Johtava terveystarkastaja: Puhdas ekstaasi voi olla turvallista aikuisten käsissä

Alkuperäinen artikkeli julkaistu The Star -lehdessä torstaina 14.6.2012: Pure ecstasy can be ‘safe’ for adults; should be regulated: B.C. health officer [edit: Kyseisen artikkelin sisältöä on muokattu tämän blogauksen julkaisun jälkeen, ilmeisesti uuden haastattelun pohjalta. Ihmekös tuo – kuten voi olettaakin, poliittisesti kiusalliset lausunnot nostattivat paskamyrskyn. Alkuperäinen teksti, josta tämä blogaus on käännetty, löytyy mm. tästä.]

VANCOUVER - Brittiläisen Kolumbian provinssin johtavan terveystarkastajan mukaan puhdas ekstaasi voi olla "turvallista" vastuullisten aikuisten käsissä – huolimatta poliisien varoituksista ja kuolemantapauksista.

Tri. Kendallin ilme kertoo mitä kertoo.

Tri. Perry Kendallin mukaan MDMA:n – johon nimi "ekstaasi" alun perin viittaa – riskejä on liioiteltu, ja että se on hengenvaarallista ainoastaan, kun kemikaaliin on sotkettu ylimääräisiä aineita rahanahneiden jengien toimesta. (Käytännössä katukaupassa siis saatetaan kutsua ekstaasiksi vähän mitä vain koktailia. Lisäys 09/08/2017: Ekstaasitablettien viime vuosina lisääntyneet MDMA-pitoisuudet ovat johtaneet kuolemantapauksiin. Huonoissa olosuhteissa liian suuret MDMA-annokset voivat siis olla tappavia. -suom. huom.) Tämän vuoksi Kendall esittää MDMA:n laillistamista: Luvanvaraista myyntiä valtion omistamissa myymälöissä, jossa aineen matka valmistuspaikasta kaupan hyllyille on tiukasti valvottu ja säädelty.

Samanlaisia argumentteja esitetään kannabiksen laillistamisen yhteydessä: Kendall uskoo, että epäpuhdasta ekstaasia kauppaavien pimeiden markkinoiden – ja niihin liittyvän väkivallan – murskaamiseen vaaditaan todistusaineistoon pohjaavaa strategiaa, jonka keskiössä on kansanterveys.

"Ekstaasia olisi mahdollista ostaa turvallisina annosmäärinä, samaan tapaan kuin alkoholiakin nykyään ostetaan valtion valvomista myymälöistä", Kendall sanoi haastattelussa. Hänen mukaansa käyttömäärät saattaisivat jopa vähentyä.

Useat viimeaikaiset tutkimukset myötäilevät näkemystä, jonka mukaan puhdas MDMA ei ole erityisen haitallista. Tällainen on esimerkiksi Harvardin psykiatri John Halpernin viimevuotinen julkaisu. 

Kendallilta kysyttiin, voiko ekstaasi olla turvallista, mikäli sopivat käyttöannokset selvitetään, ja ainetta käytetään turvallisessa ympäristössä. Hänen vastauksensa: "Ehdottomasti."

"On yleisesti hyväksyttyä, että täysi-ikäiset voivat vapaasti ostaa alkoholin kaltaista vaarallista ainetta."

Kendall ei puhu aineen virkistyskäytön puolesta.*

Kanadassa on viime heinäkuun jälkeen kuollut ainakin 16 ihmistä epäpuhtaan, PMMA:lla jatketun ekstaasin vuoksi. Epäpuhtaudet eivät ole MDMA:n vaan laittomien markkinoiden ominaisuus. Poliisin mukaan keskimäärin 20 kanadalaista kuolee vuosittain katuekstaasin vuoksi.

Kendall ja useat kollegansa vertaavat epäpuhdasta MDMA:ta 1920-luvun kieltolain aikana trokattuun alkoholiin. "Yhdysvaltaissa harjoitettu metanolin kauppaaminen johti lukemattomiin terveyshaittoihin ja kuolemantapauksiin, ja tämä oli seurausta kieltolain luomista laittoman alkoholin markkinoista", sanoo johtava HIV/AIDS-tutkija ja kansainvälisesti tunnustettu riippuvuuksien ja päihdepolitiikan asiantuntija tri. Evan Wood. "PMMA-tapaukset ovat juuri sitä, mitä kieltolain voi odottaa aiheuttavan."

Brittiläisen Kolumbian laittomien huumelaboratorioiden ratsioihin erikoistuneen ratsupoliisin virallinen kanta on, ettei mikään määrä MDMA:ta ole turvallinen. "Pidämme ekstaasia äärimmäisen vaarallisena," sanoo kersantti Duncan Pound, ja lisää, etteivät poliisin toimintamallit eroa MDMA:n ja jatkettujen aineiden välillä. "Sen lisäksi, että yksittäisten pillereiden sisältöä on vaikea määrittää, myös yksilöiden reaktiot vaihtelevat suuresti."

