Psykedeelejä koskevaa tutkimusta tarvitaan lisää – paljon ja pian

Psykedeelien vaikutukset ovat olleet viime viikkojen aikana paljon esillä Suomen mediassa. Tämä on yksi osoitus siitä, että yhä useammat ihmiset ovat kiinnostuneita psykedeelien vaikutuksista. MTV:n tuoreessa artikkelissa haastatellun, kuolemanpelkoaan psilosybiinisienillä käsitelleen Hannun tarina ei psykedeelejä käyttäneiden keskuudessa ole mitenkään tavaton, eikä varmasti tule jäämään ainoaksi lajissaan. Nyt jos koskaan tarvitaan paljon metodologisesti huolellisesti suunniteltua, tarkasti toteutettua tutkimusta, joka auttaa kartuttamaan aihepiiriä koskevaa ymmärrystä, ja tarjoaa julkiselle keskustelulle empiiristä pohjaa.

Psykedeelit ilmaantuivat länsimaisen kulttuurin valtavirtaan ensimmäistä kertaa viime vuosisadan puolivälissä. Niiden potentiaalia mielenterveysongelmien hoidon ja mielen ymmärtämisen apuvälineinä tutkittiin paljon, minkä lisäksi niitä alettiin käyttää myös lääketieteellisten kontekstien ulkopuolella. Sen lisäksi, ettei kaikki tuon ajan tutkimus ollut metodologisesti ja eettisesti kestävällä pohjalla, myös psykedeelien ei-kliiniseen käyttöön liittyi tiettyjä merkittäviä ongelmia, jotka liittyivät olennaisilta osin siihen, ettei niiden vaikutuksia kovinkaan hyvin ymmärretty, eikä psykedeelikokemuksia läheskään aina osattu integroida arkielämään. Siinä missä psykedeelejä oli monissa kulttuureissa käytetty jo tuhansien vuosien ajan, ja niiden käytölle oli kyseisissä kulttuureissa selkeät raamit ja puitteet, jotka mahdollistivat niiden hyödyntämisen yhteisön hyvinvointia lisäävällä tavalla, meille kyseessä oli täysin uudenlainen ilmiö. Tieto aineiden riskeistä ja siitä, millaisiin tilanteisiin niiden käyttö soveltuu, oli hyvin puutteellista – eikä ole syytä olettaa, että asiaa koskeva tietämys olisi edelleenkään levinnyt yhtä laajalle kuin psykedeelien käyttö.

Kun huonosti valmisteltu tai muuten vain olosuhteiltaan riskialtis käyttö 60-luvun edetessä jatkoi lisääntymistään, tehtiin suuri virhe: sen lisäksi, että psykedeelien käyttö säädettiin rangaistavaksi teoksi (sen sijaan, että niiden kanssa ongelmia kohdanneita olisi pyritty auttamaan ja tukemaan), myös niitä koskevat tutkimukset keskeytettiin. Tutkimusten keskeyttämisen viisautta voi hahmottaa miettimällä, miltä kuulostaisi ajatus siitä, että alkoholin käytön lisääntymiseen reagoitaisiin lopettamalla alkoholin vaikutuksia koskeva tutkimustyö, tai siitä, että minkä tahansa lupaavan lääkkeen tutkiminen lopetettaisiin vain siksi, että lääkkeellä on myös väärinkäyttöpotentiaalia.

Sen lisäksi, että tutkimusta olisi ollut syytä jatkaa psykedeelien lääketieteellisen potentiaalin perinpohjaiseksi kartoittamiseksi, tutkimuksen jatkaminen olisi ollut tärkeää myös siksi, että myös lääketieteellisten kontekstien ulkopuolella tapahtuva käyttö kosketti niin suurta väestönosaa. Tutkimusten lopettamisen sijaan tuolloin olisi tarvittu parasta mahdollista tietoa siitä, miten psykedeelit vaikuttavat, millaisia ovat niiden riskit, ja miten noita riskejä on mahdollista minimoida niin yksilö- kuin väestötasollakin. Kun riskeistä olisi oltu paremmin perillä, olisi ollut helpompi muodostaa kuvaa myös siitä, millaisissa olosuhteissa psykedeelejä on mahdollista hyödyntää rakentavalla ja kestävällä tavalla.

