Psykedeelisessioiden integraatiota koskeva luentotapahtuma Helsingissä 16. toukokuuta

Psykedeelitutkimusyhdistys ry järjestää kolmen viikon päästä, torstaina toukokuun 16., luentotapahtuman "Psykedeelit ja integraatio", jossa luennoivat mm. psilosybiinitutkimusten parissa työskentelevät Marc Aixalà ja Riikka Ajantaival. Tapahtumapaikkana on Helsingin yliopisto. Tilaisuus on maksuton, lisätietoa löydät täältä.

Siinä missä psykedeeliavusteisessa terapiassa on tärkeää kunnollinen valmistautuminen, yhtä lailla olennaista on myös sessioiden purkaminen, koettujen oivallusten sulattelu ja soveltaminen käytäntöön. Terapiasta ei ole hyötyä jos se ei tähtää ja johda muutoksiin ihmisen jokapäiväisessä elämässä. Pelkät huippukokemukset eivät riitä: tarvitaan kokemusten integrointia.

Integraation olemuksesta ja tavoitteista on edelleen paljon epäselvyyttä. Mistä siinä on tarkalleen kyse? Miten sitä käytännössä tehdään esimerkiksi psykedeelien terapeuttista potentiaalia kartoittavien tieteellisten tutkimusten kontekstissa?

Näitä teemoja käsitellään toukokuun luennolla.

--–-- - - - - - --–--

Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,

yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta. 

Lisätietoa tästä.

Kiitos!

Perusasioita psykedeelien terapeuttisten vaikutusten toimintamekanismeista

Suomessakin viime vuonna Psykedeelitutkimusyhdistys ry​:n tapahtumassa ja Brain & Mind Symposiumissa luennoinut brittitutkija Robin Carhart-Harris kirjoitti Current Opinion in Psychiatry -lehteen näkökulmakirjoituksen, joka tiivistää joitakin tämänhetkisiä käsityksiä koskien psykedeelien toimintamekanismeja.

Psykedeelit vaikuttavat kehomme välittäjäainejärjestelmän, erityisesti serotoniinireseptorien kautta. Niiden keskeisen vaikutuskohteen eli 5HT2a-serotoniinireseptorin toiminta liittyy nykytiedon valossa muun muassa hermoston plastisiteettiin eli muovautuvuuteen. Psykedeelien on myös todettu muuttavan tapaa, jolla eri aivoalueet ovat yhteydessä toisiinsa: tiettyjen aivoalueiden toiminnan tahdistuminen vähenee, kun taas toisten lisääntyy. Psykedeeleille ominaisten "ykseyden" tai "minuuden hälvenemisen" kokemusten kannalta keskeinen vaikutuskohde on "oletushermoverkkona" tunnettu aivoalueiden verkosto. 

Carhart-Harris on kuvannut psykedeelien keskeiseksi toimintamekanismiksi niin aivojen kuin mielenkin tasolla tapahtuvaa entropian lisääntymistä. Entropialla viitataan ilmiöiden ennustamattomuuteen, jota voi kuvata myös ihmistarkkailijoiden epävarmuutena siitä, miten jokin järjestelmä tulee käyttäytymään. Niin hermoston kuin mielenkin tasolla psykedeelit näyttävät ikään kuin sysäävän asioita kulkemaan uusia ratoja pitkin.

Psykologisella tasolla muovautuvuuden ja entropian lisääntyminen sekä oletushermoverkon toiminnan muutokset vaikuttavat olevan kytköksissä muun muassa ihmisen kykyyn päästää irti vanhoista ajatus- ja toimintamalleistaan.

Psykoterapian näkökulmasta tämä tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia. Alustavien viitteiden mukaan psykedeelit saattavat masennuksen lisäksi auttaa esimerkiksi addiktioiden, syömishäiriöiden ja pakko-oireisen häiriön hoidossa. Yhteistä kaikille näistä ongelmista on se, että niihin liittyy voimakkaita, joustamattomia uskomuksia, joiden höllentämisessä psykedeeleistä näyttää olevan apua. Sopivissa olosuhteissa psykedeelit voivat siis helpottaa harhaisten tai elämänlaatua huonontavien ajatusmallien korvaamista hyvinvointia paremmin edistävillä.

Käyttötavasta riippuen kirves voi samoissa käsissä olla väkivallan väline tai arvokas työkalu. Tämä vertaus paljastaa edelläkuvatusta nurjan puolen: huonoissa olosuhteissa psykedeelien käyttö voi edistää pahoinvointia lisäävien uskomusten tai ajatusmallien omaksumista.

Vaikka niiden vaikutuksissa on toki myös leikkisät puolensa, psykedeelit eivät ole leluja vaan työkaluja, joita on syytä hyödyntää harkiten.

Artikkeli löytyy kokonaisuudessaan tästä.