Tutkimustiedon mukaan MDMA - 3,4-metyleenidioksimetamfetamiini — saa aivot tulvimaan serotoniinia. Tämä ilmenee hyväntuulisuutena, sosiaalisuutena ja intiimiytenä.

Toronton riippuvuus- ja mielenterveyskeskuksen mukaan MDMA:lla on potentiaalisia haittavaikutuksia, jotka ilmenevät eri käyttäjissä eri tavoin. Näitä ovat mm. leukojen jauhaminen, hikoilu, kohonnut syke ja verenpaine, rauhattomuus, näkökentän sumeus, vatsakipu, pahoinvointi, oksentelu ja kouristukset. Oireita voi esiintyä pienilläkin annoksilla. Myös hämmennys, ärtyisyys, vainoharhaisuus, masennus, muisti- tai unihäiriöit sekä sisäelinvaurioit ovat mahdollisia.

Ekstaasikuolemat johtuvat keskuksen sivuston mukaan läpi yön jatkuvasta tanssista aiheutuneesta nestehukasta ja ylikuumentumisesta. Kielteiset vaikutukset ovat todennäköisempiä ihmisillä, joilla on muitakin terveydellisiä ongelmia. Aineen sekoittaminen tiettyihin lääkkeisiin (mm. MAOI-mielialalääkkeet) saattaa olla hengenvaarallista.

Yleisen konsensuksen mukaan MDMA ei aiheuta riippuvuutta.

Uuden tutkimusaineiston mukaan monet pitkään pinnalla olleista väitteistä aineen vaarallisuudesta ovat liioiteltuja. Aiemmin mainitun Harvardin tutkimuksen mukaan aine ei heikennä kognitiivisia kykyjä. Tutkimusta johtaneen John Halpernin mukaan puhdas MDMA saattaa lyhyellä aikavälillä kohottaa ruumiinlämpöä, sykettä ja verenpainetta, ja heikentää kehon immuniteettia muutamaksi päiväksi. "Muilta osin tutkimustulokset viittaavat siihen, että ainetta voidaan käyttää turvallisesti," sanoo aihetta15 vuoden ajan tutkinut Halpern, joka kannattaa aineen tuomista reseptilääkkeeksi. Hän toivoo Kanadan näyttävän suuntaa mielekkään huumepolitiikan luomisessa.

"Elämän pyhyyttä on suojeltava", Halpern sanoo. "Aihe ansaitsee ehdottomasti kunnollista julkista keskustelua."

MAPS (Monitieteellinen psykedeelitutkimusyhdistys) on hoitanut yli 500 ihmistä FDA:n hyväksymissä kliinisissä kokeissa, eikä yhtäkään vakavaa negatiivista reaktiota ole ilmennyt. "Tämä tarkoittaa, ettei yksikään koehenkilöistä ole tarvinnut lääketieteellistä apua ylikuumentumisen, sydänkohtauksen, halvauksen tai verenpaineen vuoksi", sanoo Rick Doblin, Harvardin valtiotieteiden tohtori, joka perusti yksityisrahoitteisen tutkimussäätiön vuonna 1986.

Rick Doblin on tämä vekkuli nimeltään.

Mainitut kokeet toteutettiin tarkkaan valituilla, terveillä, muita aineita käyttämättömilä aikuisilla koehenkilöillä. Doblin lisää, että käyttäjien monesti hakeman "rauhan ja rakkauden" tunteen aine tarjoaa normaalisti pienillä annoksilla.

Hän kannattaa Kendallin ehdotusta, mutta lisää, että tosimaailmassa käytännön toteutus on haastavaa. "Sekä kieltolaissa että laillisissa markkinoissa on ongelmansa. Laittomuuden aiheuttamat ongelmat vain ovat suurempia."

Kendallin ehdotus haittojen vähentämiseen tähtäävästä lähestymistavasta hankaa pitkään käytössä ollutta huumausainelainsäädäntöä vastaan. Kanada kriminalisoi MDMA:n vuonna 1976, Yhdysvallat puolestaan vuonna 1985. Hiljattain sen vaarallisuusluokitusta Kanadassa nostettiin hallituksen uuden ohjelman myötä. Kendallin mukaan lainsäädäntö ei perustu farmakologiseen, toksikologiseen tai taloudelliseen analyysiin, "eikä edes laadukkaaseen analyysiin siitä, mikä estää ihmisiä käyttämästä päihdeaineita."

