MDMA-avusteista psykoterapiaa käsittelevä seminaari lokakuussa Helsingissä

Miksi MDMA-avusteista psykoterapiaa tutkitaan lupaavana hoitomuotona? Tätä teemaa käsittelee Psykedeelitutkimusyhdistys ry:n lokakuinen seminaari, jossa on puhumassa aihepiirin tutkijoita Hollannista, Saksasta ja Kanadasta.

Muun muassa traumaperäisen stressihäiriön, autististen ihmisten kokeman sosiaalisen ahdistuksen sekä alkoholismin hoitoon tutkitun terapiamuodon yksi keskeisistä mekanismeista on nykytiedon valossa se, että MDMA vaimentaa pelkoreaktioista vastaavan mantelitumakkeen toimintaa, mikä helpottaa vaikeiden tunnekokemusten käsittelyä. Käytännössä MDMA näyttää tukevan tavoitteita, joita psykoterapeuttisella työskentelyllä muutenkin on. Se ei korvaa terapiaa, vaan toimii sen apuvälineenä.

Suomessakin alati kasvava määrä lääketieteen, mielenterveyden ja sosiaalialojen ammattilaisia ja opiskelijoita seuraa mielenkiinnolla psykedeelien potentiaalia koskevaa tutkimusta. Psykedeeliavusteista terapiaa käsitteleviin kansainvälisiin koulutusohjelmiin on osallistuttu suomalaistenkin toimesta, ja aihepiiriä koskevan ammatillisen kiinnostuksen voi olettaa jatkossa edelleen lisääntyvän. Merkittävä syy tälle on se, että jokainen sydämellä varustettu mielenterveyden parissa työskentelevä ihminen haluaa tehdä parhaansa auttaakseen. Työkalupakin laajeneminen tutkimusnäytön tukemin hoitomuodoin on kullanarvoista.

Kaikilla uusilla, suurella innolla hypetetyillä hoitomuodoilla on tietenkin tapana tuoda mukanaan odottamattomia, riittämättömästi ennakoituja haasteita. Vaikka psykedeeliavusteiset hoidot hyväksyttäisiin lääketieteen arsenaaliin, tällaisilta haasteilta tuskin vältytään psykedeelienkään tapauksessa. Kuitenkin, mitä enemmän ja seikkaperäisempää moniammatillista ymmärrystä psykedeeleistä on, sitä todennäköisemmin niiden potentiaalia saadaan hyödynnettyä mahdollisimman monien kestävää hyvinvointia tukevalla tavalla.

Lisätietoa: http://psyty.fi/pn2019s

Johns Hopkins -tutkimusyliopistoon perustettu psykedeelitutkimuskeskus

Useita psilosybiinitutkimuksia toteuttanut Johns Hopkins -tutkimusyliopisto sai hiljattain 17 miljoonan dollarin lahjoituksen psykedeelitutkimuskeskuksen perustamiseen. Tutkimuskeskuksen suunnitelmissa on tutkia psilosybiiniavusteisen hoidon tehoa muun muassa opioidiriippuvuuksien ja anoreksian hoidossa. Lisäksi tarkoituksena on selvittää, voisiko psilosybiinistä olla hyötyä Alzheimerin ja borrelioosin oireiden taltuttamisessa.

(Toisin kuin jotkut ovat tulkinneet, tutkijat eivät siis ole povanneet psilosybiinistä parannuskeinoa Alzheimeriin.)

New York Times taustoittaa artikkelissaan keskusta rahoittaneiden ihmisten motiiveja, jotka ovat sekä henkilökohtaisia että yhteiskunnallisia: monet heistä ovat todistaneet lähipiirissään addiktioihin ja mielenterveysongelmiin kytkeytyvää kärsimystä, mutta ajatuksena on myös, että psykedeelitutkimuksen tukemisesta saattaa olla laajempaakin hyötyä hyvinvoinnin edistämisessä. Rahoittajiin lukeutuu muun muassa kirjailijana ja enkelisijoittajana tunnettu Tim Ferriss.

Kyseessä on jo toinen tänä vuonna merkittävään tutkimusyliopistoon perustettu psykedeelitutkimuskeskus. Rahoitus on tavannut olla psykedeelejä koskevan tutkimustyön keskeisimpiä rajoittimia, ja onkin mielenkiintoista seurata, mitä kaikkea psykedeeleistä tullaan lisääntyvän tutkimusrahoituksen myötä saamaan selville.

https://www.nytimes.com/2019/09/06/health/ferriss-psychedelic-drugs-depression.html

Ylellä asiallinen haastattelu psykedeelitutkimuksesta sekä psykedeelien vaikutuksista ja käyttömotiiveista

Yle julkaisi muutama päivä sitten oikein asiallisen, psykedeelitutkimusta sekä psykedeelien vaikutuksia ja käyttömotiiveja käsittelevän artikkelin, jossa myös allekirjoittanutta haastateltiin.

Olen viime aikoina miettinyt, että vastoin usein ilmaistuja näkemyksiä, Suomessa ei näinä päivinä tunnuta julkaistavan juurikaan täysin typeriä artikkeleita psykedeeleistä. Jutut ovat päälinjoiltaan asiallisia, ja toimittajat pyrkivät perehtymään aihepiiriä koskeviin faktoihin. Pikkuvirheitä saattaa olla, mutta kokonaissävy tapaa olla fiksu.

Tähän kuulee toisinaan vastattavan, että onhan tämän tästä niitä kauhutarinoita riehuvista tai ikkunoista hyppivistä ihmisistä. Mutta tässä paljastuu sellainen taustaoletus, etteivät tapaukset, joissa ihmiset vahingoittavat itseään tai toisia, voisi olla totta, tai että sellaisista kertominen olisi jotenkin lähtökohtaisesti huonoa journalismia. Miksiköhän? Pääsääntöisesti psykedeelien käyttö ei johda kummempiin ongelmiin, mutta tosiasia on, että toisinaan ihmiset pelästyvät niiden vaikutuksia ja alkavat sekoilla, tai tekevät muista syistä kohtalokkaita virhearviointeja.

Onneksi yhä useammat aihepiiristä kiinnostuneet näkevät myös tämän pimeän puolen ja uskaltavat käsitellä sitä. Yhä enemmän näkyy myös toimintaa, jonka pyrkimyksenä on auttaa rankkoja psykedeelikokemuksia läpikäyneitä ihmisiä integroimaan kokemuksiaan, ja tieto riskeistä ja niiden huomioinnista leviää. Mitä rehellisemmin aihepiirin eri puolista voidaan puhua, sitä vastuullisempaa ja hedelmällisempää suhdetta voimme psykedeeleihin rakentaa.

https://yle.fi/uutiset/3-10946260