MDMA-avusteista psykoterapiaa käsittelevä seminaari lokakuussa Helsingissä

Miksi MDMA-avusteista psykoterapiaa tutkitaan lupaavana hoitomuotona? Tätä teemaa käsittelee Psykedeelitutkimusyhdistys ry:n lokakuinen seminaari, jossa on puhumassa aihepiirin tutkijoita Hollannista, Saksasta ja Kanadasta.

Muun muassa traumaperäisen stressihäiriön, autististen ihmisten kokeman sosiaalisen ahdistuksen sekä alkoholismin hoitoon tutkitun terapiamuodon yksi keskeisistä mekanismeista on nykytiedon valossa se, että MDMA vaimentaa pelkoreaktioista vastaavan mantelitumakkeen toimintaa, mikä helpottaa vaikeiden tunnekokemusten käsittelyä. Käytännössä MDMA näyttää tukevan tavoitteita, joita psykoterapeuttisella työskentelyllä muutenkin on. Se ei korvaa terapiaa, vaan toimii sen apuvälineenä.

Suomessakin alati kasvava määrä lääketieteen, mielenterveyden ja sosiaalialojen ammattilaisia ja opiskelijoita seuraa mielenkiinnolla psykedeelien potentiaalia koskevaa tutkimusta. Psykedeeliavusteista terapiaa käsitteleviin kansainvälisiin koulutusohjelmiin on osallistuttu suomalaistenkin toimesta, ja aihepiiriä koskevan ammatillisen kiinnostuksen voi olettaa jatkossa edelleen lisääntyvän. Merkittävä syy tälle on se, että jokainen sydämellä varustettu mielenterveyden parissa työskentelevä ihminen haluaa tehdä parhaansa auttaakseen. Työkalupakin laajeneminen tutkimusnäytön tukemin hoitomuodoin on kullanarvoista.

Kaikilla uusilla, suurella innolla hypetetyillä hoitomuodoilla on tietenkin tapana tuoda mukanaan odottamattomia, riittämättömästi ennakoituja haasteita. Vaikka psykedeeliavusteiset hoidot hyväksyttäisiin lääketieteen arsenaaliin, tällaisilta haasteilta tuskin vältytään psykedeelienkään tapauksessa. Kuitenkin, mitä enemmän ja seikkaperäisempää moniammatillista ymmärrystä psykedeeleistä on, sitä todennäköisemmin niiden potentiaalia saadaan hyödynnettyä mahdollisimman monien kestävää hyvinvointia tukevalla tavalla.

Lisätietoa: http://psyty.fi/pn2019s

Johns Hopkins -tutkimusyliopistoon perustettu psykedeelitutkimuskeskus

Useita psilosybiinitutkimuksia toteuttanut Johns Hopkins -tutkimusyliopisto sai hiljattain 17 miljoonan dollarin lahjoituksen psykedeelitutkimuskeskuksen perustamiseen. Tutkimuskeskuksen suunnitelmissa on tutkia psilosybiiniavusteisen hoidon tehoa muun muassa opioidiriippuvuuksien ja anoreksian hoidossa. Lisäksi tarkoituksena on selvittää, voisiko psilosybiinistä olla hyötyä Alzheimerin ja borrelioosin oireiden taltuttamisessa.

(Toisin kuin jotkut ovat tulkinneet, tutkijat eivät siis ole povanneet psilosybiinistä parannuskeinoa Alzheimeriin.)

New York Times taustoittaa artikkelissaan keskusta rahoittaneiden ihmisten motiiveja, jotka ovat sekä henkilökohtaisia että yhteiskunnallisia: monet heistä ovat todistaneet lähipiirissään addiktioihin ja mielenterveysongelmiin kytkeytyvää kärsimystä, mutta ajatuksena on myös, että psykedeelitutkimuksen tukemisesta saattaa olla laajempaakin hyötyä hyvinvoinnin edistämisessä. Rahoittajiin lukeutuu muun muassa kirjailijana ja enkelisijoittajana tunnettu Tim Ferriss.