Lääketieteellisen aikakauslehti The Lancetin vuonna 2010 julkaisemassa analyysissä (ks. tästä kriittinen analyysi kyseisestä analyysistä ja siihen liittyvästä medianäkyvyydestä) MDMA sijoittui 20 hermostoon vaikuttavan aineen listauksessa sijalle 17 – sitä vaarallisemmiksi luokiteltiin mm. alkoholi, heroiini, kokaiini, tupakka, kannabis ja steroidit. Tutkimusta johti professori David Nutt, brittihallinnon entinen ylimmäinen huumausaineneuvonantaja, joka pyysi aineiden haittoihin erikoistuneita asiantuntijoita arvioimaan sekä laillisten että laittomien aineiden haittoja 16 eri ominaisuuden kannalta, kattaen niin yksilölliset kuin yhteiskunnallisetkin haitat.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että useimpien aineiden laillisella asemalla on hyvin vähän yhteyttä aineen haittoihin.

Kanadan terveysministeriö hyväksyi protokollan Vancouverissa toteutettavaan tutkimukseen MDMA:sta traumaperäisen stressioireyhtymän hoidossa. Tutkimuksen toteutusta on kuitenkin hidastanut aineen maahantuontiin ja säilyttämiseen liittyvät lupa-asiat.

* Alkuperäisestä artikkelista: "He does not advocate promoting the drug for recreational use." Mitäköhän tällä nyt sitten oikeastaan on tarkoitettu? Eikö aineen tuominen kauppojen hyllyille alkoholin lailla mahdollista viihdekäyttöä? Vai tarkoittaako herra vain sanoa, ettei sinänsä kehota ketään päihtymään? [Lisäys: tarkennusta täältä.]

Myös Suomen mediassa uutisoidaan aiheesta: YLE: Kanadalaislääkäri kannattaa ekstaasin sääntelyä

Ketamiini ja muut glutamaattijärjestelmään vaikuttavat aineet masennuksen hoidossa

Suomennettu NPR:n terveysblogin artikkelista 'I Wanted To Live': New Depression Drugs Offer Hope For Toughest Cases (31.01.2012)

Koko elämänsä ajan masennuksen kanssa taistellut Chris Stephens, 28,

leikkii koiransa kanssa kotonaan Kalifornian Concordissa.

"Ketamiiniannoksen jälkeen tahtoni tehdä asioita palasi. Tahdoin elää elämääni", hän kertoo.

Bile- ja psykonauttipiireissä "ketkuna", kansainvälisemmin "Special K":na, tunnettu ketamiini on viime aikoina herättänyt huomiota masennuksen tutkijoiden parissa. Paremmin anestesialääkkeenä tunnettu, vaikutuksiltaan dissosiatiiviksi laskettava aine saattaa tarjota helpotusta jopa itsemurha-asteen masennukseen muutamassa tunnissa. Lisäksi se toimii monille potilaille, joille yleisemmistä, Prozacin kaltaisista mielialalääkkeistä ei ole ollut apua.

Aivojen serotoniinijärjestelmään vaikuttavien perinteisten mielialalääkkeiden vaikutuksen alkamisessa voi kestää yli kuukausi, ja jopa neljällekymmenelle prosentille vaikeista masennuksesta kärsivistä ne eivät toimi ollenkaan.

"Migreeni voidaan hoitaa tuntien kuluessa", sanoo Carlos Zarate, National Institute of Mental Healthin ketamiinia tutkiva aivoekspertti. "Miksi masennuksen hoidossa on odotettava viikkoja tai jopa kuukausia?"

Zaraten mukaan on epätodennäköistä, että ketamiini itsessään yleistyisi seuraavana suurena masennuslääkkeenä, johtuen sen häiritsevistä sivuvaikutuksista, joihin kuuluu mm. hallusinaatiot. Ketamiinin toimintamekanismin selvittämisestä voi kuitenkin olla paljon apua turvallisempien, ja kuitenkin yhtä tehokkaiden lääkeaineiden kehittämisessä.

Tehottomia masennuslääkkeitä

Ketamiini suunniteltiin alunperin 60-luvulla anestesia- ja kipulääkkeeksi. 70-luvulla huumeiden virkistyskäyttäjät huomasivat, että tarpeeksi suuri annos ketamiinia aiheuttaa tajuntaakieputtavan kokemuksen.

Aineen potentiaali masennuksen lievityksessä on kuitenkin havaittu vasta joitakin vuosia sitten. Useimmat niistä, joiden masennusta on tämän myötä lääkitty ketamiinilla, ovat olleet koehenkilöitä ainetta koskevissa tieteellisissä tutkimuksissa.

Yksi näistä ihmisistä on San Francisco Bay Arealla asuva Christopher Stephens, 28, jolle diagnosoitiin masennus jo 15-vuotiaana.

"Ensimmäiseksi minulle kirjoitettiin Paxilia", hän kertoo. "Sen jälkeen aloin syödä Prozacia. 19-vuotiaana halusin kokeilla uusia lääkkeitä."

Stephens sanoo, että kaikkia kokeiltuja lääkeaineita on vaikea muistaa. Sitten hän luettelee listan, johon kuuluu mm. klonatsepaami, loratsepaami, diatsepaami, alpratsolaami, mirtatsapiini, gabapentiini, buspironi ja valproaatti. Jotkut näistä aineista eivät toimineet ollenkaan. Toiset aiheuttivat vatsavaivoja, päänsärkyä ja unettomuutta sekä seksuaalisia sivuvaikutuksia.

