Psykedeelejä koskevaa tutkimusta tarvitaan lisää – paljon ja pian

Psykedeelien vaikutukset ovat olleet viime viikkojen aikana paljon esillä Suomen mediassa. Tämä on yksi osoitus siitä, että yhä useammat ihmiset ovat kiinnostuneita psykedeelien vaikutuksista. MTV:n tuoreessa artikkelissa haastatellun, kuolemanpelkoaan psilosybiinisienillä käsitelleen Hannun tarina ei psykedeelejä käyttäneiden keskuudessa ole mitenkään tavaton, eikä varmasti tule jäämään ainoaksi lajissaan. Nyt jos koskaan tarvitaan paljon metodologisesti huolellisesti suunniteltua, tarkasti toteutettua tutkimusta, joka auttaa kartuttamaan aihepiiriä koskevaa ymmärrystä, ja tarjoaa julkiselle keskustelulle empiiristä pohjaa.

Psykedeelit ilmaantuivat länsimaisen kulttuurin valtavirtaan ensimmäistä kertaa viime vuosisadan puolivälissä. Niiden potentiaalia mielenterveysongelmien hoidon ja mielen ymmärtämisen apuvälineinä tutkittiin paljon, minkä lisäksi niitä alettiin käyttää myös lääketieteellisten kontekstien ulkopuolella. Sen lisäksi, ettei kaikki tuon ajan tutkimus ollut metodologisesti ja eettisesti kestävällä pohjalla, myös psykedeelien ei-kliiniseen käyttöön liittyi tiettyjä merkittäviä ongelmia, jotka liittyivät olennaisilta osin siihen, ettei niiden vaikutuksia kovinkaan hyvin ymmärretty, eikä psykedeelikokemuksia läheskään aina osattu integroida arkielämään. Siinä missä psykedeelejä oli monissa kulttuureissa käytetty jo tuhansien vuosien ajan, ja niiden käytölle oli kyseisissä kulttuureissa selkeät raamit ja puitteet, jotka mahdollistivat niiden hyödyntämisen yhteisön hyvinvointia lisäävällä tavalla, meille kyseessä oli täysin uudenlainen ilmiö. Tieto aineiden riskeistä ja siitä, millaisiin tilanteisiin niiden käyttö soveltuu, oli hyvin puutteellista – eikä ole syytä olettaa, että asiaa koskeva tietämys olisi edelleenkään levinnyt yhtä laajalle kuin psykedeelien käyttö.

Kun huonosti valmisteltu tai muuten vain olosuhteiltaan riskialtis käyttö 60-luvun edetessä jatkoi lisääntymistään, tehtiin suuri virhe: sen lisäksi, että psykedeelien käyttö säädettiin rangaistavaksi teoksi (sen sijaan, että niiden kanssa ongelmia kohdanneita olisi pyritty auttamaan ja tukemaan), myös niitä koskevat tutkimukset keskeytettiin. Tutkimusten keskeyttämisen viisautta voi hahmottaa miettimällä, miltä kuulostaisi ajatus siitä, että alkoholin käytön lisääntymiseen reagoitaisiin lopettamalla alkoholin vaikutuksia koskeva tutkimustyö, tai siitä, että minkä tahansa lupaavan lääkkeen tutkiminen lopetettaisiin vain siksi, että lääkkeellä on myös väärinkäyttöpotentiaalia.

Sen lisäksi, että tutkimusta olisi ollut syytä jatkaa psykedeelien lääketieteellisen potentiaalin perinpohjaiseksi kartoittamiseksi, tutkimuksen jatkaminen olisi ollut tärkeää myös siksi, että myös lääketieteellisten kontekstien ulkopuolella tapahtuva käyttö kosketti niin suurta väestönosaa. Tutkimusten lopettamisen sijaan tuolloin olisi tarvittu parasta mahdollista tietoa siitä, miten psykedeelit vaikuttavat, millaisia ovat niiden riskit, ja miten noita riskejä on mahdollista minimoida niin yksilö- kuin väestötasollakin. Kun riskeistä olisi oltu paremmin perillä, olisi ollut helpompi muodostaa kuvaa myös siitä, millaisissa olosuhteissa psykedeelejä on mahdollista hyödyntää rakentavalla ja kestävällä tavalla.

Kun aihepiiriä koskeva julkinen keskustelu lisääntyy, tullaan väistämättä näkemään myös puheenvuoroja, joissa psykedeeleistä maalaillaan kuvaa täysin riskittöminä, kaikki vaivat poistavina ihmelääkkeinä. Tällaiselle, monesti hyväuskoisuuteen mutta toisinaan myös tarkoitushakuiseen vääristelyyn pohjaavalle hehkutukselle tarvitaan vastapainoksi sellaista tietoa, joka pohjaa psykedeelien mekanismien ja vaikutusten systemaattiseen arviointiin.

Hyödyllistä tietoa voidaan kartuttaa kliinisten tutkimusten lisäksi esimerkiksi populaatiotutkimuksilla, jotka kartoittavat psykedeelien käyttömääriä sekä korrelaatioita niiden käytön ja erilaisten muuttujien välillä. Myöskään psykedeelejä omin päin käyttäneiden tuottamaa tai esimerkiksi erilaisten traditioiden puitteissa muodostunutta tietoa ei ole syytä sivuuttaa, vaan sitäkin on syytä kuunnella ja pyrkiä järjestelmällisesti arvioimaan, mitkä näkemykset kestävät kriittisen tarkastelun.

