuutta. Osa kävi läpi voimakasta surua ja kärsimystä. Muutama kertoi aiemmin vältelleensä tunteitaan, ja päätyneensä sitten kohtaamaan niitä ayahuascan vaikutuksen alaisena. Ihmiset saivat uudenlaisia perspektiivejä ja aiempaa syvemmän kosketuksen läheisensä kuolemaan, ja kuvasivat tapahtuneeseen liittyvien merkitysten jäsentyneen elämässään uudella tavalla. Moni kertoi kokeneensa syvää, edesmenneen ihmisen elämän olosuhteisiin ja tämän tunnemaailmaan liittyvää empatiaa, ja kyenneensä uudenlaisella tavalla samaistumaan heidän kärsimyksiinsä ja haasteisiinsa, ja tämän pohjalta myös antamaan anteeksi heidän elämänsä aikana tekemiään, satuttavia asioita. Yksi koehenkilöistä kertoi kyenneensä antamaan veljelleen anteeksi tämän itsemurhan, sekä itselleen kyvyttömyytensä estää tätä. Useat koehenkilöistä kertoivat myös kyenneensä havainnoimaan itseään ja roolejaan muiden silmin ja löytäneensä itsestään uusia puolia.

Muutoksia sisäisessä tarinassa ja suhteessa maailmaan

Ayahuascan vaikutuksille on tyypillistä, että ihmiset näkevät etenkin suljetuin silmin voimakkaita näkyjä – usein omaan elämänhistoriaansa ja -kokemukseensa liittyviä tarinallisia tai metaforisia visioita. Neurologisella tasolla tämä ilmiö liittyy siihen, että ayahuasca (kuten psykedeelit ylipäänsäkin) aktivoivat aivojen näköalueita ainutlaatuisella tavalla[5][a]; kyse ei tyypillisesti ole hallusinaatioista tai harhanäyistä siten kuin ne perinteisesti käsitetään, vaan voisi sanoa, että kyseisessä tajunnantilassa ihmisten ajatus- ja kokemusmaailma jäsentyy tavanomaista enemmän visuaalisesti. Tutkimuspaperissa lainataan kahden vastaajan kuvausta näyistään, joissa he kohtaavat jonkinlaisen arkkityyppisen hahmon, joka ottaa kantaakseen heidän kärsimyksensä. Toinen vastaajista kertoo voimakkaiden, pitkään jatkuneiden fyysisten kipujen hellittäneen session jälkeen. Tällaisten kokemusten terapeuttiset mekanismit ovat toistaiseksi paljolti hämärän peitossa, mutta tämänkaltaiset kuvaukset ovat psykedeelien vaikutuksille varsin tyypillisiä.

Vastaajilla esiintyi myös aiemmin tapahtuneiden asioiden kokemista uudelleen tavalla, joka usein poikkesi alkuperäisen kokemuksen perspektiivistä. Tämän myötä he löysivät alkuperäisistä kokemuksistaan uudenlaisia merkityksiä. Tyypillisiä olivat myös kokemukset kohtaamisesta ja kommunikaatiosta kuolleen kanssa: ihmiset kertoivat olleensa suoraan tekemisissä edesmenneen läheisensä läsnäolon, olemuksen, sielun tai energian kanssa. Tutkimuksessa ei oteta kantaa tällaisten kokemusten objektiiviseen ulottuvuuteen – millaisin tavoin niitä sitten halutaankin selittää, ne joka tapauksessa näyttävät auttavan kokijaansa käsittelemään elämälleen keskeisiä kysymyksiä.

Koehenkilöt kuvasivat ayahuascan auttaneen hyväksymään rakkaansa menettämisen osana prosessia, luonnollisena tai elämän kiertokulkuun kuuluvana asiana, ja kertoivat kokemuksen herättäneen syvää rauhallisuutta, ymmärrystä ja kiitollisuutta. Moni sanoi alkaneensa mieltää edesmenneen opettajana tai oppaana. Kokijan uskomuksista riippuen esiintyi myös kokemuksia siitä, että kuolleella on kaikki hyvin; tällaisen kokemuksen terapeuttiset vaikutukset ulottuivat myös niihin, jotka uskoivat kohtaamisen kuolleen kanssa olleen sisäinen, täysin subjektiivinen kokemus. Tyypillisiä olivat myös kokemukset siitä, ettei kaikki pääty kuolemaan ja kuulumisesta johonkin itseä suurempaan. Niinikään vastaajat kuvasivat kokemustensa lisänneen heidän katsomustensa myönteisyyttä, kokemaansa yhteyttä muuhun maailmaan, luovuuttaan ja itsevarmuuttaan sekä kykyään arvostaa ihmissuhteitaan.

