Teatterikorkeakoulun lehtori sai potkut kerrottuaan ayahuascaa hyödyntävistä rituaaliperinteistä

Helsingin sanomat kertoo ritualistisen teatterin kursseja teatterikorkeakoulussa opettaneen lehtori Eero-Tapio Vuori saaneen kuun alussa potkut työstään. Kyse on siitä, että kursseilla on kerrottu ayahuascaa hyödyntävistä rituaaliperinteistä, minkä seurauksena yksi oppilaista on tehnyt valituksen, jonka ytimessä on syytös oppilaiden kannustamisesta päihdyttävien aineiden käyttöön.

Julkisuuteen kerrotut syyt ovat antaneet syytä olettaa, että päätös on tehty hätiköiden ja tieteellisestä näkökulmasta ongelmallisin perustein. Jos syyt ovat muita kuin ne, joita on julkisuuteen kerrottu, tämäkin on avoimuuden ja tieteen vapauden näkökulmasta kyseenalaista; potkut antanut dekaani ei ole halunnut päätöstään julkisuudessa taustoittaa, joten tapausta on muun kuin sisäpiirin osalta jouduttu arvioimaan vajavaisen tiedon pohjalta.

Potkuista on nyt tehty 38 ihmisen allekirjoittama vetoomus, jossa vaaditaan potkujen perumista. Helsingin Sanomat kertoo artikkelissaan nähneensä irtisanomisperusteet.

Vaikka salaamisen taustalla olisi esimerkiksi sinänsä ymmärrettävä halu suojella valituksen tehnyttä oppilasta, salassapitäminen tekee käytännössä mahdottomaksi arvioida ratkaisun perusteita. Jutussa on väistämättä kysymys myös siitä, millaisia asioita tieteen kentällä saa tai ei saa tutkia. Jos opettajalla ei ole mahdollisuutta kertoa maailman ilmiöistä rehellisesti, miten oppilaiden voi olettaa muodostavan asioista omia käsityksiään tai tehdä vakavasti otettavaa tutkimusta?

Irtisanomispäätöksessä Vuoren on katsottu kannustaneen oppilaitaan päihdyttävien aineiden käyttöön. Vuori itse kiistää asian. Jos Vuori on kertonut asiasta monipuolisesti, myös riskejä käsitellen, hänen syyttämistään siitä, että hän on kurssillaan puhunut potentiaalisen riskialttiista toiminnasta, voisi verrata opettajan syyttämiseen siitä, että hän kertoisi oppilailleen rehellisesti vaikkapa vuorikiipeilystä, jääkiekosta tai mistä tahansa riskialttiista toiminnasta eri puolineen.

Kuten Helsingin Sanomien artikkelissa haastatellut asiantuntijat toteavat, rituaaleista kertominen ja tietyissä konteksteissa myös niihin osallistuminen on keskeinen osa monien tieteenalojen tutkimusperinnettä, eikä siten mikään erityisen kauhistelun peruste. On toki totta, että ayahuascarituaaliin liittyy Suomessa kiellettyjä yhdisteitä sisältäviä kasveja; voi vain toivoa, että potkut antanut dekaani (ja ylipäänsä jokainen aihepiiristä puuttellisen tiedon pohjalta vahvoja mielipiteitä muodostanut) perehtyy tapahtuneen myötä paremmin ayahuascaa koskevaan, laajaan tieteelliseen tutkimusaineistoon.

Kulttuuriantropologi Jari Ruotsalainen muistuttaa artikkelissa: ”On erityisen tärkeää, että vastuullista tutkimusta ja opetusta antavia henkilöitä ei tuomita pelkkien henkilökohtaisten tuntemusten, fiilisten ja suoranaisen ymmärtämättömyyden pohjalta. Se on oikeusmurha.”

Itä-Suomen yliopiston kulttuuriantropologian yliopistonlehtori, filosofian tohtori Taina Kinnunen puolestaan kiteyttää suunnan, johon emme halua kulkea: ”Pahimmillaan tällainen ilmapiiri johtaa siihen, että ei uskalleta tutkia vieraita kulttuureja ja niihin kuuluvia piirteitä, joita ei meillä pidetä hyväksyttävänä”.

Päivitys: Potkut peruttiin alle kuukautta myöhemmin.

--–-- - - - - - --–--

Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,

yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta. 

Lisätietoa tästä.

Kiitos!