--–-- - - - - - --–--

Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,

yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta. 

Lisätietoa tästä.

Kiitos!

--–-- - - - - - --–--

Alkoholismin hoito MDMA-avusteisella terapialla herättää kiinnostusta

Kuten kaikki tiedämme, alkoholismi on Suomessa valtava ongelma, jonka hoitoon kaivataan kipeästi nykyistä toimivampia ja kustannustehokkaampia keinoja. Eräs kiinnostava lähestymistapa, jonka tehoa alkoholismin hoitoon ollaan parhaillaan alkamassa tutkia, on MDMA-avusteinen terapia.

(Tähän alkuun tekee heti mieli tyhjäpäisen hypetyksen suitsimiseksi alleviivata, että kyse on vasta aluillaan olevista tutkimuksista, joissa hypoteesia vasta testataan ensimmäistä kertaa potilaspopulaatiolla. MDMA-terapian tehoa minkään päihdeongelman hoidossa ei siis missään tapauksessa ole todistettu.)

Mistä MDMA-terapiassa sitten on kyse? Kliinisen kontekstin ulkopuolella "ekstaasina" tunnetun yhdisteen hyödyntämistä terapeuttisessa prosessissa voi pitää lähestymistapana, joka monella tapaa poikkeaa totutuista mielenterveysongelmien hoitokeinoista. Toisin kuin perinteisemmät lääkkeitä hyödyntävät hoidot, kyse ei nimittäin ole jatkuvasta lääkityksestä, vaan yksittäisistä (usein 2–3), laajempaan lääkkeettömään terapiaan sisältyvistä terapiasessioista, joiden tavoitteet ovat samanlaisia kuin terapiassa yleensäkin: pyrkimyksenä on sekä älyllisellä että emotionaalisella tasolla päästä käsiksi ongelmallisiin ajattelu- ja käyttäytymismalleihin, ja löytää konkreettisia työkaluja oman arjen muuttamiseen suuntaan, joka palvelee hyvinvointia, eheyttä ja merkityksellistä elämää.

Miksi MDMA:ta pidetään potentiaalisena mielenterveystyön apuvälineenä? Viimeisen vuosikymmenen aikana MDMA-avusteisen terapian tehoa on tutkittu erityisesti traumaperäisen stressihäiriön hoidossa. Näiden tutkimusten vaikeasti traumatisoitunut potilaspopulaatio on koostunut esimerkiksi seksuaalista väkivaltaa kokeneista ihmisistä sekä työtehtävissään traumatisoituneista sotaveteraaneista, poliiseista ja palomiehistä. Kyse on ollut ihmisistä, joita mikään muu kokeiltu hoitomuoto ei ole auttanut, ja alustava näyttö viittaa siihen, että MDMA-terapia voi ainakin tietyllä populaatiolla olla hyvinkin tehokas, pitkäaikaisesti tehoava hoitomuoto.

Tutkimusnäytön valossa yksi merkittävä mekanismi MDMA:n tehossa on yhdisteen vaikutus pelkoreaktioitamme käsittelevään mantelitumakkeeseen. MDMA:n vaikutuksen alaisena monien vaikuttaa olevan mahdollista käsitellä traumojaan ja muita vaikeisiin tunteisiin liittyviä asioita tavalla, joka ei muutoin ole ollut mahdollista. Kyse ei ole tunteiden pakenemisesta, vaan pyrkimyksestä oppia kestävämpiä tapoja niiden kohtaamiseen ja käsittelyyn. Tavoitteena ei ole “tilapäistä helpotusta tarjoava kokemus” vaan sellainen (usein hyvinkin haastava) kokemus, jonka hedelmät kantavat pitkälle tulevaisuuteen.

Toinen mekanismi on se, että MDMA näyttää helpottavan terapeutin ja potilaan välisen luottamissuhteen muodostumista, mikä on terapeuttisen prosessin onnistumisessa yksi keskeisimpiä tekijöitä.

Niin alkoholismissa kuin muissakin päihdeongelmissa tapaa olla merkittävässä roolissa se, ettei ihmisellä ole hyviä työkaluja vaikeiden asioiden käsittelyyn, ja päihteiden käytöstä on tullut hankalasti hallittava, välitöntä helpotusta tarjoava tottumus, joka kytkeytyy niin moniin asioihin, että sen purkaminen voi olla todella vaikeaa. Ottaen huomioon muun MDMA-terapiasta tehdyn tutkimuksen, MDMA-terapia alkoholismin hoidossa on perusteltu hypoteesi tutkittavaksi.