Koehenkilöiden esiinnostamien asioiden on muissakin tutkimuksissa todettu olevan juuri niitä, jotka auttavat käsittelemään surua rakentavilla, parantavilla tavoilla[6]. Keskeistä näyttää olevan sellaisten ulottuvuuksien löytäminen kivuliaista asioista, joiden kautta on mahdollista oppia ja kasvaa, ja koettujen asioiden käsittely tavalla, joka kytkee ne myönteisesti kokijan elämää kokonaisuudessaan koskevaan sisäiseen narratiiviin. Intensiivisten, vaikeiden tunteiden läpikäyminen ayahuascan vaikutusten alaisena oli tärkeä tekijä tapahtuneiden asioiden emotionaalisessa ja älyllisessä hyväksymisessä, ja tämä käy yksiin myös muun surun ja vaikeiden kokemusten käsittelyn menetelmiä käsittelevän aineiston kanssa. Keskeistä näyttää olevan myös se, että oman elämäntarinan uudelleenjäsentäminen voi auttaa kokemuksen traumaattisten ulottuvuuksien jähmettymistä liian kiinteäksi, määritteleväksi osaksi omaa identiteettiä.

Tutkimuksessa nostetaan esille, että ehkä kaikkein keskeisin terapeuttinen vaikutus ayahuascakokemuksissa syntyy kokemuksista, joissa sureva kohtaa kuolleen esimerkiksi mielikuvien tai dialogin muodossa. Monilla krooniseksi muodostunutta surua leimaa kokemus keskenjääneistä asioista kuolleen kanssa tai siitä, ettei ollut aikaa hyvästellä kunnolla. Tällaisten asioiden käsittelemiseksi esimerkiksi kognitiivis-behavioraalisen terapian protokollissa on hyödynnetty kuvitteellisia psykoterapeuttisia dialogeja edesmenneen kanssa. Myös kuolleille kirjoitettuja kirjeitä ja "tyhjän tuolin tekniikkaa" on hyödynnetty.

Olennaisena huomiona on, että parhaimmillaan surun kohtaamiseen ja kokemusten integrointiin tähtäävät tekniikat ovat enemmän kuin vain selviytymistä tapahtuneista asioista: parhaimmillaan ne näyttävät kokonaisuudessaan parantavan kokijansa elämänlaatua[7].

Kuva: Dead Head, Janelle Rainer

Loppuhuomioita

Tutkimuksessa muistutetaan, ettei ayahuascan käyttö ole vailla riskejä. Kokemusten integroimiselle olennaisen teoreettisen mallin tai muun tukevan maailmankuvan puute voi edesauttaa kokemuksia seuraavia kriisejä[8], ja huonoissa olosuhteissa kokemukset voivat olla syvästi traumaattisia. Lisäksi tarvittaisiin lisää tutkimustietoa ayahuascan mahdollisesta yhteensopimattomuudesta tiettyjen mielenterveyden ongelmien kanssa. Ja edelleen, ayahuasca myös nostaa verenpainetta[9], mikä voi olla vaarallista erityisesti sydän- ja verisuonisairauksista kärsiville. Paperissa kuitenkin todetaan, että mikäli nämä riskit huomioidaan asianmukaisesti, ayahuascalla voi olla paljonkin potentiaalia surun käsittelyn terapeuttisena työkaluna.