--–-- - - - - - --–--

Alkoholismin hoito MDMA-avusteisella terapialla herättää kiinnostusta

Kuten kaikki tiedämme, alkoholismi on Suomessa valtava ongelma, jonka hoitoon kaivataan kipeästi nykyistä toimivampia ja kustannustehokkaampia keinoja. Eräs kiinnostava lähestymistapa, jonka tehoa alkoholismin hoitoon ollaan parhaillaan alkamassa tutkia, on MDMA-avusteinen terapia.

(Tähän alkuun tekee heti mieli tyhjäpäisen hypetyksen suitsimiseksi alleviivata, että kyse on vasta aluillaan olevista tutkimuksista, joissa hypoteesia vasta testataan ensimmäistä kertaa potilaspopulaatiolla. MDMA-terapian tehoa minkään päihdeongelman hoidossa ei siis missään tapauksessa ole todistettu.)

Mistä MDMA-terapiassa sitten on kyse? Kliinisen kontekstin ulkopuolella "ekstaasina" tunnetun yhdisteen hyödyntämistä terapeuttisessa prosessissa voi pitää lähestymistapana, joka monella tapaa poikkeaa totutuista mielenterveysongelmien hoitokeinoista. Toisin kuin perinteisemmät lääkkeitä hyödyntävät hoidot, kyse ei nimittäin ole jatkuvasta lääkityksestä, vaan yksittäisistä (usein 2–3), laajempaan lääkkeettömään terapiaan sisältyvistä terapiasessioista, joiden tavoitteet ovat samanlaisia kuin terapiassa yleensäkin: pyrkimyksenä on sekä älyllisellä että emotionaalisella tasolla päästä käsiksi ongelmallisiin ajattelu- ja käyttäytymismalleihin, ja löytää konkreettisia työkaluja oman arjen muuttamiseen suuntaan, joka palvelee hyvinvointia, eheyttä ja merkityksellistä elämää.

Miksi MDMA:ta pidetään potentiaalisena mielenterveystyön apuvälineenä? Viimeisen vuosikymmenen aikana MDMA-avusteisen terapian tehoa on tutkittu erityisesti traumaperäisen stressihäiriön hoidossa. Näiden tutkimusten vaikeasti traumatisoitunut potilaspopulaatio on koostunut esimerkiksi seksuaalista väkivaltaa kokeneista ihmisistä sekä työtehtävissään traumatisoituneista sotaveteraaneista, poliiseista ja palomiehistä. Kyse on ollut ihmisistä, joita mikään muu kokeiltu hoitomuoto ei ole auttanut, ja alustava näyttö viittaa siihen, että MDMA-terapia voi ainakin tietyllä populaatiolla olla hyvinkin tehokas, pitkäaikaisesti tehoava hoitomuoto.

Tutkimusnäytön valossa yksi merkittävä mekanismi MDMA:n tehossa on yhdisteen vaikutus pelkoreaktioitamme käsittelevään mantelitumakkeeseen. MDMA:n vaikutuksen alaisena monien vaikuttaa olevan mahdollista käsitellä traumojaan ja muita vaikeisiin tunteisiin liittyviä asioita tavalla, joka ei muutoin ole ollut mahdollista. Kyse ei ole tunteiden pakenemisesta, vaan pyrkimyksestä oppia kestävämpiä tapoja niiden kohtaamiseen ja käsittelyyn. Tavoitteena ei ole “tilapäistä helpotusta tarjoava kokemus” vaan sellainen (usein hyvinkin haastava) kokemus, jonka hedelmät kantavat pitkälle tulevaisuuteen.

Toinen mekanismi on se, että MDMA näyttää helpottavan terapeutin ja potilaan välisen luottamissuhteen muodostumista, mikä on terapeuttisen prosessin onnistumisessa yksi keskeisimpiä tekijöitä.

Niin alkoholismissa kuin muissakin päihdeongelmissa tapaa olla merkittävässä roolissa se, ettei ihmisellä ole hyviä työkaluja vaikeiden asioiden käsittelyyn, ja päihteiden käytöstä on tullut hankalasti hallittava, välitöntä helpotusta tarjoava tottumus, joka kytkeytyy niin moniin asioihin, että sen purkaminen voi olla todella vaikeaa. Ottaen huomioon muun MDMA-terapiasta tehdyn tutkimuksen, MDMA-terapia alkoholismin hoidossa on perusteltu hypoteesi tutkittavaksi.

