MDMA-avusteinen terapia ei saa jäädä vain rikkaimpien ja hyväosaisimpien hoitomuodoksi

MDMA-avusteinen terapia on tulossa kovaa vauhtia. Huomio on pääosin ollut terapiamuodon tehon selvittämisessä. Slate muistuttaa artikkelissaan, miten tärkeää olisi pohtia myös niitä mekanismeja, jotka varmistavat, että myös muut kuin kaikkein rikkaimmat ja hyväosaisimmat pääsevät hoitoon käsiksi, ja etteivät käynnissä olevan opioidikriisin tai masennuslääkkeiden ylihypetyksen opetukset jää sisäistämättä.

We’ve seen how aggressive marketing of opiate painkillers wrought havoc, and with the continuing practice of direct-to-consumer advertising, it doesn’t require too big an imagination to think of what might go wrong in that market. 

As a cynical harbinger of the harms inherent in a capitalist society, particularly toward the already under-resourced, I fear MDMA’s arrival as a prescription medicine for PTSD will simply be as the most glowing product in the growing cottage industry for trauma treatment that only the rich and comfortable can access. I worry that we have no real plan of ensuring that it is available and accessible to the people that in many ways, need it the most. In this way, the story of prescription MDMA might mirror the unmet promises of the antidepressant boom, and that fate is just marginally better than if it went the way of LSD. When antidepressants first came to the market, we leapt on their easy potential and failed to address the factors driving depression rates, resulting in medications that are now barely as effective as placebo.

Even a seemingly powerful unique treatment like MDMA therapy won’t reach its potential if we don’t ensure that all people who need it can access it, along with the entire recommended process of care. Essentially, it’s never enough to just approve the treatment—you also have to assess the process. The FDA is tasked with assessing the efficacy. It’s unclear who’s tasked with assessing access.

 --–-- - - - - - --–--

Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,

yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta. 

Lisätietoa tästä.

Kiitos!

--–-- - - - - - --–--

Hesari kirjoittaa ayahuascan potentiaalista masennuksen hoidossa

Helsingin sanomat haastatteli viime viikolla Helsingissä kahdessakin tapahtumassa luennoineita tutkijoita, jotka ovat työssään selvittäneet tiettyjen psykedeelien vaikutusmekanismeja ja niiden terapeuttista potentiaalia.

Sen lisäksi, että artikkelin otsikko on harhaanjohtava, siinä olisi voinut selkeämminkin tuoda esiin sitä, että yksittäiset tutkimustulokset perustuvat tässä vaiheessa vasta varhaisiin pienen otannan tutkimuksiin. Tulosten painoarvoa kuitenkin vahvistaa se, että myös muiden, hyvin samantapaisesti vaikuttavien psykedeelien osalta on samanlaisten käyttötarkoitusten suhteen olemassa vastaavaa, alustavaa näyttöä.

Kun puhutaan psykedeelien mahdollisesta tehosta masennuksen hoidossa, artikkelien kommenttiosioissa esiintyy usein eräs tyypillinen väärinkäsitys, joka on syytä korjata. Tämä väärinkäsitys ilmenee tuhahtelevissa kommenteissa, joiden sisältö on jotakuinkin "just joo, aivan samasta syystähän ihmiset kiskovat masennukseensa viinaa, ja jokainen kyllä tietää, mitä siitä seuraa".

Psykedeelien vaikutus masennukseen näyttää kuitenkin olevan päinvastainen kuin monien ns. nautintoaineiden: Alkoholin välittömät vaikutukset koetaan usein erittäin miellyttäviksi ja pahaa oloa lieventäviksi, mutta niitä seuraavat jälkivaikutukset todella ahdistaviksi ja epämiellyttäviksi. Psykedeelien välittömiin vaikutuksiin puolestaan kuuluu usein hyvinkin ahdistavia ja epämiellyttäviä hetkiä ja pahan olon voimistumista, joita kuitenkin näyttää parhaimmillaan seuraavan pidempiaikainen hyvinvoinnin lisääntyminen.

Tuo hyvinvoinnin lisääntyminen näyttää suorien aivokemiallisten vaikutusten lisäksi liittyvän siihen, että psykedeelit ikään kuin auttavat uudistamaan sellaisia urautuneita ajattelutottumuksia, joista irroittamisen masennuksesta tai riippuvuuksista kärsivät kokevat usein todella vaikeaksi. Niiden vaikutus tarjoaa eräänlaisen ikkunan, jonka kautta ihmisen on mahdollista miettiä elämänsä ongelmia totutusta poikkeavista perspektiiveistä ja löytää käytännön keinoja niiden korjaamiseen.

Kyse on tältä osin hyvin samanlaisista tavoitteista kuin perinteisemmissä psykoterapiamuodoissakin. On kuitenkin selvää, että tällainen vaikutus vaatii kokemukselle oikeanlaiset olosuhteet, koska väärissä olosuhteissa ajattelutottumukset saattavat uudistua myös haitalliseen suuntaan.

Siinä, missä alkoholi aiheuttaa himoa käyttää toistuvasti, voimakkaita psykedeelikokemuksia ei aineiston mukaan yleensä tee mieli kokea kovin pian uudelleen. Helsingin luennollaan toinen tutkijoista vertasi hyvissä puitteissa läpikäytyjä psykedeelisessioita rankkaan urheiluharjoitteeseen: rankkaa, mutta saattaa pidemmällä tähtäimellä olla sen arvoista.

--–-- - - - - - --–--

Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,

yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta. 

Lisätietoa tästä.

Kiitos!

--–-- - - - - - --–--