Perusasioita psykedeelien terapeuttisten vaikutusten toimintamekanismeista

Suomessakin viime vuonna Psykedeelitutkimusyhdistys ry​:n tapahtumassa ja Brain & Mind Symposiumissa luennoinut brittitutkija Robin Carhart-Harris kirjoitti Current Opinion in Psychiatry -lehteen näkökulmakirjoituksen, joka tiivistää joitakin tämänhetkisiä käsityksiä koskien psykedeelien toimintamekanismeja.

Psykedeelit vaikuttavat kehomme välittäjäainejärjestelmän, erityisesti serotoniinireseptorien kautta. Niiden keskeisen vaikutuskohteen eli 5HT2a-serotoniinireseptorin toiminta liittyy nykytiedon valossa muun muassa hermoston plastisiteettiin eli muovautuvuuteen. Psykedeelien on myös todettu muuttavan tapaa, jolla eri aivoalueet ovat yhteydessä toisiinsa: tiettyjen aivoalueiden toiminnan tahdistuminen vähenee, kun taas toisten lisääntyy. Psykedeeleille ominaisten "ykseyden" tai "minuuden hälvenemisen" kokemusten kannalta keskeinen vaikutuskohde on "oletushermoverkkona" tunnettu aivoalueiden verkosto. 

Carhart-Harris on kuvannut psykedeelien keskeiseksi toimintamekanismiksi niin aivojen kuin mielenkin tasolla tapahtuvaa entropian lisääntymistä. Entropialla viitataan ilmiöiden ennustamattomuuteen, jota voi kuvata myös ihmistarkkailijoiden epävarmuutena siitä, miten jokin järjestelmä tulee käyttäytymään. Niin hermoston kuin mielenkin tasolla psykedeelit näyttävät ikään kuin sysäävän asioita kulkemaan uusia ratoja pitkin.

Psykologisella tasolla muovautuvuuden ja entropian lisääntyminen sekä oletushermoverkon toiminnan muutokset vaikuttavat olevan kytköksissä muun muassa ihmisen kykyyn päästää irti vanhoista ajatus- ja toimintamalleistaan.

Psykoterapian näkökulmasta tämä tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia. Alustavien viitteiden mukaan psykedeelit saattavat masennuksen lisäksi auttaa esimerkiksi addiktioiden, syömishäiriöiden ja pakko-oireisen häiriön hoidossa. Yhteistä kaikille näistä ongelmista on se, että niihin liittyy voimakkaita, joustamattomia uskomuksia, joiden höllentämisessä psykedeeleistä näyttää olevan apua. Sopivissa olosuhteissa psykedeelit voivat siis helpottaa harhaisten tai elämänlaatua huonontavien ajatusmallien korvaamista hyvinvointia paremmin edistävillä.

Käyttötavasta riippuen kirves voi samoissa käsissä olla väkivallan väline tai arvokas työkalu. Tämä vertaus paljastaa edelläkuvatusta nurjan puolen: huonoissa olosuhteissa psykedeelien käyttö voi edistää pahoinvointia lisäävien uskomusten tai ajatusmallien omaksumista.

Vaikka niiden vaikutuksissa on toki myös leikkisät puolensa, psykedeelit eivät ole leluja vaan työkaluja, joita on syytä hyödyntää harkiten.

Artikkeli löytyy kokonaisuudessaan tästä.

--–-- - - - - - --–--

Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,

yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta. 

Lisätietoa tästä.

Kiitos!

--–-- - - - - - --–--

Onko niillä suomalaisilla psilosybiinitutkimuksilla tutkimuslupa vai ei?

Onko ihmetyttänyt, miksi tässä artikkelissa kerrotaan, että suomalaistutkijoiden psilosybiini–masennus-tutkimus ei ole saanut tutkimuslupaa, vaikka viime vuonna uutisoitiin (myös tällä sivulla) samaisten tutkijoiden jo saaneen luvat? Kyse on siitä, että vireillä on ollut samojen tutkijoiden toimesta kaksi eri tutkimusta. Viime vuonna uutisoitu tutkimus on siis eri kuin tämä.

Näkemättä tutkimuslupien hylkäämiseen johtaneita perusteluja (ja ilman tarkempaa alan asiantuntijuutta) on vaikea kommentoida hylkäämistä tarkemmin. Toivoa sopii, että laadukasta tutkimusta saadaan ennen pitkää käyntiin Suomessakin. Nykykäsitykset psykedeelien mahdollisesta terapeuttisista toimintamekanismeista ovat hyvin kiinnostavia. Kuten aivotutkija Mona Moisala artikkelissa kertoo:

”Masennuksen yksi oire on, että ajatusmallit jäykistyvät ja ajattelu jumiutuu. Aivokuvausten perusteella psilosybiini saattaa löystyttää jumiutuneita aivoyhteyksiä. Kun ajatusmallit vapautuvat hetkeksi, ihminen voi ehkä saada psykologisia ahaa-elämyksiä."

Jos monien mielenterveysongelmiemme takana on jumiutunutta ajattelua, siis kykenemättömyyttä omaksua rakentavampia näkökulmia, voisi varmaan ajatella, että sama ilmiö pätee yksilöllisen tason lisäksi myös kollektiivisemmalla tasolla. Tämä voi auttaa ymmärtämään, miksi yhteiskuntana jatkamme pahimman addiktin tavoin esimerkiksi elinympäristömme tuhoamista, vaikka olemmekin teoriassa tietävinämme, että aiheutamme siten niin itsellemme, kanssaeläjillemme kuin jälkipolvillemmekin mittaamatonta tuhoa.

--–-- - - - - - --–--

Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,

yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta. 

Lisätietoa tästä.

Kiitos!

--–-- - - - - - --–--