Tämä aihe on juuri nyt erityisen ajankohtainen myös suomalaisille, sillä mainittua MDMA-alkoholismi-terapiatutkimusta Iso-Britanniassa johtava psykiatri Ben Sessa saapuu huomenna Suomeen luennoimaan aiheesta Psykedeelitutkimusyhdistys ry:n järjestämään Psykedeelinäkymiä 2018 -luentotapahtumaan. Hänen lisäkseen ulkomaalaisina vieraina ovat Kim Kuypers ja Natasha Mason Alankomaista. Lisäksi puhumassa on Psytyn varapuheenjohtaja, psykologi Riikka Suutari. Jos aihepiiri kiinnostaa, suosittelen tapahtumaa lämpimästi.

--–-- - - - - - --–--

Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,

yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta. 

Lisätietoa tästä.

Kiitos!

--–-- - - - - - --–--

Suomenkielistä keskustelua psykedeelitutkimuksesta Ihmisiä, siis eläimiä -podcastissa

Tämän blogin ylläpitäjä pitää myös monimuotoisesti erilaisia aiheita käsittelevää Ihmisiä, siis eläimiä -podcastia. Podcastissa on ollut kaksi psykedeelitutkimusta laajasti käsitellyttä jaksoa.

Ensimmäisessä näistä haastateltiin Psykedeelitutkimusyhdistys ry:n puheenjohtajaa, psykologi ja Tampereen yliopiston terapiatutkija Samuli Kangaslampea, jonka kanssa aiheina olivat mm. mielen järkkyminen ja hyvinvointi, psykedeelitutkimuksen ja -terapian mahdollisuudet ja haasteet sekä uskonnon- ja ajatuksenvapaus.

Youtube:

Soundcloud: https://soundcloud.com/ihmisiis/17-samuli-kangaslampi

Toisessa jaksossa vieraana oli Psykedeelitutkimusyhdistys ry:n varapuheenjohtaja, psykologi Riikka Suutari. Käsittelimme aihepiirin tiimoilta monia mielenkiintoisia teemoja – tavanomaisempien aiheiden lisäksi esimerkiksi psykedeelitutkimusta ja -terapiaa varteenotettavina uravalintoina.

Youtube:

Soundcloud: https://soundcloud.com/ihmisiis/26-riikka-suutari

--–-- - - - - - --–--

Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,

yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta. 

Lisätietoa tästä.

Kiitos!

--–-- - - - - - --–--

MDMA-avusteinen terapia ei saa jäädä vain rikkaimpien ja hyväosaisimpien hoitomuodoksi

MDMA-avusteinen terapia on tulossa kovaa vauhtia. Huomio on pääosin ollut terapiamuodon tehon selvittämisessä. Slate muistuttaa artikkelissaan, miten tärkeää olisi pohtia myös niitä mekanismeja, jotka varmistavat, että myös muut kuin kaikkein rikkaimmat ja hyväosaisimmat pääsevät hoitoon käsiksi, ja etteivät käynnissä olevan opioidikriisin tai masennuslääkkeiden ylihypetyksen opetukset jää sisäistämättä.

We’ve seen how aggressive marketing of opiate painkillers wrought havoc, and with the continuing practice of direct-to-consumer advertising, it doesn’t require too big an imagination to think of what might go wrong in that market. 

As a cynical harbinger of the harms inherent in a capitalist society, particularly toward the already under-resourced, I fear MDMA’s arrival as a prescription medicine for PTSD will simply be as the most glowing product in the growing cottage industry for trauma treatment that only the rich and comfortable can access. I worry that we have no real plan of ensuring that it is available and accessible to the people that in many ways, need it the most. In this way, the story of prescription MDMA might mirror the unmet promises of the antidepressant boom, and that fate is just marginally better than if it went the way of LSD. When antidepressants first came to the market, we leapt on their easy potential and failed to address the factors driving depression rates, resulting in medications that are now barely as effective as placebo.

Even a seemingly powerful unique treatment like MDMA therapy won’t reach its potential if we don’t ensure that all people who need it can access it, along with the entire recommended process of care. Essentially, it’s never enough to just approve the treatment—you also have to assess the process. The FDA is tasked with assessing the efficacy. It’s unclear who’s tasked with assessing access.

 --–-- - - - - - --–--

Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,

yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta. 

Lisätietoa tästä.

Kiitos!