Lisäksi Stephensin masennus vain paheni, lääkityksestä huolimatta.

Hän kertoo menettäneensä toimintakykynsä kokonaan. Hän menetti työnsä erityiskoulunkäyntiavustajana. Edes hänen suurin nautintonsa kamppailulajien opettajana ei riittänyt pitämään häntä liikkeessä.

"Aloin selvittää internetistä keinoja itsemurhaan", hän kertoo. "Monet ajattelevat, että purkillinen kipulääkkeitä hoitaa homman. Sellaisella kuitenkin tuhoaa maksansa, mikä johtaa hitaaseen kuolemaan. Aika nihkeä tapa lähteä. Tahdoin etsiä mahdollisimman tehokkaan ja kivuttoman keinon."

Stephens kuitenkin tahtoi tehdä jotain hyödyllistä ennen kuolemaansa, jotain joka saattaisi auttaa muita ihmisiä välttämään hänen kokemansa kaltaista toivottomuutta. Hän otti yhteyttä San Franciscon yliopistoon ja tarjoutui eräänlaiseksi ihmiskoe-eläimeksi. Hän tuumi, että tutkijat saattaisivat ymmärtää masennusta paremmin hänen aivojaan tutkimalla.

Masennus: Vuotava hana aivoissa

Soittonsa myötä Stephens päätyi tekemisiin Zaraten kanssa, joka ei ole vakuuttunut nykyisenmallisten masennuslääkkeiden optimaalisuudesta.

Zarate vertaa masennusta vuotavaan hanaan aivoissa. Vuodon voi lopettaa useammalla tavalla: "Voi keskittyä suoraan hanan korjaamiseen", hän sanoo, "tai käydä sammuttamassa koko vesivoimalan. Molemmat johtavat vuotavan hanan kannalta samaan lopputulokseen".

Zaraten mukaan nykyiset masennuslääkkeet toimivat tavalla, jota voi verrata vesivoimalan sulkemiseen. Kestää pitkään ennen kuin vesi lakkaa virtaamasta kilometrien pituisissa putkistoissa.

Hänen mukaansa tämä johtuu pääasiallisesti siitä, että nämä lääkkeet vaikuttavat ensisijaisesti serotoniiniin, noradrenaliiniin ja dopamiiniin. Ketamiini taas vaikuttaa glutamaattiin, joka on huomattavasti intiimissä yhteydessä masennukseen.

Zaraten kiinnostus heräsi 2000-luvun alussa, kun hänen korviinsa alkoi kulkeutua anekdootteja ketamiinin lähes välittömästä vaikutuksesta masennuksen oireisiin. Tiedemiehenä häntä kuitenkin askarrutti, josko huhupuheet ovat liian hyvää ollakseen totta. Siksi hän päätti kollegoineen alkaa tutkia asiaa tieteellisesti.

 
Tutkimukseen osallistui 17 masennuksesta kärsivää, kaikki ihmisiä jotka Cristopher Stephensin lailla olivat kokeilleet tuloksetta useita lääkkeitä. Kahdellatoista koehenkilöllä seitsemästätoista, yksittäinen ketamiiniannos karsi oireita huomattavasti. Vaikutus myös kesti yli viikon ajan.

 
Vuonna 2006 julkaistu tutkimus herätti kansainvälistä huomiota. Sen myötä Zarate on annostellut ketamiinia monille muillekin potilaille. Stephens on yksi heistä.

 

'Tahdoin elää elämääni'
 

Stephens muistaa elävästi ketamiinipäivän. Oli maanantai, ja hän heräsi todella huono-oloisena. Hänen mielialansa oli ankea vielä silloinkin, kun lääkärit asettivat neulan hänen suoneensa.

 
"Maanantai-iltapäivänä olin kuin täysin toinen henkilö", hän sanoo. "Tiistaiaamuna heräsin, tuntien: 'Tänään tahdon tehdä asioita.' Myös keskiviikkona ja torstaina heräsin motivoituneena. Tahdoin elää elämääni."

 
Puolisentoista vuotta sitten Yalen yliopiston tutkijat löysivät mahdollisen selityksen ketamiinin teholle. Se ilmeisesti vaikuttaa glutamaattijärjestelmään tavalla joka saa aivosolut muodostamaan uusia kytkentöjä.

Tutkijat ovat jo pitkään otaksuneet, että stressi ja masennus heikentävät aivosolujen välisiä yhteyksiä. Ketamiini vaikuttaa peruuttavan tällaiset muutokset.