Tästä päästäänkin taas kerran jo eräänlaiseksi Psykedeeliuutisten mantraksi muodostuneen toteamuksen äärelle: Lisätutkimusta tarvitaan. Paljon. Ja pian.

--–-- - - - - - --–--

Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,

yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta. 

Lisätietoa tästä.

Kiitos!

--–-- - - - - - --–--

Miten käsitellä psykedeeliaiheita vastuullisesti?

Psykedeeliuutiset-blogin pitäjä Henry Vistbacka pohtii psykedeeliteemojen käsittelyn eettisiä ulottuvuuksia.

Eräs kysymys, jota mietin paljon kirjoittaessani psykedeeleihin liittyvästä tieteellisestä tutkimuksesta: Psykedeelien käyttöön liittyy niiden terapeuttisen potentiaalin lisäksi myös konkreettisia riskejä, jotka asiasta kiinnostuneiden on syytä tiedostaa ja ottaa tosissaan. Alustavat tulokset psykedeelien myönteisistä vaikutuksista terapeuttisessa ympäristössä eivät myöskään tarkoita, että vaikutukset olisivat myönteisiä missä tahansa ympäristössä. Miten kirjoittaa asiasta vastuullisesti – niin, että ymmärrys riskeistä oikeasti välittyy, mutta ilman, että sorruttaisiin ilmiön luonnetta vääristävään turhanpäiväiseen pelotteluun?

Mietin vaikkapa jotain teini-ikäistä, joka lukee uutisartikkelin, joka käsittelee positiiviseen sävyyn psykedeelien potentiaalia psykoterapeuttisen prosessin apuvälineinä, ja päätyy sen innostamana käyttämään psykedeelejä omin päin, puutteellisella valmistautumisella, huonoissa olosuhteissa, ilman asiaa ymmärtäviä kanssaihmisiä, jotka osaisivat tarjota tukea kokemusten jälkikäsittelyssä jne. Psykedeelien vaikutuksiin huonosti sopivissa puitteissa kokemukset saattavat pahimmillaan olla traumatisoivia tai johtaa harkitsemattomaan, potentiaalisen vaaralliseen käyttäytymiseen.

Kun tietää, että psykedeelien käytöllä vääränlaisessa kontekstissa voi olla haitallisia seurauksia, miten huomioida niiden potentiaalista puhuttaessa sitä, että asiaa paremmin tuntemattomat saattavat päätyä lukemansa pohjalta vääriin tai liian yksioikoisiin tulkintoihin, ja tehdä niiden perusteella epäterveellisiä ratkaisuja? Miten kirjoittaa riskeistä tavalla, joka koetaan uskottavaksi? Pelkkiin riskeihin keskittyminenhän ei tunnetusti toimi missään valistustyössä. Jos ei puhuta myös asian myönteisistä puolista, varoittavat viestit kaikuvat tyhjille korville.

Asiaa voisi verrata vaikkapa seksistä tai vuorikiipeilystä puhumiseen. Kummassakin on kyse aktiviteetista, joka voi antaa harjoittajalleen paljon, mutta johon liittyy myös merkittäviä riskejä. Nuo riskit ovat pääosin hallittavissa tai ainakin niihin on mahdollista varautua ja punnita, millaisissa tilanteissa kokee ne ottamisen arvoiseksi. Tämä kuitenkin vaatii, että riskit tiedostetaan ja niistä kommunikoidaan avoimesti, ja puhe riskeistä kytketään ymmärtävään puheeseen niistä hyväksi koetuista asioista, joita toiminnalla tavoitellaan. (Kirjoittamani laajahko katsaus psykedeelien riskeihin tässä Psykedeelisen sivistyksen liitto ry:n sivulta löytyvässä artikkelissa.)

Se, mihin olen näiden kysymysten äärellä päätynyt on, että koska psykedeeleistä joka tapauksessa kohkataan mediassa ja erilaisilla foorumeilla aktiivisesti ja usein vastuuttoman yksiulotteisesti (monesti sellaisten ihmisten toimesta, joiden perehtyneisyys aihepiiriin on vähäistä), voivat aihetta paremmin tuntevat tasapainottaa keskustelukenttää käsittelemällä sitä monipuolisesti ja kiihkottomasti. Tämän ajatuksen pohjalta pyrin puhumaan psykedeeleihin liittyvistä aiheista rehellisesti, kriittisesti ja rakentavasti, täydentäen parhaani mukaan niitä aukkoja, joita asiasta keskustellessa usein jätetään, ja korjaten ymmärrykseni pohjalta selkeän virheellisiä väitteitä tai käsityksiä. Nojaan kannanotoissani mahdollisimman paljon tutkimusaineistoon ja muuhun systemaattisesti muodostuneeseen tietämykseen. Käsittelen niin asian positiivisia kuin negatiivisiakin puolia tiedostaen, että pelkästään jompaan kumpaan keskittyminen olisi sekä epärehellistä että tehotonta kommunikaatiota.

Tiedostaen, että kyseessä on kasvavaa kiinnostusta keräävä aihepiiri, tavoitteenani on esittää niin selkokielisesti kuin osaan, millaisia näkökulmia on syytä ottaa huomioon ja tuntea, mikäli haluaa ymmärtää psykedeelien vaikutusta kokonaisvaltaisesti. Mitä enemmän näistä asioista julkisuudessa puhutaan, sitä tärkeämmältä tehtävältä tämä tuntuu.

Toivon, että asian tolkullinen käsittely vie fanaatikoilta työt.

--–-- - - - - - --–--

Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,

yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta. 

Lisätietoa tästä.

Kiitos!

--–-- - - - - - --–--