--–-- - - - - - --–--

Psykedeelejä koskevaa tutkimusta tarvitaan lisää – paljon ja pian

Psykedeelien vaikutukset ovat olleet viime viikkojen aikana paljon esillä Suomen mediassa. Tämä on yksi osoitus siitä, että yhä useammat ihmiset ovat kiinnostuneita psykedeelien vaikutuksista. MTV:n tuoreessa artikkelissa haastatellun, kuolemanpelkoaan psilosybiinisienillä käsitelleen Hannun tarina ei psykedeelejä käyttäneiden keskuudessa ole mitenkään tavaton, eikä varmasti tule jäämään ainoaksi lajissaan. Nyt jos koskaan tarvitaan paljon metodologisesti huolellisesti suunniteltua, tarkasti toteutettua tutkimusta, joka auttaa kartuttamaan aihepiiriä koskevaa ymmärrystä, ja tarjoaa julkiselle keskustelulle empiiristä pohjaa.

Psykedeelit ilmaantuivat länsimaisen kulttuurin valtavirtaan ensimmäistä kertaa viime vuosisadan puolivälissä. Niiden potentiaalia mielenterveysongelmien hoidon ja mielen ymmärtämisen apuvälineinä tutkittiin paljon, minkä lisäksi niitä alettiin käyttää myös lääketieteellisten kontekstien ulkopuolella. Sen lisäksi, ettei kaikki tuon ajan tutkimus ollut metodologisesti ja eettisesti kestävällä pohjalla, myös psykedeelien ei-kliiniseen käyttöön liittyi tiettyjä merkittäviä ongelmia, jotka liittyivät olennaisilta osin siihen, ettei niiden vaikutuksia kovinkaan hyvin ymmärretty, eikä psykedeelikokemuksia läheskään aina osattu integroida arkielämään. Siinä missä psykedeelejä oli monissa kulttuureissa käytetty jo tuhansien vuosien ajan, ja niiden käytölle oli kyseisissä kulttuureissa selkeät raamit ja puitteet, jotka mahdollistivat niiden hyödyntämisen yhteisön hyvinvointia lisäävällä tavalla, meille kyseessä oli täysin uudenlainen ilmiö. Tieto aineiden riskeistä ja siitä, millaisiin tilanteisiin niiden käyttö soveltuu, oli hyvin puutteellista – eikä ole syytä olettaa, että asiaa koskeva tietämys olisi edelleenkään levinnyt yhtä laajalle kuin psykedeelien käyttö.

Kun huonosti valmisteltu tai muuten vain olosuhteiltaan riskialtis käyttö 60-luvun edetessä jatkoi lisääntymistään, tehtiin suuri virhe: sen lisäksi, että psykedeelien käyttö säädettiin rangaistavaksi teoksi (sen sijaan, että niiden kanssa ongelmia kohdanneita olisi pyritty auttamaan ja tukemaan), myös niitä koskevat tutkimukset keskeytettiin. Tutkimusten keskeyttämisen viisautta voi hahmottaa miettimällä, miltä kuulostaisi ajatus siitä, että alkoholin käytön lisääntymiseen reagoitaisiin lopettamalla alkoholin vaikutuksia koskeva tutkimustyö, tai siitä, että minkä tahansa lupaavan lääkkeen tutkiminen lopetettaisiin vain siksi, että lääkkeellä on myös väärinkäyttöpotentiaalia.

Sen lisäksi, että tutkimusta olisi ollut syytä jatkaa psykedeelien lääketieteellisen potentiaalin perinpohjaiseksi kartoittamiseksi, tutkimuksen jatkaminen olisi ollut tärkeää myös siksi, että myös lääketieteellisten kontekstien ulkopuolella tapahtuva käyttö kosketti niin suurta väestönosaa. Tutkimusten lopettamisen sijaan tuolloin olisi tarvittu parasta mahdollista tietoa siitä, miten psykedeelit vaikuttavat, millaisia ovat niiden riskit, ja miten noita riskejä on mahdollista minimoida niin yksilö- kuin väestötasollakin. Kun riskeistä olisi oltu paremmin perillä, olisi ollut helpompi muodostaa kuvaa myös siitä, millaisissa olosuhteissa psykedeelejä on mahdollista hyödyntää rakentavalla ja kestävällä tavalla.

Kun aihepiiriä koskeva julkinen keskustelu lisääntyy, tullaan väistämättä näkemään myös puheenvuoroja, joissa psykedeeleistä maalaillaan kuvaa täysin riskittöminä, kaikki vaivat poistavina ihmelääkkeinä. Tällaiselle, monesti hyväuskoisuuteen mutta toisinaan myös tarkoitushakuiseen vääristelyyn pohjaavalle hehkutukselle tarvitaan vastapainoksi sellaista tietoa, joka pohjaa psykedeelien mekanismien ja vaikutusten systemaattiseen arviointiin.