Tämä aihe on juuri nyt erityisen ajankohtainen myös suomalaisille, sillä mainittua MDMA-alkoholismi-terapiatutkimusta Iso-Britanniassa johtava psykiatri Ben Sessa saapuu huomenna Suomeen luennoimaan aiheesta Psykedeelitutkimusyhdistys ry:n järjestämään Psykedeelinäkymiä 2018 -luentotapahtumaan. Hänen lisäkseen ulkomaalaisina vieraina ovat Kim Kuypers ja Natasha Mason Alankomaista. Lisäksi puhumassa on Psytyn varapuheenjohtaja, psykologi Riikka Suutari. Jos aihepiiri kiinnostaa, suosittelen tapahtumaa lämpimästi.

--–-- - - - - - --–--

Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,

yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta. 

Lisätietoa tästä.

Kiitos!

--–-- - - - - - --–--

Hesari kirjoittaa ayahuascan potentiaalista masennuksen hoidossa

Helsingin sanomat haastatteli viime viikolla Helsingissä kahdessakin tapahtumassa luennoineita tutkijoita, jotka ovat työssään selvittäneet tiettyjen psykedeelien vaikutusmekanismeja ja niiden terapeuttista potentiaalia.

Sen lisäksi, että artikkelin otsikko on harhaanjohtava, siinä olisi voinut selkeämminkin tuoda esiin sitä, että yksittäiset tutkimustulokset perustuvat tässä vaiheessa vasta varhaisiin pienen otannan tutkimuksiin. Tulosten painoarvoa kuitenkin vahvistaa se, että myös muiden, hyvin samantapaisesti vaikuttavien psykedeelien osalta on samanlaisten käyttötarkoitusten suhteen olemassa vastaavaa, alustavaa näyttöä.

Kun puhutaan psykedeelien mahdollisesta tehosta masennuksen hoidossa, artikkelien kommenttiosioissa esiintyy usein eräs tyypillinen väärinkäsitys, joka on syytä korjata. Tämä väärinkäsitys ilmenee tuhahtelevissa kommenteissa, joiden sisältö on jotakuinkin "just joo, aivan samasta syystähän ihmiset kiskovat masennukseensa viinaa, ja jokainen kyllä tietää, mitä siitä seuraa".

Psykedeelien vaikutus masennukseen näyttää kuitenkin olevan päinvastainen kuin monien ns. nautintoaineiden: Alkoholin välittömät vaikutukset koetaan usein erittäin miellyttäviksi ja pahaa oloa lieventäviksi, mutta niitä seuraavat jälkivaikutukset todella ahdistaviksi ja epämiellyttäviksi. Psykedeelien välittömiin vaikutuksiin puolestaan kuuluu usein hyvinkin ahdistavia ja epämiellyttäviä hetkiä ja pahan olon voimistumista, joita kuitenkin näyttää parhaimmillaan seuraavan pidempiaikainen hyvinvoinnin lisääntyminen.

Tuo hyvinvoinnin lisääntyminen näyttää suorien aivokemiallisten vaikutusten lisäksi liittyvän siihen, että psykedeelit ikään kuin auttavat uudistamaan sellaisia urautuneita ajattelutottumuksia, joista irroittamisen masennuksesta tai riippuvuuksista kärsivät kokevat usein todella vaikeaksi. Niiden vaikutus tarjoaa eräänlaisen ikkunan, jonka kautta ihmisen on mahdollista miettiä elämänsä ongelmia totutusta poikkeavista perspektiiveistä ja löytää käytännön keinoja niiden korjaamiseen.

Kyse on tältä osin hyvin samanlaisista tavoitteista kuin perinteisemmissä psykoterapiamuodoissakin. On kuitenkin selvää, että tällainen vaikutus vaatii kokemukselle oikeanlaiset olosuhteet, koska väärissä olosuhteissa ajattelutottumukset saattavat uudistua myös haitalliseen suuntaan.

Siinä, missä alkoholi aiheuttaa himoa käyttää toistuvasti, voimakkaita psykedeelikokemuksia ei aineiston mukaan yleensä tee mieli kokea kovin pian uudelleen. Helsingin luennollaan toinen tutkijoista vertasi hyvissä puitteissa läpikäytyjä psykedeelisessioita rankkaan urheiluharjoitteeseen: rankkaa, mutta saattaa pidemmällä tähtäimellä olla sen arvoista.

--–-- - - - - - --–--

Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,

yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta. 

Lisätietoa tästä.

Kiitos!

--–-- - - - - - --–--

Miten käsitellä psykedeeliaiheita vastuullisesti?

Psykedeeliuutiset-blogin pitäjä Henry Vistbacka pohtii psykedeeliteemojen käsittelyn eettisiä ulottuvuuksia.