 
Zaraten mukaan aineella on myös huomattavia varjopuolia. Yksi niistä on, että suonensisäisesti annosteltuna se aiheuttaa huolestuttavia sivuvaikutuksia, mm. ruumiistairtautumiskokemuksia, hallusinaatioita ja muistihäiriöitä. Lisäksi aineeseen on mahdollista muodostaa riippuvuus, ja jatkuva käyttö on liitetty huomattaviin psyykkisiin ja fyysisiin terveysongelmiin. Tämän vuoksi tutkitaan myös muita glutamaattijärjestelmään vaikuttavia aineita.

 
Masennuslääkkeitä vailla sivuvaikutuksia

 
Yksi näistä tunnetaan nimellä rilutsoli, joka on vaikutukseltaan ketamiinia heikompi. Christopher Stephens on saanut tätä lääkettä ketamiinitutkimukseen osallistumisensa jälkeen. Tutkimuksesta on kulunut jo vuosi, ja masennus on hänen mukaansa pysynyt poissa.

 
Toinen mahdollisuus on aine nimeltä skopolamiini, jota käytetään merisairauden hoitoon. Maura Furey, toinen NIMH:n tutkija, alkoi tutkia skopolamiinia samoihin aikoihin kuin Zarate käynnisti ketamiinitutkimuksensa. Kun Fureyn tutkimus tuli julkisuuteen, hän alkoi saada yhteydenottoja asian tiimoilta. 

Eräs nainen oli kokeillut skopolamiinia vahingossa. "Hän oli lähtenyt laivamatkalle siskonsa kanssa ja käyttänyt skopolamiinilaastarin, ja huomannut oireidensa kadonneen", Furey kertoo. Hänen tutkimuksensa osoittaa, että skopolamiini toimii usein, vaikkakaan ei yhtä nopeasti kuin ketamiini.

Yksi merisairauslääkkeen auttamista ihmisistä on Marylandin Bethesdassa perheensä, koiransa, kissansa ja Wilbur-nimisen papukaijansa kanssa elävä Helene Najar. Perinteisemmät masennuslääkkeet kyllä auttoivat, mutta aiheuttivat liian voimakkaita sivuvaikutuksia, Najar sanoo. Viisi vuotta sitten hän osallistui Fureyn johtamaan, Yhdysvaltain terveysviraston toteuttamaan pilottitutkimukseen. Tutkimuksessa hänelle annosteltiin skopolamiinia kerran viikossa kolmen viikon ajan.

 
Najarin mukaan ensimmäinen annos ei vaikuttanut. Toisen jälkeen hän kuitenkin alkoi huomata muutosta. "Kolmannen myötä olin kuin uusi ihminen", hän sanoo.

 
Tutkijat pyrkivät yhä selvittämään tarkkaa syytä skolopamiinin teholle masennuksen hoidossa. On kuitenkin todistusaineistoa, jonka mukaan glutamaattijärjestelmä liittyy asiaan.

 
Najarin mukaan vaikutus on täysin erilainen kuin missään muussa hänen kokeilemassaan lääkeaineessa. "Mihin reseptoriin se sitten vaikuttaakin, minulla ei ole epäilystäkään siitä, että se on osunut juuri oikeaan kohtaan minun aivojani."

 
Ketamiiniin, rilutsoliin ja skopolamiiniin keskittyvien kokeiden tavoitteena on löytää aineita, joiden molekyylimalleja lääkeyritykset voivat hyödyntää täysin uudenlaisten masennuslääkkeiden kehittämisessä", Furey sanoo. "Lääkeaineita kehittäville on suuri apu kemiallisesta tiedosta sen suhteen, mihin keskittyä."

Lääkeyritykset ovat ottaneet onkeensa. Useat firmat tutkivat parhaillaan glutamaattijärjestelmään vaikuttavia aineita masennuksen hoitoon.

Kuinka ketamiini vaikuttaa masennukseen?

 
Perinteiset masennuslääkkeet, esimerkiksi Prozac, toimivat serotoniinijärjestelmäksi kutsutussa aivojen kemiallisten välittäjäaineiden ryhmässä. Aiemmin otaksuttiin, että masennus johtui yksinkertaisesti serotoniinin puutteesta, ja että lääkkeet toimivat serotoniinitasoja kohottamalla.

 
Viimeaikainen tutkimus on kuitenkin osoittanut selityksen monimutkaisemmaksi. Serotoniiniin kohdistuvat aineet stimuloivat uusien hermosolujen syntyä, mistä seuraa uusia kytkentöjä aivoissa. Uusien hermosolujen luominen kuitenkin ottaa aikansa – vähintään muutaman viikon – jonka otaksutaan olevan syynä masennuslääkkeiden vaikutuksen hitaudelle.

 
Ketamiini puolestaan vaikuttaa eri osaan aivoja – glutamaattijärjestelmään. Yalen tutkija Ron Duman uskoo ketamiinin lisäävän voimakkaasti jo olemassaolevien hermosolujen välistä viestintää. Tämä on nopeampaa kuin uusien hermosolujen muodostuminen, ja johtaa samaan lopputulokseen: aivopiirien toimintojen tehostumiseen.

