MDMA-avusteista psykoterapiaa käsittelevä seminaari lokakuussa Helsingissä

Miksi MDMA-avusteista psykoterapiaa tutkitaan lupaavana hoitomuotona? Tätä teemaa käsittelee Psykedeelitutkimusyhdistys ry:n lokakuinen seminaari, jossa on puhumassa aihepiirin tutkijoita Hollannista, Saksasta ja Kanadasta.

Muun muassa traumaperäisen stressihäiriön, autististen ihmisten kokeman sosiaalisen ahdistuksen sekä alkoholismin hoitoon tutkitun terapiamuodon yksi keskeisistä mekanismeista on nykytiedon valossa se, että MDMA vaimentaa pelkoreaktioista vastaavan mantelitumakkeen toimintaa, mikä helpottaa vaikeiden tunnekokemusten käsittelyä. Käytännössä MDMA näyttää tukevan tavoitteita, joita psykoterapeuttisella työskentelyllä muutenkin on. Se ei korvaa terapiaa, vaan toimii sen apuvälineenä.

Suomessakin alati kasvava määrä lääketieteen, mielenterveyden ja sosiaalialojen ammattilaisia ja opiskelijoita seuraa mielenkiinnolla psykedeelien potentiaalia koskevaa tutkimusta. Psykedeeliavusteista terapiaa käsitteleviin kansainvälisiin koulutusohjelmiin on osallistuttu suomalaistenkin toimesta, ja aihepiiriä koskevan ammatillisen kiinnostuksen voi olettaa jatkossa edelleen lisääntyvän. Merkittävä syy tälle on se, että jokainen sydämellä varustettu mielenterveyden parissa työskentelevä ihminen haluaa tehdä parhaansa auttaakseen. Työkalupakin laajeneminen tutkimusnäytön tukemin hoitomuodoin on kullanarvoista.

Kaikilla uusilla, suurella innolla hypetetyillä hoitomuodoilla on tietenkin tapana tuoda mukanaan odottamattomia, riittämättömästi ennakoituja haasteita. Vaikka psykedeeliavusteiset hoidot hyväksyttäisiin lääketieteen arsenaaliin, tällaisilta haasteilta tuskin vältytään psykedeelienkään tapauksessa. Kuitenkin, mitä enemmän ja seikkaperäisempää moniammatillista ymmärrystä psykedeeleistä on, sitä todennäköisemmin niiden potentiaalia saadaan hyödynnettyä mahdollisimman monien kestävää hyvinvointia tukevalla tavalla.

Lisätietoa: http://psyty.fi/pn2019s

Johns Hopkins -tutkimusyliopistoon perustettu psykedeelitutkimuskeskus

Useita psilosybiinitutkimuksia toteuttanut Johns Hopkins -tutkimusyliopisto sai hiljattain 17 miljoonan dollarin lahjoituksen psykedeelitutkimuskeskuksen perustamiseen. Tutkimuskeskuksen suunnitelmissa on tutkia psilosybiiniavusteisen hoidon tehoa muun muassa opioidiriippuvuuksien ja anoreksian hoidossa. Lisäksi tarkoituksena on selvittää, voisiko psilosybiinistä olla hyötyä Alzheimerin ja borrelioosin oireiden taltuttamisessa.

(Toisin kuin jotkut ovat tulkinneet, tutkijat eivät siis ole povanneet psilosybiinistä parannuskeinoa Alzheimeriin.)

New York Times taustoittaa artikkelissaan keskusta rahoittaneiden ihmisten motiiveja, jotka ovat sekä henkilökohtaisia että yhteiskunnallisia: monet heistä ovat todistaneet lähipiirissään addiktioihin ja mielenterveysongelmiin kytkeytyvää kärsimystä, mutta ajatuksena on myös, että psykedeelitutkimuksen tukemisesta saattaa olla laajempaakin hyötyä hyvinvoinnin edistämisessä. Rahoittajiin lukeutuu muun muassa kirjailijana ja enkelisijoittajana tunnettu Tim Ferriss.

Kyseessä on jo toinen tänä vuonna merkittävään tutkimusyliopistoon perustettu psykedeelitutkimuskeskus. Rahoitus on tavannut olla psykedeelejä koskevan tutkimustyön keskeisimpiä rajoittimia, ja onkin mielenkiintoista seurata, mitä kaikkea psykedeeleistä tullaan lisääntyvän tutkimusrahoituksen myötä saamaan selville.

https://www.nytimes.com/2019/09/06/health/ferriss-psychedelic-drugs-depression.html

Ylellä asiallinen haastattelu psykedeelitutkimuksesta sekä psykedeelien vaikutuksista ja käyttömotiiveista

Yle julkaisi muutama päivä sitten oikein asiallisen, psykedeelitutkimusta sekä psykedeelien vaikutuksia ja käyttömotiiveja käsittelevän artikkelin, jossa myös allekirjoittanutta haastateltiin.

Olen viime aikoina miettinyt, että vastoin usein ilmaistuja näkemyksiä, Suomessa ei näinä päivinä tunnuta julkaistavan juurikaan täysin typeriä artikkeleita psykedeeleistä. Jutut ovat päälinjoiltaan asiallisia, ja toimittajat pyrkivät perehtymään aihepiiriä koskeviin faktoihin. Pikkuvirheitä saattaa olla, mutta kokonaissävy tapaa olla fiksu.

Tähän kuulee toisinaan vastattavan, että onhan tämän tästä niitä kauhutarinoita riehuvista tai ikkunoista hyppivistä ihmisistä. Mutta tässä paljastuu sellainen taustaoletus, etteivät tapaukset, joissa ihmiset vahingoittavat itseään tai toisia, voisi olla totta, tai että sellaisista kertominen olisi jotenkin lähtökohtaisesti huonoa journalismia. Miksiköhän? Pääsääntöisesti psykedeelien käyttö ei johda kummempiin ongelmiin, mutta tosiasia on, että toisinaan ihmiset pelästyvät niiden vaikutuksia ja alkavat sekoilla, tai tekevät muista syistä kohtalokkaita virhearviointeja.

Onneksi yhä useammat aihepiiristä kiinnostuneet näkevät myös tämän pimeän puolen ja uskaltavat käsitellä sitä. Yhä enemmän näkyy myös toimintaa, jonka pyrkimyksenä on auttaa rankkoja psykedeelikokemuksia läpikäyneitä ihmisiä integroimaan kokemuksiaan, ja tieto riskeistä ja niiden huomioinnista leviää. Mitä rehellisemmin aihepiirin eri puolista voidaan puhua, sitä vastuullisempaa ja hedelmällisempää suhdetta voimme psykedeeleihin rakentaa.

https://yle.fi/uutiset/3-10946260

Painajaismaisia kokemuksia

Suomessakin luennoinut psykologi ja neurotieteilijä Robin Carhart-Harris kuvaa Independent-lehden haastattelussa keskeistä eroa psilosybiinin ja masennuksen hoitoon yleisesti käytettyjen SSRI-lääkkeiden välillä: monet kertovat SSRI-lääkityksen turruttaneen niin myönteisiä kuin kielteisiä tunteitaan, kun taas psilosybiiniterapiaa saaneet kuvailevat tunnemaailman "vapautumista", voimakkaan yhteyden muodostumista omiin, usein etäisiksi jääneisiin tunteisiin.