Eräs kysymys, jota mietin paljon kirjoittaessani psykedeeleihin liittyvästä tieteellisestä tutkimuksesta: Psykedeelien käyttöön liittyy niiden terapeuttisen potentiaalin lisäksi myös konkreettisia riskejä, jotka asiasta kiinnostuneiden on syytä tiedostaa ja ottaa tosissaan. Alustavat tulokset psykedeelien myönteisistä vaikutuksista terapeuttisessa ympäristössä eivät myöskään tarkoita, että vaikutukset olisivat myönteisiä missä tahansa ympäristössä. Miten kirjoittaa asiasta vastuullisesti – niin, että ymmärrys riskeistä oikeasti välittyy, mutta ilman, että sorruttaisiin ilmiön luonnetta vääristävään turhanpäiväiseen pelotteluun?

Mietin vaikkapa jotain teini-ikäistä, joka lukee uutisartikkelin, joka käsittelee positiiviseen sävyyn psykedeelien potentiaalia psykoterapeuttisen prosessin apuvälineinä, ja päätyy sen innostamana käyttämään psykedeelejä omin päin, puutteellisella valmistautumisella, huonoissa olosuhteissa, ilman asiaa ymmärtäviä kanssaihmisiä, jotka osaisivat tarjota tukea kokemusten jälkikäsittelyssä jne. Psykedeelien vaikutuksiin huonosti sopivissa puitteissa kokemukset saattavat pahimmillaan olla traumatisoivia tai johtaa harkitsemattomaan, potentiaalisen vaaralliseen käyttäytymiseen.

Kun tietää, että psykedeelien käytöllä vääränlaisessa kontekstissa voi olla haitallisia seurauksia, miten huomioida niiden potentiaalista puhuttaessa sitä, että asiaa paremmin tuntemattomat saattavat päätyä lukemansa pohjalta vääriin tai liian yksioikoisiin tulkintoihin, ja tehdä niiden perusteella epäterveellisiä ratkaisuja? Miten kirjoittaa riskeistä tavalla, joka koetaan uskottavaksi? Pelkkiin riskeihin keskittyminenhän ei tunnetusti toimi missään valistustyössä. Jos ei puhuta myös asian myönteisistä puolista, varoittavat viestit kaikuvat tyhjille korville.

Asiaa voisi verrata vaikkapa seksistä tai vuorikiipeilystä puhumiseen. Kummassakin on kyse aktiviteetista, joka voi antaa harjoittajalleen paljon, mutta johon liittyy myös merkittäviä riskejä. Nuo riskit ovat pääosin hallittavissa tai ainakin niihin on mahdollista varautua ja punnita, millaisissa tilanteissa kokee ne ottamisen arvoiseksi. Tämä kuitenkin vaatii, että riskit tiedostetaan ja niistä kommunikoidaan avoimesti, ja puhe riskeistä kytketään ymmärtävään puheeseen niistä hyväksi koetuista asioista, joita toiminnalla tavoitellaan. (Kirjoittamani laajahko katsaus psykedeelien riskeihin tässä Psykedeelisen sivistyksen liitto ry:n sivulta löytyvässä artikkelissa.)

Se, mihin olen näiden kysymysten äärellä päätynyt on, että koska psykedeeleistä joka tapauksessa kohkataan mediassa ja erilaisilla foorumeilla aktiivisesti ja usein vastuuttoman yksiulotteisesti (monesti sellaisten ihmisten toimesta, joiden perehtyneisyys aihepiiriin on vähäistä), voivat aihetta paremmin tuntevat tasapainottaa keskustelukenttää käsittelemällä sitä monipuolisesti ja kiihkottomasti. Tämän ajatuksen pohjalta pyrin puhumaan psykedeeleihin liittyvistä aiheista rehellisesti, kriittisesti ja rakentavasti, täydentäen parhaani mukaan niitä aukkoja, joita asiasta keskustellessa usein jätetään, ja korjaten ymmärrykseni pohjalta selkeän virheellisiä väitteitä tai käsityksiä. Nojaan kannanotoissani mahdollisimman paljon tutkimusaineistoon ja muuhun systemaattisesti muodostuneeseen tietämykseen. Käsittelen niin asian positiivisia kuin negatiivisiakin puolia tiedostaen, että pelkästään jompaan kumpaan keskittyminen olisi sekä epärehellistä että tehotonta kommunikaatiota.

Tiedostaen, että kyseessä on kasvavaa kiinnostusta keräävä aihepiiri, tavoitteenani on esittää niin selkokielisesti kuin osaan, millaisia näkökulmia on syytä ottaa huomioon ja tuntea, mikäli haluaa ymmärtää psykedeelien vaikutusta kokonaisvaltaisesti. Mitä enemmän näistä asioista julkisuudessa puhutaan, sitä tärkeämmältä tehtävältä tämä tuntuu.

Toivon, että asian tolkullinen käsittely vie fanaatikoilta työt.

--–-- - - - - - --–--

Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,

yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta. 

Lisätietoa tästä.

Kiitos!

--–-- - - - - - --–--