Hyödyllistä tietoa voidaan kartuttaa kliinisten tutkimusten lisäksi esimerkiksi populaatiotutkimuksilla, jotka kartoittavat psykedeelien käyttömääriä sekä korrelaatioita niiden käytön ja erilaisten muuttujien välillä. Myöskään psykedeelejä omin päin käyttäneiden tuottamaa tai esimerkiksi erilaisten traditioiden puitteissa muodostunutta tietoa ei ole syytä sivuuttaa, vaan sitäkin on syytä kuunnella ja pyrkiä järjestelmällisesti arvioimaan, mitkä näkemykset kestävät kriittisen tarkastelun.

Tästä päästäänkin taas kerran jo eräänlaiseksi Psykedeeliuutisten mantraksi muodostuneen toteamuksen äärelle: Lisätutkimusta tarvitaan. Paljon. Ja pian.

--–-- - - - - - --–--

Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,

yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta. 

Lisätietoa tästä.

Kiitos!

--–-- - - - - - --–--

Sarjoittaisen päänsäryn psykedeeliavusteisesta hoidosta

Uusi ruotsalaistutkimus (ilmaiseksi tästä) kartoittaa internet-aineiston kautta yhtenä kivuliaimmista tunnetuimmista sairauksista pidetyn sarjoittaisen päänsäryn psykedeeliavusteista itsehoitoa. Rajuutensa vuoksi myös itsemurhapäänsärkynä tunnettu sairaus aiheuttaa säännöllisiä, usein tarkasti tiettyyn aikaan toistuvia päänsärkykohtauksia. Anekdoottien mukaan psykedeelit jostain syystä katkovat monilla potilailla kohtaukset ja usein myös kohtaussarjat kokonaan. Tämän taustalla olevia mekanismeja ei tunneta.

Osalla käypä hoito -suositusten mukaiset hoitomenetelmät toimivat, mutta moni sairaudesta kärsivä kertoo, ettei mikään laillisesti tarjolla oleva hoitomuoto ole auttanut. Oireyhtymästä kärsivien kuvauksia LSD:n ja psilosybiinin kaltaisten tryptamiinipsykedeelien tehosta sairauden hoidossa on olemassa satamäärin, mutta kliinistä tutkimusnäyttöä aihepiiristä ei toistaiseksi ole olemassa.

Lääkärin etiikan näkökulmasta tilannetta voidaan pitää aika hätkähdyttävänä: Lääkäreillä ei ole tarjota osalle tästä äärimmäisen tuskallisesta sairaudesta kärsivistä mitään tehokasta apua, mutta samanaikaisesti anekdotaalinen aineisto antaa hyviä syitä ajatella, että tällä hetkellä laiton hoitokeino näyttäisi tehoavan ainakin osalle potilaspopulaatiosta.

Käytännössä laittomuudesta seuraa, että monet potilaista eivät mahdollisten seuraamusten pelossa uskalla keskustella itsehoidostaan terveydenhuollon ammattilaisten kanssa, ja jäävät siksi vaille riittävää tukea. Tämän kantajansa toimintakyvyn usein täysin lamauttavan sairauden itsehoito laittomilla psykedeeleillä on johtanut myös esimerkiksi uhkauksiin lasten huostaanotosta. Potilaat ovat kertoneet neurologiensa kanssa käymistään keskusteluista, joissa on käynyt ilmi, että monet ammattilaiset tietävät psykedeelien potentiaalista sarjoittaisen päänsäryn hoidossa, mutta eivät virkansa puolesta tietenkään voi suositella laitonta hoitomuotoa. Koska riittävää tieteellistä näyttöä ei ole, lääketieteen ammattilaisten kädet ovat sidotut.

Inhimillisestä näkökulmasta on selvää, että tarpeeksi rajun sairauden kynsissä ihminen tekee mitä tahansa voidakseen elää normaalia, oireetonta elämää. Ihmisen ei pitäisi joutua pelkäämään rangaistuksia siitä, että pyrkii hoitamaan monia potilaita itsemurhaan ajavaa sairauttaan. Vähintä, mitä asian korjaamiseksi voidaan kunnollista tutkimusnäyttöä odotellessa tehdä, on keskustella ongelmasta mahdollisimman avoimesti.