Psykedeeliterapiasessiot sisältävät usein traumojen tai muiden vaikeiden asioiden kohtaamista. Carhart-Harris toteaa tutkimusryhmänsä puhuvan hedelmättömän ja 60-luvun kaikuja herättelevän "paha trippi" -fraasin sijaan "haastavista psykologisista kokemuksista", ja kuvaa tutkimusryhmänsä kertovan koehenkilöille rehellisesti, että psykedeeliterapiasessiot voivat olla helvetillisiä.

"Terapia-asetelmassamme on varauduttu siihen, että kokemus saattaa olla painajaismainen. Kyseessä on hoitomuoto, joka edellyttää omien demonien kirjaimellista kohtaamista."

https://www.independent.co.uk/news/health/magic-mushroom-depression-psychedelic-drug-mental-health-antidepressant-big-pharma-imperial-lsd-dmt-a8929796.html

Amerikkalaispoliitikot tyrmäsivät psykedeelien tieteellistä tutkimusta helpottamaan pyrkineen aloitteen

Amerikkalaispoliitikko Alexandria Ocasio-Cortez teki hiljattain aloitteen, jonka tarkoituksena oli helpottaa psykedeeleihin kohdistuvaa tieteellistä tutkimusta. Nykytilanteessa Yhdysvaltain lainsäädäntö estää liittovaltiota rahoittamasta schedule 1 -luokiteltuja aineita, joihin esimerkiksi psilosybiini, MDMA ja kannabis kuuluvat.

Tämä on jo pelkästään taloudellisestakin näkökulmasta älytöntä, koska on niin paljon lupaavaa tutkimusnäyttöä, jonka mukaan monilla näistä kielletyistä aineista voi olla merkittävää potentiaalia todella kalliiksi käyvien ongelmien hoitamisessa ja ennaltaehkäisyssä – inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan.

Ocasio-Cortezin aloitteen viisaana lähtökohtana oli, että vailla tieteellistä näyttöä oleva huumeiden kieltolaki lisää monia ongelmia ja vaikeuttaa tarpeettomasti tutkimuksen tekoa. Aloite kuitenkin torpattiin selvällä enemmistöllä. Myös Ocasio-Cortezin oman puolueen demokraattien enemmistö päätyi lopulta vastustamaan aloitetta. Ilman tarkempaa perehtymistä on vaikea sanoa, missä määrin kyse oli siitä, että poliitikot edelleen pelkäävät järkevien päihdepoliittisten kantojen ottamista ja huumesodan epäonnistumisen myöntämistä, ja missä määrin taas siitä, että aloitteeseen ei oltu ehditty perehtyä eikä siten oltu varmoja sen käytännön implikaatioista.

Ocasio-Cortez kuitenkin toteaa työn jatkuvan, ja vastaavien aloitteiden oletetaan tulevaisuudessa keräävän enemmän tukea nyt kun kortit on lyöty pöytään. Nykysäädökset vaikeuttavat perusteettomasti tieteellistä tutkimusta, ja kun tätä ja ylipäänsä huumeiden vastaisen sodan ongelmallisuutta koskeva tietoisuus leviää, tämä alkaa ennen pitkää näkyä myös poliitikkojen toiminnassa.

--–-- - - - - - --–--

Sananen Psykedeeliuutisten ylläpitäjä Henry Vistbackalta: 

Teen psykedeeli- ja päihdepolitiikkateemojen parissa paljon töitä. Psykedeeliuutisten pyörittämisen ohella toimin näiden aihepiirien järjestöissä, joiden kanssa muun muassa järjestän seminaareja ja muita tapahtumia, tuon yhteen aihepiiristä kiinnostuneita ammattilaisia, tuotan sisältöä ja kommentoin aihepiiriä julkisuudessa. Käyn kansainvälisissä konferensseissa ja työpajoissa, kirjoitan blogauksia, julkaisen podcasteja ja teen käytännön haittoja vähentävää työtä.

Intohimonani on edistää näiden aihepiirien rakentavaa ja moninäkökulmaista käsittelyä tavalla, joka ei tarjoa niihin helppoja vastauksia vaan pikemminkin etsii hyviä kysymyksiä.

Kaikki tämä vaatii niin ajallisia kuin taloudellisia resursseja. Siksi haluaisinkin pyytää sinua tukemaan työtäni. Hyvä väylä tähän on toimintani rahoittaminen tilaamalla Patreon-kanavani osoitteessa https://www.patreon.com/vistbacka. Voit edistää hyvää pienilläkin summilla. Sivulta saat myös tarkempaa tietoa tekemisteni kirjosta.

Kiitos huomiostasi ja ehkäpä myös avustasi!

Psykedeelisessioiden integraatiota koskeva luentotapahtuma Helsingissä 16. toukokuuta

Psykedeelitutkimusyhdistys ry järjestää kolmen viikon päästä, torstaina toukokuun 16., luentotapahtuman "Psykedeelit ja integraatio", jossa luennoivat mm. psilosybiinitutkimusten parissa työskentelevät Marc Aixalà ja Riikka Ajantaival. Tapahtumapaikkana on Helsingin yliopisto. Tilaisuus on maksuton, lisätietoa löydät täältä.

Siinä missä psykedeeliavusteisessa terapiassa on tärkeää kunnollinen valmistautuminen, yhtä lailla olennaista on myös sessioiden purkaminen, koettujen oivallusten sulattelu ja soveltaminen käytäntöön. Terapiasta ei ole hyötyä jos se ei tähtää ja johda muutoksiin ihmisen jokapäiväisessä elämässä. Pelkät huippukokemukset eivät riitä: tarvitaan kokemusten integrointia.

Integraation olemuksesta ja tavoitteista on edelleen paljon epäselvyyttä. Mistä siinä on tarkalleen kyse? Miten sitä käytännössä tehdään esimerkiksi psykedeelien terapeuttista potentiaalia kartoittavien tieteellisten tutkimusten kontekstissa?

Näitä teemoja käsitellään toukokuun luennolla.

--–-- - - - - - --–--

Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,

yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta. 

Lisätietoa tästä.

Kiitos!

MDMA-avusteisen terapian ei tule jäädä vain rikkaiden ja hyväosaisten hoitomuodoksi

MDMA-avusteinen terapia on tulossa kovaa vauhtia. Huomio on pääosin ollut terapiamuodon tehon selvittämisessä. Slate muistuttaa artikkelissaan, miten tärkeää olisi pohtia myös niitä mekanismeja, jotka varmistavat, että myös muut kuin kaikkein rikkaimmat ja hyväosaisimmat pääsevät hoitoon käsiksi, ja etteivät käynnissä olevan opioidikriisin tai masennuslääkkeiden ylihypetyksen opetukset jää sisäistämättä.

"We’ve seen how aggressive marketing of opiate painkillers wrought havoc, and with the continuing practice of direct-to-consumer advertising, it doesn’t require too big an imagination to think of what might go wrong in that market.

As a cynical harbinger of the harms inherent in a capitalist society, particularly toward the already under-resourced, I fear MDMA’s arrival as a prescription medicine for PTSD will simply be as the most glowing product in the growing cottage industry for trauma treatment that only the rich and comfortable can access. I worry that we have no real plan of ensuring that it is available and accessible to the people that in many ways, need it the most. In this way, the story of prescription MDMA might mirror the unmet promises of the antidepressant boom, and that fate is just marginally better than if it went the way of LSD. When antidepressants first came to the market, we leapt on their easy potential and failed to address the factors driving depression rates, resulting in medications that are now barely as effective as placebo.