Kun aihepiiriä koskeva julkinen keskustelu lisääntyy, tullaan väistämättä näkemään myös puheenvuoroja, joissa psykedeeleistä maalaillaan kuvaa täysin riskittöminä, kaikki vaivat poistavina ihmelääkkeinä. Tällaiselle, monesti hyväuskoisuuteen mutta toisinaan myös tarkoitushakuiseen vääristelyyn pohjaavalle hehkutukselle tarvitaan vastapainoksi sellaista tietoa, joka pohjaa psykedeelien mekanismien ja vaikutusten systemaattiseen arviointiin.

Hyödyllistä tietoa voidaan kartuttaa kliinisten tutkimusten lisäksi esimerkiksi populaatiotutkimuksilla, jotka kartoittavat psykedeelien käyttömääriä sekä korrelaatioita niiden käytön ja erilaisten muuttujien välillä. Myöskään psykedeelejä omin päin käyttäneiden tuottamaa tai esimerkiksi erilaisten traditioiden puitteissa muodostunutta tietoa ei ole syytä sivuuttaa, vaan sitäkin on syytä kuunnella ja pyrkiä järjestelmällisesti arvioimaan, mitkä näkemykset kestävät kriittisen tarkastelun.

Tästä päästäänkin taas kerran jo eräänlaiseksi Psykedeeliuutisten mantraksi muodostuneen toteamuksen äärelle: Lisätutkimusta tarvitaan. Paljon. Ja pian.

--–-- - - - - - --–--

Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,

yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta. 

Lisätietoa tästä.

Kiitos!

--–-- - - - - - --–--

Sarjoittaisen päänsäryn psykedeeliavusteisesta hoidosta

Uusi ruotsalaistutkimus (ilmaiseksi tästä) kartoittaa internet-aineiston kautta yhtenä kivuliaimmista tunnetuimmista sairauksista pidetyn sarjoittaisen päänsäryn psykedeeliavusteista itsehoitoa. Rajuutensa vuoksi myös itsemurhapäänsärkynä tunnettu sairaus aiheuttaa säännöllisiä, usein tarkasti tiettyyn aikaan toistuvia päänsärkykohtauksia. Anekdoottien mukaan psykedeelit jostain syystä katkovat monilla potilailla kohtaukset ja usein myös kohtaussarjat kokonaan. Tämän taustalla olevia mekanismeja ei tunneta.

Osalla käypä hoito -suositusten mukaiset hoitomenetelmät toimivat, mutta moni sairaudesta kärsivä kertoo, ettei mikään laillisesti tarjolla oleva hoitomuoto ole auttanut. Oireyhtymästä kärsivien kuvauksia LSD:n ja psilosybiinin kaltaisten tryptamiinipsykedeelien tehosta sairauden hoidossa on olemassa satamäärin, mutta kliinistä tutkimusnäyttöä aihepiiristä ei toistaiseksi ole olemassa.

Lääkärin etiikan näkökulmasta tilannetta voidaan pitää aika hätkähdyttävänä: Lääkäreillä ei ole tarjota osalle tästä äärimmäisen tuskallisesta sairaudesta kärsivistä mitään tehokasta apua, mutta samanaikaisesti anekdotaalinen aineisto antaa hyviä syitä ajatella, että tällä hetkellä laiton hoitokeino näyttäisi tehoavan ainakin osalle potilaspopulaatiosta.

Käytännössä laittomuudesta seuraa, että monet potilaista eivät mahdollisten seuraamusten pelossa uskalla keskustella itsehoidostaan terveydenhuollon ammattilaisten kanssa, ja jäävät siksi vaille riittävää tukea. Tämän kantajansa toimintakyvyn usein täysin lamauttavan sairauden itsehoito laittomilla psykedeeleillä on johtanut myös esimerkiksi uhkauksiin lasten huostaanotosta. Potilaat ovat kertoneet neurologiensa kanssa käymistään keskusteluista, joissa on käynyt ilmi, että monet ammattilaiset tietävät psykedeelien potentiaalista sarjoittaisen päänsäryn hoidossa, mutta eivät virkansa puolesta tietenkään voi suositella laitonta hoitomuotoa. Koska riittävää tieteellistä näyttöä ei ole, lääketieteen ammattilaisten kädet ovat sidotut.

Inhimillisestä näkökulmasta on selvää, että tarpeeksi rajun sairauden kynsissä ihminen tekee mitä tahansa voidakseen elää normaalia, oireetonta elämää. Ihmisen ei pitäisi joutua pelkäämään rangaistuksia siitä, että pyrkii hoitamaan monia potilaita itsemurhaan ajavaa sairauttaan. Vähintä, mitä asian korjaamiseksi voidaan kunnollista tutkimusnäyttöä odotellessa tehdä, on keskustella ongelmasta mahdollisimman avoimesti.