 
Duman selvitti ketamiinin toimintamekanismia rottakokeiden avulla. Allaolevassa kuvassa on sellaisen rotan hermosolu, jolle ei ole annosteltu ketamiinia. Pienet kumpareet ja pisteet hermosolun reunoilla ovat orastavia kytkentöjä hermosolujen välillä.

 

Tuntien kuluessa ketamiinin annostelusta, Duman havaitsi huomattavan kasvun uusien, aivosolujen välisten kytkentöjen määrässä, minkä otaksutaan selittävän aineen tehokkuuden masennuksen hoidossa.
 

Lisämateriaalia: 
Zaraten tutkimus ja lisätutkimus 
Ron Dumanin tutkimus, sekä lisätietoa artikkelissa ja äänitteessä

Psykedeelien vaikutusmekanismeista aivoissa

Alkuperäinen artikkeli julkaistu New Scientist -lehdessä: "Psychedelic drug cuts brain blood flow and connections" (08.04.2011)

Psykedeelien käyttäjät ovat kautta aikain kuvailleet kokemuksiaan tajuntaalaajentaviksi. Saattaa olla yllättävää kuulla, että psilosybiini – taikasienten aktiivinen ainesosa – itse asiassa vaimentaa tiettyjen tärkeiden, havaintoja ja ajattelua säätelevien aivoalueiden välistä viestintää ja verenkiertoa. Masennuksesta kärsivillä samat alueet saattavat toimia yliaktiivisina, jonka vuoksi psilosybiini on lupaava lääke masennuksen hoitoon.

Tutkimuksessa mitattiin psilosybiinin vaikutuksia ensimmäistä kertaa fMRI-kuvauksen keinoin. Kyseessä on Iso-Britannian ensimmäinen ihmisillä toteutettu psykedeelitutkimus vuosikymmeniin. Lontoon Imperial College -yliopiston Robin Carhart-Harris kollegoineen värväsi 30 vapaaehtoista joille injektoitiin psilosybiiniä, minkä jälkeen heidän aivojaan tutkittiin kahdentyyppisillä fMRI-kuvauksilla. Puolella koehenkilöistä tutkittiin mitattiin verenkiertoa psilosybiinitripin aikana; toisella puolella tutkittiin aivojen eri osioiden välistä viestintää.

Vaimea virta

Aivojen verenkierto vaimentui talamuksessa, takimmaisessa pihtipoimussa ja mediaalisessa etuotsalohkossa (mPFC). "Vaimentuminen oli yllätys. Olimme kuvitelleet kokemuksen syvyyden tarkoittavan kiivaampaa aktiviteettia, mutta tällainen kaava on mitä ilmeisimmin liian yksinkertaistava", Carhart-Harris sanoo. "Millään alueella ei havaittu verenkierron voimistumista."

Viestinnän vaimentumista havaittiin esimerkiksi hippokampuksen, takimmaisen pihtipoimun ja mediaalisen etuotsalohkon välillä. "Psilosybiinin vaikutuksen alaisena näiden aivoalueiden välisen 'keskustelun' määrä vähenee", Carhart-Harris sanoo. "Erityisen merkittäviä tajunnallisten muutosten suhteen ovat takimmaisen pihtipoimun toiminnalliset muutokset."

Mieli

Psilosybiini on kemialliselta rakenteeltaan lähellä serotoniinia, joka on mielialaa säätelevä hormoni. Tämän vuoksi psilosybiini se sitoutuu aivojen hermosolujen serotoniinireseptoreihin, mistä johtuu aineen terapeuttinen vaikutus. Viime vuonna julkaistu, Kalifornian yliopiston Charles Grobin toteuttama tutkimus osoitti, että psilosybiini helpotti huomattavasti loppuvaiheen syövästä kärsivien ahdistusta ja kohensi heidän mielialaansa.

Sveitsin Psychiatric University Hospital Zurichissa työskentelevä Franz Vollenweider puolestaan sanoo, että hoidon näkökulmasta psilosybiinin pitkäaikaisvaikutukset ovat välittömiä vaikutuksia olennaisempia. Tämä johtuu siitä, että psilosybiini voimistaa niiden geenien ja proteiinien toimintaa, jotka säätelevät hermosolujen kasvua ja viestintää: "Uskomme psilosybiinin mielialaa parantavien vaikutuksien johtuvan siitä, että se vahvistaa hermoston pitkän aikavälin muovautuvuutta tehostavia tekijöitä."

Carhart-Harris julkisti työnsä Iso-Britannian Kentin yliopiston Breaking Convention -konferenssissa.


Lisää aiheesta tutkijan videoluennossa.