Even a seemingly powerful unique treatment like MDMA therapy won’t reach its potential if we don’t ensure that all people who need it can access it, along with the entire recommended process of care. Essentially, it’s never enough to just approve the treatment—you also have to assess the process. The FDA is tasked with assessing the efficacy. It’s unclear who’s tasked with assessing access."

--–-- - - - - - --–--

Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,

yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta. 

Lisätietoa tästä.

Kiitos!

--–-- - - - - - --–--

Perusasioita psykedeelien terapeuttisten vaikutusten toimintamekanismeista

Suomessakin viime vuonna Psykedeelitutkimusyhdistys ry​:n tapahtumassa ja Brain & Mind Symposiumissa luennoinut brittitutkija Robin Carhart-Harris kirjoitti Current Opinion in Psychiatry -lehteen näkökulmakirjoituksen, joka tiivistää joitakin tämänhetkisiä käsityksiä koskien psykedeelien toimintamekanismeja.

Psykedeelit vaikuttavat kehomme välittäjäainejärjestelmän, erityisesti serotoniinireseptorien kautta. Niiden keskeisen vaikutuskohteen eli 5HT2a-serotoniinireseptorin toiminta liittyy nykytiedon valossa muun muassa hermoston plastisiteettiin eli muovautuvuuteen. Psykedeelien on myös todettu muuttavan tapaa, jolla eri aivoalueet ovat yhteydessä toisiinsa: tiettyjen aivoalueiden toiminnan tahdistuminen vähenee, kun taas toisten lisääntyy. Psykedeeleille ominaisten "ykseyden" tai "minuuden hälvenemisen" kokemusten kannalta keskeinen vaikutuskohde on "oletushermoverkkona" tunnettu aivoalueiden verkosto. 

Carhart-Harris on kuvannut psykedeelien keskeiseksi toimintamekanismiksi niin aivojen kuin mielenkin tasolla tapahtuvaa entropian lisääntymistä. Entropialla viitataan ilmiöiden ennustamattomuuteen, jota voi kuvata myös ihmistarkkailijoiden epävarmuutena siitä, miten jokin järjestelmä tulee käyttäytymään. Niin hermoston kuin mielenkin tasolla psykedeelit näyttävät ikään kuin sysäävän asioita kulkemaan uusia ratoja pitkin.

Psykologisella tasolla muovautuvuuden ja entropian lisääntyminen sekä oletushermoverkon toiminnan muutokset vaikuttavat olevan kytköksissä muun muassa ihmisen kykyyn päästää irti vanhoista ajatus- ja toimintamalleistaan.

Psykoterapian näkökulmasta tämä tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia. Alustavien viitteiden mukaan psykedeelit saattavat masennuksen lisäksi auttaa esimerkiksi addiktioiden, syömishäiriöiden ja pakko-oireisen häiriön hoidossa. Yhteistä kaikille näistä ongelmista on se, että niihin liittyy voimakkaita, joustamattomia uskomuksia, joiden höllentämisessä psykedeeleistä näyttää olevan apua. Sopivissa olosuhteissa psykedeelit voivat siis helpottaa harhaisten tai elämänlaatua huonontavien ajatusmallien korvaamista hyvinvointia paremmin edistävillä.

Käyttötavasta riippuen kirves voi samoissa käsissä olla väkivallan väline tai arvokas työkalu. Tämä vertaus paljastaa edelläkuvatusta nurjan puolen: huonoissa olosuhteissa psykedeelien käyttö voi edistää pahoinvointia lisäävien uskomusten tai ajatusmallien omaksumista.

Vaikka niiden vaikutuksissa on toki myös leikkisät puolensa, psykedeelit eivät ole leluja vaan työkaluja, joita on syytä hyödyntää harkiten.

Artikkeli löytyy kokonaisuudessaan tästä.

--–-- - - - - - --–--

Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,

yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta. 

Lisätietoa tästä.

Kiitos!

--–-- - - - - - --–--

Onko niillä suomalaisilla psilosybiinitutkimuksilla tutkimuslupa vai ei?

Onko ihmetyttänyt, miksi tässä artikkelissa kerrotaan, että suomalaistutkijoiden psilosybiini–masennus-tutkimus ei ole saanut tutkimuslupaa, vaikka viime vuonna uutisoitiin (myös tällä sivulla) samaisten tutkijoiden jo saaneen luvat? Kyse on siitä, että vireillä on ollut samojen tutkijoiden toimesta kaksi eri tutkimusta. Viime vuonna uutisoitu tutkimus on siis eri kuin tämä.

Näkemättä tutkimuslupien hylkäämiseen johtaneita perusteluja (ja ilman tarkempaa alan asiantuntijuutta) on vaikea kommentoida hylkäämistä tarkemmin. Toivoa sopii, että laadukasta tutkimusta saadaan ennen pitkää käyntiin Suomessakin. Nykykäsitykset psykedeelien mahdollisesta terapeuttisista toimintamekanismeista ovat hyvin kiinnostavia. Kuten aivotutkija Mona Moisala artikkelissa kertoo:

”Masennuksen yksi oire on, että ajatusmallit jäykistyvät ja ajattelu jumiutuu. Aivokuvausten perusteella psilosybiini saattaa löystyttää jumiutuneita aivoyhteyksiä. Kun ajatusmallit vapautuvat hetkeksi, ihminen voi ehkä saada psykologisia ahaa-elämyksiä."

Jos monien mielenterveysongelmiemme takana on jumiutunutta ajattelua, siis kykenemättömyyttä omaksua rakentavampia näkökulmia, voisi varmaan ajatella, että sama ilmiö pätee yksilöllisen tason lisäksi myös kollektiivisemmalla tasolla. Tämä voi auttaa ymmärtämään, miksi yhteiskuntana jatkamme pahimman addiktin tavoin esimerkiksi elinympäristömme tuhoamista, vaikka olemmekin teoriassa tietävinämme, että aiheutamme siten niin itsellemme, kanssaeläjillemme kuin jälkipolvillemmekin mittaamatonta tuhoa.

--–-- - - - - - --–--

Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,

yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta. 

Lisätietoa tästä.

Kiitos!

--–-- - - - - - --–--

Psilosybiiniavusteinen terapia sai FDA:lta läpimurtoterapia-luokituksen

MDMA:n ohella nyt myös psilosybiiniavusteinen terapia vaikeahoitoisen masennuksen hoidossa on saanut Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA:lta läpimurtoterapia-luokituksen. Tämä luokitus annetaan uusille, erityisen lupaaville hoitomuodoille. Sen käytännön vaikutus on, että se helpottaa lupa- ja tutkimusprosessia tutkimusten kolmannessa vaiheessa, joka on viimeinen vaihe, joka kaikkien lääkeaineiden on käytävä läpi ennen kuin hoitomuoto voidaan ottaa yleisempään käyttöön.

