Posts
Yle julkaisi muutama päivä sitten oikein asiallisen, psykedeelitutkimusta sekä psykedeelien vaikutuksia ja käyttömotiiveja käsittelevän artikkelin, jossa myös allekirjoittanutta haastateltiin.
Olen viime aikoina miettinyt, että vastoin usein ilmaistuja näkemyksiä, Suomessa ei näinä päivinä tunnuta julkaistavan juurikaan täysin typeriä artikkeleita psykedeeleistä. Jutut ovat päälinjoiltaan asiallisia, ja toimittajat pyrkivät perehtymään aihepiiriä koskeviin faktoihin. Pikkuvirheitä saattaa olla, mutta kokonaissävy tapaa olla fiksu.
Tähän kuulee toisinaan vastattavan, että onhan tämän tästä niitä kauhutarinoita riehuvista tai ikkunoista hyppivistä ihmisistä. Mutta tässä paljastuu sellainen taustaoletus, etteivät tapaukset, joissa ihmiset vahingoittavat itseään tai toisia, voisi olla totta, tai että sellaisista kertominen olisi jotenkin lähtökohtaisesti huonoa journalismia. Miksiköhän? Pääsääntöisesti psykedeelien käyttö ei johda kummempiin ongelmiin, mutta tosiasia on, että toisinaan ihmiset pelästyvät niiden vaikutuksia ja alkavat sekoilla, tai tekevät muista syistä kohtalokkaita virhearviointeja.
Onneksi yhä useammat aihepiiristä kiinnostuneet näkevät myös tämän pimeän puolen ja uskaltavat käsitellä sitä. Yhä enemmän näkyy myös toimintaa, jonka pyrkimyksenä on auttaa rankkoja psykedeelikokemuksia läpikäyneitä ihmisiä integroimaan kokemuksiaan, ja tieto riskeistä ja niiden huomioinnista leviää. Mitä rehellisemmin aihepiirin eri puolista voidaan puhua, sitä vastuullisempaa ja hedelmällisempää suhdetta voimme psykedeeleihin rakentaa.