Taikasienet aukovat päätä

Alkuperäinen artikkeli julkaistu Time-lehdessä: 'Magic Mushrooms' Trigger Lasting Personality Change (3.10.2011)

Taikasienten aktiivinen ainesosa psilosybiini saattaa tuottaa pysyviä myönteisiä persoonallisuusmuutoksia, todetaan tuoreessa tutkimuksessa. Ainetta ottaneilla mitattiin lisääntynyttä avoimuutta uudenlaisia ajatuksia, kokemuksia ja näkökulmia kohtaan – yli vuosi kokemuksen jälkeen.

"Oli kuin egoani olisi hoidettu tulehduksenestolääkkeillä", sanoo Brian, 50-vuotias tutkimukseen osallistunut tiedemies (joka ei paljasta sukunimeään). "Turvotus laski ja kykenin näkemään syvemmälle."

Tutkijatohtori Katherine MacLeanin johtama Johns Hopkins -yliopiston tutkimusryhmä analysoi 52:n aiempaan tutkimukseen osallistuneen (keski-iältään 46 vuoden ikäisen) koehenkilön persoonallisuusdataa. Näille vapaaehtoisille annettiin vaihtelevia annoksia psilosybiiniä kahdesta viiteen kertaa, tarkkaan valvotuissa sairaalaolosuhteissa. Heille tehtiin myös persoonallisuustestit ennen kokeeseen osallistumista, muutama kuukausi kokeen jälkeen, ja lopuksi vuosi kokeen jälkeen.

Aiemmassa tutkimuksessa oltiin havaittu myönteisiä psykologisia muutoksia – arvioituna sekä osanottajien itsensä että heidän perheenjäsentensä ja muiden tuttaviensa toimesta – rauhallisuudessa, onnellisuudessa ja ystävällisyydessä. Uudessa tutkimuksessa havaittiin pitkän aikavälin muutoksia myös ainetta saaneiden perusluonteessa. "Yllättävintä oli persoonallisuusmuutos, jollaisia ei yleensä oleteta tapahtuvan terveillä aikuisilla yksittäisen tapahtuman seurauksena", MacLean sanoo.

Vaikka tutkimuksissa on aiemminkin todettu, että jotkin terapiamuodot, esimerkiksi intensiivinen meditaatio, oikein toteutettu masennuslääkehoito tai dialektinen käyttäytymisterapia rajatilapersoonan hoidossa, voivat aiheuttaa muutoksia aikuisten persoonallisuudessa, pysyvää myönteistä muutosta ei ole aiemmin havaittu vain muutaman hoitosession seurauksena.

Havaitut muutokset ovat merkittäviä myös siksi, että yleensä ikääntymisen voi olettaa aiheuttavan päinvastaista. Normaalisti ihmisistä tulee vanhetessaan vähemmän avoimia uusille ajatuksille ja kokemuksille. Koehenkilöistä niillä, jotka kokivat tutkijoiden määritelmien mukaan "täysimittaisen mystisen kokemuksen", havaittiin muutos kohti suurempaa avoimuutta, aivan he olisivat nuorentuneet vuosikymmeniä. Heidän uteliaisuutensa lisääntyi, ja heidän kiinnostuksensa uusia ajatuksia ja kokemuksia kohtaan, sekä heidän kokeiluhalunsa, kasvoi. "Kyseessä oli koko elämäni paras kokemus", sanoo 67-vuotias eläkeläinen Maria Estevez. "Se oli uskomatonta, täynnä hehkua. Tuntui kuin olisin astunut upeaan, avartavaan ja riemuntäyteiseen palatsiin."

Niillä koehenkilöillä, jotka jäivät ilman täysimittaista mystistä kokemusta, ei kuitenkaan havaittu persoonallisuusmuutoksia. Tutkijoiden määritelmän mukaan täysimittaiseen mystiseen kokemukseen kuuluu tuntemus siitä, että "kaikki on yhtä" – että kaikki on yhteydessä kaikkeen, ja kokemus ajan ja tilan ulkopuolelle astumisesta, sekä vahva tunne pyhyydestä, rauhasta ja kokemuksen sanoinkuvaamattomuudesta.

Juuri sellainen oli Brianin kokemus. Ei kuitenkaan ensimmäisellä kerralla, jolloin hän sai plaseboa. Hän istui rauhallisessa huoneessa silmät peitettynä, klassista musiikkia kuulokkeista kuunnellen, seuranaan koevalvoja, johon Brian oli edeltävinä, koetilanteeseen valmistavina viikkoina tutustunut. "Neljän tunnin kuluessa ei tapahtunut mitään kovinkaan ihmeellistä", hän toteaa.

Estevezin ensikokemus puolestaan oli täysin päinvastainen. Hänelle arvottiin voimakkain mahdollinen annos, ja kokemuksesta tuli hänen elämänsä kammottavin. "Minut paiskattiin tulvan keskelle ja tunsin hukkuvani", hän sanoo. "Minua retuutettiin ympäriinsä, ja suistuin järjen tuolle puolen."