Kolmanteen vaiheeseen päätyminen ei vielä tarkoita, että hoitomuoto tullaan hyväksymään, sillä merkittävä osa uusista lääkkeistä ei läpäise tätä vaihetta. Alustavat tulokset ovat kuitenkin erittäin lupaavia, ja parhaassa tapauksessa masennusta saatetaan hoitaa psilosybiiniavusteisesti jo ensi vuosikymmenen ensimmäisinä vuosina. Tämä tarkoittaisi myös, että psilosybiiniä voitaisiin alkaa nykyistä matalammalla kynnyksellä kokeilemaan laajemmin myös muihin vaivoihin.

Ennen pitkää päädytään epäilemättä tutkimaan tarkemmin myös psilosybiinin käyttösovelluksia sairauksien hoitoa laajemmalla spektrillä.

--–-- - - - - - --–--

Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,

yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta. 

Lisätietoa tästä.

Kiitos!

--–-- - - - - - --–--

Teatterikorkeakoulun lehtori sai potkut kerrottuaan ayahuascaa hyödyntävistä rituaaliperinteistä

Helsingin sanomat kertoo ritualistisen teatterin kursseja teatterikorkeakoulussa opettaneen lehtori Eero-Tapio Vuori saaneen kuun alussa potkut työstään. Kyse on siitä, että kursseilla on kerrottu ayahuascaa hyödyntävistä rituaaliperinteistä, minkä seurauksena yksi oppilaista on tehnyt valituksen, jonka ytimessä on syytös oppilaiden kannustamisesta päihdyttävien aineiden käyttöön.

Julkisuuteen kerrotut syyt ovat antaneet syytä olettaa, että päätös on tehty hätiköiden ja tieteellisestä näkökulmasta ongelmallisin perustein. Jos syyt ovat muita kuin ne, joita on julkisuuteen kerrottu, tämäkin on avoimuuden ja tieteen vapauden näkökulmasta kyseenalaista; potkut antanut dekaani ei ole halunnut päätöstään julkisuudessa taustoittaa, joten tapausta on muun kuin sisäpiirin osalta jouduttu arvioimaan vajavaisen tiedon pohjalta.

Potkuista on nyt tehty 38 ihmisen allekirjoittama vetoomus, jossa vaaditaan potkujen perumista. Helsingin Sanomat kertoo artikkelissaan nähneensä irtisanomisperusteet.

Vaikka salaamisen taustalla olisi esimerkiksi sinänsä ymmärrettävä halu suojella valituksen tehnyttä oppilasta, salassapitäminen tekee käytännössä mahdottomaksi arvioida ratkaisun perusteita. Jutussa on väistämättä kysymys myös siitä, millaisia asioita tieteen kentällä saa tai ei saa tutkia. Jos opettajalla ei ole mahdollisuutta kertoa maailman ilmiöistä rehellisesti, miten oppilaiden voi olettaa muodostavan asioista omia käsityksiään tai tehdä vakavasti otettavaa tutkimusta?

Irtisanomispäätöksessä Vuoren on katsottu kannustaneen oppilaitaan päihdyttävien aineiden käyttöön. Vuori itse kiistää asian. Jos Vuori on kertonut asiasta monipuolisesti, myös riskejä käsitellen, hänen syyttämistään siitä, että hän on kurssillaan puhunut potentiaalisen riskialttiista toiminnasta, voisi verrata opettajan syyttämiseen siitä, että hän kertoisi oppilailleen rehellisesti vaikkapa vuorikiipeilystä, jääkiekosta tai mistä tahansa riskialttiista toiminnasta eri puolineen.

Kuten Helsingin Sanomien artikkelissa haastatellut asiantuntijat toteavat, rituaaleista kertominen ja tietyissä konteksteissa myös niihin osallistuminen on keskeinen osa monien tieteenalojen tutkimusperinnettä, eikä siten mikään erityisen kauhistelun peruste. On toki totta, että ayahuascarituaaliin liittyy Suomessa kiellettyjä yhdisteitä sisältäviä kasveja; voi vain toivoa, että potkut antanut dekaani (ja ylipäänsä jokainen aihepiiristä puuttellisen tiedon pohjalta vahvoja mielipiteitä muodostanut) perehtyy tapahtuneen myötä paremmin ayahuascaa koskevaan, laajaan tieteelliseen tutkimusaineistoon.

Kulttuuriantropologi Jari Ruotsalainen muistuttaa artikkelissa: ”On erityisen tärkeää, että vastuullista tutkimusta ja opetusta antavia henkilöitä ei tuomita pelkkien henkilökohtaisten tuntemusten, fiilisten ja suoranaisen ymmärtämättömyyden pohjalta. Se on oikeusmurha.”

Itä-Suomen yliopiston kulttuuriantropologian yliopistonlehtori, filosofian tohtori Taina Kinnunen puolestaan kiteyttää suunnan, johon emme halua kulkea: ”Pahimmillaan tällainen ilmapiiri johtaa siihen, että ei uskalleta tutkia vieraita kulttuureja ja niihin kuuluvia piirteitä, joita ei meillä pidetä hyväksyttävänä”.

Päivitys: Potkut peruttiin alle kuukautta myöhemmin.

--–-- - - - - - --–--

Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,

yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta. 

Lisätietoa tästä.

Kiitos!

--–-- - - - - - --–--

Alkoholismin hoito MDMA-avusteisella terapialla herättää kiinnostusta

Kuten kaikki tiedämme, alkoholismi on Suomessa valtava ongelma, jonka hoitoon kaivataan kipeästi nykyistä toimivampia ja kustannustehokkaampia keinoja. Eräs kiinnostava lähestymistapa, jonka tehoa alkoholismin hoitoon ollaan parhaillaan alkamassa tutkia, on MDMA-avusteinen terapia.

(Tähän alkuun tekee heti mieli tyhjäpäisen hypetyksen suitsimiseksi alleviivata, että kyse on vasta aluillaan olevista tutkimuksista, joissa hypoteesia vasta testataan ensimmäistä kertaa potilaspopulaatiolla. MDMA-terapian tehoa minkään päihdeongelman hoidossa ei siis missään tapauksessa ole todistettu.)

Mistä MDMA-terapiassa sitten on kyse? Kliinisen kontekstin ulkopuolella "ekstaasina" tunnetun yhdisteen hyödyntämistä terapeuttisessa prosessissa voi pitää lähestymistapana, joka monella tapaa poikkeaa totutuista mielenterveysongelmien hoitokeinoista. Toisin kuin perinteisemmät lääkkeitä hyödyntävät hoidot, kyse ei nimittäin ole jatkuvasta lääkityksestä, vaan yksittäisistä (usein 2–3), laajempaan lääkkeettömään terapiaan sisältyvistä terapiasessioista, joiden tavoitteet ovat samanlaisia kuin terapiassa yleensäkin: pyrkimyksenä on sekä älyllisellä että emotionaalisella tasolla päästä käsiksi ongelmallisiin ajattelu- ja käyttäytymismalleihin, ja löytää konkreettisia työkaluja oman arjen muuttamiseen suuntaan, joka palvelee hyvinvointia, eheyttä ja merkityksellistä elämää.