Kyseessä on jo toinen tänä vuonna merkittävään tutkimusyliopistoon perustettu psykedeelitutkimuskeskus. Rahoitus on tavannut olla psykedeelejä koskevan tutkimustyön keskeisimpiä rajoittimia, ja onkin mielenkiintoista seurata, mitä kaikkea psykedeeleistä tullaan lisääntyvän tutkimusrahoituksen myötä saamaan selville.

https://www.nytimes.com/2019/09/06/health/ferriss-psychedelic-drugs-depression.html

Ylellä asiallinen haastattelu psykedeelitutkimuksesta sekä psykedeelien vaikutuksista ja käyttömotiiveista

Yle julkaisi muutama päivä sitten oikein asiallisen, psykedeelitutkimusta sekä psykedeelien vaikutuksia ja käyttömotiiveja käsittelevän artikkelin, jossa myös allekirjoittanutta haastateltiin.

Olen viime aikoina miettinyt, että vastoin usein ilmaistuja näkemyksiä, Suomessa ei näinä päivinä tunnuta julkaistavan juurikaan täysin typeriä artikkeleita psykedeeleistä. Jutut ovat päälinjoiltaan asiallisia, ja toimittajat pyrkivät perehtymään aihepiiriä koskeviin faktoihin. Pikkuvirheitä saattaa olla, mutta kokonaissävy tapaa olla fiksu.

Tähän kuulee toisinaan vastattavan, että onhan tämän tästä niitä kauhutarinoita riehuvista tai ikkunoista hyppivistä ihmisistä. Mutta tässä paljastuu sellainen taustaoletus, etteivät tapaukset, joissa ihmiset vahingoittavat itseään tai toisia, voisi olla totta, tai että sellaisista kertominen olisi jotenkin lähtökohtaisesti huonoa journalismia. Miksiköhän? Pääsääntöisesti psykedeelien käyttö ei johda kummempiin ongelmiin, mutta tosiasia on, että toisinaan ihmiset pelästyvät niiden vaikutuksia ja alkavat sekoilla, tai tekevät muista syistä kohtalokkaita virhearviointeja.

Onneksi yhä useammat aihepiiristä kiinnostuneet näkevät myös tämän pimeän puolen ja uskaltavat käsitellä sitä. Yhä enemmän näkyy myös toimintaa, jonka pyrkimyksenä on auttaa rankkoja psykedeelikokemuksia läpikäyneitä ihmisiä integroimaan kokemuksiaan, ja tieto riskeistä ja niiden huomioinnista leviää. Mitä rehellisemmin aihepiirin eri puolista voidaan puhua, sitä vastuullisempaa ja hedelmällisempää suhdetta voimme psykedeeleihin rakentaa.

https://yle.fi/uutiset/3-10946260

Painajaismaisia kokemuksia

Suomessakin luennoinut psykologi ja neurotieteilijä Robin Carhart-Harris kuvaa Independent-lehden haastattelussa keskeistä eroa psilosybiinin ja masennuksen hoitoon yleisesti käytettyjen SSRI-lääkkeiden välillä: monet kertovat SSRI-lääkityksen turruttaneen niin myönteisiä kuin kielteisiä tunteitaan, kun taas psilosybiiniterapiaa saaneet kuvailevat tunnemaailman "vapautumista", voimakkaan yhteyden muodostumista omiin, usein etäisiksi jääneisiin tunteisiin.

Psykedeeliterapiasessiot sisältävät usein traumojen tai muiden vaikeiden asioiden kohtaamista. Carhart-Harris toteaa tutkimusryhmänsä puhuvan hedelmättömän ja 60-luvun kaikuja herättelevän "paha trippi" -fraasin sijaan "haastavista psykologisista kokemuksista", ja kuvaa tutkimusryhmänsä kertovan koehenkilöille rehellisesti, että psykedeeliterapiasessiot voivat olla helvetillisiä.