Koevalvojat auttoivat hänet kokemuksen lävitse, mutta hän harkitsi vakavasti kokeen keskeyttämistä. Hän kuitenkin päätti jatkaa, koska tutkimus saattoi olla hänen viimeinen mahdollisuutensa paremmin onnistuneeseen psykedeelikokemukseen. Alun perin hän oli saanut tietää tutkimuksesta lehden ilmoituksesta, päivä sen jälkeen kun hän oli lukenut uudelleen Aldous Huxleyn kuuluisan kuvauksen meskaliinikokemuksestaan. Hän toivoi pääsevänsä kokemaan jotain vastaavaa omalla henkisellä polullaan.

Monet osallistujista ilmoittautuivat tutkimukseen oma-aloitteisesti, taikasieniin kohdistuvan uteliaisuutensa vuoksi tai koska kaipasivat mahdollisuutta itsetutkiskeluun. Monet olivat aktiivisia henkisiä harjoittajia, esimerkiksi meditaation, jumalanpalvelusten ja rukousten muodossa. Tämä saattaa tutkijoiden mukaan osittain selittää heidän herkkyyttään aineen vaikutuksille.

Brianille henkisyys oli aina ollut tärkeää. Viime aikoina itämaiset uskonnot ja ajatus itsen ja muun maailman erillisyyden näennäisyydestä olivat koskettaneet, ja hän päätti uteliaisuutensa vuoksi osallistua tutkimukseen. Hän vitsailee, ettei ollut aiemmin kokeilut psykedeelejä "koska olin nuoruudessani oman hyvän arvostelukykyni uhri."

Hän sanoo voimakkaan psilosybiiniannoksen vaikutuksesta: "Kykenin irroittamaan egostani kokonaan, ja kokemaan maailman ilman suodattimia, kokea Brianin sellaisenaan."

Suurimman annoksen vaikutusta hän kuvailee seuraavasti:

"Saavuin pisteeseen jossa unohdin kaiken Brianin kaltaisen, unohdin Brianin olemassaolon. Olin kosketuksissa kaikkeen kokemukseen: Kaikki tapahtuva oli osa minua. En pelkästään havainnoinut – olin kaikki tapahtuva. Toinen mieleenpainuva asia oli kaiken valtava kauneus, jonka vuoksi purksahdin kyyneliin. Muistin myös tuskan ja sekavuuden. Itkin ja nauroin yhtä soittoa kolme tuntia.

"Olin vuorenvarma siitä, että kaikki on yhtä samaa asiaa; yhden perimmäisen todellisuuden erilaisia sävyjä ja makuja. Olin loputtoman kiitollinen mahdollisuudestani olla elossa ja kokea sitä."

Brian sanoo tämän oivalluksen lisänneen hänen suvaitsevuuttaan ja myötätuntoaan. "Kokemukseni oli todellista, ja siltikin oli mahdollista, ettei vieressäni istuva henkilö kokisi ollenkaan samoin. Kävi täysin ilmeiseksi, kuinka näkökulma määrittää todellisuutta, ja että kyky hyödyntää useita eri perspektiivejä tarjoaa rikkaamman ja luultavasti myös totuudenmukaisemman kuvan todellisuudesta."

Positiivisinta sessiotaan Estevez kuvailee jumalankaltaisen voiman läsnäolona. "Se kysyi minulta: 'Haluatko jotain?' Ihmettelin: "Haluanko?" Maria-niminen henkilö oli olemassa ajassa ja tilassa, ja hänellä oli pitkät listat haluttuja asioita. Minähän se olin. Vastasin kuitenkin kieltävästi. Myöhemmin mietin, kuka tuohon kysymykseen oikein vastasi."

Estevez sanoo, että häneenkin kokemus vaikutti avoimuutta ja empatiaa lisäävällä tavalla. "Minun on helpompi antaa anteeksi niin ystäville kuin tuntemattomillekin," hän sanoo. "Minun on kokemukseni vuoksi paljon helpompi antaa periksi: monilla asioilla ei oikeastaan ole merkitystä."

Luonnollisesti useimmat aineet, jotka ovat niin voimakkaita että voivat aiheuttaa jotain näin hyvää, saattavat myös vahingoittaa. Tämän vuoksi tarvitaan lisää tutkimusta selvittämään mahdollisia haitallisia pitkäaikaisvaikutuksia.

Tutkijat etsivät parhaillaan osallistujia uuteen tutkimukseen, jossa on tarkoitus kartoittaa psilosybiinin mahdollisia mielialaa kohentavia vaikutuksia potilaille, jotka sairastavat tai ovat aiemmin sairastaneet syöpää, ja kokevat ahdistusta tai masennusta. (Lisätietoa tästä.) Tutkijat toivovat, että psykedeelejä tullaan ennen pitkää käyttämään lääkkeinä mielisairauksien hoitoon sekä tietoisuuden luonteen selvittämisen apuvälineinä.


Tutkimuksen voi lukea tästä.
Artikkelin kuvataiteesta vastaavat Chris Dyer ja Meinrad Craighead