Miksi MDMA:ta pidetään potentiaalisena mielenterveystyön apuvälineenä? Viimeisen vuosikymmenen aikana MDMA-avusteisen terapian tehoa on tutkittu erityisesti traumaperäisen stressihäiriön hoidossa. Näiden tutkimusten vaikeasti traumatisoitunut potilaspopulaatio on koostunut esimerkiksi seksuaalista väkivaltaa kokeneista ihmisistä sekä työtehtävissään traumatisoituneista sotaveteraaneista, poliiseista ja palomiehistä. Kyse on ollut ihmisistä, joita mikään muu kokeiltu hoitomuoto ei ole auttanut, ja alustava näyttö viittaa siihen, että MDMA-terapia voi ainakin tietyllä populaatiolla olla hyvinkin tehokas, pitkäaikaisesti tehoava hoitomuoto.

Tutkimusnäytön valossa yksi merkittävä mekanismi MDMA:n tehossa on yhdisteen vaikutus pelkoreaktioitamme käsittelevään mantelitumakkeeseen. MDMA:n vaikutuksen alaisena monien vaikuttaa olevan mahdollista käsitellä traumojaan ja muita vaikeisiin tunteisiin liittyviä asioita tavalla, joka ei muutoin ole ollut mahdollista. Kyse ei ole tunteiden pakenemisesta, vaan pyrkimyksestä oppia kestävämpiä tapoja niiden kohtaamiseen ja käsittelyyn. Tavoitteena ei ole “tilapäistä helpotusta tarjoava kokemus” vaan sellainen (usein hyvinkin haastava) kokemus, jonka hedelmät kantavat pitkälle tulevaisuuteen.

Toinen mekanismi on se, että MDMA näyttää helpottavan terapeutin ja potilaan välisen luottamissuhteen muodostumista, mikä on terapeuttisen prosessin onnistumisessa yksi keskeisimpiä tekijöitä.

Niin alkoholismissa kuin muissakin päihdeongelmissa tapaa olla merkittävässä roolissa se, ettei ihmisellä ole hyviä työkaluja vaikeiden asioiden käsittelyyn, ja päihteiden käytöstä on tullut hankalasti hallittava, välitöntä helpotusta tarjoava tottumus, joka kytkeytyy niin moniin asioihin, että sen purkaminen voi olla todella vaikeaa. Ottaen huomioon muun MDMA-terapiasta tehdyn tutkimuksen, MDMA-terapia alkoholismin hoidossa on perusteltu hypoteesi tutkittavaksi.

Tämä aihe on juuri nyt erityisen ajankohtainen myös suomalaisille, sillä mainittua MDMA-alkoholismi-terapiatutkimusta Iso-Britanniassa johtava psykiatri Ben Sessa saapuu huomenna Suomeen luennoimaan aiheesta Psykedeelitutkimusyhdistys ry:n järjestämään Psykedeelinäkymiä 2018 -luentotapahtumaan. Hänen lisäkseen ulkomaalaisina vieraina ovat Kim Kuypers ja Natasha Mason Alankomaista. Lisäksi puhumassa on Psytyn varapuheenjohtaja, psykologi Riikka Suutari. Jos aihepiiri kiinnostaa, suosittelen tapahtumaa lämpimästi.

--–-- - - - - - --–--

Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,

yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta. 

Lisätietoa tästä.

Kiitos!

--–-- - - - - - --–--

Suomenkielistä keskustelua psykedeelitutkimuksesta Ihmisiä, siis eläimiä -podcastissa

Tämän blogin ylläpitäjä pitää myös monimuotoisesti erilaisia aiheita käsittelevää Ihmisiä, siis eläimiä -podcastia. Podcastissa on ollut kaksi psykedeelitutkimusta laajasti käsitellyttä jaksoa.

Ensimmäisessä näistä haastateltiin Psykedeelitutkimusyhdistys ry:n puheenjohtajaa, psykologi ja Tampereen yliopiston terapiatutkija Samuli Kangaslampea, jonka kanssa aiheina olivat mm. mielen järkkyminen ja hyvinvointi, psykedeelitutkimuksen ja -terapian mahdollisuudet ja haasteet sekä uskonnon- ja ajatuksenvapaus.

Youtube:

Soundcloud: https://soundcloud.com/ihmisiis/17-samuli-kangaslampi

Toisessa jaksossa vieraana oli Psykedeelitutkimusyhdistys ry:n varapuheenjohtaja, psykologi Riikka Suutari. Käsittelimme aihepiirin tiimoilta monia mielenkiintoisia teemoja – tavanomaisempien aiheiden lisäksi esimerkiksi psykedeelitutkimusta ja -terapiaa varteenotettavina uravalintoina.

Youtube:

Soundcloud: https://soundcloud.com/ihmisiis/26-riikka-suutari

--–-- - - - - - --–--

Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,

yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta. 

Lisätietoa tästä.

Kiitos!

--–-- - - - - - --–--

MDMA-avusteinen terapia ei saa jäädä vain rikkaimpien ja hyväosaisimpien hoitomuodoksi

MDMA-avusteinen terapia on tulossa kovaa vauhtia. Huomio on pääosin ollut terapiamuodon tehon selvittämisessä. Slate muistuttaa artikkelissaan, miten tärkeää olisi pohtia myös niitä mekanismeja, jotka varmistavat, että myös muut kuin kaikkein rikkaimmat ja hyväosaisimmat pääsevät hoitoon käsiksi, ja etteivät käynnissä olevan opioidikriisin tai masennuslääkkeiden ylihypetyksen opetukset jää sisäistämättä.

We’ve seen how aggressive marketing of opiate painkillers wrought havoc, and with the continuing practice of direct-to-consumer advertising, it doesn’t require too big an imagination to think of what might go wrong in that market. 

As a cynical harbinger of the harms inherent in a capitalist society, particularly toward the already under-resourced, I fear MDMA’s arrival as a prescription medicine for PTSD will simply be as the most glowing product in the growing cottage industry for trauma treatment that only the rich and comfortable can access. I worry that we have no real plan of ensuring that it is available and accessible to the people that in many ways, need it the most. In this way, the story of prescription MDMA might mirror the unmet promises of the antidepressant boom, and that fate is just marginally better than if it went the way of LSD. When antidepressants first came to the market, we leapt on their easy potential and failed to address the factors driving depression rates, resulting in medications that are now barely as effective as placebo.

Even a seemingly powerful unique treatment like MDMA therapy won’t reach its potential if we don’t ensure that all people who need it can access it, along with the entire recommended process of care. Essentially, it’s never enough to just approve the treatment—you also have to assess the process. The FDA is tasked with assessing the efficacy. It’s unclear who’s tasked with assessing access.

 --–-- - - - - - --–--

Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,

yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta. 

Lisätietoa tästä.

Kiitos!

--–-- - - - - - --–--

Psykedeelejä koskevaa tutkimusta tarvitaan lisää – paljon ja pian

Psykedeelien vaikutukset ovat olleet viime viikkojen aikana paljon esillä Suomen mediassa. Tämä on yksi osoitus siitä, että yhä useammat ihmiset ovat kiinnostuneita psykedeelien vaikutuksista. MTV:n tuoreessa artikkelissa haastatellun, kuolemanpelkoaan psilosybiinisienillä käsitelleen Hannun tarina ei psykedeelejä käyttäneiden keskuudessa ole mitenkään tavaton, eikä varmasti tule jäämään ainoaksi lajissaan. Nyt jos koskaan tarvitaan paljon metodologisesti huolellisesti suunniteltua, tarkasti toteutettua tutkimusta, joka auttaa kartuttamaan aihepiiriä koskevaa ymmärrystä, ja tarjoaa julkiselle keskustelulle empiiristä pohjaa.