"Terapia-asetelmassamme on varauduttu siihen, että kokemus saattaa olla painajaismainen. Kyseessä on hoitomuoto, joka edellyttää omien demonien kirjaimellista kohtaamista."

https://www.independent.co.uk/news/health/magic-mushroom-depression-psychedelic-drug-mental-health-antidepressant-big-pharma-imperial-lsd-dmt-a8929796.html

Amerikkalaispoliitikot tyrmäsivät psykedeelien tieteellistä tutkimusta helpottamaan pyrkineen aloitteen

Amerikkalaispoliitikko Alexandria Ocasio-Cortez teki hiljattain aloitteen, jonka tarkoituksena oli helpottaa psykedeeleihin kohdistuvaa tieteellistä tutkimusta. Nykytilanteessa Yhdysvaltain lainsäädäntö estää liittovaltiota rahoittamasta schedule 1 -luokiteltuja aineita, joihin esimerkiksi psilosybiini, MDMA ja kannabis kuuluvat.

Tämä on jo pelkästään taloudellisestakin näkökulmasta älytöntä, koska on niin paljon lupaavaa tutkimusnäyttöä, jonka mukaan monilla näistä kielletyistä aineista voi olla merkittävää potentiaalia todella kalliiksi käyvien ongelmien hoitamisessa ja ennaltaehkäisyssä – inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan.

Ocasio-Cortezin aloitteen viisaana lähtökohtana oli, että vailla tieteellistä näyttöä oleva huumeiden kieltolaki lisää monia ongelmia ja vaikeuttaa tarpeettomasti tutkimuksen tekoa. Aloite kuitenkin torpattiin selvällä enemmistöllä. Myös Ocasio-Cortezin oman puolueen demokraattien enemmistö päätyi lopulta vastustamaan aloitetta. Ilman tarkempaa perehtymistä on vaikea sanoa, missä määrin kyse oli siitä, että poliitikot edelleen pelkäävät järkevien päihdepoliittisten kantojen ottamista ja huumesodan epäonnistumisen myöntämistä, ja missä määrin taas siitä, että aloitteeseen ei oltu ehditty perehtyä eikä siten oltu varmoja sen käytännön implikaatioista.

Ocasio-Cortez kuitenkin toteaa työn jatkuvan, ja vastaavien aloitteiden oletetaan tulevaisuudessa keräävän enemmän tukea nyt kun kortit on lyöty pöytään. Nykysäädökset vaikeuttavat perusteettomasti tieteellistä tutkimusta, ja kun tätä ja ylipäänsä huumeiden vastaisen sodan ongelmallisuutta koskeva tietoisuus leviää, tämä alkaa ennen pitkää näkyä myös poliitikkojen toiminnassa.

--–-- - - - - - --–--

Sananen Psykedeeliuutisten ylläpitäjä Henry Vistbackalta: 

Teen psykedeeli- ja päihdepolitiikkateemojen parissa paljon töitä. Psykedeeliuutisten pyörittämisen ohella toimin näiden aihepiirien järjestöissä, joiden kanssa muun muassa järjestän seminaareja ja muita tapahtumia, tuon yhteen aihepiiristä kiinnostuneita ammattilaisia, tuotan sisältöä ja kommentoin aihepiiriä julkisuudessa. Käyn kansainvälisissä konferensseissa ja työpajoissa, kirjoitan blogauksia, julkaisen podcasteja ja teen käytännön haittoja vähentävää työtä.

Intohimonani on edistää näiden aihepiirien rakentavaa ja moninäkökulmaista käsittelyä tavalla, joka ei tarjoa niihin helppoja vastauksia vaan pikemminkin etsii hyviä kysymyksiä.