Ajatus asiaa selvittävien kliinisten tutkimusten toteuttamisesta on ollut ilmassa jo vuosien ajan. Kuitenkin, siinä missä vaikkapa masennus tai päihderiippuvuudet ovat niin yleisiä ongelmia, että niiden psykedeeliavusteisen hoidon tutkimiseen on ollut verrattain helppo löytää resursseja, on sarjoittainen päänsärky siinä määrin harvinainen oireyhtymä, että psykedeelien hoitopotentiaalia kartoittavia systemaattisia tutkimuksia ei toistaiseksi ole saatu käyntiin.

Kyseessä on sairaus, jonka tuottamia kipuja on kuvattu synnytyskipuja pahempina, ja joka tuottaa mittaamatonta inhimillistä kärsimystä. Asia ansaitsee perinpohjaisen selvityksen, ja voi vain toivoa, että hyvin suunniteltuja kliinisiä tutkimuksia saadaan käyntiin mahdollisimman pian.

--–-- - - - - - --–--

Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,

yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta. 

Lisätietoa tästä.

Kiitos!

--–-- - - - - - --–--

Masennuksen psykedeeliavusteista terapiaa koskeva tutkimusnäyttö on lupaavaa muttei vielä vahvaa

Psykedeelien tehoa henkeä uhkaaviin sairauksiin liittyvän ahdistuksen ja masennuksen hoidossa on tutkittu jonkin verran. "Jonkin verran" tarkoittaa käytännössä sitä, ettei asiaa koskevaa tutkimusnäyttöä toistaiseksi voi pitää vahvana tai laajana, vaan vasta lupaavana.

Tuoreessa systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin yhtätoista vuosien 1964–2016 aikana julkaistua kliinistä tutkimusta, joissa oli mukana yhteensä 445 koehenkilöä.

Katsauksessa todetaan, että on jonkin verran näyttöä siitä, että psykedeelejä hyödyntävä psykoterapia on toimiva menetelmä henkeä uhkaaviin sairauksiin liittyvien psykologisten ongelmien hoidossa. Tähänastisissa tutkimuksissa on myös puutteensa: vanhemmat tutkimukset olivat luonnollisesti metodologialtaan nykyisiä heikkolaatuisempia, minkä lisäksi myös uusissa tutkimuksissa on metodologisia rajoitteita, jotka liittyvät esimerkiksi psykedeelien vaikutusten sokkoistamisen vaikutukseen.

Katsauksen mukaan jonkin verran näyttöä on myös psykedeelien aiheuttamien mystisten kokemusten hyödyistä. Mystisillä kokemuksilla viitataan eräänlaisen tavallista voimakkaamman kytkeytyneisyyden kokemuksiin: tyypillisesti ihmiset kuvailevat kokevansa niiden aikana minuutensa hälvenemistä ja yhteenkuuluvuutta muihin ihmisiin ja muuhun maailmaan. Katsauksen mukaan näillä kokemuksilla on yhteys sairauteen liittyvän elämänhallinnan ja elämänlaadun kohenemiseen.

Katsauksen johtopäätöksissä todetaan, että psykedeeliavusteinen psykoterapia on hallituissa, kliinisissä olosuhteissa turvallisuusprofiililtaan hyväksyttävä hoitomuoto, ja että se näyttää tässä kontekstissa lupaavalta menetelmältä erityisesti sellaisille potilaille, joita muut lähestymistavat eivät ole auttaneet. Katsauksen lopussa suositetaan lisätutkimusta, jonka avulla on mahdollista selvittää, toistuvatko pienen otannan tutkimusten tulokset myös laajemmissa, tiukemmilla kriteereillä toteutetuissa tutkimuksissa, ja kantavatko tähänastiset tutkimustulokset siten myös käytännön kliiniseen työhön.

On syytä vielä erikseen painottaa, että tämä todistusaineisto ei tarkoita "tieteellisesti vahvaa näyttöä", vaan parhaimmillaankin voidaan puhua vasta kohtalaisesta näytöstä. On kuitenkin selvää, että monet ihmiset kaipaisivat keinoja käsitellä ja kohdata sairastamiseen ja kuolemaan liittyviä asioita nykyistä paremmin, ja aihepiiriä koskevalle lisätutkimukselle on siten vahvat perusteet.

--–-- - - - - - --–--

Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,

yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta. 

Lisätietoa tästä.

Kiitos!

--–-- - - - - - --–--