Psykedeelit ilmaantuivat länsimaisen kulttuurin valtavirtaan ensimmäistä kertaa viime vuosisadan puolivälissä. Niiden potentiaalia mielenterveysongelmien hoidon ja mielen ymmärtämisen apuvälineinä tutkittiin paljon, minkä lisäksi niitä alettiin käyttää myös lääketieteellisten kontekstien ulkopuolella. Sen lisäksi, ettei kaikki tuon ajan tutkimus ollut metodologisesti ja eettisesti kestävällä pohjalla, myös psykedeelien ei-kliiniseen käyttöön liittyi tiettyjä merkittäviä ongelmia, jotka liittyivät olennaisilta osin siihen, ettei niiden vaikutuksia kovinkaan hyvin ymmärretty, eikä psykedeelikokemuksia läheskään aina osattu integroida arkielämään. Siinä missä psykedeelejä oli monissa kulttuureissa käytetty jo tuhansien vuosien ajan, ja niiden käytölle oli kyseisissä kulttuureissa selkeät raamit ja puitteet, jotka mahdollistivat niiden hyödyntämisen yhteisön hyvinvointia lisäävällä tavalla, meille kyseessä oli täysin uudenlainen ilmiö. Tieto aineiden riskeistä ja siitä, millaisiin tilanteisiin niiden käyttö soveltuu, oli hyvin puutteellista – eikä ole syytä olettaa, että asiaa koskeva tietämys olisi edelleenkään levinnyt yhtä laajalle kuin psykedeelien käyttö.

Kun huonosti valmisteltu tai muuten vain olosuhteiltaan riskialtis käyttö 60-luvun edetessä jatkoi lisääntymistään, tehtiin suuri virhe: sen lisäksi, että psykedeelien käyttö säädettiin rangaistavaksi teoksi (sen sijaan, että niiden kanssa ongelmia kohdanneita olisi pyritty auttamaan ja tukemaan), myös niitä koskevat tutkimukset keskeytettiin. Tutkimusten keskeyttämisen viisautta voi hahmottaa miettimällä, miltä kuulostaisi ajatus siitä, että alkoholin käytön lisääntymiseen reagoitaisiin lopettamalla alkoholin vaikutuksia koskeva tutkimustyö, tai siitä, että minkä tahansa lupaavan lääkkeen tutkiminen lopetettaisiin vain siksi, että lääkkeellä on myös väärinkäyttöpotentiaalia.

Sen lisäksi, että tutkimusta olisi ollut syytä jatkaa psykedeelien lääketieteellisen potentiaalin perinpohjaiseksi kartoittamiseksi, tutkimuksen jatkaminen olisi ollut tärkeää myös siksi, että myös lääketieteellisten kontekstien ulkopuolella tapahtuva käyttö kosketti niin suurta väestönosaa. Tutkimusten lopettamisen sijaan tuolloin olisi tarvittu parasta mahdollista tietoa siitä, miten psykedeelit vaikuttavat, millaisia ovat niiden riskit, ja miten noita riskejä on mahdollista minimoida niin yksilö- kuin väestötasollakin. Kun riskeistä olisi oltu paremmin perillä, olisi ollut helpompi muodostaa kuvaa myös siitä, millaisissa olosuhteissa psykedeelejä on mahdollista hyödyntää rakentavalla ja kestävällä tavalla.

Kun aihepiiriä koskeva julkinen keskustelu lisääntyy, tullaan väistämättä näkemään myös puheenvuoroja, joissa psykedeeleistä maalaillaan kuvaa täysin riskittöminä, kaikki vaivat poistavina ihmelääkkeinä. Tällaiselle, monesti hyväuskoisuuteen mutta toisinaan myös tarkoitushakuiseen vääristelyyn pohjaavalle hehkutukselle tarvitaan vastapainoksi sellaista tietoa, joka pohjaa psykedeelien mekanismien ja vaikutusten systemaattiseen arviointiin.

Hyödyllistä tietoa voidaan kartuttaa kliinisten tutkimusten lisäksi esimerkiksi populaatiotutkimuksilla, jotka kartoittavat psykedeelien käyttömääriä sekä korrelaatioita niiden käytön ja erilaisten muuttujien välillä. Myöskään psykedeelejä omin päin käyttäneiden tuottamaa tai esimerkiksi erilaisten traditioiden puitteissa muodostunutta tietoa ei ole syytä sivuuttaa, vaan sitäkin on syytä kuunnella ja pyrkiä järjestelmällisesti arvioimaan, mitkä näkemykset kestävät kriittisen tarkastelun.

Tästä päästäänkin taas kerran jo eräänlaiseksi Psykedeeliuutisten mantraksi muodostuneen toteamuksen äärelle: Lisätutkimusta tarvitaan. Paljon. Ja pian.

--–-- - - - - - --–--

Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,

yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta. 

Lisätietoa tästä.

Kiitos!

--–-- - - - - - --–--

Sarjoittaisen päänsäryn psykedeeliavusteisesta hoidosta

Uusi ruotsalaistutkimus (ilmaiseksi tästä) kartoittaa internet-aineiston kautta yhtenä kivuliaimmista tunnetuimmista sairauksista pidetyn sarjoittaisen päänsäryn psykedeeliavusteista itsehoitoa. Rajuutensa vuoksi myös itsemurhapäänsärkynä tunnettu sairaus aiheuttaa säännöllisiä, usein tarkasti tiettyyn aikaan toistuvia päänsärkykohtauksia. Anekdoottien mukaan psykedeelit jostain syystä katkovat monilla potilailla kohtaukset ja usein myös kohtaussarjat kokonaan. Tämän taustalla olevia mekanismeja ei tunneta.

Osalla käypä hoito -suositusten mukaiset hoitomenetelmät toimivat, mutta moni sairaudesta kärsivä kertoo, ettei mikään laillisesti tarjolla oleva hoitomuoto ole auttanut. Oireyhtymästä kärsivien kuvauksia LSD:n ja psilosybiinin kaltaisten tryptamiinipsykedeelien tehosta sairauden hoidossa on olemassa satamäärin, mutta kliinistä tutkimusnäyttöä aihepiiristä ei toistaiseksi ole olemassa.

Lääkärin etiikan näkökulmasta tilannetta voidaan pitää aika hätkähdyttävänä: Lääkäreillä ei ole tarjota osalle tästä äärimmäisen tuskallisesta sairaudesta kärsivistä mitään tehokasta apua, mutta samanaikaisesti anekdotaalinen aineisto antaa hyviä syitä ajatella, että tällä hetkellä laiton hoitokeino näyttäisi tehoavan ainakin osalle potilaspopulaatiosta.

Käytännössä laittomuudesta seuraa, että monet potilaista eivät mahdollisten seuraamusten pelossa uskalla keskustella itsehoidostaan terveydenhuollon ammattilaisten kanssa, ja jäävät siksi vaille riittävää tukea. Tämän kantajansa toimintakyvyn usein täysin lamauttavan sairauden itsehoito laittomilla psykedeeleillä on johtanut myös esimerkiksi uhkauksiin lasten huostaanotosta. Potilaat ovat kertoneet neurologiensa kanssa käymistään keskusteluista, joissa on käynyt ilmi, että monet ammattilaiset tietävät psykedeelien potentiaalista sarjoittaisen päänsäryn hoidossa, mutta eivät virkansa puolesta tietenkään voi suositella laitonta hoitomuotoa. Koska riittävää tieteellistä näyttöä ei ole, lääketieteen ammattilaisten kädet ovat sidotut.