Ajatus asiaa selvittävien kliinisten tutkimusten toteuttamisesta on ollut ilmassa jo vuosien ajan. Kuitenkin, siinä missä vaikkapa masennus tai päihderiippuvuudet ovat niin yleisiä ongelmia, että niiden psykedeeliavusteisen hoidon tutkimiseen on ollut verrattain helppo löytää resursseja, on sarjoittainen päänsärky siinä määrin harvinainen oireyhtymä, että psykedeelien hoitopotentiaalia kartoittavia systemaattisia tutkimuksia ei toistaiseksi ole saatu käyntiin.

Kyseessä on sairaus, jonka tuottamia kipuja on kuvattu synnytyskipuja pahempina, ja joka tuottaa mittaamatonta inhimillistä kärsimystä. Asia ansaitsee perinpohjaisen selvityksen, ja voi vain toivoa, että hyvin suunniteltuja kliinisiä tutkimuksia saadaan käyntiin mahdollisimman pian.

--–-- - - - - - --–--

Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,

yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta. 

Lisätietoa tästä.

Kiitos!

--–-- - - - - - --–--

Masennuksen psykedeeliavusteista terapiaa koskeva tutkimusnäyttö on lupaavaa muttei vielä vahvaa

Psykedeelien tehoa henkeä uhkaaviin sairauksiin liittyvän ahdistuksen ja masennuksen hoidossa on tutkittu jonkin verran. "Jonkin verran" tarkoittaa käytännössä sitä, ettei asiaa koskevaa tutkimusnäyttöä toistaiseksi voi pitää vahvana tai laajana, vaan vasta lupaavana.

Tuoreessa systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin yhtätoista vuosien 1964–2016 aikana julkaistua kliinistä tutkimusta, joissa oli mukana yhteensä 445 koehenkilöä.

Katsauksessa todetaan, että on jonkin verran näyttöä siitä, että psykedeelejä hyödyntävä psykoterapia on toimiva menetelmä henkeä uhkaaviin sairauksiin liittyvien psykologisten ongelmien hoidossa. Tähänastisissa tutkimuksissa on myös puutteensa: vanhemmat tutkimukset olivat luonnollisesti metodologialtaan nykyisiä heikkolaatuisempia, minkä lisäksi myös uusissa tutkimuksissa on metodologisia rajoitteita, jotka liittyvät esimerkiksi psykedeelien vaikutusten sokkoistamisen vaikutukseen.

Katsauksen mukaan jonkin verran näyttöä on myös psykedeelien aiheuttamien mystisten kokemusten hyödyistä. Mystisillä kokemuksilla viitataan eräänlaisen tavallista voimakkaamman kytkeytyneisyyden kokemuksiin: tyypillisesti ihmiset kuvailevat kokevansa niiden aikana minuutensa hälvenemistä ja yhteenkuuluvuutta muihin ihmisiin ja muuhun maailmaan. Katsauksen mukaan näillä kokemuksilla on yhteys sairauteen liittyvän elämänhallinnan ja elämänlaadun kohenemiseen.

Katsauksen johtopäätöksissä todetaan, että psykedeeliavusteinen psykoterapia on hallituissa, kliinisissä olosuhteissa turvallisuusprofiililtaan hyväksyttävä hoitomuoto, ja että se näyttää tässä kontekstissa lupaavalta menetelmältä erityisesti sellaisille potilaille, joita muut lähestymistavat eivät ole auttaneet. Katsauksen lopussa suositetaan lisätutkimusta, jonka avulla on mahdollista selvittää, toistuvatko pienen otannan tutkimusten tulokset myös laajemmissa, tiukemmilla kriteereillä toteutetuissa tutkimuksissa, ja kantavatko tähänastiset tutkimustulokset siten myös käytännön kliiniseen työhön.

On syytä vielä erikseen painottaa, että tämä todistusaineisto ei tarkoita "tieteellisesti vahvaa näyttöä", vaan parhaimmillaankin voidaan puhua vasta kohtalaisesta näytöstä. On kuitenkin selvää, että monet ihmiset kaipaisivat keinoja käsitellä ja kohdata sairastamiseen ja kuolemaan liittyviä asioita nykyistä paremmin, ja aihepiiriä koskevalle lisätutkimukselle on siten vahvat perusteet.

--–-- - - - - - --–--

Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,

yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta. 

Lisätietoa tästä.

Kiitos!

--–-- - - - - - --–--