Kuten on asian laita useimpien psykedeelejä käsittelevien tuoreiden tutkimusten kanssa, tämänkin tutkimuksen otanta on pieni (30+30), eikä yksin sen pohjalta voi vielä tehdä laajamittaisia johtopäätöksiä. Paperissa muistutetaan, että retrospektiivisenä poikkileikkaustutkimuksena tutkimuksen pohjalta ei voi tehdä suoria johtopäätöksiä syy- ja seuraussuhteista, ja peräänkuulutetaan tulevia pitkittäistutkimuksia, jotka voisivat auttaa hahmottamaan, missä määrin tämän tutkimuksen tulokset ovat yleistettävissä laajempaan populaatioon. Ayahuasca- ja verrokkiryhmän ominaisuuksissa oli myös tiettyjä tilastollisia eroja liittyen esimerkiksi suremisen kohteena olevien ihmisten kuolinsyihin. Tulevissa tutkimuksissa nämä tekijät olisi syytä pyrkiä eliminoimaan. Niinikään huomioidaan, että tutkimuksen otanta on itsevalikoitunut, minkä seurauksena vastaajiksi on todennäköisesti valikoitunut vain niitä, joiden positiiviset kokemukset ovat motivoineet heitä osallistumaan (mitä käsitellään myös allaolevalla videolla).

Ylläolevat varaukset huomioonottaenkin tutkimuksen havainnot ovat merkittäviä, ja hyvin samansuuntaisia muiden aihepiiriä käsittelevien tulosten kanssa. Aihepiiriä käsittelevää tutkimusta on perusteltua tehdä lisää, ja paperin kirjoittajat ovatkin jo jatkaneet laajemman jatkotutkimuksen pariin. Tutkimuksen ensimmäinen kirjoittaja Debora González kertoo tästä huhtikuisessa Psychedelic Science 2017 -tapahtumassa pitämällään luennolla, jolla hän myös artikuloi tärkeän huomion: Yhteiskuntamme on viime aikoina yhä enemmän luopunut uskonnosta, ja sen mukana uskontoon perinteisesti liittyneistä tavoista ja rituaaleista. Myös uskonnottomat ihmiset kuitenkin kaipaavat keinoja ja väyliä, joiden kautta käsitellä kuolemaan liittyviä asioita. Heillä ei kuitenkaan juurikaan ole temppeleitä, joissa itkeä ja rukoilla rakkaimpiensa vuoksi, pyhiä paikkoja joissa kunnioittaa menneitä sukupolvia, eikä myöskään seremonioita tai sakramentteja, jotka voisivat auttaa muodostamaan yhteyttä asioihin, jotka ovat tärkeitä kuoleman kanssa elämiselle. Luennollaan Gonzalez ehdottaa, että tämä tutkimus voisi olla pieni askel eheämmän kuolemasuhteen omaavan kulttuurin suuntaan.

--–-- - - - - - --–--

Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,
yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta. Lisätietoa tästä.

Kiitos!

--–-- - - - - - --–--

Tutkimusviitteet:

[1] The current state of research on ayahuasca: A systematic review of human studies assessing psychiatric symptoms, neuropsychological functioning, and neuroimaging, dos Santos et al. (2016). DOI: 10.1177/0269881116652578

[2] The Therapeutic Potentials of Ayahuasca: Possible Effects against Various Diseases of Civilization, Frecska et al. (2016). DOI: 10.3389/fphar.2016.00035

[3] Potential Use of Ayahuasca in Grief Therapy, González et al. (2017). DOI: 10.1177/0030222817710879

[4] Helpful and unhelpful responses after suicide: Experiences of bereaved family members, Peters et al. (2016). DOI: 10.1111/inm.12224

[5] Seeing with the eyes shut: Neural basis of enhanced imagery following ayahuasca ingestion, de Auraujo et al. (2011). DOI: 10.1002/hbm.21381

[6] Scott and White Grief Study--phase 2: toward an adaptive model of grief, Gamino et al. (2000). DOI: 10.1080/07481180050132820

[7] Posttraumatic Growth: Conceptual Foundations and Empirical Evidence, Tedeschi & Calhoun (2004). DOI: 10.1207/s15327965pli1501_01

[8] Ayahuasca and Spiritual Crisis: Liminality as Space for Personal Growth, Lewis (2008). DOI: 10.1111/j.1556-3537.2008.00006.x

[9] Human Pharmacology of Ayahuasca: Subjective and Cardiovascular Effects, Monoamine Metabolite Excretion, and Pharmacokinetics, Riba et al (2003). DOI: 10.1124/jpet.103.049882