Inhimillisestä näkökulmasta on selvää, että tarpeeksi rajun sairauden kynsissä ihminen tekee mitä tahansa voidakseen elää normaalia, oireetonta elämää. Ihmisen ei pitäisi joutua pelkäämään rangaistuksia siitä, että pyrkii hoitamaan monia potilaita itsemurhaan ajavaa sairauttaan. Vähintä, mitä asian korjaamiseksi voidaan kunnollista tutkimusnäyttöä odotellessa tehdä, on keskustella ongelmasta mahdollisimman avoimesti.

Ajatus asiaa selvittävien kliinisten tutkimusten toteuttamisesta on ollut ilmassa jo vuosien ajan. Kuitenkin, siinä missä vaikkapa masennus tai päihderiippuvuudet ovat niin yleisiä ongelmia, että niiden psykedeeliavusteisen hoidon tutkimiseen on ollut verrattain helppo löytää resursseja, on sarjoittainen päänsärky siinä määrin harvinainen oireyhtymä, että psykedeelien hoitopotentiaalia kartoittavia systemaattisia tutkimuksia ei toistaiseksi ole saatu käyntiin.

Kyseessä on sairaus, jonka tuottamia kipuja on kuvattu synnytyskipuja pahempina, ja joka tuottaa mittaamatonta inhimillistä kärsimystä. Asia ansaitsee perinpohjaisen selvityksen, ja voi vain toivoa, että hyvin suunniteltuja kliinisiä tutkimuksia saadaan käyntiin mahdollisimman pian.

--–-- - - - - - --–--

Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,

yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta. 

Lisätietoa tästä.

Kiitos!

--–-- - - - - - --–--

Masennuksen psykedeeliavusteista terapiaa koskeva tutkimusnäyttö on lupaavaa muttei vielä vahvaa

Psykedeelien tehoa henkeä uhkaaviin sairauksiin liittyvän ahdistuksen ja masennuksen hoidossa on tutkittu jonkin verran. "Jonkin verran" tarkoittaa käytännössä sitä, ettei asiaa koskevaa tutkimusnäyttöä toistaiseksi voi pitää vahvana tai laajana, vaan vasta lupaavana.

Tuoreessa systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin yhtätoista vuosien 1964–2016 aikana julkaistua kliinistä tutkimusta, joissa oli mukana yhteensä 445 koehenkilöä.

Katsauksessa todetaan, että on jonkin verran näyttöä siitä, että psykedeelejä hyödyntävä psykoterapia on toimiva menetelmä henkeä uhkaaviin sairauksiin liittyvien psykologisten ongelmien hoidossa. Tähänastisissa tutkimuksissa on myös puutteensa: vanhemmat tutkimukset olivat luonnollisesti metodologialtaan nykyisiä heikkolaatuisempia, minkä lisäksi myös uusissa tutkimuksissa on metodologisia rajoitteita, jotka liittyvät esimerkiksi psykedeelien vaikutusten sokkoistamisen vaikutukseen.

Katsauksen mukaan jonkin verran näyttöä on myös psykedeelien aiheuttamien mystisten kokemusten hyödyistä. Mystisillä kokemuksilla viitataan eräänlaisen tavallista voimakkaamman kytkeytyneisyyden kokemuksiin: tyypillisesti ihmiset kuvailevat kokevansa niiden aikana minuutensa hälvenemistä ja yhteenkuuluvuutta muihin ihmisiin ja muuhun maailmaan. Katsauksen mukaan näillä kokemuksilla on yhteys sairauteen liittyvän elämänhallinnan ja elämänlaadun kohenemiseen.

Katsauksen johtopäätöksissä todetaan, että psykedeeliavusteinen psykoterapia on hallituissa, kliinisissä olosuhteissa turvallisuusprofiililtaan hyväksyttävä hoitomuoto, ja että se näyttää tässä kontekstissa lupaavalta menetelmältä erityisesti sellaisille potilaille, joita muut lähestymistavat eivät ole auttaneet. Katsauksen lopussa suositetaan lisätutkimusta, jonka avulla on mahdollista selvittää, toistuvatko pienen otannan tutkimusten tulokset myös laajemmissa, tiukemmilla kriteereillä toteutetuissa tutkimuksissa, ja kantavatko tähänastiset tutkimustulokset siten myös käytännön kliiniseen työhön.

On syytä vielä erikseen painottaa, että tämä todistusaineisto ei tarkoita "tieteellisesti vahvaa näyttöä", vaan parhaimmillaankin voidaan puhua vasta kohtalaisesta näytöstä. On kuitenkin selvää, että monet ihmiset kaipaisivat keinoja käsitellä ja kohdata sairastamiseen ja kuolemaan liittyviä asioita nykyistä paremmin, ja aihepiiriä koskevalle lisätutkimukselle on siten vahvat perusteet.

--–-- - - - - - --–--

Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,

yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta. 

Lisätietoa tästä.

Kiitos!

--–-- - - - - - --–--

Miksei psilosybiiniä ole vielä hyväksytty lailliseksi lääkeaineeksi?

Nyt kun psykedeelejä hyödyntävä tutkimus on alkanut Suomessakin nousta valokeilaan, on syytä vastata erääseen usein esitettävään kysymykseen.

Monesti kuulee ihmeteltävän, miksi psilosybiiniä ei ole jo hyväksytty lailliseksi lääkeaineeksi, vaikka sen potentiaalista puhutaan niin paljon. Vastaus on se, että lääketieteen näkökulmasta sen tehoa ei ole vielä todistettu: ennen kuin potentiaalinen lääkeaine voidaan tuoda markkinoille, sen on läpikäytävä ihmiskoehenkilöillä kolmivaiheinen tutkimusprosessi, ja psilosybiinin osalta ollaan julkaistu vasta toisen vaiheen tutkimustuloksia.

Tutkimusprosessin ensimmäisessä vaiheessa yhdistettä annetaan terveille koehenkilöille, tarkoituksena selvittää sopivaa annostusta. Toisessa vaiheessa yhdistettä annetaan hieman ensimmäistä ryhmää suuremmalle määrälle ihmisiä tietyn sairauden hoitoon. Kolmannessa vaiheessa tutkitaan, toistuvatko toisen vaiheen tulokset aiempaa suuremmalla koehenkilöryhmällä. Kolmannessa vaiheessa tutkimusta myös toteutetaan aiempaa useammassa tutkimuskeskuksessa.

Tämän kolmevaiheisen prosessin tarkoituksena on erottaa jyvät akanoista: Monet lääkeaineet vaikuttavat tutkimuksen alkuvaiheessa lupaavilta, mutta läheskään kaikki niistä eivät lopulta pääse läpi kolmannen vaiheen tiukemmasta siivilästä. Ilman tätä prosessia lääketieteelliseen käyttöön päätyisi huomattavasti nykyistä enemmän sellaisia lääkeaineita, jotka eivät teekään sitä mitä pitäisi, tai osoittautuvat jopa haitallisiksi. Seurantaa jatketaan vielä lääkekäytön hyväksymisen jälkeenkin: neljännessä vaiheessa saadun lisänäytön pohjalta jo aiemmin hyväksyttyjä lääkkeitä voidaan tarvittaessa vetää pois markkinoilta.