Kaikki tämä vaatii niin ajallisia kuin taloudellisia resursseja. Siksi haluaisinkin pyytää sinua tukemaan työtäni. Hyvä väylä tähän on toimintani rahoittaminen tilaamalla Patreon-kanavani osoitteessa https://www.patreon.com/vistbacka. Voit edistää hyvää pienilläkin summilla. Sivulta saat myös tarkempaa tietoa tekemisteni kirjosta.

Kiitos huomiostasi ja ehkäpä myös avustasi!

Psykedeelisessioiden integraatiota koskeva luentotapahtuma Helsingissä 16. toukokuuta

Psykedeelitutkimusyhdistys ry järjestää kolmen viikon päästä, torstaina toukokuun 16., luentotapahtuman "Psykedeelit ja integraatio", jossa luennoivat mm. psilosybiinitutkimusten parissa työskentelevät Marc Aixalà ja Riikka Ajantaival. Tapahtumapaikkana on Helsingin yliopisto. Tilaisuus on maksuton, lisätietoa löydät täältä.

Siinä missä psykedeeliavusteisessa terapiassa on tärkeää kunnollinen valmistautuminen, yhtä lailla olennaista on myös sessioiden purkaminen, koettujen oivallusten sulattelu ja soveltaminen käytäntöön. Terapiasta ei ole hyötyä jos se ei tähtää ja johda muutoksiin ihmisen jokapäiväisessä elämässä. Pelkät huippukokemukset eivät riitä: tarvitaan kokemusten integrointia.

Integraation olemuksesta ja tavoitteista on edelleen paljon epäselvyyttä. Mistä siinä on tarkalleen kyse? Miten sitä käytännössä tehdään esimerkiksi psykedeelien terapeuttista potentiaalia kartoittavien tieteellisten tutkimusten kontekstissa?

Näitä teemoja käsitellään toukokuun luennolla.

--–-- - - - - - --–--

Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,

yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta. 

Lisätietoa tästä.

Kiitos!

MDMA-avusteisen terapian ei tule jäädä vain rikkaiden ja hyväosaisten hoitomuodoksi

MDMA-avusteinen terapia on tulossa kovaa vauhtia. Huomio on pääosin ollut terapiamuodon tehon selvittämisessä. Slate muistuttaa artikkelissaan, miten tärkeää olisi pohtia myös niitä mekanismeja, jotka varmistavat, että myös muut kuin kaikkein rikkaimmat ja hyväosaisimmat pääsevät hoitoon käsiksi, ja etteivät käynnissä olevan opioidikriisin tai masennuslääkkeiden ylihypetyksen opetukset jää sisäistämättä.

"We’ve seen how aggressive marketing of opiate painkillers wrought havoc, and with the continuing practice of direct-to-consumer advertising, it doesn’t require too big an imagination to think of what might go wrong in that market.

As a cynical harbinger of the harms inherent in a capitalist society, particularly toward the already under-resourced, I fear MDMA’s arrival as a prescription medicine for PTSD will simply be as the most glowing product in the growing cottage industry for trauma treatment that only the rich and comfortable can access. I worry that we have no real plan of ensuring that it is available and accessible to the people that in many ways, need it the most. In this way, the story of prescription MDMA might mirror the unmet promises of the antidepressant boom, and that fate is just marginally better than if it went the way of LSD. When antidepressants first came to the market, we leapt on their easy potential and failed to address the factors driving depression rates, resulting in medications that are now barely as effective as placebo.

Even a seemingly powerful unique treatment like MDMA therapy won’t reach its potential if we don’t ensure that all people who need it can access it, along with the entire recommended process of care. Essentially, it’s never enough to just approve the treatment—you also have to assess the process. The FDA is tasked with assessing the efficacy. It’s unclear who’s tasked with assessing access."

--–-- - - - - - --–--

Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,

yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta. 

Lisätietoa tästä.

Kiitos!

--–-- - - - - - --–--