Tähänastisissa psilosybiinitutkimuksissa tutkittavien määrä on ollut varsin pieni. Kolmanteen vaiheeseen edettäessä myös käytettyjä tutkimusmenetelmiä tiukennetaan. Tässä vaiheessa ei ole vielä syytä puhua siitä, että psilosybiinin tehoa olisi lääketieteellisessä mielessä todistettu. Pikemminkin voidaan sanoa, että olemassaoleva näyttö on lupaavaa, ja antaa selvät perusteet lisätutkimukselle. Lähivuodet näyttävät, miten psilosybiini pärjää tarkemmassa syynissä.

Mutta psilosybiiniähän tutkittiin jo viime vuosisadan puolivälissä. Miksi sen tehoa ei selvitetty perinpohjaisesti jo silloin?

Tosiasia on, että politiikka tuli tutkimuksen tielle. Päteviä tieteellisiä syitä tutkimusten lopettamiselle ei ollut. Onneksi olemme kuitenkin tämän asian suhteen tulossa järkiimme.

--–-- - - - - - --–--

Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,

yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta. 

Lisätietoa tästä.

Kiitos!

--–-- - - - - - --–--

Hesari kirjoittaa ayahuascan potentiaalista masennuksen hoidossa

Helsingin sanomat haastatteli viime viikolla Helsingissä kahdessakin tapahtumassa luennoineita tutkijoita, jotka ovat työssään selvittäneet tiettyjen psykedeelien vaikutusmekanismeja ja niiden terapeuttista potentiaalia.

Sen lisäksi, että artikkelin otsikko on harhaanjohtava, siinä olisi voinut selkeämminkin tuoda esiin sitä, että yksittäiset tutkimustulokset perustuvat tässä vaiheessa vasta varhaisiin pienen otannan tutkimuksiin. Tulosten painoarvoa kuitenkin vahvistaa se, että myös muiden, hyvin samantapaisesti vaikuttavien psykedeelien osalta on samanlaisten käyttötarkoitusten suhteen olemassa vastaavaa, alustavaa näyttöä.

Kun puhutaan psykedeelien mahdollisesta tehosta masennuksen hoidossa, artikkelien kommenttiosioissa esiintyy usein eräs tyypillinen väärinkäsitys, joka on syytä korjata. Tämä väärinkäsitys ilmenee tuhahtelevissa kommenteissa, joiden sisältö on jotakuinkin "just joo, aivan samasta syystähän ihmiset kiskovat masennukseensa viinaa, ja jokainen kyllä tietää, mitä siitä seuraa".

Psykedeelien vaikutus masennukseen näyttää kuitenkin olevan päinvastainen kuin monien ns. nautintoaineiden: Alkoholin välittömät vaikutukset koetaan usein erittäin miellyttäviksi ja pahaa oloa lieventäviksi, mutta niitä seuraavat jälkivaikutukset todella ahdistaviksi ja epämiellyttäviksi. Psykedeelien välittömiin vaikutuksiin puolestaan kuuluu usein hyvinkin ahdistavia ja epämiellyttäviä hetkiä ja pahan olon voimistumista, joita kuitenkin näyttää parhaimmillaan seuraavan pidempiaikainen hyvinvoinnin lisääntyminen.

Tuo hyvinvoinnin lisääntyminen näyttää suorien aivokemiallisten vaikutusten lisäksi liittyvän siihen, että psykedeelit ikään kuin auttavat uudistamaan sellaisia urautuneita ajattelutottumuksia, joista irroittamisen masennuksesta tai riippuvuuksista kärsivät kokevat usein todella vaikeaksi. Niiden vaikutus tarjoaa eräänlaisen ikkunan, jonka kautta ihmisen on mahdollista miettiä elämänsä ongelmia totutusta poikkeavista perspektiiveistä ja löytää käytännön keinoja niiden korjaamiseen.

Kyse on tältä osin hyvin samanlaisista tavoitteista kuin perinteisemmissä psykoterapiamuodoissakin. On kuitenkin selvää, että tällainen vaikutus vaatii kokemukselle oikeanlaiset olosuhteet, koska väärissä olosuhteissa ajattelutottumukset saattavat uudistua myös haitalliseen suuntaan.

Siinä, missä alkoholi aiheuttaa himoa käyttää toistuvasti, voimakkaita psykedeelikokemuksia ei aineiston mukaan yleensä tee mieli kokea kovin pian uudelleen. Helsingin luennollaan toinen tutkijoista vertasi hyvissä puitteissa läpikäytyjä psykedeelisessioita rankkaan urheiluharjoitteeseen: rankkaa, mutta saattaa pidemmällä tähtäimellä olla sen arvoista.

--–-- - - - - - --–--

Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä,

yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta. 

Lisätietoa tästä.

Kiitos!

--–-- - - - - - --–--

Helsingissä halutaan tutkia psilosybiinin tehoa masennuksen hoidossa

Huomenta Suomen tämänaamuisessa TV-haastattelussa Helsingin yliopiston psykiatrian professori Jesper Ekelund ja aivotutkija Mona Moisala, jotka ovat käynnistämässä tutkimusta, jonka tarkoituksena on selvittää, voiko psilosybiinistä olla hyötyä masennuksen hoidossa.

Masennuksesta kärsii Suomessakin satoja tuhansia ihmisiä, joten kyseessä on niin kansanterveydellisessä kuin taloudellisessakin mielessä valtava ongelma. Uusia, masennuksen syihin ja oireisiin nykyisiä hoitomuotoja kokonaisvaltaisemmin pureutuvia apukeinoja kaivataan kipeästi.

Moisala kuvaa aineen toimintamekanismeja: "Terveillä aikuisilla on tutkittu, mitä akuutisti tapahtuu aineen vaikutuksen alaisena aivoissa. Siellä tapahtuu aika paljon. Esimerkiksi, sellaiset aivoalueet, jotka eivät [tavallisesti] hirveästi kommunikoi, niiden välinen vuoropuhelu kasvaa. On ajateltu, että aivojen joustavuus, muovaantuvuuskyky, hetkellisesti lisääntyy, ja kontrolli ja koordinaatio ikään kuin löystyvät aivoissa. Tämä voi olla masennuksen kannalta todella hyvä asia, koska masennukseen usein liittyy jäykkiä ajattelumalleja, joista on vaikea päästä eroon, negatiivisia ajattelukierteitä."

Olemassaolevat tutkimustulokset ovat vasta alustavia, joten suomalaistutkijoilla on nyt erinomainen mahdollisuus tuoda lisävaloa tärkeään aiheeseen.

--–-- - - - - - --–--

Viesti Psykedeeliuutisten ylläpitäjältä Henry Vistbackalta:

Jos haluat edistää psykedeeleihin liittyvää, laadukasta ja kiihkotonta tiedonvälitystä, 

yksi keino siihen on tukea aihepiirin parissa tekemääni työtä joukkorahoitussivuni kautta. 

Lisätietoa tästä.

Kiitos!

--–-- - - - - - --–--